Miksei mummoudesta puhuta missään, siis isovanhemmuuden ihanuudesta keki-iässä? Jauhetaan vaan sekisuhteista ym of-paskaa
Johtuuko siitä että toimittajat elää helsi kiläisrssä kuplassa ja ovat enimmäkseen nuoria (kuvista päätellen) ja lapsettomia, vai johtuuko siitä että ns. "menestyjien" lapset ovat veloja tai asuvat ulkomailla tai vähintäänkin asuvat muutoin kaukana jos heillä on lapsia? Isoäiti on perheessä vain hahmo jota nähdään lomilla, jos silloinkaan, ei perheenjäsen?
Oon vain melko tuoreena mummona (tänä vuonna tulin mummoksi🥰) ihmetellyt että kaikesta turhasta ja sairaasta kyllä väännetään mediassa juttuja, aina niistö samoista aiheista vielä, mutta näin perimmäisestä asiasta ihmiselämässä kuin isovanhemmuudesta, ei puhuta koskaan mitään, vaikka tämä on elämän paras juttu.
Mikään tinder, ura tai seksihehkutus ei ihmiselle voi tuoda suurempaa iloa tai tarpeellisuuden tunnetta elämään kuin mummous (ehkä pappuus myös). Ja meillä "huonommilla ihmisillä", jotka emme ole "menestyneet" rahallisesti, mummot yleensä kuuluvat edelleen oleellisena osana perherakenteeseen, ja jopa isomummot. Minulla on aikaa mummoilla 24/7, koska olen kotona, minä autan aina kun tarvitaan lastani ja lapsenlasta, ja ihan muutenkin olen joka päivä tukena vähintään näköpuhelun välityksellä. Onneksi välimatkaa ei ole paljon, naapurikunnissa asutaan. Oomme miettineet että jossain vaiheessa muutetaan samaan taloon tai pihapiiriin, lapsen olisi helppo tulla mummolaan kun äiti ja isä on töissä, koulun jälkeen esim ja muutenkin vain. Mummon syli on aina lämmin ja avoin. 🥰
En tiennyt että mummona voi tuntea näin suurta hoivaviettiä ja rakkautta, mutta nähtävästi tämä on hyvin tärkeä virka luonnon mukaan, ja sitähän se onkin. Monissa eläinlaumoissa myös, kuten muinaisten ihmistenkin laumoissa. Ei ihme että moni lapsiperhe voi niin huonosti, kun mummot loistaa poissaolollaan. Mummojen avullahan perheet on ennenvanhaankin olleet pitkälti toimintakykyisiä, eihän tuoreet äidit ratkea kaikkeen, vaikka supervahvoja ovatkin.
Terkkuja kaikille mummoutta arvostaville.
N52
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Tuntemillani lapset saatu iässä 35 - 42.
Kuuskymppisenä lapset kakskymppisiä.
Lasketaan siitä, missä elämänvaiheessa kukin on.
Pienet piirit, jos ihan jokainen on tehnyt tasan samanlaiset elämänvalinnat. Omissa tuttavapiireissäkin on tuollaisia kuplia, mutta silti sinne mahtuu esim. yksittäinen entinen teiniäiti työkaveriksi jne. Tai osa kavereista saanut lapsia 35-42, osa 25-30. Joku yksittäinen pari kenties 22v. Muutama vela jne.
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeää viiskymppisenäkin. Ei ole kaikki mummoja. Ja mitä siitä pitäs puhua?
Harvemmille on. Teille ehkä, joilla ei ole lämpimiä perhesiteitä, esim juuri lapsiin ja lapsenlapsiin, omaan äitiin. Elämänne pyörii ikuisen parikymppisyyden mielenmaisemissa. Ihastumisia, vastakkaisen sukupuolen huomiota, seksiä. Voiko mikään olla naurettavampaa viisikymppisenä.
Teiltä on mennyt luonnollinen kehitys jotenkin ohi, junnaatte vaan paikoillanne. Tai elätte elämätöntä nuoruutta, en tiedä. Minusta tollainen käytös kumpuaa yksinäisyydestä, jos 50+ nainen haaveilee seksistä, ei ihan normaalia ole.
