Miksi psykiatrian suljetulla ei hoideta, vaan potilaat möllöttää yksin?

Vierailija kirjoitti:

Itseltäni taas kyseltiin, että miten on mennyt kun kuulemma on ollut niin kurjaq ja kaikenlaisia psykiatrisia juttuja sun muita .

Siihen vaan paskaset naurut, että ei ollenkaan tuollaista. Mutta jonkinlaista idioottimaista pyörimistä olen huomannut joka kerta kun olen ulos astunut kodista. Onhan tässä viihdettä ollut kylliksi. Niin paljon vaivaa ja järjestelyjä!

No mutta mulla eri. Olin gang stalkingin kohde ja törkeiden rikosten. Se mikä eniten naurattaa on,  että suurin osa idiooteista ei tiedä yhtään, mistä kaikesta on ollut kyse. Valheisiin uskominen on kyllä ääliömäistä ja osallistuminen tuollaisiin gang stalking juttuihin.

Tuo valheisiin uskominen on aivan uskomatonta. Uskomatonta kuinka uskomattomia valheita suurin osa ihmisistä uskoo. Ja suurin osa ihmisistä ei koskaan edes tajua että heille valehdeltiin. Uskovat valheisiin lopullisesti. Eivät koskaan viisastu. Idootit eivät ikinä opi. Mutta... niissä harvinaisissa ihmetapauksissa joissa osa idooteista lopulta tajuaa virheensä, tajuaa uskoneensa valheita, tajuaa tehneensä väärin sinua kohtaan, niissä tapauksissa ne idootit lopulta näyttävät tältä:

https://www.youtube.com/shorts/MIr2leJMGtk

Minun kokemus on sama kuin aloittajan. Kysyin jopa osaston johtajalta että eikö täällä todellakaan työtekijät voi jutella asiakkaiden kanssa, vastaus oli ettei tarvitse. Sen jälkeen hän vielä kysyi että miksi yleensäkkään olen siellä. Minut vietiin sinne väkipakolla ja poliiseilla uhkaamalla. Ja tosi on että henkilökunta suurimmaksi osaksi istui kansliassa. On muka vuoronvaihdon raportointi, mutta eihän siellä osastolla mitään koskaan tapahtunut minkä takia ne kokoukset olisi pitänyt olla niin pitkiä. Kuinka kauan siinä mennee että sanoo että potilas on noudattanut päivärytmiä, syönyt ja ollut rauhallinen. Mistä ne tiesi mitään muuta mistään kun eivät jutelleet potilaiden kanssa. Kysyin tuosta potilaiden kanssa juttelemisesta lääkäriltä ja hän sanoi että se kyllä kuuluu työtehtäviin, että aina kun tarvitsee niin sen pitäisi järjestyä. Onneksi minut todettiin muutaman päivän päästä ihan täysjärkiseksi ja pääsin pois.

Vierailija kirjoitti:

Hullujen huoneet ovat ankeita paikkoja ja paraneminen tai ainakin selviytyminen perustuukin varmasti osin siihen kun pääsee sieltä pois ja tajuaa, miten mukavasti asiat kuitenkin loppujen lopuksi ovat.

Jos sen suljetun dg kummittelee ilman oireita vielä 25v siellä olon jälkeen joka paikassa, asiat eivät ole niin mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti on kauhutarinoita, joista useimmat sellaisilta jotka ei ole itse koskaan osastolla olleetkaan. Pakkohoidosta saa tasan niin vaikeaa kuin itse haluaa, jos on hoitovastainen niin silloin asioista ei neuvotella vaan ne määrätään. Samalle osastolle voi päästä myös omasta tahdostaan, ja näin moni haluaakin, joten ei se niin kamalaa kidutusta voi olla kuin täällä väitetään. Eikä olekaan, tiedän sen omasta kokemuksestani.

Pakkohoidon tarkoituksena ei useinkaan ole suojella ulkomaailmaa potilaalta, vaan potilasta itseään itseltään. Itsetuhoinen ja hoitovastainen pysyy osastolla, sillä olisi suorastaan heitteillejättö päästää moinen ilman toimivaa lääkitystä ja mielen tasapainoa ulos itsensä tappamaan. Ensimmäinen askel toipumiseen on se, että myöntää olemassa olevan ongelman itselleen. Diagnoosikin menee yhteistyöllä varmemmin oikein, kuin pelkällä angstisella vastustelulla. Ei siellä olla ihmisiä kiusaamassa vaan hoitamassa, mut

Sulla on taas joku elokuvaversio mielessä. 

