Lue keskustelun säännöt.
Vanhustyön karmea todellisuus
14.08.2023 |
Totuus on, että lääketieteen keinot ovat rajalliset, samoin ihmisen elinikä. Kuitenkin vanhustyössä tehdään koko ajan turhia tutkimuksia ja turhia toimenpiteitä. Suurin osa ensihoidon tehtävistä on tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona tehtäviä käyntejä.
Vanhustenhoitoon uppoaa vuosittain valtavat määrät rahaa. Iäkkäille ja kroonisesti sairaille syötetään suuria määriä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu mm. sydän- ja verenpainetaudin hoitoon. Näin saatetaan toimia silloinkin, vaikka kyseinen potilas olisi 100-vuotias, halvaantunut ja dementoitunut.
Moni ei halua syödä, mutta silti ruokaa täytyy tietysti tarjota. Ruokajätteen määrä on hirvittävä.
Moni muistisairas on käytöshäiriöinen ja väkivaltainen. Moni hoitaja lähtee uupuneena alalta pois, kun ei jaksa sitä väkivaltaa, alati lisääntyvää työmäärää tai turhia toimenpiteita. Lisäksi alaa vaivaa järkyttävän huono ilmapiiri: kiusaaminen ja henkinen väkivalta työntekijöiden kesken on yleistä.
Sanon sen, mitä ei saisi sanoa: vanhustyöhön ja erityisesti muistisairaiden hoitoon tuhlataan aivan liikaa resursseja. Epäilen, että koko terveydenhuoltojärjestelmä tulee kaatumaan tähän.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Tätä ongelmaa pitäisi ihan ensimmäiseksi ratkoa sillä, että eutanasia sallittaisiin muistisairaalle silloin, kun ihminen on itse täysissä järjissä ollessaan määrittänyt kriteerit, joiden perusteella muistisairaus on niin pitkällä, että on eutanasian aika. Parin eri lääkärin vahvistus sille, että kyseiset ehdot täyttyvät.
Itse voisin esimerkiksi määrittää, että jos en enää tunnista läheisiäni, tiedä missä olen, osaa syödä itse tai peräti edes tiedä kuka olen, niin minut saisi lopettaa. Mitä minusta silloin muka olisi edes jäljellä?
Nämä ovat juurikin sellaisia asioita, että henkilön itsensä pitää saada päättää, ei kenenkään muun. Ja mielellään ne päätökset pitäisi pyytää siinä vaiheessa, kun henkilö pystyy vielä tekemään järkeviä ja tarkkaan harkittuja päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalle äidilleni rillipäinen, tenttikirjoista viisautensa ammentanut mutta tosiasiassa yksinkertaisen oloinen naislääkäri ei meinannut millään suostua antamaan kipulääkitystä, jottei vain kuoleva äitini tulisi riippuvaiseksi.
En vieläkään ymmärrä sen naisen järjenjuoksua. Äidiltäni oli jo amputoitu jalat, hänellä oli parantumaton vaskuliitti ja hän teki jo kuolemaa kaikilla muillakin elimistön osa-alueilla ja tämä meille omaisille oli jo kerrottukin. Lääkäri oli kuitenkin lukenut kirjasta, että riippuvuutta ei saa aiheuttaa ja hän ei sellaista aiheuttaisi. Hän oli vakaumuksellinen asiansa kanssa, tomerasti tökki linssejä nenällään.
Millaiset täysin suhteellisuudentajuttomat ihmiset saavat toimia tuossa työssä? Oli työ ja tuska saada perusteltua, miksi kuolevalle ihmiselle on tärkeämpää, että tarpeeton kipu ja kärsimys lievittyy kuin se, että hän ehtii viimeisen viikkonsa aikana oppia himoitsemaan kipupumppuaan niin, ettei enää vierotu siitä.
