Lue keskustelun säännöt.
Vanhustyön karmea todellisuus
14.08.2023 |
Totuus on, että lääketieteen keinot ovat rajalliset, samoin ihmisen elinikä. Kuitenkin vanhustyössä tehdään koko ajan turhia tutkimuksia ja turhia toimenpiteitä. Suurin osa ensihoidon tehtävistä on tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona tehtäviä käyntejä.
Vanhustenhoitoon uppoaa vuosittain valtavat määrät rahaa. Iäkkäille ja kroonisesti sairaille syötetään suuria määriä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu mm. sydän- ja verenpainetaudin hoitoon. Näin saatetaan toimia silloinkin, vaikka kyseinen potilas olisi 100-vuotias, halvaantunut ja dementoitunut.
Moni ei halua syödä, mutta silti ruokaa täytyy tietysti tarjota. Ruokajätteen määrä on hirvittävä.
Moni muistisairas on käytöshäiriöinen ja väkivaltainen. Moni hoitaja lähtee uupuneena alalta pois, kun ei jaksa sitä väkivaltaa, alati lisääntyvää työmäärää tai turhia toimenpiteita. Lisäksi alaa vaivaa järkyttävän huono ilmapiiri: kiusaaminen ja henkinen väkivalta työntekijöiden kesken on yleistä.
Sanon sen, mitä ei saisi sanoa: vanhustyöhön ja erityisesti muistisairaiden hoitoon tuhlataan aivan liikaa resursseja. Epäilen, että koko terveydenhuoltojärjestelmä tulee kaatumaan tähän.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Lopeta hurmahenki. Sidotaan sinut sänkyyn tuijottamaan kattoa. Jo kahdessa viikossa lähtee järki. Ajaudut sekavuustilaan, psykoosiin, lopulta huudat armoa ja olet valmis kuolemaan, koska pää ei kestä enää. Ja näillä vanhuksilla, joilla liikkumattomuus on surkastuttanut lihakset ja suoliston ja kaiken, on taakkanaan valtavat tuskat. Ja näitä pidetään siinä tilassa vuosia. Siis vuosia. Jokaiseen niistä mahtuu 365 päivää, joka päivään 24 tuntia... pelkkää makaamista ja katon, jossa ei tapahdu mitään, tuijottamista. Älä ihan oikeasti lähde tuohon. Sinä tässä et tiedä yhtään mitään. Ihmisarvoinen elämä on todellakin täysin järkeiltävissä. Geneven sopimus itse asiassa taitaa kieltää tuollaisen kidutuksen jopa sotavangeilta. Mutta vanhuksille se on "hoitamista" ja "elämän pyhyyden" kunnioittamista. Mieti sitä. Mieti. Mutta hei: toivottavasti sattuu omalle kohdallesi... ja saat vielä sellaisen hoitajan päättämään elämäsi mahdollisimman pitkälle pitkittämisestä, joka on mahdollisimman kipulääkevastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.
Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.
Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."
- ap
Näinhän se on. Työ on aika usein epäkiitollista. Yrität parhaasi, mutta usein saat haukut kollegoilta, omaisilta ja asiakkailta. Huono "poissaoleva" johtaminen (lue: itseohjautuvuus) ja vuorotyö lisäävät ongelmia. Kun tulet vuoroon saat haukut omaisilta ed. vuoron tekemisistä, johon et ole itse voinut mitenkään vaikuttaa.
Uudistukset ja parannukset eivät lähde sieltä ruohonjuuritasolta, jossa on paras tieto asioiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta, vaan johtajat omissa teams-palavereissaan kohkaavat into pinkeänä omia rakkaita uudistuksiaan ja kuormaavat ne sitten ylhäältä alaspäin työntekijöille. Usein täysin kuolleina syntyneitä aivopieruja, jotka vain lisäävät työtä ja työntekijöiden henkistä kuormitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.
Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.
Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."
- ap
Näinhän se on. Työ on aika usein epäkiitollista. Yrität parhaasi, mutta usein saat haukut kollegoilta, omaisilta ja asiakkailta. Huono "poissaoleva" johtaminen (lue: itseohjautuvuus) ja vuorotyö lisäävät ongelmia. Kun tulet vuoroon saat haukut omaisilta ed. vuoron tekemisistä, johon et ole itse voinut mitenkään vaikuttaa.
