Lue keskustelun säännöt.
Miksei mummoudesta puhuta missään, siis isovanhemmuuden ihanuudesta keki-iässä? Jauhetaan vaan sekisuhteista ym of-paskaa
10.09.2025 |
Johtuuko siitä että toimittajat elää helsi kiläisrssä kuplassa ja ovat enimmäkseen nuoria (kuvista päätellen) ja lapsettomia, vai johtuuko siitä että ns. "menestyjien" lapset ovat veloja tai asuvat ulkomailla tai vähintäänkin asuvat muutoin kaukana jos heillä on lapsia? Isoäiti on perheessä vain hahmo jota nähdään lomilla, jos silloinkaan, ei perheenjäsen?
Oon vain melko tuoreena mummona (tänä vuonna tulin mummoksi🥰) ihmetellyt että kaikesta turhasta ja sairaasta kyllä väännetään mediassa juttuja, aina niistö samoista aiheista vielä, mutta näin perimmäisestä asiasta ihmiselämässä kuin isovanhemmuudesta, ei puhuta koskaan mitään, vaikka tämä on elämän paras juttu.
Mikään tinder, ura tai seksihehkutus ei ihmiselle voi tuoda suurempaa iloa tai tarpeellisuuden tunnetta elämään kuin mummous (ehkä pappuus myös). Ja meillä "huonommilla ihmisillä", jotka emme ole "menestyneet" rahallisesti, mummot yleensä kuuluvat edelleen oleellisena osana perherakenteeseen, ja jopa isomummot. Minulla on aikaa mummoilla 24/7, koska olen kotona, minä autan aina kun tarvitaan lastani ja lapsenlasta, ja ihan muutenkin olen joka päivä tukena vähintään näköpuhelun välityksellä. Onneksi välimatkaa ei ole paljon, naapurikunnissa asutaan. Oomme miettineet että jossain vaiheessa muutetaan samaan taloon tai pihapiiriin, lapsen olisi helppo tulla mummolaan kun äiti ja isä on töissä, koulun jälkeen esim ja muutenkin vain. Mummon syli on aina lämmin ja avoin. 🥰
En tiennyt että mummona voi tuntea näin suurta hoivaviettiä ja rakkautta, mutta nähtävästi tämä on hyvin tärkeä virka luonnon mukaan, ja sitähän se onkin. Monissa eläinlaumoissa myös, kuten muinaisten ihmistenkin laumoissa. Ei ihme että moni lapsiperhe voi niin huonosti, kun mummot loistaa poissaolollaan. Mummojen avullahan perheet on ennenvanhaankin olleet pitkälti toimintakykyisiä, eihän tuoreet äidit ratkea kaikkeen, vaikka supervahvoja ovatkin.
Terkkuja kaikille mummoutta arvostaville.
N52
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Mitä te "mummot" olitte ennen lapsenlapsenne syntymää?
Onko teillä ikinä ollut omaa persoonaa, identiteettiä, minuutta, vai oletteko aina olleet jonkun tytär, jonkun vaimo, jokin sairaus, jonkun äiti ja nyt jonkun isoäiti.
Tämä on se kysymys, mihin teidän pitäisi itsenne ja läheistennekin takia vastata.
Ellette te ole ollut ikinä mitään ilman läheisiänne, mikä silloin olette?
Mistä ihmeestä kumpuaa ajatus, että mummoilla ei olisi ollut omaa persoonaa tai persoona olisi muuttunut mummouden myötä?! Jos rakkauden täyttämä tunne lapsenlapseen on persoonan muutos, eikö se ole hyve? Ei minun persoonani ole miksikään muuttunut mummouden myötä. En toki viljele mummouttani tai muutoinkaan elämääni ylenpalttisesti. Ei kaikki työkaverinikaan tiedä, että olen mummu. Eivät välttämättä edes sitä, että olen naimisissa ja kaksi lasta on. Sormuksia en voi työssäni käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On maailma sairas kun niin upeasta asiasta kuin isovanhemmuus saadaan täällä väännettyä narsismia ja ties mitä ! Eikö nämä itsessään rypevät seksin, ulkonäön, rahan ja uran perässä juoksijat voi edes yrittää kuvitella miten rakas ja tärkeä voi olla lapsenlapsi? Mummona olo on kunnia-asia! Se on ihanaa ja se on hauskaa! Se on rakkautta. Kaikkea hyvää kaikille mummoille!
