Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu äitini kannata on se, ettei hänelle ole taaskaan työvuoroja tarjolla. Ei ole tuokaan paras työpaikka ollut. Kaikkea muuta. Silti äitini jopa kaipaa töihin. Pitää monista ihmisissä siellä (työtoverit ja asukkaat) ja myönsi, kun kysyin että on jopa kaivannut sinne. Näin se korostuu, kun ei hänkään muuten ole ihmistä nähnyt kuin töissään. Sitten iskee se todellisuus, ettei ole läheisiä ja ystäviä. Sama oikeastaan meillä kaikilla. Työkin on silloin jo paikka nähdä ihmistä kuten isälläni. Hänkään en ehkä ymmärrä sitä mitä se tarkoittaa, kun jää lopullisesti töistä pois. Nyt nojaa niin paljon töissä käyntiin kuitenkin.
Minä toki poikkeus, kun en töissä ole, mutta kuitenkin. Joku ihminen jolla on elämää töiden ulkopuolella ei ehjä koe asioita näin tai näkee muutekin ihmisiä. Vanhemmillani eri juttu ja äitinikin on melko apea ollut nyt kaikin tavoin.
En yhtään ihmettele äitiäsi. Varsinkin, kun hänen sosiaaliset piirinsä työajan ulkopuolella on pienet. Mutta toinen syy töihin kaipaamiseen voi olla sekin, että silloin hän tuntee itsensä tärkeäksi ja tekevänsä jotain, millä on merkitystä. Ja saavansa ainakin asiakkailtaan arvostusta. Muistan itse sairaanhoitajavuosiltani, miten hyvän mielen toi potilaan hymy ja sana "kiitos". Vaikka työ oli välillä rankkaa, niin tuo motivoi jaksamaan.
It-alalle vaihdettuani koin asiat toisin. Toki alussa oli innostusta, halusin oppia koko ajan lisää ja lisää. Silloisessa työpaikassani yksi vanha konkari sanoi, että odotahan, kun olet tehnyt tätä samaa 10 vuotta, niin tämäkin alkaa maistua puulta. Mä vaihdoin sen verran usein työpaikkaa, että sain aina uusia ja uusia haasteita lisää, mutta kun eläkeikä alkoi häämöttää horisontissa, tietoisesti siirsin kaikki kivat ja kiinnostavat hommat nuoremmille ja tein itse ne puuduttavan tylsät byrokratiahommat. Kun syksyllä lopetin duunit, multa on moni kysynyt, että miten mä nyt saan merkitystä elämääni. Vastasin, että en mä niillä EU-direktiiveillä, asetuksilla, viranomaismääräyksillä ja lakipykälillä mitään merkitystä elämääni saanut, mutta jonkun nyt vaan oli pakko tehdä ne. Ja että nyt, kun ei tarvitse enää roikkua työelämässä, voin tehdä jotain sellaista, millä on taas merkitystä. Toki kaupungeissa on varmasti paljon enemmän mahdollisuuksia monenlaiseen vapaaehtoistyöhön kuin maaseudulla, mutta mahtaisiko äidillesi löytyä sieltä seurakunnan tai jonkun muun kautta jotain yhteisöllistä toimintaa? Toki se vaatii vähän rohkeutta lähteä mukaan johonkin sellaiseen, mistä ei ole aiempaa kokemusta eikä niitä ihmisiäkään vielä tunne - ainakaan kovin hyvin - , mutta jos haluaa osallistua ja tehdä jotain muiden hyväksi, se askel ehkä kannattaisi ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle maistuu olut mutten aatellut tilata, juomat saa samalla reissulla kun marketin ohi ajaa, tai muuten käy kaupassa. Älytön metelinnosto asiasta, alkoholin käyttö vähentynyt ja vähenee entisestään kun hinnat nousee. Nuorisokaan ei enää juo mikä on hyvä asia, eikä tämä muutos tule mitään muuttamaan, kulutus ehkä vähenee vieläkin entisestään.
Mutta silti kuitenkin ennustetaan taas kerran rappioyhteiskuntaa, suurkulutusta, maailmanloppua, tms. pahuutta. Mitä ei tälläkään kertaa tule, vaikka alkoholilakia höllennettin.
Totta. Alkoholin kulutus on Suomessa vähentynyt sitä mukaa kuin sen saatavuus on helpottunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka järjestää juhlia eikä ole autoa. Julkisilla on aika hankala kuskata isompaa määrää juomia kotiin.