Uudistukset ja parannukset eivät lähde sieltä ruohonjuuritasolta, jossa on paras tieto asioiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta, vaan johtajat omissa teams-palavereissaan kohkaavat into pinkeänä omia rakkaita uudistuksiaan ja kuormaavat ne sitten ylhäältä alaspäin työntekijöille. Usein täysin kuolleina syntyneitä aivopieruja, jotka vain lisäävät työtä ja työntekijöiden henkistä kuormitusta.
Sama näkyy tässä keskustelussa, jossa on selkeä "ylätaso" hurskastelemassa sellaisilla abstraktioilla kuin elämän absoluuttinen tärkeys missä tahansa olosuhteissa ja millaisena tahansa. Sitten on se suorittava taso, joka joutuu tietämään, mitä se käytännön tasolla tarkoittaa. Hirvittävää epäinhimillistä vatsaa kääntävää kidutusta, ja nimenomaan siksi, että ne päättävät, jotka eivät alennu koskaan paikan päälle tietämään, tarkalleen, mistä päättävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin että esim. 75-vuotiaalle tehdään ohitusleikkaus ja sen jälkeen tämä elää vielä 20 vuotta, joista 15 vuotta zombiena laitoksessa täysin avustettavana. Raskaat hoidot pois yli 80-vuotiailta ja luonto hoitaa homman kuten kuuluu. Sillä tästä huoltosuhdeongelmasta päästäisiin ja tulisi kaiken lisäksi edullisemmaksi kuin nykyinen meno.
Hirvittävä kommentti. Eli Sauli Niinistölle ei kannattaisi tehdä ohitusleikkausta? Hän on kohta 75. Ihmiset elävät nykyään pidempään. Tuo, että elää 15 zombiena, on aika harvinaista kuitenkin. On erittäin hyväkuntoisia 80-vuotiaita, joilla on vielä 20 vuotta hyvää elinaikaa. Eugeniikka ei ole oikea tapa "päästä huoltosuhdeongelmasta". Haluatteko oikeasti tuollaista elämää omille vanhemmillenne? Yläpeukuista päätellen haluatte.
Niin, ihmiset elävät nykyään pidempään koska heitä hoidetaan elämään pidempään. Ilman hoitoja eivät eläisi. En ole ainoa joka on tätä mieltä, mutta on epäkorrektia sanoa se ääneen. Sanon silti koska se on totuus. Ja Saulikin on sitä paitsi vanhus, 78 vuotta on keskimääräinen miesten kuolinikä. Haluaisikohan Saulikaan maata ymmärtämättömänä 20 vuotta sängyn pohjalla vaipoissa?
Täällä ilmeisesti on keskustelemassa sellaisia, jotka nähneet vanhuksia vain telkkarista. Eivät ole ikinä itse käyneet sen vertaa vaikkapa pitkäaikaissairaiden osastolla, että olisivat nähneet, mitä se on oikeasti, kun lommoposkinen vanhus makaa päivästä toiseen selällään vuoteessa ja tuijottaa suu ja silmät auki kattoa pystymättä puhumaan tai tekemään mitään muuta. Aivan sairasta ihmisen kiduttamista. Ja ne vanhukset, jos niillä jokin järjenripe vielä on aivojensa sisällä, toivovat vapautuvansa siitä helve tistään. Miettikää omalle kohdalle: maata vuosikausia selällään tuijottamassa kattoa ja pystymättä muuhun. Ihmisarvoista elämää? Sairasta pervoa kidutusta, koska yhteiskunnalla ei ole kanttia ottaa vastuuta. Nämä tapaukset ovat aivan heitteillejättöä.
Nuorena kävin sairaalassa katsomassa syöpään kuolevaa iäkästä sukulaistani. Hän oli henkisesti terävä loppuun asti, mutta samassa huoneessa tilanpuutteen vuoksi keskellä huonetta sängyssä makasi aivan muissa maailmoissa elävä n. 90 - 100 v 'muumio'. Siltä hän näytti, eikä tiennyt mistään mitään. Makasi suu auki selällään, kuinkahan monta kärpästä sinne lensi kenenkään voimatta estää? Sänky hytisi ja kolisi kaiken aikaa, hoitaja oli sanonut sukulaiselleni, että hän rakastelee vuoteessaan.
Tämä nimenomaan EI ole ihmisarvoista!
Kaikkien päättäjien kohdalla, jotka tällaista kannattavat, pitäisi tutkia, onko heillä tai lähipiirillään sijoituksia hoivafirmoissa.
