Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhustyön karmea todellisuus
14.08.2023 |
Totuus on, että lääketieteen keinot ovat rajalliset, samoin ihmisen elinikä. Kuitenkin vanhustyössä tehdään koko ajan turhia tutkimuksia ja turhia toimenpiteitä. Suurin osa ensihoidon tehtävistä on tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona tehtäviä käyntejä.
Vanhustenhoitoon uppoaa vuosittain valtavat määrät rahaa. Iäkkäille ja kroonisesti sairaille syötetään suuria määriä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu mm. sydän- ja verenpainetaudin hoitoon. Näin saatetaan toimia silloinkin, vaikka kyseinen potilas olisi 100-vuotias, halvaantunut ja dementoitunut.
Moni ei halua syödä, mutta silti ruokaa täytyy tietysti tarjota. Ruokajätteen määrä on hirvittävä.
Moni muistisairas on käytöshäiriöinen ja väkivaltainen. Moni hoitaja lähtee uupuneena alalta pois, kun ei jaksa sitä väkivaltaa, alati lisääntyvää työmäärää tai turhia toimenpiteita. Lisäksi alaa vaivaa järkyttävän huono ilmapiiri: kiusaaminen ja henkinen väkivalta työntekijöiden kesken on yleistä.
Sanon sen, mitä ei saisi sanoa: vanhustyöhön ja erityisesti muistisairaiden hoitoon tuhlataan aivan liikaa resursseja. Epäilen, että koko terveydenhuoltojärjestelmä tulee kaatumaan tähän.
Kommentit (527)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Itse toivoisin, jos sairastun muistisairauteen, että saisin jonkinsortin lopetuspiikin tms.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Unohtakaa vanhustyön ongelmat. Vanhuksethan delaavat kuitenkin kaikki ennen pitkää.
Suomessa ainoa ongelma, joka siis tarvitsee poliitikkojen jakamattoman huomion, on kuulemma rasismi.
Eipäs syytetä vanhuksia terveydenhuollon kriisistä. Ensihoitoa ja erikoissairaanhoitoa kuormittavat myös monivammoja aiheuttaviin liikenneonnettomuuksiin ja tapaturmiin känni- ja huumepäissään joutuvat aikuiset henkilöt. Eikä tajuta edes olla kiitollisia yhteiskunnalla erittäin kalliiksi käyvistä toimenpiteistä. Samoin aikuiset, jotka eivät tippaakaan välitä huolehtia terveydestään vaan kerätään huomattavia määriä liikakiloja ja ollaan symbioosissa kännykän kanssa ja hankitaan elintasosairauksia. Sitten tapaturman sattuessa, ylipaino-ongelmat ja sairaudet hidastavat kuntoutumista. Asioissa on tapana olla monta puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen terveyskeskussairaalan sairaanhoitaja ja täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Kaikki toimenpiteet, jotka eivät paranna elämänlaatua, vaan pitkittävät elämää, tulisi lopettaa.
Ennenkuin menette hysteerisiksi, niin voin vakuuttaa, ettei kukaan teistä halua mahdollisuutta elää sellaista elämää, kuin hoitamani vanhukset todennäköisesti elävät.
Käytännössä: kaatumisia kotona ja osastolla, päässä tikattava haava eikä vanhusparka muista ollenkaan, miksi pää on hirveän kipeä. Sitoa saa lääkärin luvalla, mutta se on joskus yhtä huono vaihtoehto kun vanhus kiskoo vuoteen tai g-tuolin vöitä. Kaikki toimenpiteet väkisin. Muistisairaus on pitkällä eikä vanhus ymmärrä, miksi pyllyn seutua kaivellaan. On harhoja, vanhus luulee että lapset ovat kotona keskenään tai pitäisi lähteä töihin. Osaston ovia rynkytetään ja ahdistutaan. Sitten vielä kivut. Niin toimenpiteistä, esim haavanhoito, katetrointi johtuvat kuin sisäsyntyisetkin. Kipulääkkeitä käytetään, mutta huutajia on silti. Lääkäreitä istuu toimistossaan, he toteavat ettei huutamiseen ole lääkettä.
Vanhusten vika tämä ei ole. Tulisi antaa mahdollisuus laatia hoitotahto, jossa turhat lääkkeet ja tutkimukset lopetettaisiin, kun muistisairaus on edennyt.