Olen edelleen ahdistunut. Niin monet viikot ehti kulua tarpeettomissa kivuissa äidiltäni :(
Mulla leipois kyllä tommosessa tilanteessa sen lääkärin kanssa niin kovasti kiinni että varmasti se ruikauttaus kuset housuihinsa. Jumalauta miten voi olla niin empatiakyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Lopeta hurmahenki. Sidotaan sinut sänkyyn tuijottamaan kattoa. Jo kahdessa viikossa lähtee järki. Ajaudut sekavuustilaan, psykoosiin, lopulta huudat armoa ja olet valmis kuolemaan, koska pää ei kestä enää. Ja näillä vanhuksilla, joilla liikkumattomuus on surkastuttanut lihakset ja suoliston ja kaiken, on taakkanaan valtavat tuskat. Ja näitä pidetään siinä tilassa vuosia. Siis vuosia. Jokaiseen niistä mahtuu 365 päivää, joka päivään 24 tuntia... pelkkää makaamista ja katon, jossa ei tapahdu mitään, tuijottamista. Älä ihan oikeasti lähde tuohon. Sinä tässä et tiedä yhtään mitään. Ihmisarvoinen elämä on todellakin täysin järkeiltävissä. Geneven sopimus itse asiassa taitaa kieltää tuollaisen kidutuksen jopa sotavangeilta. Mutta vanhuksille se on "hoitamista" ja "elämän pyhyyden" kunnioittamista. Mieti sitä. Mieti. Mutta hei: toivottavasti sattuu omalle kohdallesi... ja saat vielä sellaisen hoitajan päättämään elämäsi mahdollisimman pitkälle pitkittämisestä, joka on mahdollisimman kipulääkevastainen.
Sänkyihin ei sidota ainakaan hoivakodeissa. Nimenomaan kaikkien pitää aina päästä ylös istumaan - poikkeuksena suunnitellut lepopäivät esim. suihkupäivinä. Kaikenlaiseen rajoittamiseen suhtaudutaan äärimmäisen nihkeästi. Varsinaiseen sitomiseen tarvitaan aina lääkärinlupa ja vankat perusteet. Käytännössä tämä tarkoittaa haaravyötä pyörätuolissa tai sängynlaitoja. Yleensä syynä on kaatumisriski. Lepositeitä ei käytetä/ tunneta. Sairaaloissa näitä ehkä käytetään enemmän. Hoivakodeissa tarvitaan AINA lääkärin päätös, joka pitää uusia 3kk välein.
Höpöhöpö. Haaravyö on sitomista ja siihen tarvitsee lääkärin luvan, myös hygieniahaalariin tarvitsee lääkärinluvan. Sängyn laitojakaan ei saa nostaa ilman lääkärin lupaa. Lepositeet ovat sama asia kuin magneettisiteet ja niitä kyllä käytetään. Kirjoituksestasi huomaa että olet hoivakodin hoitaja ollut varmaan 2 vuotta mitä olet valmistumisesi jälkeen ollut työelämässä hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä viestejä, en pystynyt lukemaan kaikkia. Miten näin moni voi kannattaa sitä, että vanhuksia lähdetään sankoin joukoin tappamaan, jopa murhaamaan? Koska siitähän siinä on kysymys, jos vanhuksia ei hoideta, vaikka mahdollisuudet siihen on olemassa.
Järkyttävää, että näin moni haluaa leikkiä jotain jumalaa ja päättää siitä, miten kauan jotkut saavat elää.
Saavat elää niin kauan kuin elämää riittää, mutta turhista lääkityksistä ja turhista toimenpiteistä täytyisi päästä eroon!
Olen nähnyt lukuisia esimerkkejä siitä, että dementoituneelle vuodepotilaalle syötetään kourakaupalla lääkkeitä, vaikka hän ei enää sairauksistaan parane. Lääkkeiden nieleminen on monelle vanhukselle vaikeaa. Tableteissa saattaa olla mukana ties mitä raikasta sitruunanmakuista vitamiinia, mutta samaan aikaan kipulääkettä saatetaan pihdata. Lääkäri ei välttämättä ole tarkistanut lääkityksen sopivuutta pitkään aikaan.
Kuten kerroin, toisinaan dementoituneita vanhuksia myös kuljetetaan erikoissairaanhoitoon vaativiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Vanhus ei tiedä eikä tajua, mitä hänelle ollaan tekemässä. Kokemus on takuulla pelottava ja uuvuttava.