Helposti ollaan jakelemassa eutanasiatuomioita 90-100-vuotiaille "muumioille". Jos jokin asia näyttää joltakin, se ei ole vielä mikään peruste. Ehkäpä sinä joskus olet se muumio, jonka elämästä joku muu haluaa päättää ja arvioida ettei elämäsi ole minkään arvoista. Häiritset vain jotain muuta potilasta, jonka elämä on jostain random syystä arvokkaampaa.
Hieman kärjistettyä, mutta tässä tulee esiin eutanasiakeskustelun problematiikka.
Sivusta: Minä ja uskoakseni moni muukaan ei halua päätyä "90-100-vuotiaiksi muumioiksi", siksihän tästä keskustellaan.
Jos sinä tuollaista tahdot, se sinulle suotakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Lopeta hurmahenki. Sidotaan sinut sänkyyn tuijottamaan kattoa. Jo kahdessa viikossa lähtee järki. Ajaudut sekavuustilaan, psykoosiin, lopulta huudat armoa ja olet valmis kuolemaan, koska pää ei kestä enää. Ja näillä vanhuksilla, joilla liikkumattomuus on surkastuttanut lihakset ja suoliston ja kaiken, on taakkanaan valtavat tuskat. Ja näitä pidetään siinä tilassa vuosia. Siis vuosia. Jokaiseen niistä mahtuu 365 päivää, joka päivään 24 tuntia... pelkkää makaamista ja katon, jossa ei tapahdu mitään, tuijottamista. Älä ihan oikeasti lähde tuohon. Sinä tässä et tiedä yhtään mitään. Ihmisarvoinen elämä on todellakin täysin järkeiltävissä. Geneven sopimus itse asiassa taitaa kieltää tuollaisen kidutuksen jopa sotavangeilta. Mutta vanhuksille se on "hoitamista" ja "elämän pyhyyden" kunnioittamista. Mieti sitä. Mieti. Mutta hei: toivottavasti sattuu omalle kohdallesi... ja saat vielä sellaisen hoitajan päättämään elämäsi mahdollisimman pitkälle pitkittämisestä, joka on mahdollisimman kipulääkevastainen.
Sänkyihin ei sidota ainakaan hoivakodeissa. Nimenomaan kaikkien pitää aina päästä ylös istumaan - poikkeuksena suunnitellut lepopäivät esim. suihkupäivinä. Kaikenlaiseen rajoittamiseen suhtaudutaan äärimmäisen nihkeästi. Varsinaiseen sitomiseen tarvitaan aina lääkärinlupa ja vankat perusteet. Käytännössä tämä tarkoittaa haaravyötä pyörätuolissa tai sängynlaitoja. Yleensä syynä on kaatumisriski. Lepositeitä ei käytetä/ tunneta. Sairaaloissa näitä ehkä käytetään enemmän. Hoivakodeissa tarvitaan AINA lääkärin päätös, joka pitää uusia 3kk välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.
Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.
Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."
- ap
Näinhän se on. Työ on aika usein epäkiitollista. Yrität parhaasi, mutta usein saat haukut kollegoilta, omaisilta ja asiakkailta. Huono "poissaoleva" johtaminen (lue: itseohjautuvuus) ja vuorotyö lisäävät ongelmia. Kun tulet vuoroon saat haukut omaisilta ed. vuoron tekemisistä, johon et ole itse voinut mitenkään vaikuttaa.
Uudistukset ja parannukset eivät lähde sieltä ruohonjuuritasolta, jossa on paras tieto asioiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta, vaan johtajat omissa teams-palavereissaan kohkaavat into pinkeänä omia rakkaita uudistuksiaan ja kuormaavat ne sitten ylhäältä alaspäin työntekijöille. Usein täysin kuolleina syntyneitä aivopieruja, jotka vain lisäävät työtä ja työntekijöiden henkistä kuormitusta.
Sama näkyy tässä keskustelussa, jossa on selkeä "ylätaso" hurskastelemassa sellaisilla abstraktioilla kuin elämän absoluuttinen tärkeys missä tahansa olosuhteissa ja millaisena tahansa. Sitten on se suorittava taso, joka joutuu tietämään, mitä se käytännön tasolla tarkoittaa. Hirvittävää epäinhimillistä vatsaa kääntävää kidutusta, ja nimenomaan siksi, että ne päättävät, jotka eivät alennu koskaan paikan päälle tietämään, tarkalleen, mistä päättävät.
