Reipas ja tunnollinen lammas

Noissa "esivanhempien"  tavaramäärissä kannattaa muistaa sekin, että asauminen on kallistunut koko ajan. Lisäksi uudet asunnot ovat yhä pienempiä. Jopa rakennetaan 43 m2 kerrostaloasuntoja, joissa on 3h+k. Miten ihmeessä sinne saisi mahtumaan oman perheen (eli vanhemmat ja pieni lapsi)  tavaroiden lisäksi myös  omien vanhempien, isovanhempien ja kenties heidänkin vanhempien tavaroita sitä varten, jos se oma lapsi tai tuleva lapsenlapsi joskus olisikin ehkä kiinnostunut niistä? Tai ehkä niillä tavaroilla joskus 100 vuoden päästä olisikin jotain arvoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 60v ja parhaillaan teen kuolinsiivousta. Vielä on reilusti tehtävää, mm muutto pienempään kopperoon. Istun siellä sitten kuolemaa odottaen. Tätähän perikunta haluaa, ettei tarvitse kuin peräkärrillinen viedä kierrätykseen ja perintönä tulee pelkkää rahaa.

Siinä mielessä joo, että nykyään lapsilla on jo kaikilla kaikkea, ja itselläkin liikaa tavaraa. Mulla yksi lapsista asuu ulkomailla ja kaksi nuorempaa on tasan yhtä vähän kiinnostuneita mun tavaroista. Ovat sanoneet että kun meistä vanhoista aika jättää, tilaavat vaihtolavan talon eteen ja sinne kippaavat. Olen kyllä miettinyt, että laitan hintalaput tavaroihin valmiiksi takapuolelle, että älyävät idiootit edes ne myydä joilla on jotain arvoa. Eipä multa kyllä rahaakaan jää. Ovat kiitollisia kun olemme heidät elättäneet aikuisiksi ja auttaneet alkuun omassa asunnossa.

Minun lapseni sanovat samaa eli lava pihaan ja kaikki sinne. Mieluummin siis kaikki rahaksi nyt kun vielä jaksaa myydä ja postittaa niitä. Rahat tilille kasvamaan korkoa. Jotenkin pahalta tuntuu kun on säästänyt jopa kymmeniä vuosia jotain lasten tavaroita ja perheen muistoesineitä ja asenne on tuo. Kuitenkin sitten 40v jälkeen niillekin tulee se nostalgia ja perhehistoria kausi että kuinka paljon sitten harmittaa kun juuri mitään ei ole tallessa. 

Paitsi että niitä samanlaisia tavaroita voi sitten ostaa halutessaan kirpputoreilta tai antiikkiliikkeistä. Minä en ainakaan halua, että mun kotini on jokin museo, missä on suvun tavaroita ja mulle itselleni  ja mun tavaroilleni ei jää pahemmin tilaa. En halua säilyttää suvun tavaroita sitä varten, jos joku ehkä joskus 50 vuoden päästä olisikin kiinnostunut siitä tavarasta. Mun vanhempani eivät koskaan ottaneet mitään omien vanhempiensa tavaroita säilytettäväksi omaan kotiinsa ihan vain sitä varten, jos nyt jompikumpi heidän lapsistaan tai lapsenlapsistaan haluaisivat jonkun niistä. 

Mun tyttärelleni tuli neljänkympin korvilla kiinnostus Arabian Kosmos - sarjaan. Mun lapsuudenkodissani niitä oli 1970-luvulla, mutta kun sisustuksen tyylisuunnat muuttui, niin mun vanhempani heittivät ne pois. Olisiko heidän - tai kenties minun - pitänyt varastoida ne 45:ksi vuodeksi jonnekin kaappeihin sitä varten, että mun esikoiseni sattuikin kiinnostumaan juuri niistä? Kukaan muu vanhempieni lapsenlapsista ei halua edes ajatella, että heillä olisi kotonaan sellaisia. Ei mun vanhempani ottaneet koskaan mun mummoloistakaan yhtään mitään astioitakaan, kun isovanhempani aikoinaan 1960- ja 1970-luvuilla  kuolivat. Eiväthän mun vanhempani voineet edes aavistaa, että 2010-luvulla toinen heidän tyttäristään alkaakin kerätä just sellaisia. Ihan kirpputoreilta ja huutokaupoista olen löytänyt riittävästi. 

