Vanhustyön karmea todellisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs syytetä vanhuksia terveydenhuollon kriisistä. Ensihoitoa ja erikoissairaanhoitoa kuormittavat myös monivammoja aiheuttaviin liikenneonnettomuuksiin ja tapaturmiin känni- ja huumepäissään joutuvat aikuiset henkilöt. Eikä tajuta edes olla kiitollisia yhteiskunnalla erittäin kalliiksi käyvistä toimenpiteistä. Samoin aikuiset, jotka eivät tippaakaan välitä huolehtia terveydestään vaan kerätään huomattavia määriä liikakiloja ja ollaan symbioosissa kännykän kanssa ja hankitaan elintasosairauksia. Sitten tapaturman sattuessa, ylipaino-ongelmat ja sairaudet hidastavat kuntoutumista. Asioissa on tapana olla monta puolta.

En syytä vanhuksia vaan epäselviä ohjeistuksia ja toimintatapoja. On täysin naurettavaa, että 90-vuotiasta dementoitunutta potilasta siirrellään paikasta toiseen aivoverenvuotoa epäiltäessä. Ymmärrän sen, että haavat ja sensellaiset hoidetaan, mutta että joka pikku risauksesta ollaan erikoissairaanhoitoa kuormittamassa.

Aivoverenvuoto= pikkurisaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla  monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.

Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan  vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.

Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.

Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.

Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."

- ap

Ja tämä on myös yksi väkivallan muoto että sängystä nostetaan ihmisiä jotka ei enää jaksa. Kerttu-Irmeli 100 vuotta on ikänsä tehnyt raskasta työtä ja sitten kun kerran pääsee lepäämään eikä halua nousta ylös niin eiköhän siinä ole jonossa 10 hoitajaa tirskimässä että kuntouttaa pitäisi. Mikä vika siinä on että satavuotias mummo ei halua hyppiä kuntohuoneella? 

Hautaanko pitää olla hyvässä kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla  monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.

Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan  vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.

Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.

Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.

Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."

- ap

Ja tämä on myös yksi väkivallan muoto että sängystä nostetaan ihmisiä jotka ei enää jaksa. Kerttu-Irmeli 100 vuotta on ikänsä tehnyt raskasta työtä ja sitten kun kerran pääsee lepäämään eikä halua nousta ylös niin eiköhän siinä ole jonossa 10 hoitajaa tirskimässä että kuntouttaa pitäisi. Mikä vika siinä on että satavuotias mummo ei halua hyppiä kuntohuoneella? 

Silti kuntouttava työote osastolla on täysin vieras. Esimerkiksi ikänsä käsitöitä tehneelle mummolle viedään lankaa kerittäväksi tai vielä haastavampaa, kävylle laitettavaksi. Sen hän olisi vielä osannut. Mutta eikä aikaakaan kun kaikki virikkeet on kerätty visusti piiloon, tai palautetaan omaisille mitenkään syytä selittämättä. Ei ainakaan olisi voinut hirttäytyä villalankoihin, vaikka ei osannutkaan niistä enää kaulahuivia kutoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla  monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.

Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan  vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.

Lopeta hurmahenki. Sidotaan sinut sänkyyn tuijottamaan kattoa. Jo kahdessa viikossa lähtee järki. Ajaudut sekavuustilaan, psykoosiin, lopulta huudat armoa ja olet valmis kuolemaan, koska pää ei kestä enää. Ja näillä vanhuksilla, joilla liikkumattomuus on surkastuttanut lihakset ja suoliston ja kaiken, on taakkanaan valtavat tuskat. Ja näitä pidetään siinä tilassa vuosia. Siis vuosia. Jokaiseen niistä mahtuu 365 päivää, joka päivään 24 tuntia... pelkkää makaamista ja katon, jossa ei tapahdu mitään, tuijottamista. Älä ihan oikeasti lähde tuohon. Sinä tässä et tiedä yhtään mitään. Ihmisarvoinen elämä on todellakin täysin järkeiltävissä. Geneven sopimus itse asiassa taitaa kieltää tuollaisen kidutuksen jopa sotavangeilta. Mutta vanhuksille se on "hoitamista" ja "elämän pyhyyden" kunnioittamista. Mieti sitä. Mieti. Mutta hei: toivottavasti sattuu omalle kohdallesi... ja saat vielä sellaisen hoitajan päättämään elämäsi mahdollisimman pitkälle pitkittämisestä, joka on mahdollisimman kipulääkevastainen.

