Lue keskustelun säännöt.
Saako 18-vuotiaasta olla välittämättä, vaikka se on oma lapsi?
20.04.2011 |
Täällä puhutaan aina kusipäisistä laiskoista lusmuista, jotka räkii kattoon ja tuo on just sellainen. Inhottaa sanoa, koska on oma lapsi. Sen ainoa tavoite elämässä on lähinnä loisia, ei halua kouluuun eikä työhön, lintsaa, ryyppää ja tupakoi ja on kaikin tavoin kusipää mitä nyt ajatella saattaa. Ei tuon kanssa jaksa enää isä jumalakaan, ja oikeasti paras olis jos se muuttais muualle terrorisoimasta meidän muun perheen elämää.
En tajua, kun sitä on yritetty auttaa, tukea ja herra ties mitä kaikkea mutta vastauksena on vaan haistattelua tyyliin evvk. Rahaa kyllä meiltä haluaa, tietysti mut se hana on mennyt tukkoon jo ajat sitten.
Olen niin kypsä että olen sitä mieltä jos kerran omaehtosesti tahtoo vängällä sössiä elämänsä niin sössiköön sitten. Minä enää jaksa puuttua, meillä on kaks muutakin lasta jotka tarvitsee vanhempiaan. Tottakai olen pahoillani ja väännän itkua asiasta harva se ilta, mutta ei tässä nyt enää voi mitään tehdä kun tyyppi on 18v.
Sosiaalipuolen ihmisistä vaan yks on uskaltanut sanoo kuten asia oikeasti näyttää olevan: te ette voi elää normaalia elämää niin kauan kuin poika asuu teidän kanssa.
Olen aikaisemmin miettinyt, millaiset vanhemmat heittävät lapsensa ulos asunnostaan ja nyt tiedän: ihan tavalliset, kunnolliset, surulliset ja epätoivoiset vanhemmat jotka ovat äärimmäisen väsyneitä siihen että heiltä puuttuvat keinot auttaa lastaan.
Itku tulee taas, vähän sentään helpotti.
Kommentit (91)
Ei ole ap:n vika että lapsi joutui elämään puutteessa laman aikaan. Nyt on nuorilla ankeat ajat. Eiköhän poikasi ole sortunut jo huumeisiin.
Heille ei ole mitään muutakaan tarjolla. Koulut ja koulutukset tarjoavat vain lisää pettymyksiä. Poikasi on vain yksi epäonnistunut numero äidilleen.
Japanissa poika tyytyisi kohtaloonsa hikikomorina
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hikikomori
Moni riistää henkensä puhdistaakseen perheensä maineen. Suomessakin elää tällä hetkellä lukuisia "peräkammarinpoikia" He asuvat omassa huoneessaan ja kuluttavat elämäänsä pelikonsoleiden parissa.
Vanhemmat elättävät heitä, koska sosiaalihuoltokaan ei anna enää tukia. Eikä omaa poikaa voi heittää pois kotoa. Onhan hän rakas.
Vähintä mitä voitte tehdä näiden poikien puolesta on tarjota monipuolinen ateria vähintään päivässä ja ostella uusia pelejä, etteivät turhaudu.
Osa kasvaa ulos luolastaan ja jatkaa elämäänsä. Osa ei koskaan. Älkää missään tapauksessa hyljätkö lapsianne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi muuttaa teiltä pois. Tietysti voitte edelleen yrittää noiden tukitoimenpiteiden ym. kanssa, jos niitä täysi-ikäiselle edes on tarjota, mutta luulen, että tilannettanne ei auta se, että lapsenne on kotona, jossa ei koskaan ole mikään pakko ottaa vastuuta elämästään. (Siis tarkoitan, että koti ei lähde alta pois, vaikka ei liikkuisi sängyltä mihinkään kahteen vuoteen, mutta vuokrakämpässä pitää hoita laskut tasaisin väliajoin itse.)
Luulen, että itsekin olisin tuossa tilanteessa aika hajalla, omaan logiikkaani ei kuulu ajaa lapsia pois heti 18 täyttämisen jälkeen, mutta jos eivät ole töissä/koulussa silloin, eikä tämä johdu mistään sairaudesta tmv. niin en tiedä. Tuntuisi ainakin ihan kamalalta.
"lintsaa, ryyppää, tupakoi", "loisia", "terrorisoimasta", "haistattelua", "sössiä"
... tuota noin.