Jos haluaa olla mummo, se on luultavasti hauskaa mummolle.
Jos ei halua olla äiti, eikä siten myöskään mummo, sitten mummous ei ole hyvä asia.
Lisääntyminen on vapaaehtoinen valinta. Lapsettomuus on ihan yhtä OK valinta kuin vanhemmuus. Jokainen päättää itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä paskaa sisäistettyä sovinismia kuin ne synnytyspakotusketjutkin.
Mulle ihan sama, vaikka kuolette tajuamatta tilannettanne, mutta lastenne ja lastenlastenne puolesta surettaa.
Jättäkää heidät rauhaan sairaudeltanne, myrkylliseltä marttyyriudeltanne.
Lapset eivät ole olemassa täyttääkseen toiveitanne, lapsenlapset vielä vähemmän. Älkää sekaantuko, ellei pyydetä. Ja miettikää, mitä oikeasti olette. Myrkyllisiä roolipelaajia, sisältä tyhjiä?
Mistä tuo vihasi kumpuaa?! Ei täällä kukaan ole tuppautunut kenenkään elämään. Minulla on läheinen suhde poikiini ja pojanpoikaan. Mikäli tämä sairautta niin huh!
T. Incelien äippä, karmea anoppi, jolka ei ole minkäänlaista suhdetta tyttäriinsä, miniöihinsä ja pojantyttäriinsä.
= Sä olet oikeasti incel ja paasaat naisvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jotenkin arvostaa "mummoutta" ?
Tuo on jotain vtun marttyyrikruunun kiillottelua taas.
Jos 50-60-vuotias ei mitään muuta ole kuin itsensä suhteessa lähimmäisiinsä määrittelevä oman elämänsä sivuhenkilö, pakko sääliä.
Jos minä joskus tulen mummuksi, olen silti minä, kokonainen ja aito. Ylpeä siitä mitä olen ja teen.
Ehkä teillä mummoilijoilla ei ole saavutuksia?
Sääli on sairautta, sanotaan. Minulla ei lukemiseni perusteella ole jäänyt käsitystä siitä, etteikö minuus säilyisi mummoksi tulon jälkeen. Kyllä minäkin sekaisin onnesta menin, kun sain ensimmäisen kerran pojanpojan syliini. Itku siinä tuli papallakin siinä missä nuorimmalla lapsellani. Jotkut vaan ovat niin rakkauden täyttämiä.
Tai eivät erota kontrollihalua
Ikävää, että olet siihen soppaan joutunut! Sinun olisi hyvä tiedostaa, että aitoa rakkauttakin on olemassa. Tuollainen ajatuksesi olisi hyvä terapoida pois. Sitä kautta olet vapaa ja voit kokea aidon rakkauden, sinä itse. Toista ei voi rakastaa ennen kuin on oppinut rakastamaan itseään. Kaikki rakkaus ei ole narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jotenkin arvostaa "mummoutta" ?
Tuo on jotain vtun marttyyrikruunun kiillottelua taas.
Jos 50-60-vuotias ei mitään muuta ole kuin itsensä suhteessa lähimmäisiinsä määrittelevä oman elämänsä sivuhenkilö, pakko sääliä.
Jos minä joskus tulen mummuksi, olen silti minä, kokonainen ja aito. Ylpeä siitä mitä olen ja teen.
Ehkä teillä mummoilijoilla ei ole saavutuksia?
Sääli on sairautta, sanotaan. Minulla ei lukemiseni perusteella ole jäänyt käsitystä siitä, etteikö minuus säilyisi mummoksi tulon jälkeen. Kyllä minäkin sekaisin onnesta menin, kun sain ensimmäisen kerran pojanpojan syliini. Itku siinä tuli papallakin siinä missä nuorimmalla lapsellani. Jotkut vaan ovat niin rakkauden täyttämiä.