Sänkyihin ei sidota ainakaan hoivakodeissa. Nimenomaan kaikkien pitää aina päästä ylös istumaan - poikkeuksena suunnitellut lepopäivät esim. suihkupäivinä. Kaikenlaiseen rajoittamiseen suhtaudutaan äärimmäisen nihkeästi. Varsinaiseen sitomiseen tarvitaan aina lääkärinlupa ja vankat perusteet. Käytännössä tämä tarkoittaa haaravyötä pyörätuolissa tai sängynlaitoja. Yleensä syynä on kaatumisriski. Lepositeitä ei käytetä/ tunneta. Sairaaloissa näitä ehkä käytetään enemmän. Hoivakodeissa tarvitaan AINA lääkärin päätös, joka pitää uusia 3kk välein.

Onko laki jollakin tavalla muuttunut? Minkä lain perusteella nykyisin saa ihmisen sitoa niin, että ei tarvitse olla koko ajan sekä näkö- että kuuloyhteys? Käytännössä sitomista ei voitu aiemmin laillisesti toteuttaa edes lääkärin ja omaisten luvalla muuten kuin vierihoidossa. Tiedätkö edes, mitä se tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten pitäisi tehdä?

Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.

Minusta on hyvä että edes vanhuksia hoidetaan. Olen työikäinen ihminen ja minua ei tosiaankaan hoideta. Olen yrittänyt monen vuoden ajan päästä hoitoon monista vaivoistani ja minulle tuputetaan vaan koko ajan buranaa tai opioideja ja mitään tutkimuksia ei tehdä. Vaivat vaan pahenee.

Eikö muka vieläkään ole keksitty Alzheimeriin tehoavaa lääkettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten pitäisi tehdä?

Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.

Minusta on hyvä että edes vanhuksia hoidetaan. Olen työikäinen ihminen ja minua ei tosiaankaan hoideta. Olen yrittänyt monen vuoden ajan päästä hoitoon monista vaivoistani ja minulle tuputetaan vaan koko ajan buranaa tai opioideja ja mitään tutkimuksia ei tehdä. Vaivat vaan pahenee.

Systeemi on rikki. Rahat ja resurssit valuvat hukkaan. Vanhukset ei enää kuntoudu taikka parane, vaikka heiltä löytyisi kuin monta vaivaa ja niihin syötettäisiin 100 eri lääkettä. Tutkimukset pitäisi kohdistaa nuorille ja työikäisille aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun kannattaisi vaihtaa ammattia kun suhtaudut noin vihamielisesti vanhuksiin.

Minusta hän kyllä puhuu myös vanhusten ja heidän etujensa/arvokkuutensa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla  monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.

Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan  vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.

Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.

Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.

Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."

- ap

"Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."Nämä ovat se porukka hoitajista, jotka eivät päätään käytä. Kun jotain käsketään, se tehdään, meni syteen tai saveen - koska käsketään. Jos tällaiselle hoitajalle annetaan käsky kiivetä sairaalan katolle ja hypätä sieltä pää edellä märkään betoniin, niin varmasti se hyppää. Sehän oli käsky. Näitä aivottomia kanoja on alalla tosi paljon, vaikka jo yksikin per vuoro on liikaa.

Joillekin se on myös passiivis-aggression muoto. Tietävät, että jokin käytäntö on  vahingollinen ja tietävät, ettei niin ei olisi pakko edes joka tapauksen kanssa tehdä "mutta tehdään sitten, kun on kerran käsketty".

Itse luulen, että tuo "näin on pakko tehdä" on myös yksi vallankäytön (ehkä jopa kiusaamisen) muoto. Joidenkin on aina pakko päästä arvostelemaan muiden tekemisiä. Vaikka hoitaja olisi toiminut tilanteessa harkintaa käyttäen ja olosuhteet huomioonottaen, aikaa ja vaivaa säästäen sekä mahdollisimman asiakaslähtöisesti, aina tulee sanomista. "Muttaku säännöt!"

Tämä kyykytys ja vallankäyttö kohdistuu erityisesti nuoriin ja uusiin työntekijöihin. Parin vuoden ajan työntekoni on ollut sitä, että varmistelen, tarkistelen sekä mietin jatkuvasti perusteluja tekemisilleni. On raskasta olla koko ajan varuillaan sekä jatkuvan arvostelun kohteena.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs syytetä vanhuksia terveydenhuollon kriisistä. Ensihoitoa ja erikoissairaanhoitoa kuormittavat myös monivammoja aiheuttaviin liikenneonnettomuuksiin ja tapaturmiin känni- ja huumepäissään joutuvat aikuiset henkilöt. Eikä tajuta edes olla kiitollisia yhteiskunnalla erittäin kalliiksi käyvistä toimenpiteistä. Samoin aikuiset, jotka eivät tippaakaan välitä huolehtia terveydestään vaan kerätään huomattavia määriä liikakiloja ja ollaan symbioosissa kännykän kanssa ja hankitaan elintasosairauksia. Sitten tapaturman sattuessa, ylipaino-ongelmat ja sairaudet hidastavat kuntoutumista. Asioissa on tapana olla monta puolta.