Ensinnäkin. Lopetat pahan puhumisen pojastasi takanapäin. Älä myöskään suostu olemaan uhri. Jos haluat, että lapsesi muuttaa pois talostanne, sinä voit vaatia häntä tekemään niin. Missä on rakkautesi lasta kohtaan? Sammuiko se jossain vaiheessa?
heitätte sen pojan ulos. Mulla on parikymppinen poika joka muutti kotoa vasta kun pääsi armeijasta. Säännöt ennen sitä oli selvät: koulua käydään tai edessä on muutto omaan asuntoon. Työssäkäyvä aikuinen maksaa oman osuutensa jos ei löydä asuntoa, mitään loisijaa ei tartte katsella. Jos on työtön saa työmarkkinatukea tms, ja siitä sitten pitää maksaa kotiin.
Aikanaan se poika kiittää kun tajuaa että omaksi parhaakseen olette toimineet.
eikö teitä hävetä yhteisön silmien alla heittää oma lapsi pois kadulle?
Järkevämpää tosiaan olisi pitää se poika sielä huoneessa pelikonsolinsa ääressä, pois häpeää aiheuttamasta. Voitte vaikka valehdella että poika käy koulua Turussa tmv.
Eiköhän se kymmenessä vuodessa kasva tai parissakymmenessä, kuten joku jo mainitsikin.
Oma poikanne ja oma ongelmanne. Älkää sysätkö sitä kadulle muiden huoleksi. Ottakaa vastuu lapsestanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikaa kun poikasi oli pieni taapero tai pieni ekaluokkalainen. Sama poika hän vieläkin on. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Koita näyttää rakastavat tunteesi häntä kohtaan. Aika pian alkaa näkymään tulosta.
aikuistuminen on joillekin vaan oikeasti hankalaa ja asiaa ei mitenkään paranna se, että asuu kotona ja on näin väistämättäkin vanhempien vastuulla ja vanhemmat auttavat.
Itse voin myöntää että minulle aikuistuminen oli hankalaa ja en tahtonut saada alle 20 vuotiaana elämästä oikein kiinni. Ei kiinnostunut opiskelut tai työt ja olin tuuliajolla.
Asia helpottui kun muutin pois kotoa ja vanhempien kanssa välit menivät tosi huonoiksi. Oli pakko pärjätä itsekseen. Vasta pakon edessä ymmärsin että itse on asiansa hoidettava kuntoon, eli hankittava ammatti ja työt.
Eikä todellakaan ollut minun tapauksessa vanhempien syytä minun hankaluuteni. Olivat ihan normaaleja vanhempia, eivät olleet ylisuojelivia tai liian holhoavia, eivätkö olleet välinpitämättömiä.
Nyt olen jo kevyesti yli 30 vuotias, 2 lapsen äiti, naimisissa, töissä ja elämä oikeastaan ihan mallillaan. Välit vanhempien kanssa on nykyään ihan normaalit.
Eli kyllä suosittelisin pojalle vaan muuttoa omilleen ja näin oman tien etsimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaan enää jaksa ja oikeasti pelkään sitäkin, mikä vaikutus sillä on muihin lapsiin. Ei mieskään jaksa sitä enää kauan mutta on onneks fiksu ja pystyy hillitsemään itsensä.
meillä tuo alkoi kun poika oli 16v ja toimin itse tosi nopeasti, on nyt 18v, ollut huostaanotettuna 600km:n päässä ja siellä alkaa elämä pikkuhiljaa järjestyä. Mutta tuli nyt kotiin lomalle ja voi perkele että raivostuttaa vaikka onkin kiva nähdä poikaa. Hänellä on ihan eri rytmi kuin meillä muilla ja koko ajan saa sanoa jälkien siivoamisesta ja muusta. Ja se asenne ja puhetyyli, arrgh! Ehkä olisi hyvä jos lapsiansa ei näkisi 18-20-vuosien välillä :)
mutta rajat ja rakkauden osoittaminen kai tuossa on ainoat vaihtoehdot. Koska täysi-ikäistä ei voi enää "määrätä" niin näkisin kyllä ainoaksi vaihtoehdoksi pojan muuton pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heitätte sen pojan ulos. Mulla on parikymppinen poika joka muutti kotoa vasta kun pääsi armeijasta. Säännöt ennen sitä oli selvät: koulua käydään tai edessä on muutto omaan asuntoon. Työssäkäyvä aikuinen maksaa oman osuutensa jos ei löydä asuntoa, mitään loisijaa ei tartte katsella. Jos on työtön saa työmarkkinatukea tms, ja siitä sitten pitää maksaa kotiin.