Keskustelussa loistaa myös ylidramatisoiva tietämättömyys ja mutuilu.
Armon saavat he jotka pääsevät täältä pois ennekuin joutuvat sänkypotilaaksi monesti juurikin lääkityksellä saadaan aikaiseksi se että sairas vanhus kärsii pitempään jopa vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaas eutanasiaihmiset sitä, miltä tuntuisi sitten joutua hoivakotiin, jossa käytössä eutanasia. Siirtyminen hoivakotiin ei aina ole kauhean mutkatonta muutenkaan. Jos ihmisellä on vielä omaa tahtoa ja toimintakykyä jonkin verran jäljellä hän saattaa vastustaa omaisia, eikä halua muuttaa kotoa hoivakotiin. Kuinka pelottavaa se olisi siinä vaiheessa, kun olisi yleisesti tiedossa, että hoivakodissa sitten elämä lopetetaan aktiivisella avulla?
Vielä kun lisätään tähän, että nykyään lääkäri ei ole hoivapaikoissa mitenkään läsnä muuten kuin työkorin välityksellä - lääkäri käy asiakkaan luona vain toteamassa kuoleman. Miten turvalliselta sellainen hoivakoti tuntuisi?
Täällä on puhuttu ihmisarvoisesta elämästä. Tätä on tapahtunut toki jo pitkään perustuslainmukaisuuden vastaisestikin, mutta nyt uuden hallituksen myötä yhä voimakkaammin köyhät ja erityisesti työttömät ollaan tietoisesti rajaamassa tämän käsitteen ulkopuolelle tekemällä suuria leikkauksia jo entuudestaan liian pieniin tukiin ja vaikeuttamalla muutenkin hyvin vaikeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Lopeta hurmahenki. Sidotaan sinut sänkyyn tuijottamaan kattoa. Jo kahdessa viikossa lähtee järki. Ajaudut sekavuustilaan, psykoosiin, lopulta huudat armoa ja olet valmis kuolemaan, koska pää ei kestä enää. Ja näillä vanhuksilla, joilla liikkumattomuus on surkastuttanut lihakset ja suoliston ja kaiken, on taakkanaan valtavat tuskat. Ja näitä pidetään siinä tilassa vuosia. Siis vuosia. Jokaiseen niistä mahtuu 365 päivää, joka päivään 24 tuntia... pelkkää makaamista ja katon, jossa ei tapahdu mitään, tuijottamista. Älä ihan oikeasti lähde tuohon. Sinä tässä et tiedä yhtään mitään. Ihmisarvoinen elämä on todellakin täysin järkeiltävissä. Geneven sopimus itse asiassa taitaa kieltää tuollaisen kidutuksen jopa sotavangeilta. Mutta vanhuksille se on "hoitamista" ja "elämän pyhyyden" kunnioittamista. Mieti sitä. Mieti. Mutta hei: toivottavasti sattuu omalle kohdallesi... ja saat vielä sellaisen hoitajan päättämään elämäsi mahdollisimman pitkälle pitkittämisestä, joka on mahdollisimman kipulääkevastainen.
Sänkyihin ei sidota ainakaan hoivakodeissa. Nimenomaan kaikkien pitää aina päästä ylös istumaan - poikkeuksena suunnitellut lepopäivät esim. suihkupäivinä. Kaikenlaiseen rajoittamiseen suhtaudutaan äärimmäisen nihkeästi. Varsinaiseen sitomiseen tarvitaan aina lääkärinlupa ja vankat perusteet. Käytännössä tämä tarkoittaa haaravyötä pyörätuolissa tai sängynlaitoja. Yleensä syynä on kaatumisriski. Lepositeitä ei käytetä/ tunneta. Sairaaloissa näitä ehkä käytetään enemmän. Hoivakodeissa tarvitaan AINA lääkärin päätös, joka pitää uusia 3kk välein.
Hei: eikö ole mahtavaa keskustelussa takertua lillukanvarteen ja sillä viedä huomio pois itse asiasta? Otetaan sitominen pois ja itse asia ei muutu miksikään - etenkään, kun sitä ei ole esitetty missään muussa kuin siinä, että sinut sidotaan sänkyyn esimerkissä, koska olet oletettavasti tällä hetkellä liikkumakykyinen toisin kuin ne vanhukset, jotka makaavat lihasten surkastumisen ja muun sarkopenian ja sairauden aiheuttamassa "siteessä".
