Miksi psykiatrian suljetulla ei hoideta, vaan potilaat möllöttää yksin?

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä että hoitajat todella vain istuvat kopissaan, harvoin sieltä poistuvat. Näin myös omaiseni kertoi. Jos menee koputtelemaan ovelle, niin hoitaja tulee kyllästyneen näköisenä kysymään että mitä asiaa. 

 

Ap

Ei niiden siellä kopissa jatkuvasti pitäisi istua. Työtehossa on jotain pielessä, jos kirjaamisen yms. tietokoneella tehtävien töiden tekemiseen menee suurin osa työvuorosta. Ja mitä kirjattavaa niillä edes on, jos eivät vietä aikaa potilaiden kanssa?

Potilas on suljetulla osastolla siksi, koska hän ei hyödy/ ole hyötynyt keskusteluhoidosta tai terapiasta. Tarkoitus on pitää hänet turvallisessa paikassa suojassa muilta ja itseltään. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän perustuu vain lääkitsemiseen ja säilytykseen. Ei ne hoitsut ole ikinä suljetulla keskustelleet potilaiden kanssa muuten kuin komentelemalla.

Tämä. Lääkkeet ja säilytys. Otetaan ihminen hetkeksi pois yhteiskunnasta, annetaan lääkkeitä jotta mieli tasoittuu (lamaantuu, rauhoittuu?). Ei keskustelua, ei terapiaa, ei hoitoa. Ruokaa ja lääkkeitä vain ja seinät ympärillä. Tiedän parikin tyyppiä, jotka ovat traumatisoituneet tuosta "hoidosta" kun siellä väkisellä pakotetaan syömään aivoja lamauttavaa lääkettä vain jotta sopii paremmin yhteiskuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Potilas on suljetulla osastolla siksi, koska hän ei hyödy/ ole hyötynyt keskusteluhoidosta tai terapiasta. Tarkoitus on pitää hänet turvallisessa paikassa suojassa muilta ja itseltään. 

Lähinnä pitämässä heitä siellä, jotta yhteiskunta on turvassa heiltä. Yhteiskuntarauha kärsii jos liian hullut pyörii terveiden joukossa. Ei se sairaita mitenkään hyödytä, että heidät eristetään ja heitä kohdellaan kuin roskaa.

Kuule kallein ja tehokkain hoito on valvomista, vaikka sitten ruutujen välityksellä, raporttien kirjoittamista ja hoitohenkilöstön keskinäistä älyvapaata supattelua.

Ties vaikka potilaat olisivat tyytyväisiä, että ei pakoteta mihinkään paskanjauhantaan itseään tyhmempien kanssa ja saavat olla rauhassa. 

En siis halua aliarvioida terveydenhuollon henkilöstöä, mutta kun olen törmännyt tilanteisiin missä ihan rikoksia tekevät "ammattilaiset" yrittävät hoitaa jotain. 

En nähnyt siinä mitään hyvää tai järkevää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni ollessa psykiatrisella osastolla, paikka tuntui ennemminkin vankilan osastolta ja hoitajat vartijoilta.

No sitäpä juuri. Heillä ei ole vapautta edes ulkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Monen asian kasautuessa päädyin itsekin hetkeksi osastohoitoon. Mulle ainakin annettiin Yksi lensi yli Käenpesä-tyylinen lääkitys. Ihan zombiena vaelsin jalat ltäynnä lyijyä. Oli siellä toki Mrs. Ratchedkin. Passiivisaggressiivinen keski-ikäinen nainen.  Hirveä kokemus. 

Mihin viittaat? Yksi lensi yli käenpesän on eräs suosikkielokuvistani. Siinä ei kyllä kenelläkään potilaalla ole mitään zombie-lääkitystä, vaan meno on varsin railakasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä potilaat itsekin ihmettelevät.

Mun oman kokemuksen mukaan suurinta osaa hoitajista psykan osastolla ei voinut vähempää kiinnostaa potilas tai potilaan hyvinvointi. Potilaat saivat olla yksinään tai keskenään ja keksiä omat ajanvietteensä. Itse en tosin ollut suljetulla, mutta muutaman kerran tuli osastolta oltua yötä.

Kun se potilas on kerran mennyt sinne osastolle, niin eikö sitä aikaa kannattaisi hyödyntää ja tarjota potilaalle keskusteluapua/terapiaa? No, tämä ideahan kaatuu jälleen kerran siihen tuttuun tekosyyhyn kun ei ole rahaa. Mutta oikeasti, se osastoaika voitaisiin hyödyntää potilaan kannalta niin paljon paremmin. En pidä sitä mitenkään hyvänä asiana, että vakavasti mt-ongelmista kärsivät ihmiset joutuvat osastolla olemaan yksin omien ajatusten kanssa tuntikausia. 