En syytä vanhuksia vaan epäselviä ohjeistuksia ja toimintatapoja. On täysin naurettavaa, että 90-vuotiasta dementoitunutta potilasta siirrellään paikasta toiseen aivoverenvuotoa epäiltäessä. Ymmärrän sen, että haavat ja sensellaiset hoidetaan, mutta että joka pikku risauksesta ollaan erikoissairaanhoitoa kuormittamassa.

Aivoverenvuoto= pikkurisaus.

No oli huono sanavalinta. Mutta mitä järkeä on siinä, että syvästi dementoitunut, monisairas, vastusteleva vanhus viedään pään magneettikuvaukseen? Hän ei ymmärrä, miksi se tehdään eikä luultavasti hyötyisi hoidoista millään tavalla.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla  monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.

Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan  vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.

Kun ihmiselle joka päiväiset hoitotoimien pisteen ovat kivuliaita ja pelottavia niin ei se elämä ole enää mielestäni elämän arvoista.

Juuri näin. Ja siksi kaikki mahdollisesti kipua ja epämukavuutta aiheuttavat hoitotoimet tulisi pitää aivan minimissään. Ei turhaa istumaan nostelua, vain välttämättömät pesut, jopa asennonvaihdot harkiten ja varovasti. Lääkkeet minimiin, kenties kipulääke oraaliliuoksena jne.

- ap

Tätä ongelmaa pitäisi ihan ensimmäiseksi ratkoa sillä, että eutanasia sallittaisiin muistisairaalle silloin, kun ihminen on itse täysissä järjissä ollessaan määrittänyt kriteerit, joiden perusteella muistisairaus on niin pitkällä, että on eutanasian aika. Parin eri lääkärin vahvistus sille, että kyseiset ehdot täyttyvät.

Itse voisin esimerkiksi määrittää, että jos en enää tunnista läheisiäni, tiedä missä olen, osaa syödä itse tai peräti edes tiedä kuka olen, niin minut saisi lopettaa. Mitä minusta silloin muka olisi edes jäljellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin että esim. 75-vuotiaalle tehdään ohitusleikkaus ja sen jälkeen tämä elää vielä 20 vuotta, joista 15 vuotta zombiena laitoksessa täysin avustettavana. Raskaat hoidot pois yli 80-vuotiailta ja luonto hoitaa homman kuten kuuluu. Sillä tästä huoltosuhdeongelmasta päästäisiin ja tulisi kaiken lisäksi edullisemmaksi kuin nykyinen meno.

Hirvittävä kommentti. Eli Sauli Niinistölle ei kannattaisi tehdä ohitusleikkausta? Hän on kohta 75. Ihmiset elävät nykyään pidempään. Tuo, että elää 15 zombiena, on aika harvinaista kuitenkin. On erittäin hyväkuntoisia 80-vuotiaita, joilla on vielä 20 vuotta hyvää elinaikaa. Eugeniikka ei ole oikea tapa "päästä huoltosuhdeongelmasta". Haluatteko oikeasti tuollaista elämää omille vanhemmillenne? Yläpeukuista päätellen haluatte.

Niin, ihmiset elävät nykyään pidempään koska heitä hoidetaan elämään pidempään. Ilman hoitoja eivät eläisi. En ole ainoa joka on tätä mieltä, mutta on epäkorrektia sanoa se ääneen. Sanon silti koska se on totuus. Ja Saulikin on sitä paitsi vanhus, 78 vuotta on keskimääräinen miesten kuolinikä. Haluaisikohan Saulikaan maata ymmärtämättömänä 20 vuotta sängyn pohjalla vaipoissa?