Olen muuten vähän eri mieltä noista elämäntapasairauksista. Vanhusten elättäminen lähes satavuotiaiksi on taatusti kallimpaa kuin lihavan tupakoitsijan lyhyempi elämä. Mutta tärkeintä olisi, että viimeiset vuodet olisivat mukavia, eivät huutoa pissavaipoissa kalterisängyn vankina.
Olen nähnyt yhden kamalan loppuvaiheen dementian. Raajat jäykistyneet ristiin, joskus ääntelee, sose/sileä ruokavalio. Ollut tässä tilanteessa n. 5 vuotta. Tottapuhuen minulle tuli hänestä mieleen muumio Tutankhamon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipäs syytetä vanhuksia terveydenhuollon kriisistä. Ensihoitoa ja erikoissairaanhoitoa kuormittavat myös monivammoja aiheuttaviin liikenneonnettomuuksiin ja tapaturmiin känni- ja huumepäissään joutuvat aikuiset henkilöt. Eikä tajuta edes olla kiitollisia yhteiskunnalla erittäin kalliiksi käyvistä toimenpiteistä. Samoin aikuiset, jotka eivät tippaakaan välitä huolehtia terveydestään vaan kerätään huomattavia määriä liikakiloja ja ollaan symbioosissa kännykän kanssa ja hankitaan elintasosairauksia. Sitten tapaturman sattuessa, ylipaino-ongelmat ja sairaudet hidastavat kuntoutumista. Asioissa on tapana olla monta puolta.
En syytä vanhuksia vaan epäselviä ohjeistuksia ja toimintatapoja. On täysin naurettavaa, että 90-vuotiasta dementoitunutta potilasta siirrellään paikasta toiseen aivoverenvuotoa epäiltäessä. Ymmärrän sen, että haavat ja sensellaiset hoidetaan, mutta että joka pikku risauksesta ollaan erikoissairaanhoitoa kuormittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt yhden kamalan loppuvaiheen dementian. Raajat jäykistyneet ristiin, joskus ääntelee, sose/sileä ruokavalio. Ollut tässä tilanteessa n. 5 vuotta. Tottapuhuen minulle tuli hänestä mieleen muumio Tutankhamon.
Ja olen nähnyt kuvista, hän oli eläessään kaunis ja tyylikäs rouva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt yhden kamalan loppuvaiheen dementian. Raajat jäykistyneet ristiin, joskus ääntelee, sose/sileä ruokavalio. Ollut tässä tilanteessa n. 5 vuotta. Tottapuhuen minulle tuli hänestä mieleen muumio Tutankhamon.
Olen parikymppisenä opiskelijana pitänyt huolta kokonaisesta osastollisesta tuossa tilassa olevia ihmisiä. Jokin meni rikki pysyvästi. Tai siis katson elämää aina kärsimyksen silmälasien läpi.
"Lääkkeet puuron kanssa", voi helvata. Pahimmillaan lääkkeitä on 10 kpl kerralla. Vanhus kärsii nielemisvaikeuksista, ei halua syödä ja yrittää sylkeä lääkkeitä pois. Karkea puuro jää kurkkuun ja aiheuttaa yskänkohtauksen. Mutta kun sitä hiton puuroa on pakko tarjota! Ja maitoa tai piimää, vaikka se aiheuttaa oksennuskohtauksen.
Lääkkeiden jauhaminen on yhtä tyhjän kanssa, koska vanhus yrittää sylkeä lääkepölyäkin pois.
Rautalääkkeet ja vitamiinit, miksi?! 100-vuotiaalle, dementoituneelle, halvaantuneelle.
Kuinkahan monta miljoonaa säästettäisiin vuosittain sillä, että jätettäisiin nuo älyttömät lääkemäärät pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipäs syytetä vanhuksia terveydenhuollon kriisistä. Ensihoitoa ja erikoissairaanhoitoa kuormittavat myös monivammoja aiheuttaviin liikenneonnettomuuksiin ja tapaturmiin känni- ja huumepäissään joutuvat aikuiset henkilöt. Eikä tajuta edes olla kiitollisia yhteiskunnalla erittäin kalliiksi käyvistä toimenpiteistä. Samoin aikuiset, jotka eivät tippaakaan välitä huolehtia terveydestään vaan kerätään huomattavia määriä liikakiloja ja ollaan symbioosissa kännykän kanssa ja hankitaan elintasosairauksia. Sitten tapaturman sattuessa, ylipaino-ongelmat ja sairaudet hidastavat kuntoutumista. Asioissa on tapana olla monta puolta.