Vain agape-rakkaus ei ole narsismia - ja sekin vastaanottimena. Kaikki muu rakkaus on ihan juurikin ego-pohjaista narsismia. Myös äidin biologinen, omaa geeniperimää palvova hoivaviettirakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On maailma sairas kun niin upeasta asiasta kuin isovanhemmuus saadaan täällä väännettyä narsismia ja ties mitä ! Eikö nämä itsessään rypevät seksin, ulkonäön, rahan ja uran perässä juoksijat voi edes yrittää kuvitella miten rakas ja tärkeä voi olla lapsenlapsi? Mummona olo on kunnia-asia! Se on ihanaa ja se on hauskaa! Se on rakkautta. Kaikkea hyvää kaikille mummoille!
Jos haluaa olla mummo, se on luultavasti hauskaa mummolle.
Jos ei halua olla äiti, eikä siten myöskään mummo, sitten mummous ei ole hyvä asia.
Lisääntyminen on vapaaehtoinen valinta. Lapsettomuus on ihan yhtä OK valinta kuin vanhemmuus. Jokainen päättää itse.
No olenkohan muuta väittänyt? En arvota ihmisiä lapsiluvun mukaan ja toivoisin ettei sitä muutkaan tekisi. Lapsettomuus on ok, mutta minä olen mummo ja kiitollinen siitä.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. On minulla ollut omaakin elämää. Olen viiden lapsen äiti. Tehnyt 40 vuoden työuran josta viimeiset 20 vuotta esimiehenä. Avioliitto on kestänyt jo 48 vuotta. Hyvä seksisuhde jatkunut yli 60 ikävuoden. Kuitenkin Olen odottanut mummoksi tuloa jo 20 vuotta. Tänä vuonna toiveeni vihdoin toteutui. Sain ihanan lapsenlapsen. Rakastan tuota pientä ihmistä enemmän, kuin osasin aavistaa. Samoin rakastin aikanaan omaa mummuni enemmän, kuin vanhempiani ja hänen kuolemastaan toipumiseen meni parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kiehtovaa, kuinka nopeasti ja itsevarmasti AP pystyy vetämään yhteiskunnallisia johtopäätöksiä pelkästään toimittajien ulkonäöstä ja siitä, millaisia juttuja sattuvat lukemaan. Vielä kiehtovampaa on, että näin suuria päätelmiä tehdään täysin ilman lähteitä, tutkimusta tai mitään näyttöä pelkän kuvista päätellyn elämänkokemuksen perusteella.
Jos median sisältö ei resonoi, syy ei välttämättä ole helsinkiläisissä kuplissa, lapsettomissa nuorissa tai menestyjien vieraantuneissa perhesuhteissa, vaan ehkä siinä, että oma kiinnostuksenkohde isovanhemmuus ei yksinkertaisesti ole yhteiskunnallisesti relevantti aihe sillä tavalla kuin AP toivoisi. Nostalgia ja henkilökohtainen kokemus eivät ole sellaisenaan journalistinen aihe, vaikka se kuinka tuntuisikin "elämän tärkeimmältä asialta". Tämä on olennainen ero henkilökohtaisen merkityksen ja yleisen merkityksellisyyden välillä.
Erityisesti herättää huomiota se, miten AP rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun: ura, seksi ja deittailu ovat turhia ja sairaita, kun taas mummous on luonnon pyhä virka. Tällainen ajatustaso ei juuri loista kompleksisuuden ymmärryksellä tai älyllisyydellä. Ihmisten elämänvalintoja ei voi laittaa arvojärjestykseen oman tunne-elämän perusteella, varsinkaan silloin kun julistaa muita pinnallisiksi.