Minulle tuli hoitajista kylmä ja etäinen kuva. Jotenkin surkuhupaisaa oli se, että mun tavaroita ei tarkastettu kunnolla - mä vein huoneeseen esim. sheiverin, jonka terällä olisin ihan hyvin voinut viiltää itseäni. Hoitajat - varsinkin mieshoitajat - tuntuivat käyttävän mielivaltaisesti niitä oikeuksiaan, esim. tulivat huoneeseen koputtamatta kun olin suihkussa, ja myös pimeällä juuri kun olin rupeamassa nukkumaan (jäivät jostain syystä tuijottamaan siihen sängyn viereen). En yhtään ihmettele, että mt-osastolla saattaa tapahtua vaikka mitä pimeitä asioita, kun edes hoitajat ei tunnu arvostavan potilaiden oikeuksia. Mun yhdellä osastojaksolla oli yksi ainut ihana hoitaja, joka oli täysillä sydämellä mukana siinä työssä. Hänenkaltaisiaan ihmisiä kaivattaisiin osastoille lisää. Missä ikinä tää hoitaja nyt onkaan, niin kiitos hänelle siitä, että hän kohtasi minut ihmisenä ja auttoi minua.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajaksi kelpaisi robotti, joka antaisi vain lääkkeen. Ei tarvitse muita taitoja.

Itseasiassa tekoälyhoitaja olisi parempi kuin nuo empatiakyvyttömät vihaiset hoitsut. 

Toisinaan, jos hoitajat juttelisivat enemmän osastolla olijoiden kanssa, eivätkä oletuksiaan ihmisten ajatuksista päättelisi kirjauksiin ja henkilökunnan keskinäisiin keskusteluihin, niin saattaisihan silloin jotkut hoksatakin, ettei ne tehdyt oletukset olekaan olleet oikeat. Hoidossa olijat eivät välttämättä tule kuulluiksi. Entä tuleeko hoitajat oikealla tavalla kuulluiksi työpaikallaan, jos he huomaavat, että ei hoidetakaan potilasta oikealla tavalla. 

Ei kai tuo nyt niin ongelmallista ole. Hyvä että otetaan osastolle jos oikeasti tilanne vaatii.

Enemmän olisin huolissani tässä yhteiskunnassa siitä, että ei psykiatrisessa hoidossa olevat ihmiset eli ihan tavikset eivät saisi elää rauhassa miten haluavat. 

Tai jopa tahalleen väärin diagnosoidaan ja lääkitään. Sehän on oikeusmurha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun niitä päivittäisiä kirjauksia ei näy OmaKannassa, että vois vähän tarkistaa mitä kirjaavat. Näkyy vain alku- ja loppulausunnot. Mikä syy siihenkin on, kun ne kuitenkin hlökunnalle näkyy.

Kaikkea ei todellakaan välttämättä näytetä potilaalle, se löytyy omakannan ohjesituksesta, on osa potilasturvallisuutta. Pitäisi kai olla itsestäänselvää että näin joudutaan menettelemään. 

Ei näytetä automaattisesti, henkilöllä on kuitenkin oikeus nähdä kaikki tiedot itsestään. Halutessaan on mahdollista vaatia näitä kaikkia kirjauksia, eivät kyllä ole välttämättä kovin halukkaita niitä antamaan.

Potilasoikeusavun ( ei ehkä oikea sana ) yhteystiedot pitäisi löytyä ilmoitustaululta.

Kahvinkeitin ja jääkaappi potilaiden käyttöön löytyy jostain yleisten tilojen nurkasta.

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan, jos hoitajat juttelisivat enemmän osastolla olijoiden kanssa, eivätkä oletuksiaan ihmisten ajatuksista päättelisi kirjauksiin ja henkilökunnan keskinäisiin keskusteluihin, niin saattaisihan silloin jotkut hoksatakin, ettei ne tehdyt oletukset olekaan olleet oikeat. Hoidossa olijat eivät välttämättä tule kuulluiksi. Entä tuleeko hoitajat oikealla tavalla kuulluiksi työpaikallaan, jos he huomaavat, että ei hoidetakaan potilasta oikealla tavalla. 

Täähän se ois. Voi meinaan vääristyä rikkinäinen puhelin paljonkin. 

Ovat järkyttäviä paikkoja. Tullessa lyödään järjestetään kaikille kunnon lääkitys päälle, sitten jätetään eksyksissä haahuilemaan vieraaseen paikkaan.

Hoitajia näkyy lähinnä siellä kopissaan ja ovat tosiaan tympääntyneen oloisia jos heiltä menee kyselemään, liittyy se sitten ihan käytännön asioihin osastolla tai omaan tilanteeseen.

Vietin noin vuosi sitten neljä päivää akuutilla. Ei ollut ensimmäinen kerta ja olin aika hyvin tietoinen kuvioista, niin ei ollut itselle tällä kertaa niin traumaattinen kokemus.

Todella surullisiin kohtaloihin siellä törmää. Moni tuli multa kyselemään monenlaisia, koitin patistella rohkeasti koputtelemaan kopin ovea, eivät olisi halunneet mennä häiriköimään. Välillä vieläkin miettii, näitä tyyppejä ja miettii miten ovat selvinneet eteenpäin.