Mulla ja siskollani on nyt vanhempieni asunnon raivaamisessa se hyvä puoli, että siskollani on täsmälleen sama sisustusmaku kuin mun vanhemmillanikin eli suomalainen ja skandinaavinen design, ja mulla taas ihan erilainen. Meillä ongelmana on se, että siskoni haluaisi mun olevan mukana sitä asuntoa raivaamassa tai jos en ole, niin soittelee tai viestittelee mulle jatkuvasti, että saanko ottaa tämän vai haluatko sinä. Vaikka olen jo ainakin 10 kertaa sanonut, että olen ottanut sieltä jo kaiken - yhden muovikassillisen - mitä haluan. Se asunto nyt vaan pitää tyhjentää, jotta sen saa myydyksi. Paitsi jos siskoni tekee päätöksen, että hän ostaakin mut ulos siitä osasta vanhempieni omaisuutta ja pitääkin koko kämpän irtaimistoineen ihan itse. Jos siskoni sen päätöksen tekee ja fyrkat on mun tilillä jouluun mennessä, niin mun puolestani siskoni saa penkoa sitä kämppää kaikessa rauhassa vielä kymmenen vuoden päästäkin. Sen kämppähän se sitten on ja tehköön niillä tavaroilla mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi sekin vaiva nähdä ja tehdä, nuorempien ja terveempien puolesta. Jotain rajaa tähän itsekkyyteen ja avuttomuuteen. Perintö nettona kelpaisi sitten vain. Hohhoijaa.

En minä ainakaan sitä tee perillisiä - joita minulla lapsettomana ei edes ole - ajatellen, vaan itseni takia. Että minulla ei olisi yhtään tarpeetonta tavaraa nurkissa ja kaapeissa lojumassa ja tilaa viemässä. 

No mutta tuohan on pelkkä suursiivous. Kuolinsiivouksella tarkoitetaan muuta. Jos ei ole perijöitä, eikä kerääntynyt tavara itseä vaivaa, ei ole mitään syytä rasittaa itseään moisella urakalla. Vieraat ihmiset sitten surutta ja tunteetta heittävät kaikki myyntiarvottomat tavarat pois.

Kuolinsiivous on minunkin mielestäni aika typerä termi. En tiedä, kuka sen on keksinyt. Aiemmin puhuttiin konmarittamisesta. Ja tietysti, kun ikää tulee lisää ja pitää varautua siihen, että kodissaan tarvitsee yhä enemmän tilaa ihan jo vain liikkumiseen, niin mitään turhaa ja tarpeetonta siellä ei kannata säilyttää. Tai sellaisia roinakasoja, joita ei kykene enää itse edes siivoamaan.  Monen vanhuksen kotona on aika ummehtunut haju ja se johtuu useimmiten just siitä, että siellä on roinaa ja rompetta pölyyntymässä paikoissa, joista se vanhus ei enää kykene pölyjä pyyhkimään. 

Mitä jälkeen jää - Taito tehdä kuolinsiivous Margareta Magnusson

Kohti selkeämpää arkea!

Aika jättää meistä jokaisesta aikanaan, mutta ennen sitä voimme käydä läpi elämäämme siivouksen avulla. Ruotsissa bestselleriksi noussut kirja kertoo, että kuolinsiivous on yhtä tärkeä sinulle kuin niille, jotka jälkeesi jäävät, kun aika koittaa. Jos koti on täynnä omaisuutta, jota ei tarvitse, jota ei edes muista, jota ei arvosta tai edes halua omistaa, kannattaa keventää taakkaa.

Kodin perusteellinen siivoaminen ja tarpeettomasta tavarasta eroon hankkiutuminen helpottavat arkea jo kauan ennen kuolemaa. Siivoajan iälläkään ei ole merkitystä. Jos lipaston laatikot pursuilevat tai pullollaan olevan vaatekaapin ovi ei tahdo mennä kiinni, on aika toimia. Mitä jälkeen jää - Taito tehdä kuolinsiivous on hauska, koskettava ja virkistävä kirja vaikeasta aiheesta. Käytännön vinkkien lisäksi kirja keskittyy henkiseen puoleen ja kannustaa puhumaan kuolemasta esimerkiksi aikuisten lasten kanssa. Eikä siivouksen tarvitse tuntua taakalta, vaan se voi parhaimmillaan olla katsaus omaan henkilöhistoriaan ja keventää mieltä sekä elämää.