Nyt alkaa olla jo niitäkin ikäihmisiä, jotka ovat huomattavan ylipainoisia ja liikuntakyvyttömiä. Tyypillinen tapaus on sellainen, jolla jalat eivät enää toimi tai toinen jalka on amputoitu. Liittyy monesti diabeteksen komplikaatioihin. Itseaiheutettu tila tuokin, osittain. Nämä potilaat ovat noin 70-vuotiaita tai vähän yli. Lisäksi voi olla lievää sekamuotoista dementiaa, joka saattaa johtua elintavoista sekin.
Me, jotka emme ole vielä dementoituneet, voimme tehdä hoitotahdon. Jokaisen kannattaisi tehdä hyvissä ajoin kun on vielä voimissaan. Toisen puolesta on vaikeampi päättää, mutta omasta puolestaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, unohdin kokonaan aggressiiviset vanhukset. Jos yövuorossa paska haisee kierrolla, se saattaa haista aamuun asti, jos ei saada kahdelle yökölle apua. Kun Alzheimer on syönyt aivot, mikään puhe, tyynnyttely tai lohdutus ei vain mene perille. Tulee pelkää potkua ja lyöntiä.
Pahimpia tapauksia olivat väkisin katetroitava mies ja lantio- ja käsimurtuman saanut nainen. Se mies huusi kuin eläin kun katetroitiin ja se mummo oli vuoteessa murtumien vuoksi ja huusi miksei auteta ylös. Kokeiltiin, mutta sitten hän huusi kivusta. Tämä kierre päivästä toisee, kunnes kuoli.
Ehkä sinun kannattaisi vaihtaa ammattia kun suhtaudut noin vihamielisesti vanhuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Me, jotka emme ole vielä dementoituneet, voimme tehdä hoitotahdon. Jokaisen kannattaisi tehdä hyvissä ajoin kun on vielä voimissaan. Toisen puolesta on vaikeampi päättää, mutta omasta puolestaan voi.
Kyllä, ja se kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Esimerkiksi mitä lääkkeitä ei halua, mitä toimenpiteitä ei halua, jopa se mitä ruokia ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi vaihtaa ammattia kun suhtaudut noin vihamielisesti vanhuksiin.
Kokeilepa itse tuota työtä ja tule sitten kertomaan, mikä on mielipiteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi vaihtaa ammattia kun suhtaudut noin vihamielisesti vanhuksiin.
Kokeilepa itse tuota työtä ja tule sitten kertomaan, mikä on mielipiteesi.
Ei sitä ole sinunkaan pakko tehdä.
Ja ennen kuin joku vetää tähän sen jokerikortin, että "pitäisikö työttömät ja vammaisetkin lopettaa, jos kerran vanhuksetkin" niin vastaus on ei, koska työttömyys tai vamma sinänsä ei ole tuollaista kidutusta. Ja vanhaksikin saa elää, jos se tapahtuu luonnollisesti ja on onnellista aikaa eikä lääkkeellisesti turhaan pitkitettyä. Toisilla on pitkä elämä ja se on ok. Mutta keinotekoinen elämän pidentäminen ei ole ok.
Alue: Aihe vapaa
Sitähän se on. Vanhus saa kohtauksen, soitetaan ambulanssi. Ensihoito saapuu ja viipyy tunnin vanhuksen luona. Potilas lyö ja potkii eikä anna tehdä mittauksia.
Vanhus viedään ambulanssilla sairaalaan, missä hänelle tehdään kaikki mahdolliset kalliit tutkimukset ja hänen päänsä kuvataan. Hän kuitenkin liikahtaa kuvauksen aikana, eikä kuvissa näy mitään erityistä.
Parin päivän päästä potilas palautetaan hoitopaikkaansa. Hän nukkuu suurimman osan ajasta ja täysin tietämätön sairaalareissusta.
Palaverissa hoitajat saavat moitteet siitä, että ambulanssi olisi pitänyt kutsua nopeammin. Jossain toisessa tilanteessa saadaan moitteet siitä, että ambulanssi kutsuttiin turhaan.