Lue keskustelun säännöt.
Miksei mummoudesta puhuta missään, siis isovanhemmuuden ihanuudesta keki-iässä? Jauhetaan vaan sekisuhteista ym of-paskaa
10.09.2025 |
Johtuuko siitä että toimittajat elää helsi kiläisrssä kuplassa ja ovat enimmäkseen nuoria (kuvista päätellen) ja lapsettomia, vai johtuuko siitä että ns. "menestyjien" lapset ovat veloja tai asuvat ulkomailla tai vähintäänkin asuvat muutoin kaukana jos heillä on lapsia? Isoäiti on perheessä vain hahmo jota nähdään lomilla, jos silloinkaan, ei perheenjäsen?
Oon vain melko tuoreena mummona (tänä vuonna tulin mummoksi🥰) ihmetellyt että kaikesta turhasta ja sairaasta kyllä väännetään mediassa juttuja, aina niistö samoista aiheista vielä, mutta näin perimmäisestä asiasta ihmiselämässä kuin isovanhemmuudesta, ei puhuta koskaan mitään, vaikka tämä on elämän paras juttu.
Mikään tinder, ura tai seksihehkutus ei ihmiselle voi tuoda suurempaa iloa tai tarpeellisuuden tunnetta elämään kuin mummous (ehkä pappuus myös). Ja meillä "huonommilla ihmisillä", jotka emme ole "menestyneet" rahallisesti, mummot yleensä kuuluvat edelleen oleellisena osana perherakenteeseen, ja jopa isomummot. Minulla on aikaa mummoilla 24/7, koska olen kotona, minä autan aina kun tarvitaan lastani ja lapsenlasta, ja ihan muutenkin olen joka päivä tukena vähintään näköpuhelun välityksellä. Onneksi välimatkaa ei ole paljon, naapurikunnissa asutaan. Oomme miettineet että jossain vaiheessa muutetaan samaan taloon tai pihapiiriin, lapsen olisi helppo tulla mummolaan kun äiti ja isä on töissä, koulun jälkeen esim ja muutenkin vain. Mummon syli on aina lämmin ja avoin. 🥰
En tiennyt että mummona voi tuntea näin suurta hoivaviettiä ja rakkautta, mutta nähtävästi tämä on hyvin tärkeä virka luonnon mukaan, ja sitähän se onkin. Monissa eläinlaumoissa myös, kuten muinaisten ihmistenkin laumoissa. Ei ihme että moni lapsiperhe voi niin huonosti, kun mummot loistaa poissaolollaan. Mummojen avullahan perheet on ennenvanhaankin olleet pitkälti toimintakykyisiä, eihän tuoreet äidit ratkea kaikkeen, vaikka supervahvoja ovatkin.
Terkkuja kaikille mummoutta arvostaville.
N52
Kommentit (160)
https://kotiliesi.fi/ihmiset/elina-pekkarinen/?sid=9761ac4d-b8b1-3093-0…
^Myös lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen tuli 46-vuotiaana mummiksi ja oli viime vuoden Vuoden Isoäiti, antanut aiheesta haastattelua.
Kaksplussan sivulla on "isovanhemmuus"-tunnisteella paljon juttuja, niin isoäideistä kuin isoisistäkin:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiseksi apn kaltaiseksi mummoksi voi ryhtyä vain tyttären äiti. Jos lapsenlapsi on pojan, halutaan päinvastoin pitää anoppi loitolla.
Itse en kyllä olisi halunnut edes oman äitini olevan aina käytettävissä oleva mummi. Hänellä oli oma työ ja harrastukset.
Ei todellakaan mene noin, että pojan lapsenlapsi haluttaisiin aina pitää loitolla anopista..
