Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla odotan. Asiahan on niin, että siksihän oireita ei kannata ikinä googlettaa, kun jotkut lievän jutun oireet voivat tekstinä kuvailtuna vastata myös jonkun hengenvaarallisen sairauden oireita.

Niin lähteekö tekoäly sitten ohjaamaan sen pahemman vaihtoehdon mukaan?  

Jos tekoälyä kehitetään tähän käyttötarkoitukseen,  niin eiköhän tekoälykin laiteta noudattamaan käypähoitosuosituksia. Eli lähtee siitä oletuksesta, mikä on todennäköisin syy oireille. 

Käyttäjä6183 kirjoitti:

Tässä perheessä kyllä elämän realiteetit ymmärretään, ei sentään olla mitään 17v teinejä enään ja se, että valtaosa ihmisistä käy töissä ja heillä on myös omaa elämäänsä. Missään nimessä ei oletettu eikä oleteta, että heidän pitäisi lapsi asettaa kaiken muun elämänsä edelle. Meillä on ollut samassa kaupungissa joskus ihmisiä, jotka hädin tuskin on viitsinyt käydä kerran vuoteen lapsen syntymäpäivillä (näin esimerkkinä), joten se, jos joku haluaisi ryhtyä varamummoksi ja papaksi ja heillä olisi vaikka mahdollista yhden tai jopa kaksikin kertaa kuussa tavata ja viettää aikaa, olisi sekin jo aika paljon meille. Ja lähtökohtaisesti en edes odota, että tähän vastaa ihmiset, jotka asuu itse hyvin kaukana. Ja uskon kyllä, että ihmiset, joille mummous ja ukkius on tärkeää, heillä on myös halua viettää aikaa lapsen kanssa, miten heillä nyt vapaa-aikaa jääkin, työn ja muun ohella, jos vielä työelämässä ovat ja maailmass

Mä en sanonutkaan, että olisi mahdotonta löytää sellaista. Mutta tuo 1-2 kertaa kuukaudessa tarkoittaa jo sitä, ettei sitten se varamummo ja -ukki voi lähteä kuukautta pidemmäksi aikaa esimerkiksi mökille. Tai asua talvet jossain Espanjan lämmössä. Mulla on tutuissa aika paljon viimevuosina eläkkeelle jääneitä sekä lähivuosina eläköitymässä olevia ihmisiä ja kun kuuntelee heidän suunnitelmiaan, niin eivät he omien lastenlastensakaan kanssa välttämättä ole noin  säännöllisesti kuin mikä sun toiveesi on. Tuo sun vaatima tapaamisten säännöllisyys on se, mikä kiinnitti mun huomioni aloituksessasi. 

Voi olla vähän hankalaa sellaisia löytää, koska edellytät heiltä säännöllisiä tapaamisia. Tuo kun rajoittaa jo pelkästään sitä, että heidän pitäisi sitten loppuelämänsä valita asuinpaikkansakin siten, että asuvat tarpeeksi lähellä sinua. Eivät siis voisi eläkepäivinään asua edes talvisin jossain Espanjassa. Ja ihan Suomessakin asuinpaikan sitten pitäisi pysyä suunnilleen samana hamaan hautaan asti. 

Välittäviä aikuisia voi kyllä löytää ihan naapurustostakin, mutta ei sillä oletuksella, että he asettavat lapsesi kaiken muun elämässään edelle ja ovat sitoutuneita pysymään just siinä, missä nyt on. Mä juttelen tosi paljon naapurin pienen pojan kanssa ja hän aina ilahtuu, kun tulee pihalla vastaan. Tykkää tosi paljon mun koirastanikin ja selittää aina ummet ja lammet, mitä on päiväkodissa tai muualla tehnyt. Yks päivä kiukutteli pihalla äidilleen eikä olisi halunnut laittaa pulkkamäkeen lähtiessä villavaatteita toppapuvun alle. Mä sanoin sille pojalle, että kuules kun mun koira on sitä mieltä, että koska ihmisillä ei ole pörröistä turkkia, niin ihmisten pitää talvella laittaa villavaatteet. Loppui kiukuttelu ja oli valmis villavaatteisiin. Mutta joo, olen vain mukava mummeli hänelle, sen enempään en voi sitoutua. Ja tosiaan olen siis tutustunut tämän lapsen vanhempiinkin näiden muutaman vuoden aikana ja myös heidän kanssaan tulee juteltua paljon. 

Mä käytän ihan mielelläni digipalveluita, mutta tottakai on merkitystä sillä,  mikä on sairautena. Lähinnä siis se, pitääkö lääkärin diagnoosin tehdäkseen nähdä ja tutkia potilasta vai riittääkö, että lähettää labraan, röntgeniin ja/tai määrää vaan lääkkeet. Kävin alkusyksystä lääkärin vastaanotolla, koska arvelin, että mulla on jalkaterässä murtuma. Olin lähdössä reissuun, jossa piti paljon kävellä ja sitä varten tarvitsin vähän Buranaa vahvemmat lääkkeet. Lääkäri ei koskenutkaan muhun, mutta lähetti röntgeniin ja joo, murtumahan siellä. Kirjoitti kipulääkereseptin. Vastaanotolla käynti oli turha, koska olisi voinut ihan diginäkin laittaa lähetteen rontgeniin ja sen jälkeen, kun kuvista oli todennut murtuman, kirjoittaa sen reseptin.  Sieltä reissusta sitten toin itselleni koronaviruksen. Olin kovassa kuumeessa, oli vaikea hengittää ja hengitys vinkuvaa. Laitoin Dokportiin oireet ja taustat. Meni noin 3 minuuttia ja tuli vastaus, missä kerrottiin, että reseptit on valmiita. Sen jälkeen lääkkeiden tilaus verkkoapteekista ja reilun tunnin päästä soi ovikello ja lääkkeet olivat perillä. Ei tarvinnut lähteä kotoa minnekään. Perussairauksieni osalta mulla on terveyskeskuksessa omalääkäri. En ole tavannut tätä lääkäriä yli vuoteen, mutta silti kaikki kontrollit sekä  reseptien uusimiset onnistuu oikein hyvin. Labrassa tietty pitää käydä, mutta ei sen lääkärin tarvitse nähdä mun naamaani voidakseen kirjoittaa lähetteen verikokeisiin tai uusiakseen mun reseptit. Mulle on oikeastaan ihan sama, laittaako ne lähetteet ihminen vai tekoäly tai kumpi ne labra-arvot tulkitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain se pieni prosentti teistä luonnevikaisista inceleistä jää yksin, muut kyllä löytävät omansa. Eli hyvin tullaan pärjäämään. 

Päinvastoin. Luonnevikaiset saavat aina seksiä. Naiset kilpailevat heistä.

Ehkä sinun yksinäisessä ja hyvin katkerassa, nettipornon täyttämässä maailmassasi. Todellisessa maailmassa vähän toisenlainen juttu. 

Miksi sitten yli puolet avioista päättyy eroon ja saamme lukea Joensuun kaltaisia tapahtumia?

Joensuun tapahtumista en tiedä mitään, mutta yleensä avioliitto päättyy, kun jompi kumpi tai kumpikaan ei saa siitä liitosta enää yhtään mitään. Korkeintaan kivireen perässä vedettäväkseen. Ja tällä ei ole sukupuolen kanssa mitään tekemistä.