On toki hienoa, että AP:lla on aikaa ja tilaisuus olla läsnä lapsenlapselleen. Mutta se, että näin ei ole kaikilla, ei johdu moraalisesta rappiosta, vaan usein hyvin käytännöllisistä asioista kuten asumisjärjestelyistä, työelämästä ja ihmissuhteiden historiasta. Ehkä ennen kuin vaaditaan lisää juttuja omasta elämäntavasta, voisi ensin opetella lukemaan ja arvioimaan olemassa olevia vähän tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi jotenkin arvostaa "mummoutta" ?
Tuo on jotain vtun marttyyrikruunun kiillottelua taas.
Jos 50-60-vuotias ei mitään muuta ole kuin itsensä suhteessa lähimmäisiinsä määrittelevä oman elämänsä sivuhenkilö, pakko sääliä.
Jos minä joskus tulen mummuksi, olen silti minä, kokonainen ja aito. Ylpeä siitä mitä olen ja teen.
Ehkä teillä mummoilijoilla ei ole saavutuksia?
Sääli on sairautta, sanotaan. Minulla ei lukemiseni perusteella ole jäänyt käsitystä siitä, etteikö minuus säilyisi mummoksi tulon jälkeen. Kyllä minäkin sekaisin onnesta menin, kun sain ensimmäisen kerran pojanpojan syliini. Itku siinä tuli papallakin siinä missä nuorimmalla lapsellani. Jotkut vaan ovat niin rakkauden täyttämiä.
Kunhan muistaa, että kaikkien l
Mistä tätä katkeruutta kumpuaa?! Minä en ole katkera, vaikka minun lapseni ovat jääneet vähemmälle kuin siskoni lapsi. Hänelläkin 2, mutta vain yksi ylitse muiden. Eivät lapsenikaan ole katkeria. He ovat saaneet meiltä vanhemmilta sen rakkauden, mikä heille kuuluu. Heidän mummu ja pappa ovat kuitenkin olleet hyviä lapsilleni. Minulla on vain yksi lapsenlapsi ja voi jäädä ainoaksi. Mikäli tulisi lisää, ei se ole pois jo olemassa olevalta lapsenlapselta. Se suhde on jo luotu. Ei se mihinkään katoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
101
en tiedä missä olet kasvanut, mutta sinun päässäsi on pipi. Voin avata sen verran, että minäkin olen kotona, vaikka työikää jäljellä, sanoin itse itseni irti vakityöstä. Joskus joillakin taloudellinen tilanne on niin vakaa, että tällaiseen pystyy. Olen sellaisessa ammatissa, että keikkaa voi heittää milloin lystää ja elämänkokemus on valttia. Eikä siinä mitään pahaa ole, että maailma menee lapsenlapsesta sekaisin. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Et kuulosra rakastavalta, lämpimältä mummolta vaan kylmältä narsistimieheltä. Miksihän?
Perustele! N54 mieheni 60.
Miksi naisten täytyy aina määritellä itsensä jonkun toisen ihmisen kautta? En ole vielä mummoiässä ja oma lapseni on vasta neljä, mutta ajattelen välillä minkälainen ikäihminen haluaisin olla. Arvatkaa kuka on minun mummoidolini? Neiti Marple. Hän on lapseton ja naimaton, mutta hänellä on paljon ystäviä ja hän matkustelee. Kuitenkin hän tuntuu elävän aika paljon itselleen. Kirjat tietysti kuvaavat aikaa, jolloin ei ollut vielä somea ja julkisuutta, mutta hän ei ole koko ajan hakemassa huomiota. Hänellä on kiva tyyli, jota katsoessa tulee turvallinen olo, ja hänellä on aina neulepuikot käsissä. Hän on tarkka ja hänellä on terävä äly, mutta hän ei ole jatkuvasti tuomassa älykkyyttään esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kanssa ylipäätään tätä uutta ja outoa keski-ikäisen naisen mediakuvaa.
Suurin osa keski-ikäisistä naisista yrittää jotenkin pätsäillä töiden, lastenhoidon ja kenties vapaa-ajan harrastusten viidakossa. Siihen vielä päälle parisuhteen kiemurat, niin eipä jää aikaa tinderöintiin tai muuhun keekoiluun.