En itse kaivannut enempää kommunikaatiota hoitajien kanssa, mutta pisti vihaksi niiden muiden puolesta. Ovat kumminkin töissä siellä.

Ei pitäisi olla liikaa vaadittua tervehtiä ja vähän kysellä miten menee, onko kysyttävää. Ihmisestä näkeekin aika kauas jos jokin askarruttaa, niin kuin senkin jos haluaa olla rauhassa.

Positiivisena puolena muuten tuolla oli päivittäinen saunomismahdollisuus.

Suurin osa osastolla, yleensä tahdonvastaisesti, hoidettavista on psykoosipotilaita ja aktiivista psykoosia hoidetaan lääkityksen lisäksi virikkeettömällä ympäristöllä. Harvat, yleensä itsemurhavaarassa olevat muut potilaat, viipyvät osastolla yleensä n 1-3vrk ja siinäkin tarkoitus on antaa turvallinen ympäristö akuuttiin tilaan ja varsinainen hoito, esim keskusteluapu, toteutetaan avohoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Olipa rankkaa luettavaa, luin kaikki kommentit!

Ottaa ihan sydämestä, kun mietin ihmisiä, jotka ovat joutuneet psykiatriselle osastolle ja olleet todella haavoittuvaisessa tilassa. Siellä häpeän ja mitättömyyden ym. itseään mitätöivien tunteiden sekamelskassa piehtaroineet.  Ja sitten pahaa oloa on lisännyt henkilökunta, joka möllöttää tympääntyneenä lasikopissaan.

Nykyään taitaa nettiin päästä kännykällä, tabletilla, kannettavalla tietokoneella osastolla olijatkin, jos niitä laitteita on heillä mukanaan. Jos aiheetta, väärin ymmärryksestä johtuen osastolle joutuu, niin tulisiko silloin kuulluksi, kun kirjoittaa nettiin joutuneensa osastolle. Läheisiäkin ei aina jututeta, jolloin tuntemattomalle henkilökunnalle selviäisi edes sekin vaikuttaako ihminen olevan kunnossa vai ei. Isompi joukkohan silloin olisi arvioimassa tilannetta, mikä asioiden totuus on. Henkilökunnalla ei siis nähtävästi ole osastoilla aikaa, osaamista (?), eikä edes riittävästi toimivia keinoja  selvittää epäselväksi jääviä asioita totuuksia vastaavaksi toisinaan nopealla aikavälillä.

Harmillistahan se on, ettei ole olemassa minkäänlaista nopeaa jarrutusmahdollisuutta, mikäli syystä tai toisesta ylitulkintoja terveydenhuolto ja/tai sotealan työntekijät tekee. Leima tehdyistä dg:sta tai dg epäilystä kuitenkin on ihmisten riesana lopun ikää. 

Oikeanlaista avusta, tuesta, lääkkeestä, dg:stä voi tietenkin olla hyötyä ihmisille, kunhan ne vaan  on oikeasti kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa osastolla, yleensä tahdonvastaisesti, hoidettavista on psykoosipotilaita ja aktiivista psykoosia hoidetaan lääkityksen lisäksi virikkeettömällä ympäristöllä. Harvat, yleensä itsemurhavaarassa olevat muut potilaat, viipyvät osastolla yleensä n 1-3vrk ja siinäkin tarkoitus on antaa turvallinen ympäristö akuuttiin tilaan ja varsinainen hoito, esim keskusteluapu, toteutetaan avohoidossa. 

Joo,, joku tällainen ajatus kai on takana, mut on se silti kohtuuttoman tuntuista kohtelua, ei ole kuitenkaan välttämättä oma valinta olla siellä.

Enkä ole kyllä ollenkaan vakuuttunut tuon toimintamallin hyödyistä, muuten kuin, että helpottaa hoitohenkilökunnan työtä.

Kun puututaan ihmisen oikeuksiin noin radikaalisti niin jonkin näköinen huomaavaisuus olisi aika suotavaa.

Tuttu joutui osastolle kun oli itsariyrityksen  jälkeen alkanut riehua päivystyksessä. Sai pitää kännykkänsä ja laittoi päivityksiä naurunaaman kanssa että "hermot meni ja  pakkohoitoa tuli saa""na" sekä jotain selfieitä joissa veti ulkona röökiä. Oli siellä muistaakseni vain kaksi päivää kunnes pääsi kotiin,lääkäri arvioi että pärjää kotona.

Nyt hilluu sitten maniassa panemassa pitkin kyliä.Ja masisvaiheessa nukkuu,käy vessassa ja viiltelee.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajilla on myös kova kiire, se mistä ne hoitajat juttelee keskenään on potilaiden hoitoon liittyviä asioita.

Rohkenen epäillä vahvasti tämän lauseen paikkansapitävyyttä.