Miksi psykiatrian suljetulla ei hoideta, vaan potilaat möllöttää yksin?

Olenkohan minäkin mielenterveysongelmainen kun olen iltavirkku? Nukkumaann klo 2 yöllä ja herätys klo 12 aamulla. Kaitpa se on hulluuden merkki, kun ei pysty elämään samassa rytmissä kuin jotkut muut.

Novan k7:lla hoito on ihan surkeaa ja potilaita epäkunnioittavaa! Mitäs siellä tapahtui viime päivinä? Olisiko polliisille asiaa?

Suljetulla ainoa hoito mitä on tarjolla on lääkehoito. Jos et suostu ottamaan lääkettä se pistetään pakolla. Hoitajat katsovat lähinnä sen, että kaikki ottaa lääkkeet mukisematta ja ajallaan. Lasikopissa ne viettävät aikaa istuen, palstaillen, tiktokkia ytubee ja pornoa katsoen. Kärttysiä ovat häiriöstä, jos potilas pyytää vaikka särkylääkettä. Se on säilytyspaikka ei siellä ole tarkoitus parantua.

Hoitojaksoistani on jo yli 15 vuotta aikaa, joten nykytilannetta en tunne, mutta silloin omahoitajani kyllä jutteli kanssani useamman kerran. Aamuryhmää, jossa venyteltiin tai keskusteltiin, veti yleensä joku hoitajista. Muistan, että joskus psykiatrikin piti sitä ja selitti meille havainnollisilla kuvilla, miten psykoosi "syntyy" aivoissa.

2000-luvun alkupuolella sairaalalla oli jopa vapaa-ajanohjaaja. Hän vei kuntosalille ja parempikuntoiset potilaat pääsivät bussilla uimahalliin. Yhden kivan hoitajan kanssa haravoitiin pihaa ja osallistuin taide- ja kirjoitusterapiaan. Hoitajat olivat kyllä silloinkin potilaan näkökulmasta usein kansliaan sulkeutuneina, tosin joku oli aina ns. salivuorossa potilaiden yhteistilassa. Sen muistan, kuinka yksi heistä luki vain päivän lehteä ja lähinnä murahteli, kun joku potilaista yritti jutella hänelle jotakin. Mutta oli niitäkin, jotka esim. pelasivat potilaiden kanssa korttia.

Mieleeni jäi yksi hoitaja, joka teki enemmän kuin muut omien potilaidensa kanssa, esim. ns. aarrekarttoja, mutta oli hän sitten aika usein sairaslomallakin. Muistan miettineeni, että tuossa työssä on varmasti vaikea yhtälö panostaa potilaiden yksilölliseen kohtaamiseen, mutta samalla varjella itseään uupumiselta.

Taloudellinen tilanne kuitenkin oli selkeästi huonontunut vuoteen 2010 tultaessa. Aamuryhmä oli vielä, mutta ei enää muuta. Voi olla, että syynä oli myös hoitojaksojen lyhentyminen. 2000-luvun alussa olin sairaalassa yli 2 kk, v. 2010 enää vähän yli kaksi viikkoa ja sen jälkeen avohoitoon, eli tapaamaan psyk.sh:ta kerran kuussa. 

Itse kävin laitehuoltotehtävissä eräällä keskussairaalalla. Lähes poikkeuksetta hoitajat löytyivät istuskelemasta kahvihuoneesta. Joitain kertoja kävin itse hakemassa hoitajan paikalle, kun kukaan ei sieltä juorukerhosta viitsinyt vastata potilaan kutsuihin. Tällaista näytti se sairaanhoitajien työmoraali todellisuudessa olevan, vaikka kovasti sitä itse julkisuudessa kehuvatkin. 

Ei hulluja voi parantaa. Menetettyjä tapauksia. 

Turpaan ne tarvii,eikä mitään lääkkeitä.

Miksi te huolestuneet omaiset ette itse keskustelleet sairastuneen kanssa jos se kerran parnantaisi taudin? Eihän hän sitten olisi joutunutkaan sujletulle osastolle.

Jos ihminen on pimpelipom niin miten häntä voi ylipäätään "hoitaa"

Itse ajattelen, että se hoito on sitä, että otetaan lääkkeet säännöllisesti, syödään säännöllisesti ja nukutaan yöt. Tällainen rytmi, ennakoitavuus ja sairaalaympäristö tuo turvallisuuden tunnetta. Valtaosan vointi kuitenkin sairaalassa kohenee. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te huolestuneet omaiset ette itse keskustelleet sairastuneen kanssa jos se kerran parnantaisi taudin? Eihän hän sitten olisi joutunutkaan sujletulle osastolle.