Kuten ketjussa moni muukin jo todennut, niin lapsia hankitaan nykyisin myöhemmin ja siten moni on isovanhemmaksi tullessaan jo 60+.
Vierailija kirjoitti:
Eikö keski-ikäisenä naisena olemisessa nähdä kuin kaksi ääripäätä: OF-heruttajat ja mummot? Itse kaipaisin moniäänisempää ja -puolisempaa kuvastoa keski-ikäisistä naisista. On tympeää, että naiset halutaan aina jakaa kahteen äärimmäisen kärjistettyyn leiriin, perustuen yleensä seksuaalisuuden ilmaisuun ja/tai äitiyteen ja mummouteen.
Suurin osa medioissa näkyvistä keski-ikäisistä naisistahan on juurikin sitä ihan muuta kuin seksityöntekijöitä tai mummoja. Tai ovat haastateltavana muista syistä.
Koska ketään ei kiinnosta toisen mummous. Jutelkaa vaan keskenänne. Niin minäkin teen koiraihmisenä, juttelen koirista muiden samanhenkisten kanssa. Maailmassa on muutkin kuin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kanssa ylipäätään tätä uutta ja outoa keski-ikäisen naisen mediakuvaa.
Suurin osa keski-ikäisistä naisista yrittää jotenkin pätsäillä töiden, lastenhoidon ja kenties vapaa-ajan harrastusten viidakossa. Siihen vielä päälle parisuhteen kiemurat, niin eipä jää aikaa tinderöintiin tai muuhun keekoiluun.
Mummous on takuulla ihana osa keski-ikäisyyttä, sitäkään ei kaikille suoda.
Nykyään on niin kapea ihmiskäsitys ja tuo seksin korostaminen on jotain ihan tolkutonta. Jos on ihana seksielämä, onko siitä pakko niin kauheasti huudella ympäriinsä. Tai huudella irtosuhteista jne. Ihan kuin ihmiskuva olisi pinnallistunut. Yht'äkkiä on maailman tärkeintä muka näyttää hyvältä, saada ikuista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta ja elää jotain ikuista nuoruutta. Kouhkata ja nostaa omaa egoa jossain somessa, joka lopulta on pelkkä nopeasti poksahtava kupla.
Mihin on unohtunut se, että ihmis
Myös korostunut järjetön ajatus iättömästä ulkonäöstä. Samalla kun ikääntymismuutoksiin liittyvää mainontaa ja infotykitystä tungetaan aivan suhteettomasti.
Niinkuin en ajattelisi mitään muuta. Niinkuin en saisi olla mitään muuta kuin kuluva, vanheneva ja lopulta kuoleva kasa liikkuvaa lihaa joka on kuitenkin muumioitava ennen kuukahtamistaan. Miksi? Ketä varten?
Varmaan niitä jotka koettavat tehdä ihmisten kaikenlaisella sokeudella rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Noin nuoria mummoja on kuitenkin melko vähän nykyään ja he ovat yleensä työelämässä silloin itse eikä ole aikaa mummoilla 24/7. Mummohehkutuksia löytynee enemmän et-lehdestä ja vastaavista.
Minä tulin mummoksi 44 vuotiaana ja siskoni 40 vuotiaana, työkaveri 36 vuotiaana. N54
Vierailija kirjoitti:
Harva on mummi viisikymppisenä, vaan useampi tuonikäinen on 8-15v lasten vanhempi, on täysillä mukana vielä työelämässä, lisäksi useimmilla iäkkäät vanhemmat hoidettavana ja tarvitsevat apua arjen askareisiin jne.
Ja jos tuohon kuvioon lastenlapset, niin huhhuh.
Mulla on tuo kaikki. Nuorin täyttää 18v. Lapsenlapsi täyttää 10v ja toisella vanhemmistani alzheimer, toinen omaishoitaja, jota lomitan. N54
Vierailija kirjoitti:
Naisen paras ikä on vaihdevuosien jälkeen. Ei enää kuukautisia, ei kuumia aaltoja, ei pelkoa raskaudesta, lapset lentämässä pesästä, asuntolainat maksettu, taloudellinen tilanne hyvä.