Jatka epäolennaisuuksista vänkäämistä keskenäsi. Se, että takerrut tuollaiseen, kertoo paljon siitä, mitä ja millä perusteilla muutenkaan maailmasta mitään ymmärrät. TÄmän myötä näkemystesi arvo heikkeni entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.
Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.
Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."
- ap
"Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."Nämä ovat se porukka hoitajista, jotka eivät päätään käytä. Kun jotain käsketään, se tehdään, meni syteen tai saveen - koska käsketään. Jos tällaiselle hoitajalle annetaan käsky kiivetä sairaalan katolle ja hypätä sieltä pää edellä märkään betoniin, niin varmasti se hyppää. Sehän oli käsky. Näitä aivottomia kanoja on alalla tosi paljon, vaikka jo yksikin per vuoro on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas eutanasiaihmiset sitä, miltä tuntuisi sitten joutua hoivakotiin, jossa käytössä eutanasia. Siirtyminen hoivakotiin ei aina ole kauhean mutkatonta muutenkaan. Jos ihmisellä on vielä omaa tahtoa ja toimintakykyä jonkin verran jäljellä hän saattaa vastustaa omaisia, eikä halua muuttaa kotoa hoivakotiin. Kuinka pelottavaa se olisi siinä vaiheessa, kun olisi yleisesti tiedossa, että hoivakodissa sitten elämä lopetetaan aktiivisella avulla?
Vielä kun lisätään tähän, että nykyään lääkäri ei ole hoivapaikoissa mitenkään läsnä muuten kuin työkorin välityksellä - lääkäri käy asiakkaan luona vain toteamassa kuoleman. Miten turvalliselta sellainen hoivakoti tuntuisi?
Mä itse toivon, että saisin eutanasian jo kotona eikä koskaan tarvitsisi joutua mihinkään vanhushautomoon odottamaan kuolemaa. Tietysti jos olisin rikas ja voisin ostaa haluamiani asioita hoivakotiinkin, tilanne olisi toinen. Esimerkiksi erilaisia hemmotteluhoitoja, hyviä viinejä, hyvää ruokaa jne Jostain syystä vanhuksille syötetään laitoksissa ruokia, jotka ovat olleet tavallisia heidän lapsuudessaan. Varmaan siksi, että ovat halpoja. Jos mä olen inhonnut puuroja, piimää ja montaa muuta jo lapsena, miksi ihmeessä alkaisin pitää niistä vanhuksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipäs syytetä vanhuksia terveydenhuollon kriisistä. Ensihoitoa ja erikoissairaanhoitoa kuormittavat myös monivammoja aiheuttaviin liikenneonnettomuuksiin ja tapaturmiin känni- ja huumepäissään joutuvat aikuiset henkilöt. Eikä tajuta edes olla kiitollisia yhteiskunnalla erittäin kalliiksi käyvistä toimenpiteistä. Samoin aikuiset, jotka eivät tippaakaan välitä huolehtia terveydestään vaan kerätään huomattavia määriä liikakiloja ja ollaan symbioosissa kännykän kanssa ja hankitaan elintasosairauksia. Sitten tapaturman sattuessa, ylipaino-ongelmat ja sairaudet hidastavat kuntoutumista. Asioissa on tapana olla monta puolta.
Nyt alkaa olla jo niitäkin ikäihmisiä, jotka ovat huomattavan ylipainoisia ja liikuntakyvyttömiä. Tyypillinen tapaus on sellainen, jolla jalat eivät enää toimi tai toinen jalka on amputoitu. Liittyy monesti diabeteksen komplikaatioihin. Itseaiheutettu tila tuokin, osittain. Nämä potilaat ovat noin 70-vuotiaita tai vähän yli. Lisäksi voi olla lievää sekamuotoista dementiaa, joka saattaa johtua elintavoista sekin.
En tiedä mitä, mutta jotain sellaista pitäisi tehdä mikä saisi
ihmiset ottamaan enemmän vastuuta siitä jos tuhoavat itse terveyttään huonoilla elintavoillaan. Toteutettaisiin nyt edes se epäterveellisten ruokien hintoja nostava terveysvero ja kyllä sitä tupakka-askinkin hintaa voitaisiin edelleen korottaa samoin kuin alkoholijuomienkin.257
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle äidilleni rillipäinen, tenttikirjoista viisautensa ammentanut mutta tosiasiassa yksinkertaisen oloinen naislääkäri ei meinannut millään suostua antamaan kipulääkitystä, jottei vain kuoleva äitini tulisi riippuvaiseksi.
