Mies ärsyttää aivan koko ajan. Mitä teen??

Niin tiedän mistä puhut, mietin eroa joka päivä.

Ovatko lapset samanlaisia? Tuo voi olla periytyvää. Meilläkin nimittäin on samoin. Lasten diagnoosit ovat lievä puheen ymmärtämisen häiriö ja lievä tarkkaavaisuuden häiriö. Nämä yhdessä aiheuttavat sen, että puhuttu asia ei mene kunnolla ymmärrykseen. Kokeilepas kirjoittaa miehelle tärkeimmät ohjeet paperille.

Luulen, että ainakin osittain sun perusluonne on semmoinen, joka täsmää kertomaasi ärsytykseen. Jotkut kertakaikkiaan alkaa nipottaa asiasta kuin asiasta. Onko sulla vaihdevuodet alkamassa.

Relax!

Ole iloinen ainakin siitä, ettei mies käy vieraissa, vai käykö...?

Kyllä hormonit pahentaa varmasti ja ylipäätään ikä että alkaa olla mitta täynnä. Sitä on elänyt muita varten ja nyt vaan en jaksa enää jankata kaikesta ja olen niin syvän kypsä kaikkeen. En ymmärrä kyllä tuota asennetta että pitäis olla tyytyväinen ettei mies juokse vieraissa, hohhoijaa, väsynyttä.

Ap

Jätä se sika!

Ahdistuin tekstistäsi, mutta en miehen tekemisten takia vaan sinun suhtautumisen. Oletko pohtinut tarkemmin, mistä tuo negatiivisuus kumpuaa? Onko jokin muu, mikä nyt vaan kohdentuu mieheen? Osaatko muuten elämässä ottaa rennosti? Ilahtua pienistä asioista? Nauraa ja olla onnellinen? Tuntuu, että pienet merkityksettömät asiat nyt jostain syystä kaataa sun maailmaa, eikä se ole ihan normaalia.

Kumpi sinulle on tärkeämpää: talot autot mökit, vai ihan oma elämäsi?

Ja lasten myös, sillä ei tuollainen tee mitään hyvää lapsillekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuin tekstistäsi, mutta en miehen tekemisten takia vaan sinun suhtautumisen. Oletko pohtinut tarkemmin, mistä tuo negatiivisuus kumpuaa? Onko jokin muu, mikä nyt vaan kohdentuu mieheen? Osaatko muuten elämässä ottaa rennosti? Ilahtua pienistä asioista? Nauraa ja olla onnellinen? Tuntuu, että pienet merkityksettömät asiat nyt jostain syystä kaataa sun maailmaa, eikä se ole ihan normaalia.

Onko sinusta merkityksetöntä se, että ap:n mies suorastaan sabotoi aloittajan tekemisiä esimerkiksi rojahtamalla päivävaatteilla petaamattomaan sänkyyn? Hän jätti kertomatta sen, että ei mies koskaan vaihda lakanoita. Ja onko merkityksetöntä se , että ei koskaan tulee kuulluksi?

Toisaalta, omaa avuttomuutta, jos ei älyä kantaa läppäriä piippaamaan vaikka pihalle, jos mies jättää sen päälle, tai sulkea pöytäkonetta vaikka vetämällä töpselit irti.

Lakkaa heti elämästä muita varten. Olet itsellesi paljon velkaa nyt ja se suututtaa.

Luultavasti ei auta kuin lähteä, ellet muuten saa järjestettyä aikaa ja tilaa ja kunnioitusta puhtaita lakanoita kohtaan.

Tunnistan itsenikin...

En syö enää miehen kanssa yhtä aikaa, kahvittelut juuri kestän, nopeasti juonkin sen..

Pitkässä liitossa alkaa pikkujututkin *ituttamaan toisessa.