On se kumma, jos naisen juuri tuossa elämänsä parhaassa vaiheessa pitäisi ruveta täysipäiväiseksi mummoksi.
Tai entä tämä: 30v, ei lapsia, sterilisaatio, kierukka, ei kuukautisia, taloudellinen riippumattomuus, asunto maksettu, asunnossa tilaa itselle ja ehkä puolisollekin, vuosikymmeniä hyvää elämää edessä, terveys, katkeamattomat 8h yöunet taattu, yms yms...
Miksi odottaa, että naisen vapaus koittaa vasta eläkeiän kynnyksellä kun se voi alkaa jo vuosikymmeniä aiemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeää viiskymppisenäkin. Ei ole kaikki mummoja. Ja mitä siitä pitäs puhua?
Harvemmille on. Teille ehkä, joilla ei ole lämpimiä perhesiteitä, esim juuri lapsiin ja lapsenlapsiin, omaan äitiin. Elämänne pyörii ikuisen parikymppisyyden mielenmaisemissa. Ihastumisia, vastakkaisen sukupuolen huomiota, seksiä. Voiko mikään olla naurettavampaa viisikymppisenä.
Teiltä on mennyt luonnollinen kehitys jotenkin ohi, junnaatte vaan paikoillanne. Tai elätte elämätöntä nuoruutta, en tiedä. Minusta tollainen käytös kumpuaa yksinäisyydestä, jos 50+ nainen haaveilee seksistä, ei ihan normaalia ole.
Voi hyvänen aika. Olen aika tuore mummo, ikää jo 65+. On lämpimät suhteet lapsiin ja lapsenlapseen. Silti en pelkästään haaveile vaan nautin seksistä. Ei nämä asiat sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeää viiskymppisenäkin. Ei ole kaikki mummoja. Ja mitä siitä pitäs puhua?
Harvemmille on. Teille ehkä, joilla ei ole lämpimiä perhesiteitä, esim juuri lapsiin ja lapsenlapsiin, omaan äitiin. Elämänne pyörii ikuisen parikymppisyyden mielenmaisemissa. Ihastumisia, vastakkaisen sukupuolen huomiota, seksiä. Voiko mikään olla naurettavampaa viisikymppisenä.
Teiltä on mennyt luonnollinen kehitys jotenkin ohi, junnaatte vaan paikoillanne. Tai elätte elämätöntä nuoruutta, en tiedä. Minusta tollainen käytös kumpuaa yksinäisyydestä, jos 50+ nainen haaveilee seksistä, ei ihan normaalia ole.
Nyt pian 60v seksi on parempaa kuin koskaan ennen. Ei ole pelkoa raskaudesta, ei enää kiireistä perhe-elämää. Ollaan miehen kanssa opittu toistemme tarpeista niin, että seksi ei ole suorittamista vaan ihanaa.
Ja nythän on aikaa ja rahaa matkustellakin. Ollaan jopa hankittu lomahuoneisto eläkepäiviä varten. Tervetuloa lapset ja mahdolliset lapsenlapset!
Lapset tehdään nykyään niin myöhään, että harva on mummo tuonikäisenä. Toisaalta tässä iässä ei enää mitkään median syöttämät vastapallot enää herätä mitään reaktiota. Ihminen joka on tyytyväinen elämäänsä ja säteilee sitä ympäristöönsä on harvinainen kombinaatio. Toivottavasti lähipiirisi saa nauttia siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mummous on hienointa mitä elämä keski-iässä voi antaa. Nykyään se vaan ei ole kaikille mahdollista kun vapaaehtoinen lapsettomuus lisääntyy. Surullista sinänsä, että niinkin luonnollinen asia on kokenut inflaation. Mulle oma lapsenlapsi on prioriteettilistalla ihan kärkikahinoissa ja autan ja hoidan aina kun pyydetään ja oma työ sen sallii. Usein tarjoudun vaikka ei pyydetäkään. On liikuttavaa miten tärkeä olen pienelle ihmisen taimelle. "Mummu" pienen suusta on maailman kaunein sana.