En ole vielä mummo ja en ehkä tule olemaankaan, nuo nuoremmat polvet eivät enää ole kovin innostuneita tekemään lapsia. Tosi harvalla on tuo tilanne kuin ap:lla. Tai ehkä pienillä paikkakunnilla, jossa ollaan työttömiä, voi olla enemmän tuollaista. Kaupungeissa ihmiset asuvat pienissä asunnoissa, ettei sellaista samassa pihapiirissä asumista ole. Muistan että kun omat lapset olivat pieniä, niin mummot kyllä halusivat heidän seuraansa aivan kauheasti, mutta aika lailla omilla ehdoillaan. Apu oli tervetullutta ja olisi ollut tosi mukavaa, jos äidin tai anopin kanssa olisi voinut tehdä yhdessä asioita, hoitaa lasta ja jutella ja näin pois päin, mutta koin kumpikin vanha nainen halusi vain viedä vauvan ja taaperon omaan kotiinsa ja leikkiä siellä jotain omaa mummoleikkiään. Olihan se oma aika tavallaan mukavaa ja tarpeellistakin, että sai sitä omaa aikaa välillä, mutta jälkeenpäin ajatellen eipä tuossa kaikessa ollut mitään yhteisöllistä. Äiti ja anoppi eivät edes halunneet tavata minua ennen kuin lapsia tuli, anoppi ei edes katsonut minua ennen kuin tulkin paksuksi hänen poikansa siemenestä. Minustakin nämä ovat kyllä kiinnostavia ja tärkeitä asioita keskusteltavaksi, mutta harvalla tosiaan on sellaista auvoa kuin ap:lla. Sen kyllä muistan, että mummous on selkeästi jokin biologinen tarve, kumpikin mummo riisti usein pikkuvauvan sylistäni, tietysti siinä vaiheessa kun itsellä oli vahva synnytyksen jälkeinen hormonimyrsky, se tuntui tosi pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ja ei ainoastaan rajoja rikkovat asiat ovat julkisen keskustelun ja jalustalle nostamisen väärttejä. Nyt jotain vähän roisimpaa of-kamaa eetteriin ja haastikset molemmille iltamedioille ja ehkä seiskalle ja hesarille. Mummoilu on niin last season.
Itse sanoisin, että tuo uusi kuva (myöhäis)keski-iästä on syntynyt ihan tarpeesta.
Oletteko ajatelleet, että monet noista jatkuvasti uutta nuoruuttaan/teini-ikäänsä/kapinavaihettaan elävät tekevät sitä osin peittääkseen epäonnistumisiaan perhe-elämässä tai häivyttääkseen yksinäisyytensä? Eivät kaikki ole onnistuneet parisuhteissaan, avioliitossaan, lasten kasvatuksessaan (tai edes saamaan lapsia); nykyään jopa työelämässä on helpompi onnistua kuin perhe-elämässä. Takana voi olla sotkuisia eroja, lapsettomuutta, huonot välit omiin lapsiin, lapsenlapsettomuutta, pettymyksiä vastakkaiseen sukupuoleen, yksinäisyyttä, yksin jäämisen pelkoa jne.
On tuo myös niistä medioista kiinni, mitä seuraa.
Jos seuraa vain tyyliin Iltalehteä ja Seiskaa, niin varmasti saa silmilleen seksireposteluita eikä perhearvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiseksi apn kaltaiseksi mummoksi voi ryhtyä vain tyttären äiti. Jos lapsenlapsi on pojan, halutaan päinvastoin pitää anoppi loitolla.
Itse en kyllä olisi halunnut edes oman äitini olevan aina käytettävissä oleva mummi. Hänellä oli oma työ ja harrastukset.
Ei todellakaan mene noin, että pojan lapsenlapsi haluttaisiin aina pitää loitolla anopista..
Ainakin tällä palstalla törmää aina noihin anoppi-aiheisiin keskusteluihin. Ja aina se anoppi on joko omimassa lasta tai tuppautumassa kylään. Anoppi tekee kaiken väärin oli kyse ruuasta, juomasta, hoitamisesta jne
Ja ihan arjessakin tuo näkyy. Tyttäret turvautuvat äitiinsä, hyväksyvät äitinsä lähelleen ja samalla lastensa lähelle. Anoppi jää yleensä vieraaksi.
Onko AP:lla ongelma jos joku on tahattomasti tai vapaaehtoisesti lapseton?
Miten se liittyy mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin nuoria mummoja on kuitenkin melko vähän nykyään ja he ovat yleensä työelämässä silloin itse eikä ole aikaa mummoilla 24/7. Mummohehkutuksia löytynee enemmän et-lehdestä ja vastaavista.
Näin se menee. Ollaan työikäisiä ja on omat menot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on 54v, eikä ole ymmärtääkseni töissä, kun kerran on kotona 24/7. Harva keski-ikäinen nainen on samassa asemassa. Tavallisesti ollaan täysillä työelämässä, omat ja puolison vanhemmat ikääntyvät vauhdilla ja lapset ovat koulu-tai opiskeluikäisiä.
En tosielämässä tunne yhtään noin nuorta mummoa. Ja taas - missä ovat ukit? Aina se on nainen, jonka pitää venyä ensin lasten hoitoon, sitten omien vanhempien ja lastenlasten hoivaamiseen. Ja ukit sen kun porskuttavat.
Tuosta viimeisestä kappaleesta: Toisaalta se mummous on ihan aidosti ilon aihe eikä pelkästään rasite, jota vaaditaan naisia suorittamaan.
Mummoushan on nimen omaan sellaista, että siinä ei ukeille paljon tilaa anneta, silloin (monen mielestä liian harvoin) kun pääsee lapsenlasta hoitamaan.
On joitakin rasittuneita mummoja, myönnän.