Margareta Magnusson on 80 ja 100 ikävuoden välillä oleva ruotsalainen taiteilija, joka on tehnyt kuolinsiivouksen kodissaan monia kertoja. Magnussonin esikoiskirja Mitä jälkeen jää - Taito tehdä kuolinsiivous on käännetty yli 20 kielelle.

Juuri näin!!!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkään en tänne kuulu, mutta olen tosi väsynyt nyt ikäviin puheisiin itsestäni ja kaikkeen muuhun pahaan ihmisten osalta. Tosi surullinen, toivoton ja väsynyt. Ei tämä ole elämää mitä toivoin ja samalla kukaan ei ansaitsisi tätä kaikkea. Tuntuu tosi pahalta tämä kaikki vielä tänäänkin. Välillä siihen turtuu, mutta sitten liika on liikaa taas. 

Toivoisin vaan itselleni yhden toiveen eli sen, ettei tuossa määrin enää sama jatkuisi. Kestän jotenkin yksinäisyyttä, mutta en aina sitä jos minulla ei ole enää ihmisarvoa ja minusta voi puhua mitä vaan. Ei tarvitsisi odottaa ja ennakoida, että koska taas joku avaa suunsa. Ja miettiä, että mitä piti nyt tuonnekin lähteä, kun taas kerran samaa p*skaa taas. Anteeksi tämä viesti, mutta vihaan tätä osaa elämässäni välillä tosi paljon. 

Joku kyseli sinulta viimeisistä syysistutuksista, taimien suojauksista, mutta viesti olikin kadonnut, kun sitä etsin.

Onko siis verkot, rungonsuojat laitettu? Seuraan erityisesti puutarha-aiheisia kirjoituksia, kun itsekin puuhaan paljon pihalla. Sitä en ymmärrä, miksi poistuvat?

Hah, poistuuko kaikki viestit, missä kysellään? Eikö Lampaan koirulistakaan ole sallittua kysellä?

Onko Koiruli tyttö vai poika? Entäs Kyylä?

Koiruli on tyttö, samoin Kyylä.

Narttu aina kyylä

Tässä taloyhtiössä pahimman kyylänaapurit on miehiä :D 

Ei ne mittä transvesiiti ol?

Ei. Jotain eläkeläisukkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkään en tänne kuulu, mutta olen tosi väsynyt nyt ikäviin puheisiin itsestäni ja kaikkeen muuhun pahaan ihmisten osalta. Tosi surullinen, toivoton ja väsynyt. Ei tämä ole elämää mitä toivoin ja samalla kukaan ei ansaitsisi tätä kaikkea. Tuntuu tosi pahalta tämä kaikki vielä tänäänkin. Välillä siihen turtuu, mutta sitten liika on liikaa taas. 

Toivoisin vaan itselleni yhden toiveen eli sen, ettei tuossa määrin enää sama jatkuisi. Kestän jotenkin yksinäisyyttä, mutta en aina sitä jos minulla ei ole enää ihmisarvoa ja minusta voi puhua mitä vaan. Ei tarvitsisi odottaa ja ennakoida, että koska taas joku avaa suunsa. Ja miettiä, että mitä piti nyt tuonnekin lähteä, kun taas kerran samaa p*skaa taas. Anteeksi tämä viesti, mutta vihaan tätä osaa elämässäni välillä tosi paljon. 

Joku kyseli sinulta viimeisistä syysistutuksista, taimien suojauksista, mutta viesti olikin kadonnut, kun sitä etsin.

Onko siis verkot, rungonsuojat laitettu? Seuraan erityisesti puutarha-aiheisia kirjoituksia, kun itsekin puuhaan paljon pihalla. Sitä en ymmärrä, miksi poistuvat?

Hah, poistuuko kaikki viestit, missä kysellään? Eikö Lampaan koirulistakaan ole sallittua kysellä?

Onko Koiruli tyttö vai poika? Entäs Kyylä?

Koiruli on tyttö, samoin Kyylä.

Narttu aina kyylä

Tässä taloyhtiössä pahimman kyylänaapurit on miehiä :D