Ei ole kyllä eroamassa olla, onhan enemmän sitä mukavaa oloa:)

When you change the way you look at things ,things you look at change.. Oisko nyt joku henk.koht kriisi kuitenkin . Hanki harrastus,tee juttuja mistä tykkäät. Miehelle vastuuta kotona. Lempeät rajat. Väittäisin,että eroa katuisit.Käy juttelemassa jossain jos se ajatus vaikka vähän kirkastuis.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ainakin osittain sun perusluonne on semmoinen, joka täsmää kertomaasi ärsytykseen. Jotkut kertakaikkiaan alkaa nipottaa asiasta kuin asiasta. Onko sulla vaihdevuodet alkamassa.

Relax!

Ole iloinen ainakin siitä, ettei mies käy vieraissa, vai käykö...?

Vaihdevuodet (omat) eivät ole mikään velvoite sietää miehen hankalaa käytöstä. Ehkä vaihdevuosiin liitetyt ongelmat johtuvat osaksi nimenomaan siitä, että alkaa olla jo kuppi täynnä ja on saanut tarpeekseen, ei iästä eikä hormoneista.

Vai mitä antaisit neuvoksi, jos aloittaja olisi 25 tai 65?

Vierailija kirjoitti:

When you change the way you look at things ,things you look at change.. Oisko nyt joku henk.koht kriisi kuitenkin . Hanki harrastus,tee juttuja mistä tykkäät. Miehelle vastuuta kotona. Lempeät rajat. Väittäisin,että eroa katuisit.Käy juttelemassa jossain jos se ajatus vaikka vähän kirkastuis.

Millä tavalla omien ajatusten kirkastuminen auttaisi tietokoneen piippaukseen, karkin ostoon ja päivävaatteilla puhtailla lakanoilla makaamiseen? Ahaa, sinä varmaan tarkoitat sitä, että hänelle kirkastuisi ajatus siitä, kuinka paljon helpompaa elämä olisi ilman tuota miestä, vai mitä?

Tarkoitin sitä,että löytäisit oikean syyn noiden asioiden takia miksi ärsyynnyt niin kovasti. Onhan nuo eron syinä aivan naurettavia. Itsellä on toiminut,kun ollut tälläinen vaihe niin olen keskittynyt vain hyviin puoliin ja silloin ne lisääntyy. Jos koko ajan vain keskittyy siihen mikä ärsyttää niin silloin ei muuta näekään.

Uittu mitä pskaa. Minäminäminäminä.

Mikä ihme tämä päivävaatejuttu on? Miksei sängyssä voisi olla vaatteet päällä? Ja karkkien kanssahan ei tarvitse kuin kerran olla luvannut hankkia ja pettää lupauksensa tai olla ostanutkin liian vähän tai pahaa, niin tällaiseen ankeuttajaan ei koskaan enää luoteta. Entä mistä tietokoneen päivitystarve olisi pitänyt arvata?

Aloittaja kuulostaa läheistensä elämän myrkyttävältä määräilijältä, jonka päähän ei mene että muutkin asuvat samassa taloudessa ja niillä muillakin on ihan samat oikeudet päättää omista tekemisistään kuin hänelläkin omistaan. Muiden ei tarvitse elää näkymättömästi omassa kodissaan.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi on pakko väkisin olla parisuhteessa, jossa kukaan ei viihdy tai halua olla. Ei miehesikään varmasti onnensa kukkuloilla ole, kun ilmapiiri on kireä. Ja sinä olet täysin onneton. Lapset kasvavat tuossa ilmapiirissä ja kärsivät. Moni kärsii koko aikuisikänsä lapsuudenperheensä kommunikaatio-ongelmista, negatiivisesta kasvuilmapiiristä, vanhempien uhriutumisesta jne. Lasten takia ei koskaan kannattaisi jäädä tuollaiseen suhteeseen. Tiedän siis useita aikuisia, ketkä ovat jälkikäteen sitä mieltä, että olisipa vanhemmat eronneet aikanaan.

Ja joo, syy, miksi moni jää, on se materia ja status. Se talo, mökki, autot. Ei halua laittaa kaikkea jakoon. Lisäksi monilla on ajatus siitä, mitä muut ajattelee, jos eroaa. Varsinkin miehen statusta työelämässäkin perhe tunnetusti nostaa (naisilla laskee, koska oletetaan perheen vievän naisen panosta). Voin kuitenkin sanoa, että suurin osa ei jää märehtimään kenenkään toisen parisuhdetilannetta. Eiväthän he tiedä nytkään, millaista teillä on.