2,5-vuotiaan 51-vuotias mummu
Ihanasti kirjoitettu. Olen itsekin mummu, mielestäni kuitenkin kaunein sana on äiti. N54
Vierailija kirjoitti:
No kokonaisuudessaan keski-ikäisten naisten elämä esitetään erikoisena menopaussikauhuna tai apn mainitsemana seksisekoiluna, ei ollenkaan vastaa mun kokemusta. 50+ ikäisenä olo selkeytyy, vahvistuu ja kaikki turha (muiden mielipiteet esim) menettää arvonsa. Ihana ikä, vaikken mummo vielä olekaan.
Kaikki pitää nykyään kaupallistaa, muuttaa voittoa tuottavaksi bisnekseksi.
Mummot ovat tässä hankala tapaus. Itsenäisesti ajattelevia, toisten mielipiteistä riippumattomia, omien arvojensa kannattajia. He eivät ole helposti johdateltavissa.
Siksi mummous vaietaan kuoliaaksi ja keski-ikäisille naisille tuputetaan hormoneja, seksuaalista halua lisääviä lääkkeitä, kauneuskirurgiaa ja teinimäistä itsensä etsimistä.
Syynä voi olla, että tätä ovat tekemässä nuoret, jotka näkevät vanhenemisen pelottavana asiana. Sitä se oikeasti onkin. Tosin ei itsessään, vaan niissä asenteissa ja toimissa, joita nykyään yhteiskunnassa ikääntyviin kohdistetaan. Vanheneva ihminen muuttuu ongelmajätteeksi. Ikärasismiin ei puutu kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Ihan ku keski-iässä pitäis elää nykyään parikymppisen elämää, seksiseksiseksi taikka elää rahalle ja matkustelulle yms, ne on sitä rahakkaiden unelmakeski-ikää, kliinistä mammonan palvontaa. Mulle tärkein tässä iässä ainakin on perhe, enemmän kuin koskaan, eli lapset ja eritoten lastenlapset, joita on siunaantunut 2 söpöliiniä, mummun murut.
Onnellinen mummu
Seksi kuuluu parisuhteeseen. Moni tykkää matkustamisesta. Ei se ole vain nuorille. Ei kaikki ole varakkaita.
Minulla riittää aikaa parisuhteelle, lapsille ja lapsenlapselle, matkustellaan myös. N54
Miksi olet kotona 24/7 jos olet kuitenkin niin terve, että pystyt huolehtimaan jatkuvasti lapsenlapsesta? Silloin olisit kykenevä töihinkin ja tuon ikäinen aivan liian nuori eläkeläiseksi.
Sinänsä kyllä uskon mummouden olevan ihanaa, mutta en kyllä vielä nelikymppisenä haluaisi olla mummo. Miksi ei viisikymppisen elämään voisi sisältyä sekä lapsenlapsia että kuuma seksielämä? Ei ole tainnut koskaan saada oikein hyvää seksiä jos jo pelkkä aiheesta puhuminen ällöttää. Seksiä on tarvittu myös niiden lasten ja lastenlasten tekemiseen, ja ihana rentoutumisen ja fyysisen rakkauden muoto myös lisääntymisiän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Koska ketään ei kiinnosta toisen mummous. Jutelkaa vaan keskenänne. Niin minäkin teen koiraihmisenä, juttelen koirista muiden samanhenkisten kanssa. Maailmassa on muutkin kuin lapset.
Kyllä meitä mummoja kiinnostaa mummous. Ihmisyyteen kuuluu myös isovanhemmuus, se on osa lauman hierarkiaa, pidit sinä siitä lapsettomana koiraihmisenä tai et. Kai sinullakin on joku suhde ollut mummoihisi tai edes toiseen, vai mikä noin pännii. Itselleni oli ainakin mummo tosi tärkeä ja rakas, hoisi minua ennen kuin aloitin koulun ja koulusta menin aina, suoraan mumnolaan, ennen kuin vanhemnat pääs töistä. Toinenkin mummo oli rakas mutta asui kauempana eikä ollut niin läheinen, kun kärsi mielisairaudesta ja saattoi välillä jutella outoja, mutta teki maailman parhaita ruokia, oli entinen kokki. Viisas ja mielenkiintoinen mummi. Mutta se mummoni joka asui samalla paikkakunnalla, oli perhettä ja aina turvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen paras ikä on vaihdevuosien jälkeen. Ei enää kuukautisia, ei kuumia aaltoja, ei pelkoa raskaudesta, lapset lentämässä pesästä, asuntolainat maksettu, taloudellinen tilanne hyvä.
