Mitkä asiat aikaisemmilta vuosikymmeniltä tuntuu olevan nykynuorille lähes mahdotonta ymmärtää?

Tieto oli syvällisempää ja omaksuttua kun höttötietoa ei ollut koko ajan saatavilla.

Pellavan loukutus ja häkilöinti ovat monille nykynuorille aivan tuntematonta toimintaa. 

Että kavereiden puhelinnumerot muistettiin ihan omasta päästä.  Ja puhelimissa oli kierrettävät levyt.

Että lehtiroskiksista etsittiin lehtiä , joiden sivut olivat monesti tahmeat ja liimautuneet yhteen.

Että sillä oli oikeasti tosi paljon vähemmän väliä miltä näytti, vaikka teineillä oli ulkonäköpaineita ennenkin.

Ehkä tiedonsaanti tosiaan. Itse vielä 90-luvun alussa istuin välillä kirjastossa ja tietokirjoja selailemalla etsin tietoa sanaristikoihin. Teimme kilpaa poikaystävän kanssa hesarin kuukausliitteen ristikkoa ja se oli mielestäni aika vaikea. 

Tiktok jengille kaikki on vaikeaa ymmärtää.

Se että polkupyörällä ajettiin jaloilla polkien. 

Työnteko ja elantonsa hankkiminen itse

Kavereita ei saanut kiinni muuten kuin lankapuhelimella soittamalla. Kun mentiin ulos, niin vanhemmat eivät saaneet millään yhteyttä, mutta saattoivat luottaa siihen, että kotiin tultiin silloin kun oli sovittu.

Ahkeruus ja riippumattomuus sossusta

Yhdellä aiemmalla työpaikalla 3,5" disketti oli eräälle täysin vieras näky. Ihmetteli, että mitä hän tällä tekee. Häntä opastettiin, että tallennat verkosta irti olevalta koneelta tiedostot tähän, ja siirrät ne ulkoisen levykeaseman avulla moderniin koneeseen. Koneet olivat iäkkäitä ja vanhoilla käyttöjärjestelmillä, mutta tälle oli syynsä miksi näin oli.

Se ettei ollut nettiä ja kännyköitä on käsittämätöntä. Lisäksi olen törmännyt siihen, että nuorten ajatusmaailmassa pieniinkin ahdistuksiin tms. pitää hakea ja saada ammattiapua. Ei tunneta ajatusta, että sinnittelemällä ja karaistumalla myös tietyt tilanteet selviää, ei ainaisilla terapiasessioilla.

Se että ei oltu joka hetki ja kaikkialla tavoitettavissa. Tapaamiset piti sopia hyvissä ajoin, tarkka aika ja paikka missä nähdään, kun ei ollut kännyköitä.

Ulkomailla oleskellessa yhteyttä kotimaassa oleviin läheisiin ja kavereihin pidettiin lähinnä kirjein ja postikortein, ulkomaanpuhelut oli kalliita. 

Se että joka asiasta ja vastoinkäymisestä ei tarvitse pillittää kuin vauva.

Se että töihin päästiin ilman mitään koulutusta tai kokemusta ja palkoilla pystyi ostamaan omakotitalon, pari autoa, mökin ja pari ulkomaanmatkaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Se että ei oltu joka hetki ja kaikkialla tavoitettavissa. Tapaamiset piti sopia hyvissä ajoin, tarkka aika ja paikka missä nähdään, kun ei ollut kännyköitä.

Ulkomailla oleskellessa yhteyttä kotimaassa oleviin läheisiin ja kavereihin pidettiin lähinnä kirjein ja postikortein, ulkomaanpuhelut oli kalliita. 

 

 

Jo Ruotsinristeilylle meno oli yhtä extremeä kuin nykynuorten Aasian reppureissut :-)

Aika sokkona aikoinaan on menty interraileja ja island hoppingeja, vanhemmat ja kaverit ei tienneet edes missä maassa mentiin. 

Vierailija kirjoitti:

Se että töihin päästiin ilman mitään koulutusta tai kokemusta ja palkoilla pystyi ostamaan omakotitalon, pari autoa, mökin ja pari ulkomaanmatkaa vuodessa.

Milläs vuosikymmenellä tämä muka?

Vierailija kirjoitti:

Se että töihin päästiin ilman mitään koulutusta tai kokemusta ja palkoilla pystyi ostamaan omakotitalon, pari autoa, mökin ja pari ulkomaanmatkaa vuodessa.

Asuntojen hinnat suhteessa palkkoihin olivat aiemmin paljon alemmat. 1970 luvulla keskimääräinen omakotitalo tai kerrostaloasunto maksoi usein vain muutaman vuoden bruttotulojen verran, nykyisin se voi olla 20 vuoden nettotulojen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että töihin päästiin ilman mitään koulutusta tai kokemusta ja palkoilla pystyi ostamaan omakotitalon, pari autoa, mökin ja pari ulkomaanmatkaa vuodessa.

Milläs vuosikymmenellä tämä muka?

Ihan 50 - 70 luvulla.