Tämä se kauhutarina on. Ei ne säilytyskokemukset. Elokuvahöttöä sieltä ei saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hullujen huoneet ovat ankeita paikkoja ja paraneminen tai ainakin selviytyminen perustuukin varmasti osin siihen kun pääsee sieltä pois ja tajuaa, miten mukavasti asiat kuitenkin loppujen lopuksi ovat.

Jos sen suljetun dg kummittelee ilman oireita vielä 25v siellä olon jälkeen joka paikassa, asiat eivät ole niin mukavasti.

Tää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän perustuu vain lääkitsemiseen ja säilytykseen. Ei ne hoitsut ole ikinä suljetulla keskustelleet potilaiden kanssa muuten kuin komentelemalla.

Tämä. Lääkkeet ja säilytys. Otetaan ihminen hetkeksi pois yhteiskunnasta, annetaan lääkkeitä jotta mieli tasoittuu (lamaantuu, rauhoittuu?). Ei keskustelua, ei terapiaa, ei hoitoa. Ruokaa ja lääkkeitä vain ja seinät ympärillä. Tiedän parikin tyyppiä, jotka ovat traumatisoituneet tuosta "hoidosta" kun siellä väkisellä pakotetaan syömään aivoja lamauttavaa lääkettä vain jotta sopii paremmin yhteiskuntaan. 

Ei kyllä vastaa omaa kokemustani millään tavalla. Toki siellä säädetään lääkitykset kuntoon ja luppoaikaa riittää, mutta kyllä siellä terapiaakin saa. Itse olin vapaaehtoisesti suljetulla

LIsäisin vielä työn ja opiskelun. Jos työ oli, pääsitkö heti takaisin töihin ja oliko työsuoritus yhtä priimaa sillä lääkityssäädöllä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilas on suljetulla osastolla siksi, koska hän ei hyödy/ ole hyötynyt keskusteluhoidosta tai terapiasta. Tarkoitus on pitää hänet turvallisessa paikassa suojassa muilta ja itseltään. 

Lähinnä pitämässä heitä siellä, jotta yhteiskunta on turvassa heiltä. Yhteiskuntarauha kärsii jos liian hullut pyörii terveiden joukossa. Ei se sairaita mitenkään hyödytä, että heidät eristetään ja heitä kohdellaan kuin roskaa.

Yhteiskunnalle kriittisillä aloilla töissä olevat eivät hyötyneet pandemian huippuaikoin siitä, että ovat suljetulla säilössä pakkolääkittyinä eivätkä töissä turvaamassa yhteiskunnan rakenteita.

Vierailija kirjoitti:

Potilas on suljetulla osastolla siksi, koska hän ei hyödy/ ole hyötynyt keskusteluhoidosta tai terapiasta. Tarkoitus on pitää hänet turvallisessa paikassa suojassa muilta ja itseltään. 

Uskallan todeta, että jokainen ihminen eli potilas hyötyy hoitajan empaattisesta ja vilpittömästä kohtaamisesta. Se on äärimmäisen tärkeä asia omanarvontunnon ja toipumisen tiellä. Se, että tulee kohdatuksi arvokkaana ihmisenä.

t. Sh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajaksi kelpaisi robotti, joka antaisi vain lääkkeen. Ei tarvitse muita taitoja.

Itseasiassa tekoälyhoitaja olisi parempi kuin nuo empatiakyvyttömät vihaiset hoitsut. 

Tekoälylääkärit eivät päästäisi potilaita sinne alunperinkään. Error: voi olla totta tai tarua, ei pakkohoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsi hoitoon sinne?

GANG STALKING

Vierailija kirjoitti:

Kovasti on kauhutarinoita, joista useimmat sellaisilta jotka ei ole itse koskaan osastolla olleetkaan. Pakkohoidosta saa tasan niin vaikeaa kuin itse haluaa, jos on hoitovastainen niin silloin asioista ei neuvotella vaan ne määrätään. Samalle osastolle voi päästä myös omasta tahdostaan, ja näin moni haluaakin, joten ei se niin kamalaa kidutusta voi olla kuin täällä väitetään. Eikä olekaan, tiedän sen omasta kokemuksestani.

Pakkohoidon tarkoituksena ei useinkaan ole suojella ulkomaailmaa potilaalta, vaan potilasta itseään itseltään. Itsetuhoinen ja hoitovastainen pysyy osastolla, sillä olisi suorastaan heitteillejättö päästää moinen ilman toimivaa lääkitystä ja mielen tasapainoa ulos itsensä tappamaan. Ensimmäinen askel toipumiseen on se, että myöntää olemassa olevan ongelman itselleen. Diagnoosikin menee yhteistyöllä varmemmin oikein, kuin pelkällä angstisella vastustelulla. Ei siellä olla ihmisiä kiusaamassa vaan hoitamassa, mut

Erikoista että jollain voi olla noinkin kova tarve koittaa lytätä muiden kokemuksia.