Jos ei ole onnellinen, kannattaa muuttaa suuntaa. Jos ei yhdessä onnistu, niin sitten erikseen.

Ero varmaan ainoa vaihtoehto jos tulee "hulluksi" parisuhteessa. Pariterapia? Mies ei lainkaan kuuntele tai muista mitä on sovittu, tai ei kuuntele mitä sanot. Muistilappuja miehelle, kylttejä? Junttimaista hörppiä, jättää laite piippaamaan ja tyrkätä vaatteet puhtaalle pedille - ilmeisesti se on "miesluolaelämää", joka ei oikein sovi lapsiperheeseen, ihan lastenkin takia. -Toisaalta ymmärrät sitäkin ettei mies välttämättä tahallaan tee, on kai hajamielinen, mutta silti nuo asiat vaivaavat. Luulen että helpottuisit eron jälkeen, mutta jos et halua erota, varmaan joku pariterapeutti voisi tulkata miehelle - mutta kumman puolella se terapeutti lopulta on, mitä jos asettuukin miehen kantaan. Itse en lähtisi alunperin sellaisen kanssa asumaan saman katon alle, joka voi tahattomasti ärsyttää, se vaatisi kahta asuntoa - tai synkronointia.

Vierailija kirjoitti:

Naisia ärsyttää aina joku. Tee sukupuolen korjaus, se on askel parempaan.

Ei ole sukupuolesta kiinni. Miehet osaa tuon saman. Se on yleisesti elämäänsä tyytymättömän ihmisen toimintaa. Ei siis todellakaan narsismia, kuten toisessa kommentissa väitettiin. Tilanteeseen päätyy, kun elää ns. jonkun toisen valintoja, yhteiskunnan oletusten mukaan ja tyytyy. Ap on niin perinpohjaisesti tyytymätön, että näkee vain negatiivista jo kaikessa.

Siitä on vaan päästävä eroon. Riuhtaistava itsensä irti. Jos tilanne on jo noin pitkällä, todennäköisesti avioero ja oma huusholli on ainoa tapa. Toinen olisi, että pariskuntana tekisivät jotain, mistä ap:kin nauttii ja rakastuisivat uudelleen (yhteistä reissua, seksielämän piristys tms.), mutta jos ärsytys on liian pitkällä, ei varmaan pysty enää edes harkitsemaan miehen kanssa tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi on pakko väkisin olla parisuhteessa, jossa kukaan ei viihdy tai halua olla. Ei miehesikään varmasti onnensa kukkuloilla ole, kun ilmapiiri on kireä. Ja sinä olet täysin onneton. Lapset kasvavat tuossa ilmapiirissä ja kärsivät. Moni kärsii koko aikuisikänsä lapsuudenperheensä kommunikaatio-ongelmista, negatiivisesta kasvuilmapiiristä, vanhempien uhriutumisesta jne. Lasten takia ei koskaan kannattaisi jäädä tuollaiseen suhteeseen. Tiedän siis useita aikuisia, ketkä ovat jälkikäteen sitä mieltä, että olisipa vanhemmat eronneet aikanaan.

Ja joo, syy, miksi moni jää, on se materia ja status. Se talo, mökki, autot. Ei halua laittaa kaikkea jakoon. Lisäksi monilla on ajatus siitä, mitä muut ajattelee, jos eroaa. Varsinkin miehen statusta työelämässäkin perhe tunnetusti nostaa (naisilla laskee, koska oletetaan perheen vievän naisen panosta). Voin kuitenkin sanoa, että suurin osa ei jää märehtimään kenenkään toisen parisuhdetilannetta. Eiväthän he tiedä nytkään, millaista teillä on.

Jos ei ole onnellinen, kannattaa muuttaa suuntaa. Jos ei yhdessä onnistu, niin sitten erikseen.

Tässäpä tämä. Mitään lisäämättä ja mitään pois ottamatta.