Aikanaan se poika kiittää kun tajuaa että omaksi parhaakseen olette toimineet.
Itsenäistyminen tälläisilä nuorilla tulee oleman vaikeaa. Ehkäpä menetimme tämänkin nuoren pojan. *Hänestä tulee narkomaani tai juoppo. Kiitos kokoomus ja vihreät nuortemme syrjäyttämisestä.
Saisitko sosiaaliviranomaisten kautta hankittua pojalle asunnon ja toimeentulotukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etenkin kotiäitejä, väsyneitä lyhytpinnaisia, isän mallia haetaan elokuvista tai rap-artisteilta.
Isä käynyt töissä eikä ole ehtinyt antaa miehen mallia pojalleen. Lapsi on jäänyt äitinsä harteille, ehkä osan ajasta äitikin on käynyt töissä mutta sisaruksia saatuaan jäänyt taas hetkeksi kotiin.
Kiireinen elämänrytmi syrjäyttää lapset, etenkin pojat. He jäävät omilleen median ja muiden lasten varaan kasvamaan. Se pari tuntia illasta mitä näette lapsianne arkisin ei riitä terveeseen kasvuun.
Ei ole teidän syynne. Maailman meno on mitä on. Tulemme maksamaan kalliisti näistä lapsistamme tulevaisuudessa. Harvasta tulee mitään.
on juuri tuollainen "peräkammarinpoika". On kyllä opiskellut ammatin ja käy töissä, mutta vanhempien luona asuu edelleen. Ei osallistu ruokakuluihin eikä mihinkään. Isä aina paasaa siitä kuinka veljeni ei osallistu mihinkään kuluihin vaikka asuu saman katon alla ja hokee että muuttaisi jo pois. Eipä se kai sitten halua muuttaa kun palkasta kaikki mikä jää käteen voi käyttää mihin lystää, ei tarvitse maksaa vuokraa, sähkölaskua, ruokaa jne. Mun mielestä veljeni pitäisi jo tajuta itsenäistyä ja alkaa elää omillaan, ja vanhempieni pitäisi tiukemmin vaatia häntä joko muuttamaan pois tai sitten osallistumaan kustannuksiin. Olen sitä heidän valitustaan jo monta vuotta kuunnellut, lakkaisivat jo hyysäämästä aikuista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko sosiaaliviranomaisten kautta hankittua pojalle asunnon ja toimeentulotukea?
Pojan pitää valitettavasti odottaa että täyttää 26 vuotta ennenkuin saa toimeentulotukea ja asunnon. Jos saa edes silloinkaan. Ainoa ratkaisu on että ap kustantaa poikansa elämänän seuraavien vuosien ajan ja laittaa poikansa kouluun.
teille, jotka vaaditte täysi-ikäisen paapomista. Kyllä se niin on, että kotona ollaan kodin säännöillä, tai hommataan oma koti.
Ei niitä tukia tarvitsekaan maksella, jos mitään ei tee. Kouluun varmaan ois syytä hakeutua. Monilla nuorilla on tyyli, että haetaan vaan yhteen paikkaan mikä vähänkin kiinnostaa, ja jos ei päästä, ei tehdä mitään. Fakta nyt kuitenkin on se, että MIKÄ TAHANSA koulutus on parempi kuin ilman koulutusta. Niinpä sitä kannattais kyllä tajuta, että menee opiskelemaan jotain, mihin pääsee. Aina voi hakea seuraavana keväänä taas siihen ykköspaikkaansa.
Tai sitten voi hommata töitä, jos opiskelu ei kiinnosta. Ei kuitenkaan ole vanhempien tehtävä hyysätä makailijaa. Jossain vaiheessa se läksy on opittava, ja jos sitä vedättää liian pitkään, se heijastuu kyllä myöhempään elämään ja siitä huolehtimiseen. Kai jokainen haluaa, että lapsesta tulee sen verran vastuullinen, että osaa huolehtia tulevasta perheestäänkin.
etenkin kotiäitejä, väsyneitä lyhytpinnaisia, isän mallia haetaan elokuvista tai rap-artisteilta. Isä käynyt töissä eikä ole ehtinyt antaa miehen mallia pojalleen. Lapsi on jäänyt äitinsä harteille, ehkä osan ajasta äitikin on käynyt töissä mutta sisaruksia saatuaan jäänyt taas hetkeksi kotiin. Kiireinen elämänrytmi syrjäyttää lapset, etenkin pojat. He jäävät omilleen median ja muiden lasten varaan kasvamaan. Se pari tuntia illasta mitä näette lapsianne arkisin ei riitä terveeseen kasvuun. Ei ole teidän syynne. Maailman meno on mitä on. Tulemme maksamaan kalliisti näistä lapsistamme tulevaisuudessa. Harvasta tulee mitään.