Kun olin siellä niin tuo oli myös oma asenne, että ei siellä mitään hoideta jne. Mutta jälkikäteen tajusin sen hyödyn siellä olosta. Jäin henkiin. Ei se ole mikään tehohoito, että edistytään voinnissa enemmän viikossa kuin ulkona ollessa edistyttäis parissa kuukaudessa. Ei, vaan se on lepopaikka. Paikka missä olla, kun se toinen vaihtoehto on paljon paljon pahempi. Juu, jotkut hoitajat ja lääkärit on perseestä, eivätkä kuuluisi olla tuolla alalla, mutta iso osa oli mukavia. Eivät he ihmeitä pysty tekemään, mutta olivat läsnä ja yrittävät pitää huolta kun meneillään oli elämäni huonoimpia hetkiä. Kiitos heille siitä. Nyt olen vuosia voinut hyvin ja päässyt töihin josta pidän ja elän täysin erilaista elämää, ja haluan elää. Sairaana olo on epäreilua, tuntuu että toipuminen kestää ikuisuuksia, eikä sitä voi hoputtaa, mutta sen kestäminen on tämän arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko psykiatrisia potilaita monesti hoitamaan sillä lailla kuin esim. vanhuksia eli pesemään ja vaihtamaan kuivat vai mitä hoitajien työ siellä laitoksissa käsittää? Onko huono mitoitus sielläkin?

Kyllä mä ainakin jouduin ihan itse käymään suihkussa (sitten vasta kun jaksoin) ja pyykitkin piti itse pestä. Ei se mikään lepokoti ole vaan sairaala. Siellä hoidetaan  lääkitys kuntoon ja varsinainen toipuminen tapahtuu vasta kotona.

Ei hoideta. Siellä laitetaan lääkitys ja on tuurista kiinni, osuuko oikeaan. Muutoksia et saa vaikka kuinka kaatuilisit lääkityksen takia.

Kokemuksia 25v sitten:

1/10 hoitajista yritti auttaa. He olivat vihattuja työyhteisössä, kun oikein tekivät töitä. Hoitajat olivat lähinnä tupakalla, ja nojailivat seinään. Mietin jo tuolloin tehottomuutta, moni lähti entistä sairaampana kotiin hoitajien ilkeyden takia. Moni tappoi itsensä, tai karkasi loman aikana. Kyllä yksi hoitopäivä maksoi tuolloinkin monta sataa yhteiskunnalle. Lähes kaikki potilaat olivat vaikeasti masentuneita. Osastolla oli vaan muutama skitsofreenikko tai maanis-depressiivinen. Lääkärin näki kerran kuukaudessa. Eristyskopin ovi heilahti nopeasti, jos oli jostain eri mieltä. Hoitoajat olivat pitkiä. Kuukausia, jopa vuosi. 10v myöhemmin osasto oli täynnä arvaamatonta ja pelottavaa huumeporukkaa. Kuka mistäkin syystä, osa paossa velkojia. Nykyään ainakin täällä päin pitää olla vaarallinen itselleen JA muille. Osastolle hyvin vaikea päästä.

En kyllä tunnista täällä kirjoitettuja kokemuksia. Perheenjäseneni oli alle vuosi sitten psykiatrialla hoidossa HUS:ssa ja keskustelin hänen kanssaan joka viikko puhelimessa. Hän kertoi päivän kuulumiset, toki sanoi että osastolla on tylsää, mutta että oli jutellut paljon hoitajien kanssa tilanteestaan, lääkäriä oli tavattu, jotain ryhmätoimintaa järjestettiin ja samoin fysioterapeutin ohjaamaa toimintaa. Lääkkeet annettiin ajallaan ja ruokailut oli säännölliset. Omaisena olen tyytyväinen siihen, miten hoito annettiin.

