Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Liikuntatunneilla oli lähes aina tiedossa joku joukkuelajin pelaaminen, missä kaksi lasta saivat päättää omat joukkueensa. Jokainen vuorollaan jännitti ja pelkäsi, olisiko se viimeiseksi valittu. Sama oli luokkahuoneissa paripulpettien valinta - lapset saivat itse valita vieruskaverinsa ja taas jännitettiin. Sitten vielä ryhmätyöt, joihin lapset saivat valita ryhmänsä, niin sama homma toistui siinäkin. Vaikka en itse ollut useinkaan niitä "viimeiseksi valittuja", niin tietyt samat lapset olivat viimeisiä lähes aina. Olen aikuisiällä monesti miettinyt tätä silloisten opettajien toimintatapaa, joka saattoi olla monille jopa traumaattista. Siinä kuvastui hyvin suurten ikäluokkien olematon mielenkiinto pienten lasten tunteisiin ja ajatuksiin.
Meillä tuo valinta tapahtui yläasteella niin, että asuinpaikka vaikutti : kuntakeskuksessa asuva valitsi kuntakeskuksessa asuvat ja syrjäkylässä asuva syrjäkylissä asuvat. Joka lajissa me syrjäkyläläiset voitimme kuntakeskuksessa asuvat. Viimeinen valinta oli opettajan suosikki hiihtoharrastava " Urpo ". Hän sai aina kympin liikunnasta harrastuksensa takia. Liikuntatunnit olivat mukavia, mutta jos ei ollut talvella suksia eikä luistimia ; sitten käveltiin 2 tuntia. Ryhmätöissä valinta oli helppo : serkkutyttö. Minulle oli sama ketä muita tuli ryhmään, mutta serkku ei kelpuuttanut kaikkia tyttöjä samaan ryhmään. Istuin myös serkkutytön kanssa vierekkäin koko yläaste ajan. Seiska-luokalla tuota vielä ihmeteltiin, että poika ja tyttö istuivat vierekkäin. Yleensä istuttiin pojat toisella puolella luokkaa ja tytöt toisella puolella luokkaa. Koulumatka yläasteelle oli 50 km. Melkein puolta lähempänä oli toisen kunnan yläaste, mutta ainoa vaihtoehto oli kotikunnan yläaste.
Meillä siivottiin tienvarsilta roskat. Tätä tehtiin muistaakseni 1 päivä ennen koulun loppumista