Mutta heidän vastapainokseen tunnen useita maanisia mummoja, joilla elämä menee ihan sekaisin (ensimmäisestä) lapsenlapsesta. Sitten yht'äkkiä kaikki pyörii sen ympärillä. Juuri äsken tuli eräälle uramummolle ensimmäinen lapsenlapsi, ja - melkein käy hänen tytärtään, lapsen äitiä, sääliksi; mummolla on nimittäin todellinen vauhti päällä niin työelämässä (esihenkilöasemassa), parisuhteessa (itseä yli 10 v nuorempi mies) ja nyt tuli vielä odotettu lapsenlapsi mummon uudeksi projektiksi.
Ja miksei pyörisi! Ovathan vauvat ihania, tunteita herättäviä ja äidinvaistoja aktivoivia. Ja mummon ei tarvitse olla raskaana, puskea sitä vauvaa ulos, imettää eikä valvoa öitä, vaan saa pääsääntöisesti keskittyä niihin parhaisiin puoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi on tärkeää viiskymppisenäkin. Ei ole kaikki mummoja. Ja mitä siitä pitäs puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin nuoria mummoja on kuitenkin melko vähän nykyään ja he ovat yleensä työelämässä silloin itse eikä ole aikaa mummoilla 24/7. Mummohehkutuksia löytynee enemmän et-lehdestä ja vastaavista.
Näin se menee. Ollaan työikäisiä ja on omat menot.
Jokainen tietämäni työikäinen mummo on paljon lastenlastensa elämässä (samoin työikäiset papat), mutta on tosiaan niitä omiakin menoja ja elämää eivätkä ehkä vaan ole sen tyyppisiä, että puhuisivat välttämättä yksityisasioistaan julkisesti missään.
Toisten perheellisten ja isoäitien ja isoisien kanssa tietysti sitten jakavat kokemuksia ja hehkuttelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisen mummon, joka on täysin hurahtanut touhuun, muuta elämää ei juuri ole. Töissä kyllä käy, mutta tytär soittaa miljoona kertaa päivässä ja kysyy sitä, tätä ja tota. Lapsenlapset yökylässä joka vkonloppu, lomat hoitaa lapsenlapsia, miesystävän jätti kun ei lapsenlapsilta jäänyt aikaa muulle. Huhhuh... kyllä putoaa korkealta ja kovaa kun lapset kasvavat ja elämään tulee muutakin sisältöä kuin mummommomummo. Jokin kohtuus ja tasapaino elämässä täytyisi olla.
Kuulostat kateelliselta, anteeksi vain kun sanon. Kyllä ne kasvavat lapsenlapsetkin pysyy mummon elämässä, siinä kuin omatkin lapset on ikuisesti rakkaita lapsia. Voi jopa saada vielä lapsenlapsenlastakin pitää sylissään.
Mummous on parasta elämänsisältöä, kaikki muu on valjua ja jo nähty sen rinnalla. Se on oikeasti parasta mitä elämä voi tarjota. Ymmärrännkyllä että jos tuttusi jankuttaa kokoajan sulle vain mummoudesta, niin sekin voi hermoille käydä, ei taida ymmärtää että sun kanssa voisi jutella muusta. Me toiset mummot ymmärrettäisi ehkä paremmin. Minusta toi on ihan normaalia elämää että tytär soittaa monta kertaa päivässä ja kysyy sitä tätä ja tota, tai että saan vauvan välillä myös yöksi. Nyt on 1 lapsenlapsi, ehkä jatkossa tulee toinenkin, jokatapauksessa mummolaan voi lapsen tuoda koska vaan, ellen ole sairas. Ei mulla ole miestä joka valittaisi asiasta, eikä kiireitä.
Serkkuni tuli mummoksi 38-vuotiaana ja minä en ole edes kenenkään äiti (olemme nyt molemmat 50-vuotiaita) joten elämä menee eri ikäisillä eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä mummo ja en ehkä tule olemaankaan, nuo nuoremmat polvet eivät enää ole kovin innostuneita tekemään lapsia. Tosi harvalla on tuo tilanne kuin ap:lla. Tai ehkä pienillä paikkakunnilla, jossa ollaan työttömiä, voi olla enemmän tuollaista. Kaupungeissa ihmiset asuvat pienissä asunnoissa, ettei sellaista samassa pihapiirissä asumista ole. Muistan että kun omat lapset olivat pieniä, niin mummot kyllä halusivat heidän seuraansa aivan kauheasti, mutta aika lailla omilla ehdoillaan. Apu oli tervetullutta ja olisi ollut tosi mukavaa, jos äidin tai anopin kanssa olisi voinut tehdä yhdessä asioita, hoitaa lasta ja jutella ja näin pois päin, mutta koin kumpikin vanha nainen halusi vain viedä vauvan ja taaperon omaan kotiinsa ja leikkiä siellä jotain omaa mummoleikkiään. Olihan se oma aika tavallaan mukavaa ja tarpeellistakin, että sai sitä omaa aikaa välillä, mutta jälkeenpäin ajatellen eipä tuossa kaikessa ollut mitään yhteisöllistä. Äiti ja
Riisti sylistäsi... moni äiti ei muuta toivokaan kuin varasylejä, ja että joku veisi lapsen pois hyvään hoitoon silloin tällöin muutamaksi tunniksi että saisi itse levätä tai tehdä omia hommia, vaihtaa emoroolista johonkin muuhun hetkeksi.