Pitäisi keskittyä eniten olon helpottamiseen ja kivunlievitykseen.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Kun ihmiselle joka päiväiset hoitotoimien pisteen ovat kivuliaita ja pelottavia niin ei se elämä ole enää mielestäni elämän arvoista.
Tämä on sinun mielipiteesi. Ja hyvin monen muunkin. Mutta onko se kunkin hoidettavan ITSENSÄ mielipide? Mikä ihme saa ihmisen ajattelemaan, että hänellä on oikeus tappaa toinen ihminen, kun itsestä ja jostakusta muusta se tuntuu järkevältä ja oikealta?
-eri
Entä jos se toinen vaikeroi koko ajan kivusta -tai silmissä näkyy jatkuva hämmennys ja kauhu?
Ensin tulee tietysti mieleen, miksi se ihminen kokee hämmennystä ja kauhua. Kovien kipujen takia? Hallusinaatioiden? Siksi, että ei tiedä missä on? Elääkö uudelleen jotain aiempaa traumaa? Vai miksi? Joka tapauksessa tuollaisessa tilanteessa pitäisi kaikin tavoin rauhoitella vanhusta ja saada hänet tuntemaan olonsa paremmaksi ja turvallisemmaksi.
Varmasti moni vanhus itsekin haluaisi tuollaisessa tilanteessa jo päästä pois täältä, mutta jos siitä ei ole varmuutta niin... Minusta liikutaan ihan oikeasti vaarallisilla vesillä, jos aletaan noin vain jättää ihmisiä kuolemaan. Mihin vedetään raja, että kuka saa elää ja kuka ei? Mitkä ovat kriteerit? Kuka tästä lopullisesti päättää? Jne. Oikeasti sen pitäisi olla aina ihmisen oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Kun ihmiselle joka päiväiset hoitotoimien pisteen ovat kivuliaita ja pelottavia niin ei se elämä ole enää mielestäni elämän arvoista.
Tämä on sinun mielipiteesi. Ja hyvin monen muunkin. Mutta onko se kunkin hoidettavan ITSENSÄ mielipide? Mikä ihme saa ihmisen ajattelemaan, että hänellä on oikeus tappaa toinen ihminen, kun itsestä ja jostakusta muusta se tuntuu järkevältä ja oikealta?
-eri
Saattaahan se ollakin asianomaisen mielestä hyvää elämää. Mutta ei sitä elämää pidä ehdoin tahdoin hankaloittaa kipua aiheuttavilla toimenpiteillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Kun ihmiselle joka päiväiset hoitotoimien pisteen ovat kivuliaita ja pelottavia niin ei se elämä ole enää mielestäni elämän arvoista.
Tämä on sinun mielipiteesi. Ja hyvin monen muunkin. Mutta onko se kunkin hoidettavan ITSENSÄ mielipide? Mikä ihme saa ihmisen ajattelemaan, että hänellä on oikeus tappaa toinen ihminen, kun itsestä ja jostakusta muusta se tuntuu järkevältä ja oikealta?
-eri
Entä jos se toinen vaikeroi koko ajan kivusta -tai silmissä näkyy jatkuva hämmennys ja kauhu?
Ensin tulee tietysti mieleen, miksi se ihminen kokee hämmennystä ja kauhua. Kovien kipujen takia? Hallusinaatioiden? Siksi, että ei tiedä missä on? Elääkö uudelleen jotain aiempaa traumaa? Vai miksi? Joka tapauksessa tuollaisessa tilanteessa pitäisi kaikin tavoin rauhoitella vanhusta ja saada hänet tuntemaan olonsa paremmaksi ja turvallisemmaksi.
Varmasti moni vanhus itsekin haluaisi tuollaisessa tilanteessa jo päästä pois täältä, mutta jos siitä ei ole varmuutta niin... Minusta liikutaan ihan oikeasti vaarallisilla vesillä, jos aletaan noin vain jättää ihmisiä kuolemaan. Mihin vedetään raja, että kuka saa elää ja kuka ei? Mitkä ovat kriteerit? Kuka tästä lopullisesti päättää? Jne. Oikeasti sen pitäisi olla aina ihmisen oma valinta.