Mummous on takuulla ihana osa keski-ikäisyyttä, sitäkään ei kaikille suoda.
Nykyään on niin kapea ihmiskäsitys ja tuo seksin korostaminen on jotain ihan tolkutonta. Jos on ihana seksielämä, onko siitä pakko niin kauheasti huudella ympäriinsä. Tai huudella irtosuhteista jne. Ihan kuin ihmiskuva olisi pinnallistunut. Yht'äkkiä on maailman tärkeintä muka näyttää hyvältä, saada ikuista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta ja elää jotain ikuista nuoruutta. Kouhkata ja nostaa omaa egoa jossain somessa, joka lopulta on pelkkä nopeasti poksahtava kupla.
Mihin on unohtunut se, että ihmis
Joskus kypsyminen on sitä että tajuaa kuinka tärkeää seksi on, ja lopettaa sen vähättelyn.
Ap:n kanssa muuten samaa mieltä mutta en tykkää tekstistä kuultavasta velojen vähättelystä tai pappojen tai siitä että rikkaus ratkaisisi onko isovanhemmat tärkeitä. Esim.tuntemassani toimitusjohtajaperheessä isovanhempia arvostetaan kovasti.
Isovanhemmuus on ihanaa, minulla on 3 lastenlasta ja olen nuori mummi. Mutten ole mummo. Minulla on myös omaa elämää ja en todellakaan ole aikuisten lasteni tai lastenlasteni saatavilla 24/7. Minulla on ura, matkustamme paljon puolison kanssa ja elämme aktiivista elämää. Lastenlapsia tapaamme säännöllisesti mutten koe että he ovat koko elämäni. Olen heille tärkeä ja he ovat minulle rakkaita mutten perusta koko olemassa oloani vain heitä varten.
Moni aikuinen ei päästä irti vanhemmistaan vaikka perustavat oman perheen ja roikkuvat kiinni vanhemmissaan. Näin ei tarvitse koskaan aikuistua kun aina isi ja äiti rientää apuun. Kiva että Ap nauttii isovanhemmuudestaan ja niin pitääkin mutta rasittavia tuollaiset naiset joilla ei muuta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä paskaa sisäistettyä sovinismia kuin ne synnytyspakotusketjutkin.
Mulle ihan sama, vaikka kuolette tajuamatta tilannettanne, mutta lastenne ja lastenlastenne puolesta surettaa.
Jättäkää heidät rauhaan sairaudeltanne, myrkylliseltä marttyyriudeltanne.
Lapset eivät ole olemassa täyttääkseen toiveitanne, lapsenlapset vielä vähemmän. Älkää sekaantuko, ellei pyydetä. Ja miettikää, mitä oikeasti olette. Myrkyllisiä roolipelaajia, sisältä tyhjiä?
Sinulla taitaa olla oikeasti paha olla?
Minun lapsenlapseni ilmiselvästi rakastaa minua ja minä häntä. Aina hän on kysymässä, saako tulla mummolaan ja saako olla ainakin kaksi yötä. Tänäänkin haen hänet illalla ja suunnitelmissa on tehdä huomenna ja lauantaina kaikkea kivaa. Meillä on tila leikkiä, iso talo, iso piha ja metsä vieressä, tekemistä riittää.
Minulla
Sama minulla, mutta minua kutsuttiin narsisti mieheksi, koska elämäntilanteeni vakaa ja voin käyttää aikani miten haluan. Meillä lapsenlapsi käy yökylässä joka toinen viikonloppu ja kesällä enemmän, sekä muilla lomilla. Se mahdollistuu juurikin sillä, että en ole työelämässä. Lomitan myös omaishoitajaa, jonka puolisolla alzheimer. He ovat minun vanhempiani. Olen erinäisiä muitakin kirjoittanut, joista yläpeukut. N54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä paskaa sisäistettyä sovinismia kuin ne synnytyspakotusketjutkin.
Mulle ihan sama, vaikka kuolette tajuamatta tilannettanne, mutta lastenne ja lastenlastenne puolesta surettaa.