En vieläkään ymmärrä sen naisen järjenjuoksua. Äidiltäni oli jo amputoitu jalat, hänellä oli parantumaton vaskuliitti ja hän teki jo kuolemaa kaikilla muillakin elimistön osa-alueilla ja tämä meille omaisille oli jo kerrottukin. Lääkäri oli kuitenkin lukenut kirjasta, että riippuvuutta ei saa aiheuttaa ja hän ei sellaista aiheuttaisi. Hän oli vakaumuksellinen asiansa kanssa, tomerasti tökki linssejä nenällään.
Millaiset täysin suhteellisuudentajuttomat ihmiset saavat toimia tuossa työssä? Oli työ ja tuska saada perusteltua, miksi kuolevalle ihmiselle on tärkeämpää, että tarpeeton kipu ja kärsimys lievittyy kuin se, että hän ehtii viimeisen viikkonsa aikana oppia himoitsemaan kipupumppuaan niin, ettei enää vierotu siitä.
Olen edelleen ahdistunut. Niin monet viikot ehti kulua tarpeettomissa kivuissa äidiltäni :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.
Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.
Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."
- ap
"Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."Nämä ovat se porukka hoitajista, jotka eivät päätään käytä. Kun jotain käsketään, se tehdään, meni syteen tai saveen - koska käsketään. Jos tällaiselle hoitajalle annetaan käsky kiivetä sairaalan katolle ja hypätä sieltä pää edellä märkään betoniin, niin varmasti se hyppää. Sehän oli käsky. Näitä aivottomia kanoja on alalla tosi paljon, vaikka jo yksikin per vuoro on liikaa.
Joillekin se on myös passiivis-aggression muoto. Tietävät, että jokin käytäntö on vahingollinen ja tietävät, ettei niin ei olisi pakko edes joka tapauksen kanssa tehdä "mutta tehdään sitten, kun on kerran käsketty".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Lopeta hurmahenki. Sidotaan sinut sänkyyn tuijottamaan kattoa. Jo kahdessa viikossa lähtee järki. Ajaudut sekavuustilaan, psykoosiin, lopulta huudat armoa ja olet valmis kuolemaan, koska pää ei kestä enää. Ja näillä vanhuksilla, joilla liikkumattomuus on surkastuttanut lihakset ja suoliston ja kaiken, on taakkanaan valtavat tuskat. Ja näitä pidetään siinä tilassa vuosia. Siis vuosia. Jokaiseen niistä mahtuu 365 päivää, joka päivään 24 tuntia... pelkkää makaamista ja katon, jossa ei tapahdu mitään, tuijottamista. Älä ihan oikeasti lähde tuohon. Sinä tässä et tiedä yhtään mitään. Ihmisarvoinen elämä on todellakin täysin järkeiltävissä. Geneven sopimus itse asiassa taitaa kieltää tuollaisen kidutuksen jopa sotavangeilta. Mutta vanhuksille se on "hoitamista" ja "elämän pyhyyden" kunnioittamista. Mieti sitä. Mieti. Mutta hei: toivottavasti sattuu omalle kohdallesi... ja saat vielä sellaisen hoitajan päättämään elämäsi mahdollisimman pitkälle pitkittämisestä, joka on mahdollisimman kipulääkevastainen.
Sänkyihin ei sidota ainakaan hoivakodeissa. Nimenomaan kaikkien pitää aina päästä ylös istumaan - poikkeuksena suunnitellut lepopäivät esim. suihkupäivinä. Kaikenlaiseen rajoittamiseen suhtaudutaan äärimmäisen nihkeästi. Varsinaiseen sitomiseen tarvitaan aina lääkärinlupa ja vankat perusteet. Käytännössä tämä tarkoittaa haaravyötä pyörätuolissa tai sängynlaitoja. Yleensä syynä on kaatumisriski. Lepositeitä ei käytetä/ tunneta. Sairaaloissa näitä ehkä käytetään enemmän. Hoivakodeissa tarvitaan AINA lääkärin päätös, joka pitää uusia 3kk välein.