Olet ollut vain tosi erityylinen äiti kuin mihin isoäidit olivat tottuneet. He luulivat auttavansa sinua! Ilmeisesti sinulla on ollut poikkeuksellisen hyvät voimavarat ja lastenhoito ei ole kuormittanut sinua, kun olet tulkinnut auttamisen noin nurinkurisesti. Jestas.
Eikö keski-ikäisenä naisena olemisessa nähdä kuin kaksi ääripäätä: OF-heruttajat ja mummot? Itse kaipaisin moniäänisempää ja -puolisempaa kuvastoa keski-ikäisistä naisista. On tympeää, että naiset halutaan aina jakaa kahteen äärimmäisen kärjistettyyn leiriin, perustuen yleensä seksuaalisuuden ilmaisuun ja/tai äitiyteen ja mummouteen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisen mummon, joka on täysin hurahtanut touhuun, muuta elämää ei juuri ole. Töissä kyllä käy, mutta tytär soittaa miljoona kertaa päivässä ja kysyy sitä, tätä ja tota. Lapsenlapset yökylässä joka vkonloppu, lomat hoitaa lapsenlapsia, miesystävän jätti kun ei lapsenlapsilta jäänyt aikaa muulle. Huhhuh... kyllä putoaa korkealta ja kovaa kun lapset kasvavat ja elämään tulee muutakin sisältöä kuin mummommomummo. Jokin kohtuus ja tasapaino elämässä täytyisi olla.
Ai kauheeta. Hullua tommonen. Ei ole normaalia.
Tuntemillani lapset saatu iässä 35 - 42.
Kuuskymppisenä lapset kakskymppisiä.
Lasketaan siitä, missä elämänvaiheessa kukin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisen mummon, joka on täysin hurahtanut touhuun, muuta elämää ei juuri ole. Töissä kyllä käy, mutta tytär soittaa miljoona kertaa päivässä ja kysyy sitä, tätä ja tota. Lapsenlapset yökylässä joka vkonloppu, lomat hoitaa lapsenlapsia, miesystävän jätti kun ei lapsenlapsilta jäänyt aikaa muulle. Huhhuh... kyllä putoaa korkealta ja kovaa kun lapset kasvavat ja elämään tulee muutakin sisältöä kuin mummommomummo. Jokin kohtuus ja tasapaino elämässä täytyisi olla.
Kuulostat kateelliselta, anteeksi vain kun sanon. Kyllä ne kasvavat lapsenlapsetkin pysyy mummon elämässä, siinä kuin omatkin lapset on ikuisesti rakkaita lapsia. Voi jopa saada vielä lapsenlapsenlastakin pitää sylissään.
Mummous on parasta elämänsisältöä, kaikki muu on valjua ja jo nähty sen rinnalla. Se on oikeasti parasta mitä elämä voi tarjota. Ymmärrännkyllä että
Mummous voi olla myös raskasta. Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, mummo oli 57v, jaksoi hoitaa ja leikkiä, auttaa arjessa. Kun seitsemäs lapsenlapsi tuli maailmaan, oli ikää jo 74 vuotta ja vaatimus hoitaa oli, että hoidithan sitä ensimmäistä maijan lasta, toista marjan ja kolmatta liisan, miksi ei samalla tavalla tätä seitsemättäkin. Huono mummo!
Vierailija kirjoitti:
Harva on mummi viisikymppisenä, vaan useampi tuonikäinen on 8-15v lasten vanhempi, on täysillä mukana vielä työelämässä, lisäksi useimmilla iäkkäät vanhemmat hoidettavana ja tarvitsevat apua arjen askareisiin jne.
Ja jos tuohon kuvioon lastenlapset, niin huhhuh.
Mun alle 50v isosiskolla on kouluikäinen lapsenlapsi. Hoitavat miehensä kanssa lastenlastaan ahkerasti.
No varmaan siksi kun ihmiset on niin eri elämänvaiheessa keski-iässä. Olen 47-vuotias ja nuorin lapseni on 5v, kaksi vanhempaa lasta alakoulussa. Elän ihanaa pikkulapsiaikaa ja ruuhkavuosia.