On se kumma, jos naisen juuri tuossa elämänsä parhaassa vaiheessa pitäisi ruveta täysipäiväiseksi mummoksi.
Tai entä tämä: 30v, ei lapsia, sterilisaatio, kierukka, ei kuukautisia, taloudellinen riippumattomuus, asunto maksettu, asunnossa tilaa itselle ja ehkä puolisollekin, vuosikymmeniä hyvää elämää edessä, terveys, katkeamattomat 8h yöunet taattu, yms yms...
Miksi odottaa, että naisen vapaus koittaa vasta eläkeiän kynnyksellä kun se voi alkaa jo vuosikymmeniä aiemmin?
Tuo kuulostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta niille, joilla ei ole haluja äidiksi tai mummoksi.
Välillä vähän ihmetyttää, miksi sellaiset ihmiset on ylipäätään perustaneet perheen, joille parasta elämää on se kun lapset ei asu enää saman katon alla ja isovanhemmuus kauhistuttaa. Vaikka ei minunkaan mielestäni pidä alkaa _täysipäiväiseksi_ mummoksi, vaan ihmisillä -myös mummoilla ja äideillä- on hyvä olla muutakin elämää.
Riisti sylistäsi... moni äiti ei muuta toivokaan kuin varasylejä, ja että joku veisi lapsen pois hyvään hoitoon silloin tällöin muutamaksi tunniksi että saisi itse levätä tai tehdä omia hommia, vaihtaa emoroolista johonkin muuhun hetkeksi.
Olet ollut vain tosi erityylinen äiti kuin mihin isoäidit olivat tottuneet. He luulivat auttavansa sinua! Ilmeisesti sinulla on ollut poikkeuksellisen hyvät voimavarat ja lastenhoito ei ole kuormittanut sinua, kun olet tulkinnut auttamisen noin nurinkurisesti. Jestas.
Kummallista, että tiedät meidän vieraiden ihmisten tilanteen ja sen, että mitä mummot luulivat tai eivät luulleet. Nämä ikävät muistot siitä, että vauva on riistetty sylistäni, liittyvät siihen, kun on ollut synnytksen jälkeinen hormonimyrsky ja olen halunnut pitää vauvaa lähellä ja suojella. Siinä vaiheessa kun kaksi ämmää tulee sormet syyhyten suunnilleen jonossa vaatimaan vauvaa omaan syliin, niin se ei kovin hyvältä tunnu. Itsellä oli äitiysvaistot vahvat, enkä ensimmäisinä viikkoina sietänyt sellaista.
Todellakin apu oli tarpeen, ja sen sijaan että mummot olisivat kysyneet minulta, että mitä apua ja milloin toivoisin, he halusivat leikkiä omilla ehdoillaan vauvan ja pikkulasten kanssa. Jälkeenpäin minusta tuntuu aika kurjalta ajatella, että annoin sitten väsymyksen takia lapset hoitoon ja makasin katsomassa jotain tv-sarjoja yksin. Olisi ollut tosi tervetullutta, jos äiti tai anoppi olisivat edes joskus voineet vaikka keittää kahvit ja jutella minun kanssani ja oltaisiin voitu yhdessä katsella lasten touhuja. Mutta aina minut häädettiin pois "nauttimaan omasta ajasta". Anopilla oli vielä huvittava tyyli sanoa kohtalaisen suoraan, että hän ottaa lapset ja minun pitää mennä harrastamaan seksiä hänen poikansa kanssa.
Seksi kuuluu parisuhteeseen. Moni tykkää matkustamisesta. Ei se ole vain nuorille. Ei kaikki ole varakkaita.