Ryhmätoiminnasta on oikeus kieltäytyä, jos haluaa poteroitua huoneeseen ja olla tapaamatta muita niin ei sitä varmaan kukaan estä. Sen sijaan ymmärrän hyvin, että omahoitajalla on muitakin vastuita päivän aikana kuin keskustella potilaan kanssa ja potilaille pitää jakaa aikaa samanveroisesti jos hoitajalla on vuorossa vastuulla useampi potilas. Masentunut ei välttämättä jaksa ottaa osaa mihinkään toimintaan ja hänen näkemyksensä maailmasta saattaa olla hyvin kapea ja synkkä. Jos hoitaja ei juuri sillä hetkellä voi keskustella hänen kanssaan kun potilas haluaa, voi syntyä käsitys että hoitaja ei halua puhua lainkaan. Kuulostaa myös aika vakavalta, jos on masennuksen vuoksi suljetulla osastolla. En tässä tapauksessa täysin luottaisi potilaan kertomaan vaan kysyisin hoitajilta, miten potilaalla menee (jos siis on oikeus saada tietoa hoidosta). Suljettu osasto on "säilö" siitä en ole erimieltä. Jos ihminen on otettu sisään suljetulle, on perusteltua olettaa että hän on vaaraksi itselleen tai muille eikä ole mahdollista pitää häntä avoimemmassa hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suljetulla ollessani ihmettelin, että mitä ne omahoitajat kirjaavat potilaistaan, kun saattaa mennä monta päivää ilman, että kukaan kysyy miten on mennyt. Oikeastaan ainoa, jonka kanssa sai keskustella, oli osastolla vieraileva sairaalapappi. Enkä usko, että hoitajat voivat vedota kiireeseen. Kanslian ohi kävellessä joillakin hoitajilla oli tietokonepeli käynnissä tai katselivat YouTubea. 

Wtf?! 

Mitä leffoja sä luulet siellä kuvattavan? 

Voisi olla tarvetta ehkä avustajille? Olisiko sulla infoa lokaatioista, yhteyshenkilöistä jne?

Suljetulla osastolla tarkkaillaan potilaita. Ei hoideta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän perustuu vain lääkitsemiseen ja säilytykseen. Ei ne hoitsut ole ikinä suljetulla keskustelleet potilaiden kanssa muuten kuin komentelemalla.

Tuo on jargonia. Olen työskennellyt psykiatriassa ja komentelua ei ole. 

Silloin kyllä komennetaan jos potilas ei kuuntele ja käyttäytyy kuin pikkuvauva saadakseen tahtonsa lävitse.

Otetaan huomioon että sairaat näkevät terveiden ihmisten käytöksen jopa kylmänä ja välinpitämättömyytenä, mutta kun paranee niin tajuaa että töitään he tekivät ja hyvä niin.

Ap n tuttu on masentunut, kuuluu sairaudenkuvaan ajatella ettei kukaan välitä, masentuneella on hyvin ahdas ajattelutapa sairaana.

Olenko sairas vai terve, kun väitän vääräksi toimintatavaksi sitä, ettei lääkityksen haittoja kirjattu ylös? Tapahtuneesta on 3 vuotta aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ja omainen ovat oikeassa. Olen ollut kahdesti ns.avoimella psykiatrisella osastolla (niitä ei enää ole) jossa nimenomaan HOIDETTIIN minua  ja muita potilaita. Hoitajat juttelivat joka päivä, tunsi olevansa turvassa ja ihan koko ajan välitettiin kaikista, hoitajat eivät istuneet kansliassa keskenään. 

Sittemmin olen  joutunut kerran virheen takia tuollaiselle ns. pakkohoito-osastolle, kahdeksi päiväksi, ja siellä tosiaan oli täysin eri meininki, olin yksin huoneessani eikä hoitajiin saanut mitään kontaktia,ei mitään keskusteluyhteyttä ja lähinnä agressiivinen ja kyllästynyt asenne potilaisiin, jotka sekoilivat yksin huoneissaan. Komentelua, vähättelyä, alistamista, en esim. saanut omia päivittäisiä lääkkeitäni (mm. sydänlääkkeet) ja kun protestoin vääriä lääkkeitä, minut, aikuinen nainen, raahattiin huoneeseeni kuin joku eläin. Elämäni kauhein kokemus. Koska normaaleja psyk osastoja ei enää ole, tiedän t

Jos olet missään tekemisissä hoitokontaktin kanssa esim. sydänlääkkeiden takia, sinilla on edelleen täydet mahdollisuudet päästä suljetulle pakkohoitoon heti kun henkilökunta niin päättää toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän perustuu vain lääkitsemiseen ja säilytykseen. Ei ne hoitsut ole ikinä suljetulla keskustelleet potilaiden kanssa muuten kuin komentelemalla.

Tuo on jargonia. Olen työskennellyt psykiatriassa ja komentelua ei ole. 

Silloin kyllä komennetaan jos potilas ei kuuntele ja käyttäytyy kuin pikkuvauva saadakseen tahtonsa lävitse.

Otetaan huomioon että sairaat näkevät terveiden ihmisten käytöksen jopa kylmänä ja välinpitämättömyytenä, mutta kun paranee niin tajuaa että töitään he tekivät ja hyvä niin.

Ap n tuttu on masentunut, kuuluu sairaudenkuvaan ajatella ettei kukaan välitä, masentuneella on hyvin ahdas ajattelutapa sairaana.

Olenko sairas vai terve, kun väitän vääräksi toimintatavaksi sitä, ette

Ei lääkkeillä ole mitään haittoja, olit sairas.