Jättäkää heidät rauhaan sairaudeltanne, myrkylliseltä marttyyriudeltanne.
Lapset eivät ole olemassa täyttääkseen toiveitanne, lapsenlapset vielä vähemmän. Älkää sekaantuko, ellei pyydetä. Ja miettikää, mitä oikeasti olette. Myrkyllisiä roolipelaajia, sisältä tyhjiä?
Mistä tuo vihasi kumpuaa?! Ei täällä kukaan ole tuppautunut kenenkään elämään. Minulla on läheinen suhde poikiini ja pojanpoikaan. Mikäli tämä sairautta niin huh!
T. Incelien äippä, karmea anoppi, jolka ei ole minkäänlaista suhdetta tyttäriinsä, miniöihinsä ja pojantyttäriinsä.
= Sä olet oik
Mitä ihmettä sekoilet?! Sinä sitä olet. Pitäiskö sun hakeutua terapiaan? Oot jäänyt vaille äidin rakkautta ja kamppailet itsesi kanssa. Et tiedä oletko mi es vaiko nai nen.
T. Kahden he-tero pojan äiti
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. On minulla ollut omaakin elämää. Olen viiden lapsen äiti. Tehnyt 40 vuoden työuran josta viimeiset 20 vuotta esimiehenä. Avioliitto on kestänyt jo 48 vuotta. Hyvä seksisuhde jatkunut yli 60 ikävuoden. Kuitenkin Olen odottanut mummoksi tuloa jo 20 vuotta. Tänä vuonna toiveeni vihdoin toteutui. Sain ihanan lapsenlapsen. Rakastan tuota pientä ihmistä enemmän, kuin osasin aavistaa. Samoin rakastin aikanaan omaa mummuni enemmän, kuin vanhempiani ja hänen kuolemastaan toipumiseen meni parikymmentä vuotta.
Minulla oli yhtä tärkeä suhde äitini isään. Mummu 54
Olisiko syy siinä, että "mummo" nimitystä pidetään alentavana nykykään. Sama kun "täti" nimitystä. Nainen saattaa luokkaantua jos kusut esim. kaukan kassaa "kassatädiksi". Nykyään käytetään sanaa neiti, eli kassaneiti. Kokemusta on, kun kerran kutsuin myyjää tädiksi, alkoi heti valittaminen "et en mä mitään täti sulle oo!"
Vierailija kirjoitti:
Olisiko syy siinä, että "mummo" nimitystä pidetään alentavana nykykään. Sama kun "täti" nimitystä. Nainen saattaa luokkaantua jos kusut esim. kaukan kassaa "kassatädiksi". Nykyään käytetään sanaa neiti, eli kassaneiti. Kokemusta on, kun kerran kutsuin myyjää tädiksi, alkoi heti valittaminen "et en mä mitään täti sulle oo!"
Tuota on tapahtunu kasarilla ja ysärillä!
Mikä on tämä "oma identiteetti", jota nyt monet niin penäävät?
Eikö se muodostu juuri erilaisten roolien kautta, joita elämässä on?
Isovanhemmus on yksi ja harvalle ainoa. Olen sen lisäksi töissä. Olen puoliso ja äiti. Harrastuksetkin tuovat oman osansa.
Mikä on se mystinen oma identiteetti, joka leijuu jossain tyhjiössä
Mitäs siinä mummoilussa on sellaista, mistä pitäisi puhua?
Ketjussa nostettiin esiin narsistimummojen aiheuttama taakka, mutta ainakaan siitä te ette halua puhua.
Mummous/vaarius ei ole mitään jalustalle noston arvoista, koska te ette päätä, mitä lapsenne sängyssä tekevät tai eivät. Se on heidän asiansa. Jokainen elää omaa elämäänsä, ei toisten.
Ettekä itse aikoinaan arvostaneet tungettelevia anoppeja ja appia, lastenne isovanhempia. Ettekä niitä nipisteleviä ja paasaavia omia isovanhempianne, jotka haisivat oudolta ja joira oli pakki käydä katsomassa jouluna.