Sairastuneita hoidetaan tarvittaessa sairaalassa, koskee ihan kaikkia potilaita. Mihin on kadonnut potilaalle nimetty omahoitaja? 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on pimpelipom niin miten häntä voi ylipäätään "hoitaa"

Järjestämällä turvallisen ympäristön. Luottamus toisiin ihmisiin on romahtanut.

Sisko joutui nuorena osastolle pari kertaa, sairastui kaksisuuntaiseen. Nykyään lääkityksen kanssa on kuin kuka tahansa muu meistä. On asiantuntijatyössä, perheellinen jne.

Mutta. Kävin päivittäin siskon luona suljetulla vuosia sitten ja kyllä oli kylmää kyytiä se ns hoito. Täysin epäinhimillinen paikka. Paitsi yksi miespuolinen psykiatri, hän kuunteli ja yritti oikeasti auttaa. Hoitajat olivat kopissaan, tiuskivat potilaille mikäli joutuivat olla tekemisissä ja kun tajusivat että ramppaan siellä siskoni luona, oli heillä asiaa vain minulle, ei siskolleni. 

Saapahan edes siellä olla rauhassa.

Onpa täällä paljon suljetulla olleita. No, sen kyllä huomaa monista aloituksistakin, että ei porukka täällä ihan täysillä käy. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin laitehuoltotehtävissä eräällä keskussairaalalla. Lähes poikkeuksetta hoitajat löytyivät istuskelemasta kahvihuoneesta. Joitain kertoja kävin itse hakemassa hoitajan paikalle, kun kukaan ei sieltä juorukerhosta viitsinyt vastata potilaan kutsuihin. Tällaista näytti se sairaanhoitajien työmoraali todellisuudessa olevan, vaikka kovasti sitä itse julkisuudessa kehuvatkin. 

Minusta näihin paikkoihin pitäisi järjestää tutkinta! Verovaroin maksamme ihraperseisilld hoitsuille ei-mistään! Potilaille ei edes vastata (!!!) 

Vierailija kirjoitti:

Suljetulla ainoa hoito mitä on tarjolla on lääkehoito. Jos et suostu ottamaan lääkettä se pistetään pakolla. Hoitajat katsovat lähinnä sen, että kaikki ottaa lääkkeet mukisematta ja ajallaan. Lasikopissa ne viettävät aikaa istuen, palstaillen, tiktokkia ytubee ja pornoa katsoen. Kärttysiä ovat häiriöstä, jos potilas pyytää vaikka särkylääkettä. Se on säilytyspaikka ei siellä ole tarkoitus parantua.

Tämä on maailman helpoin duuni ja työnkuvaan (nisuleivän mussutus ja dataus) nähden jäätävän ylipalkattu.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni ollessa psykiatrisella osastolla, paikka tuntui ennemminkin vankilan osastolta ja hoitajat vartijoilta.

Tää on vähän semmoinen juttu, että riippuu paikasta. Osasto on tarkoitettu vakavasti sairastuneille eikä se ole mikään huomio osasto. Se on akuuttipaikka. Jotkut eivät jaksa kuin maata eivätkä kaipaa erityishuomiota. Maaniset taas tarvitsevat paikan rauhoittua eikä heille haluta antaa virikkeitä.

On tietyssä tilassa vaikea ymmärtää näitä periaatteita ja kontrollia, mutta ei se nyt niinnkamalaa ole. Eräällä avo-osastolla oli ihana hoitaja joka yrittibtukea potilaita. Ei hän jaksanut vaan lopetti. Ei kenenkään tahdonvoima poista sairautta ja saa hymyä naamaan. Muistan silti hänet lämminsydämisenä ihmisenä.

Monet hoitajat vielä näkevät sen kroonisuuden ja tietävät ettei joitain voi juuri auttaa. On päihteiden väärinkäyttöä ja hankalia potilaita. Aika väsyttävää touhua olla töissä. Kai siihen kyllästyy ja kyynistyy.

T entinen potilas

Vierailija kirjoitti:

Sisko joutui nuorena osastolle pari kertaa, sairastui kaksisuuntaiseen. Nykyään lääkityksen kanssa on kuin kuka tahansa muu meistä. On asiantuntijatyössä, perheellinen jne.

Mutta. Kävin päivittäin siskon luona suljetulla vuosia sitten ja kyllä oli kylmää kyytiä se ns hoito. Täysin epäinhimillinen paikka. Paitsi yksi miespuolinen psykiatri, hän kuunteli ja yritti oikeasti auttaa. Hoitajat olivat kopissaan, tiuskivat potilaille mikäli joutuivat olla tekemisissä ja kun tajusivat että ramppaan siellä siskoni luona, oli heillä asiaa vain minulle, ei siskolleni. 

Ja tästä näille hoitsuilelle _maksetaan_! Miettikää! Tuhansia euroja kuussa!