Ei siitä voi syyttää yhteiskuntaa tai ajan puutetta. Lusmuja laiskureita syntyy kaikenlaisissa perheissä mutta lusmun laiskurin ja tulevan tuhoontuomitun ero on se että vanhemmat tekevät asialle jotain, jaksavat tehdä.
Ryhdistäytyä voi vielä yli kolmekymppisenäkin jos lapsuudessa annetut arvot ovat hyvät.
ogelmanuori, olin tosin nuorempi kuin sinun lapsesi, minun murrosikäni alkoi 13-vuotiaana. En totellut yhtään vanhempiani, koulu ei kiinnostanut ja olin muutenkin todella hankala. Olen aina ollut itsepäinen ja määrätietoinen ja jos jotain haluan sen toteutan, itse toki maksoin silloin ja nytkin päähänpistoni. Rajoja ja rangaistuksia minulle yritettiin kyllä laittaa, mutta en totellut, kotiarestista karkasin ja saatoin olla viikonkin pois kotoa. Ihan sääliksi käy vanhempiani, kun minun kanssa joutui elämään. Siinä 17-vuotiaana tulin järkiini, kävin koulut ja minulla on ihan hyvä ammatti, olen onnellisesti avoliitossa ja minulla on asuntolaina, lapseton olen omasta halustani (olen nyt päälle 30), elän ihan tavallista tylsää arkea.
Vielä ei ap ole liian myöhaistä, kyllä lapsestasi voi vielä tulla ihan hyvä kansalainen. Ehkä olisi hyvä, jos lapsesi muuttaisi pois? Saisitte muut elää normaalia elämää ja poikasi joutuisi ottamaan vastuuta omasta elämästään. Ainakin minun välit vanhempiini parani huomattavasti heti kun muutin pois kotoa. Ota yhteyttä kuntasi sosiaalitoimistoon, ehkä sietä löytyy ratkaisu, jokin tukiasunto tms? Ja jos / kun poikasi muuttaa omaan asuntoonsa anna hänen elää omaa elämäänsä, älä ota yhteyttä äläkä käy hänen luonaan ennen kuin hän ottaa sinuun yhteyttä, näytä pojallesi, että hänen todella on tultava omillaan toimeen. Vaikka hän käyttäytyy tökerösti, on vanhemmat hänelle varmasti tärkeitä ja routa porsaan kotiin ajaa, eli kyllä hän ottaa yhteyttä sinuun ennemmin ja myöhemmin. Näin hän voi olla ylpeä (ja sinä myös) siitä, että hän pärjää omillaan. Poikasi on varmasti itsekin turhautunut tilanteeseen. Ja vaikka täällä noita lässyttäjiä riittää niin varmasti rakastat lastasi, kyllä kaikki joskus tuntevat vihaa ja turhautumista omiin lapsiinsa, eikö?
suoraan omilleen niin kyllä siinä aikamoinen riski on että käy vähän ikävästi. Syrjätymisen reunalla killuvat nuoret kyllä valitsevat usein sen helpoimman tien ja se ei ole työskentely tai opiskelu, vaan kaljoittelu, huumeet, pikkurötöstely jne.
Kyllä itsenäistymisvaiheessa oleva nuori tarvitsee tukea, mutta myös pitää antaa itse kantaa vastuuta nuorenkin.
Nyt kovetat ittes, varaat ajan sossuun ja raahaat sen pojan sinne. Kerrot mikä om tilanne ja että pojan on muutettava. Autat vielä käytännön asioissa, mutta sitten poika pihalle. Tuntuu saakelin pahalta, mutta teet palveluksen lapselles.
Ja kyllä, on oikeutettu toimeentulotukeen ja asumistukeen. Jos oikeen puhutte, voi saada avustusta huonekaluihin ja muuttoon.
Ei se koskaan opi toimimaanm itsenäisesti jos sitä hyysätään kotona. Kerrot että tää on tilanne ja aika on jo varattu. Ei tollasta tarvi kenenkään kotonaan sietää.
Ei toista voi potkia loputtomiin perseelle!