Käytännössä se on sänkyyn sidottuna olemista, kun et itse pysty mihinkään.
Minun tuntemukseni asiasta on valitettavasti seuraavan lainen:
Muualla maailmassa vanhukset ovat arvostettuja ja rakastettuja. Meillä Suomessa vanhukset ovat jätettä. Turussahan on se hullujen saari, sinne vain kaikki ikäloput mätänemään, mahtuvat muut kunnon suomalaiset tänne väljemmin sikailemaan.
Hävettää olla suomalainen, mutta karvas loppu meillä kaikilla tulee olemaan, tällä meiningillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dementikko äitini mursi lonkkansa,hänellä myös osteoporoosi. Leikattiin, kotiutettiin. Eka yö kotona, kaatui. Laitokseen. Apteekista tuli jatkumona kasa vitamiineja, muistilääkkeitä,verenpainelääkkeitä-jotka äiti sylki pois. Lääkkeet tuli vaan, 100e kuukaudessa. Mutta vaadin äidille jotain rauhoittavaa. ja unilääkettä sinne laitokseen-ei saanut. Parin viikon päästä kuoli-luulen että kaatui yrittäessään ylös. Oli kidutusta!viimeiset viikot. Antakaa mummoille kunnon mömmöt että saisivat rauhan-vai pölliikö hoitajat ne?
Lääkäri päättää lääkityksestä. Ongelmana on se, että nykyään lääkärit eivät käy hoivakodeissa. Lääkemuutokset ja muut hoidetaan yleensä etänä eli sairaanhoitaja laittaa lääkärille viestipyynnön. Olen itse kokenut tämän käytännön hitaana ja turhauttavana, koska osastomme sairaanhoitaja tuntuu olevan jotenkin pikkutarkka, ylivarovainen ja opioidivastainen. Toisaalta hän on sitten äärimmäisen tarkka siitä, että jokainen vuodepotilas nielee ne äärimmäisen tärkeät vitamiinit.
Viikonloppuisin (kun sairaanhoitaja ei ole paikalla), täytyy soitella kaikki mahdolliset päivystykset läpi jotta kivusta huutavalle vanhukselle saataisiin edes jotain lääkettä.
Turhauttavaa.
Voi V*ttu että rasauttaa aina nämä opioidi- ja rauhoittavavastaiset hoitajat. Toivon sydämeni pohjasta että kerran elämässään nämä saisivat kokea kovat kivut ja kokea sellaisia harhoja jotka laittaa huutamaan sydäntäsärkevästi apua kauhuissaan. Sylettää tommonen epäinhimmillisyys.
Lisäksi ne psykopaatit jotka istuttaa mummoja gerituolissa tunteja. Kokeilkaa itse istua 8 tuntia samassa asennossa sidottuna. Ei paljoa naurattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.
Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.
Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."
- ap
Ja tämä on myös yksi väkivallan muoto että sängystä nostetaan ihmisiä jotka ei enää jaksa. Kerttu-Irmeli 100 vuotta on ikänsä tehnyt raskasta työtä ja sitten kun kerran pääsee lepäämään eikä halua nousta ylös niin eiköhän siinä ole jonossa 10 hoitajaa tirskimässä että kuntouttaa pitäisi. Mikä vika siinä on että satavuotias mummo ei halua hyppiä kuntohuoneella?
Koska huoltosuhde on mitä on - nykyisin kotona/kotihoidon piirissä on myös erittäin hoidollisia/ muistisairaita henkilöitä. Yhden lonkkamurtuman päässä laitospaikasta. Kotihoidossa hoitajalla vuoron aikana 14-18 käyntiä. Siihen ei sisälly mikään kokonaisvaltainen seuraneiti-/ ikkunanpesu-/siivous-/ pesulapalvelu. Aikaa on hyvin rajallisesti. Työ on kiireistä, rankkaa ja vastuullista. Vaikka kotihoidossa palkkakin hivenen parempi kuin hoivakodeissa hoitajilla, työ ei sovi kaikille eikä halukkaita työpaikkailmoitusten perusteella ole liikaa.
Omaisilla on täysi vapaus palkata vaikka kuinka monta henkilökohtaista avustajaa, siivoojaa/ kotihoitajaa. Mutta sehän tietysti maksaa rahaa. Tässä taas elää vanhat mielikuvat naisten kotitöistä, joista kukaan ei haluaisi maksaa mitään.