Meinasin just tulla kirjoittamaan samaa. Se sama ihminen todennäköisesti tilaa myös kaikki tarjottavien raaka-aineet Citymarketista tai Prismasta kotiinkuljetuksella. Mä olen tainnut viimeksi vuonna 2017 käydä moneen kertaan bussilla kauppakeskuksessa raahatakseni sieltä satsin kerrallaan raaka-aineita meidän sukujoulun jouluruokiin. Sen jälkeen olen joka vuosi tilannut Citymarketista kotiinkuljetuksella. Joku ystävällinen palstalainen vinkkasi mulle kevättalvella 2020, että Saksasta saa tilattua viinit pääsiäispöytään kotiinkuljetuksella. Ja niin tilasin, mutta samalla sitten myös vappulounaan, juhannuksen, kekrin, itsenäisyyspäivän sekä joulun viinit. Kätevää. Nyt en ole kyllä muutamaan vuoteen enää tilannut, koska 3 vuotta sitten päätin, että en enää järjestä mitään sukujuhlia kotonani. Jos jotain järjestän, niin ravintolassa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on siniset sukat, mitkä eivät sovi yhtään muiden vaatteiden väreihin, häiritsee värisilmääni tavattomasti! Sukat täytyy vaihtaa vihreisiin ennen paketinhakureissua. Lisäksi paidassani on likaisenruskeaa, ruskea on inhokkivärini, nettikaupan kuva valehteli paidan värit! En tuotakaan voi ihmisten ilmoilla pitää, onneksi sain rahat takaisin.
Kotonani on ruskeaa vain ukin kirjoituspöytä ja mummin liinavaatekaappi, rakkaat perintöhuonekalut!
Horoskoopin mukaan tämänpäiväisissä puuhissani on ideaa ja potkua, näkis vaan kun ei ole edes ideanpoikasta tekemisistä tälle päivälle, hymistele nyt sitten täällä mistään mitään :( Ei ole horoskooppeihin uskomista!
Havahduin tässä kerran katsomaan vaatekaappini sisältöä, ja melkein kaikki vaatteeni ovat mustia tai mustavalkoisia...kuitenkin pidän väreistä ja monesti ihaillen katson kanssaihmisten kauniita värillisiä vaatteita, varsinkin kesällä. Mikähän siinä että vain tummissa väreissä olen "kuin kotonani" Tietysti olen kuullut että musta hoikentaa, mutta ei sekään ihmeisiin pysty :) lempivärini kylläkin on vaalean hempeä liilasävy, mutta sitä löytyy vain yöpaidoista.
Mulla oli aiemmin lähes kaikki vaatteeni harmaan eri sävyjä. Jotain valkoista vaan lisäksi. Kun aikoinaan selvisin siitä valtimorepeämästä, ajattelin, että voisihan sitä olla vähän iloisemman värisiä vaatteita. Niinpä uusin vaatevarastoani. Tykkäsin yhdistää mustaa kirkkaampiin väreihin. Vuodet vierivät, vaatteet kuluivat ja piti ostaa uusia. Ja nyt mun vaatekaapissani on TAAS lähinnä vain harmaan eri sävyjä. Mutta kun on tässä ollut kaikenväiristä nelijalkaista karvakamua, niin harmaassa kissan tai koiran karvat ei näy yhtä hyvin kuin mustassa :D
Harmaassa on monenlaisia kauniita sävyjä, vaikka äkkiseltään kuulostaa ankealta väriltä. Fifty shades of grey ;)
Niin on ja kaikki sävyt sopivat yhteen.
Mulla muuten sama, mutta osteomalasia, joka johtuu mulla D-vitamiinin imeytymishäiriöstä.
Ap:lle: Hyviä vinkkejä oletkin jo saanut. Seropositiivisesta nivelreumasta sen verran, että oireet voivat alkaa jo paljon ennenkuin reuma näkyy verikokeissa. Mä juoksin aikoinaan vuoden verran lääkäreillä ja pääsin jo reumapolillekin, mutta eivät tehneet reumadiagnoosia. Lopulta päätin vielä kerran ja seuraava osoite olisi ollut sitten psykiatri, koska aloin jo itsekin epäillä olevani kipujeni kanssa vain luulosairas. Noh, sillä kertaa sitten reumafaktorit jo paukkuikin sen verran korkealla, että napsahti diagnoosikin samantien.
Sitten sellainenkin tuli mieleen, että ei sulla satu olemaan yliliikkuvat nivelet eli hypermobiliteettisyndrooma? Mulla on tämäkin riesana.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/