Täällä ilmeisesti on keskustelemassa sellaisia, jotka nähneet vanhuksia vain telkkarista. Eivät ole ikinä itse  käyneet sen vertaa vaikkapa pitkäaikaissairaiden osastolla, että olisivat nähneet, mitä se on oikeasti, kun lommoposkinen vanhus makaa päivästä toiseen selällään vuoteessa ja tuijottaa suu ja silmät auki kattoa pystymättä puhumaan tai tekemään mitään muuta. Aivan sairasta ihmisen kiduttamista. Ja ne vanhukset, jos niillä jokin järjenripe vielä on aivojensa sisällä, toivovat vapautuvansa siitä helve tistään. Miettikää omalle kohdalle: maata vuosikausia selällään tuijottamassa kattoa ja pystymättä muuhun. Ihmisarvoista elämää? Sairasta pervoa kidutusta, koska yhteiskunnalla ei ole kanttia ottaa vastuuta. Nämä tapaukset ovat aivan heitteillejättöä.

Totta. Mutta miten ongelma ratkaistaan?

Tämähän on sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Hoitamisen velvoitteet ja käytännöt määritellään ylätasoilla. Näistä asioista olisi saatava aikaan julkista keskustelua, myös ja ennen kaikkea lakeja säätävillä tasoilla.

Tie on äärimmäisen hidas mutta siis suurin ongelmahan juuri nyt on se, että lait velvoittavat jatkamaan elämää epäinhimillisen pitkälle.

Eutanasia mm. on asia, joka on otettava esiin. Kuten sanottu, osa vanhuksista elää niin sairaassa vesikidustusta vastaavassa tilassa vuosikausia, että ei sitä kestä edes ajatella.

Ja koska tilanne on tämä, ovat verenimijät haistaneet tässä miljoona-/ miljardibisneksen. Sieltä löytyy myös lobbausrahaa päättäjien suuntaan.

En ole hoitaja mutta päivystyksessä kuulin kerran kun mummoa katetroitiin väkisin verhon takana,säälitti mummopolo jolle tilanne varmaan muistutti rai""usta (mieshoitaja) tai pahonpitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten pitäisi tehdä?

Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.

Minusta on hyvä että edes vanhuksia hoidetaan. Olen työikäinen ihminen ja minua ei tosiaankaan hoideta. Olen yrittänyt monen vuoden ajan päästä hoitoon monista vaivoistani ja minulle tuputetaan vaan koko ajan buranaa tai opioideja ja mitään tutkimuksia ei tehdä. Vaivat vaan pahenee.

Systeemi on rikki. Rahat ja resurssit valuvat hukkaan. Vanhukset ei enää kuntoudu taikka parane, vaikka heiltä löytyisi kuin monta vaivaa ja niihin syötettäisiin 100 eri lääkettä. Tutkimukset pitäisi kohdistaa nuorille ja työikäisille aikuisille.

Samaa mieltä. Vanhukset kuvataan päästä varpaisiin ja tuhlataan resursseja hyödyttömään kuntoutukseen, liuta sosiaalihuollon ja terveydenhoitopuolen asiantuntijoita jotka sitkeästi uskoo että kun mummo polkee kuntopyörää niin Suomi lähtee uuteen nousuun. 

Sitten kunnalliselle hammashuollolle ei pääse työikäinen kun mummon suu on prio 1. Työikäiset ihmiset odottaa fyssarille pääsyä kuukausia mutta mummolle täytyy saada kotiin fyssari auttamaan porraskävelyssä - ja mummo ei edes käy ulkona itse. Vanhukset ruuhkauttaa ensiavun tullen lanssilla ja sitovat tarkkailuhuoneen potilaspaikat ja sillä aikaa umpparipotilas odottaa kasvot kalpeina istumassa kivuissa. Älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin, halutaan sairaanhoitajan mielipide suurinpiirtein siihen minkä värinen paita tulisi vanhukselle pukea. (Omaiset)

Lähihoitaja huolehtii asiakkaista ja tuntee heidät.

Moni tekee sen vielä hyvin ja rakkaudella.

Lähihoitajat menkää muualle töihin kuin vanhuspuolelle.

Jotkut omaiset käyvät snobbailemassa kerran vuodessa, kuinka heidän se ja se sukulainen on sitä ja tätä mieltä. Eli ovat hakeneet vahvistusta huonosta hoidosta. Vaativat kaikki kokeet vanhukselle. Ymmärrys ei riitä, että vuodessa kunto voi vanhalla laskea paljonkin.

Ja toki laitos on aina laitos. Omainen voisi itsekin ulkoiluttaa vaikkapa.

Eräs omainen kävi pikaisesti hoitajien kansliassa tuomassa mummolle joululahjaksi uuden hienon juhlapaidan. Samalla pyysi hoitajia pukemaan mummolle paidan, ottamaan kuvan ja lähettämään hänelle. Omaisella kun ei ollut aikaa jäädä mummoa moikkaamaa. Sitten valitti huonosta kuvasta kun mummo näytti niin VANHALTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla  monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.

Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan  vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.

Lopeta hurmahenki. Sidotaan sinut sänkyyn tuijottamaan kattoa. Jo kahdessa viikossa lähtee järki. Ajaudut sekavuustilaan, psykoosiin, lopulta huudat armoa ja olet valmis kuolemaan, koska pää ei kestä enää. Ja näillä vanhuksilla, joilla liikkumattomuus on surkastuttanut lihakset ja suoliston ja kaiken, on taakkanaan valtavat tuskat. Ja näitä pidetään siinä tilassa vuosia. Siis vuosia. Jokaiseen niistä mahtuu 365 päivää, joka päivään 24 tuntia... pelkkää makaamista ja katon, jossa ei tapahdu mitään, tuijottamista. Älä ihan oikeasti lähde tuohon. Sinä tässä et tiedä yhtään mitään. Ihmisarvoinen elämä on todellakin täysin järkeiltävissä. Geneven sopimus itse asiassa taitaa kieltää tuollaisen kidutuksen jopa sotavangeilta. Mutta vanhuksille se on "hoitamista" ja "elämän pyhyyden" kunnioittamista. Mieti sitä. Mieti. Mutta hei: toivottavasti sattuu omalle kohdallesi... ja saat vielä sellaisen hoitajan päättämään elämäsi mahdollisimman pitkälle pitkittämisestä, joka on mahdollisimman kipulääkevastainen.

Sänkyihin ei sidota ainakaan hoivakodeissa. Nimenomaan kaikkien pitää aina päästä ylös istumaan - poikkeuksena suunnitellut lepopäivät esim. suihkupäivinä. Kaikenlaiseen rajoittamiseen suhtaudutaan äärimmäisen nihkeästi. Varsinaiseen sitomiseen tarvitaan aina lääkärinlupa ja vankat perusteet. Käytännössä tämä tarkoittaa haaravyötä pyörätuolissa tai sängynlaitoja. Yleensä syynä on kaatumisriski. Lepositeitä ei käytetä/ tunneta. Sairaaloissa näitä ehkä käytetään enemmän. Hoivakodeissa tarvitaan AINA lääkärin päätös, joka pitää uusia 3kk välein.

Onko laki jollakin tavalla muuttunut? Minkä lain perusteella nykyisin saa ihmisen sitoa niin, että ei tarvitse olla koko ajan sekä näkö- että kuuloyhteys? Käytännössä sitomista ei voitu aiemmin laillisesti toteuttaa edes lääkärin ja omaisten luvalla muuten kuin vierihoidossa. Tiedätkö edes, mitä se tarkoittaa?

Tämä koskee lepareita. Haaravyö, sängynlaita ja hygihaalari ovat myös rajoittavia toimenpiteitä mutta ei tarvitse jatkuvaa valvontaa. Jos tarvitsisi, pitäisi olla aikamoinen lauma hoitajia valvomassa.

Voi hyvänen aika näitä viestejä, en pystynyt lukemaan kaikkia. Miten näin moni voi kannattaa sitä, että vanhuksia lähdetään sankoin joukoin tappamaan, jopa murhaamaan? Koska siitähän siinä on kysymys, jos vanhuksia ei hoideta, vaikka mahdollisuudet siihen on olemassa.

Järkyttävää, että näin moni haluaa leikkiä jotain jumalaa ja päättää siitä, miten kauan jotkut saavat elää.

En ole koskaan ymmärtänyt että kun ihminen viettää ne muutamat viimeiset vuotensa niin ei saisi antaa särkylääkettä, pitää nostaa pakolla ylös kun ihminen ei liikuta enää kun silmäluomiaan ja ei voi antaa kuin terveellistä ruokaa. Helvetti ihmisillä viimeiset vuodet menossa ja rasvaa, sokeria ja herkkuja pantataan.

Se on siinä vaiheessa ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla  monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.

Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan  vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.

Kun ihmiselle joka päiväiset hoitotoimien pisteen ovat kivuliaita ja pelottavia niin ei se elämä ole enää mielestäni elämän arvoista.

Tämä on sinun mielipiteesi. Ja hyvin monen muunkin. Mutta onko se kunkin hoidettavan ITSENSÄ mielipide? Mikä ihme saa ihmisen ajattelemaan, että hänellä on oikeus tappaa toinen ihminen, kun itsestä ja jostakusta muusta se tuntuu järkevältä ja oikealta?

-eri