Kukaan ei ole puhunut hoitamatta jättämisestä. Koko ajan on puhuttu vain turhien, mahdollisesti epämukavuutta aiheuttavien toimenpiteiden karsimisesta.
Miten sinun mielestäsi puhumatonta, dementoitunutta potilasta tulisi hoitaa? Tulisiko hänen perussairauksiaan lääkitä yhä, vaikka hän sylkisi ne pois? Täytyisikö hänelle antaa injektioita, tulisiko hänen tilaansa seurata verikokeilla, vaikka molemmat näistä takuulla aiheuttavat kipua? Täytyisikö hänet yrittää elvyttää sydänpysähdyksen sattuessa?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas eutanasiaihmiset sitä, miltä tuntuisi sitten joutua hoivakotiin, jossa käytössä eutanasia. Siirtyminen hoivakotiin ei aina ole kauhean mutkatonta muutenkaan. Jos ihmisellä on vielä omaa tahtoa ja toimintakykyä jonkin verran jäljellä hän saattaa vastustaa omaisia, eikä halua muuttaa kotoa hoivakotiin. Kuinka pelottavaa se olisi siinä vaiheessa, kun olisi yleisesti tiedossa, että hoivakodissa sitten elämä lopetetaan aktiivisella avulla?
Vielä kun lisätään tähän, että nykyään lääkäri ei ole hoivapaikoissa mitenkään läsnä muuten kuin työkorin välityksellä - lääkäri käy asiakkaan luona vain toteamassa kuoleman. Miten turvalliselta sellainen hoivakoti tuntuisi?
Tässä on mielikuvitus lähtenyt laukalle ja mielikuvassa on hypätty monen vaiheen yli.
Eutanasiakeskustelu voi olla tarpeen sen vuoksi, että jotkut toivovat ITSE kuolinapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Kun ihmiselle joka päiväiset hoitotoimien pisteen ovat kivuliaita ja pelottavia niin ei se elämä ole enää mielestäni elämän arvoista.
Tämä on sinun mielipiteesi. Ja hyvin monen muunkin. Mutta onko se kunkin hoidettavan ITSENSÄ mielipide? Mikä ihme saa ihmisen ajattelemaan, että hänellä on oikeus tappaa toinen ihminen, kun itsestä ja jostakusta muusta se tuntuu järkevältä ja oikealta?
-eri
Entä jos se toinen vaikeroi koko ajan kivusta -tai silmissä näkyy jatkuva hämmennys ja kauhu?
Ensin tulee tietysti mieleen, miksi se ihminen kokee hämmennystä ja kauhua. Kovien kipujen takia? Hallusinaatioiden? Siksi, että ei tiedä missä on? Elääkö uudelleen jotain aiempaa traumaa? Vai miksi? Joka tapauksessa tuollaisessa tilanteessa pitäisi kaikin tavoin rauhoitella vanhusta ja saada hänet tuntemaan olonsa paremmaksi ja turvallisemmaksi.
Varmasti moni vanhus itsekin haluaisi tuollaisessa tilanteessa jo päästä pois täältä, mutta jos siitä ei ole varmuutta niin... Minusta liikutaan ihan oikeasti vaarallisilla vesillä, jos aletaan noin vain jättää ihmisiä kuolemaan. Mihin vedetään raja, että kuka saa elää ja kuka ei? Mitkä ovat kriteerit? Kuka tästä lopullisesti päättää? Jne. Oikeasti sen pitäisi olla aina ihmisen oma valinta.
Kukaan ei ole puhunut hoitamatta jättämisestä. Koko ajan on puhuttu vain turhien, mahdollisesti epämukavuutta aiheuttavien toimenpiteiden karsimisesta.
Miten sinun mielestäsi puhumatonta, dementoitunutta potilasta tulisi hoitaa? Tulisiko hänen perussairauksiaan lääkitä yhä, vaikka hän sylkisi ne pois? Täytyisikö hänelle antaa injektioita, tulisiko hänen tilaansa seurata verikokeilla, vaikka molemmat näistä takuulla aiheuttavat kipua? Täytyisikö hänet yrittää elvyttää sydänpysähdyksen sattuessa?
- ap
Se nyt on ihan selvää, että tarpeettoman kivun aiheuttamista tulisi välttää.
Nuo ovat sellaisia kysymyksiä, että ne olisi pitänyt esittää jokaiselle potilaalle siinä vaiheessa, kun dementia ei ollut edennyt noin pitkälle. Kysytäänhän parantumatonta syöpää sairastavaltakin hoitotahto, miksi sitä ei pyydetä dementikoilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä viestejä, en pystynyt lukemaan kaikkia. Miten näin moni voi kannattaa sitä, että vanhuksia lähdetään sankoin joukoin tappamaan, jopa murhaamaan? Koska siitähän siinä on kysymys, jos vanhuksia ei hoideta, vaikka mahdollisuudet siihen on olemassa.
Järkyttävää, että näin moni haluaa leikkiä jotain jumalaa ja päättää siitä, miten kauan jotkut saavat elää.
Saavat elää niin kauan kuin elämää riittää, mutta turhista lääkityksistä ja turhista toimenpiteistä täytyisi päästä eroon!
Olen nähnyt lukuisia esimerkkejä siitä, että dementoituneelle vuodepotilaalle syötetään kourakaupalla lääkkeitä, vaikka hän ei enää sairauksistaan parane. Lääkkeiden nieleminen on monelle vanhukselle vaikeaa. Tableteissa saattaa olla mukana ties mitä raikasta sitruunanmakuista vitamiinia, mutta samaan aikaan kipulääkettä saatetaan pihdata. Lääkäri ei välttämättä ole tarkistanut lääkityksen sopivuutta pitkään aikaan.
Kuten kerroin, toisinaan dementoituneita vanhuksia myös kuljetetaan erikoissairaanhoitoon vaativiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Vanhus ei tiedä eikä tajua, mitä hänelle ollaan tekemässä. Kokemus on takuulla pelottava ja uuvuttava.
Pitäisi keskittyä eniten olon helpottamiseen ja kivunlievitykseen.
- ap
Jos lääkäri ei ole tarkistanut lääkkeiden sopivuutta pitkään aikaan, kyse on hoidon laiminlyönnistä/hoitovirheestä.
Eli onko tässä nyt kyse siitä, että haluat dementiaa sairastavat palliatiiviseen hoitoon/saattohoitoon? Missä vaiheessa sairautta näihin siirryttäisiin? Kuka tekee päätöksen?
Entä koskisiko tämä muitakin vanhuksia kuin dementikkoja?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt että kun ihminen viettää ne muutamat viimeiset vuotensa niin ei saisi antaa särkylääkettä, pitää nostaa pakolla ylös kun ihminen ei liikuta enää kun silmäluomiaan ja ei voi antaa kuin terveellistä ruokaa. Helvetti ihmisillä viimeiset vuodet menossa ja rasvaa, sokeria ja herkkuja pantataan.
Se on siinä vaiheessa ihan sama.
No tämä, ja viinaa voisi antaa myös, sekä tupakkaa jos he sitä tahtovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt että kun ihminen viettää ne muutamat viimeiset vuotensa niin ei saisi antaa särkylääkettä, pitää nostaa pakolla ylös kun ihminen ei liikuta enää kun silmäluomiaan ja ei voi antaa kuin terveellistä ruokaa. Helvetti ihmisillä viimeiset vuodet menossa ja rasvaa, sokeria ja herkkuja pantataan.
Se on siinä vaiheessa ihan sama.
No tämä, ja viinaa voisi antaa myös, sekä tupakkaa jos he sitä tahtovat.
Mä oilin kasarin puolivälissä sairaanhoitajan vanhainkodissa. Sijaistin silloista osastonhoitajaa, Muut hoitajat olivat apuhoitajia (silloinen koulutus, nykyisin olisivat lähihoitajia). Olin nk intervalliosastolla, johon vanhuksia tuotiin sairaalasta ennen kotiuttamista tai siksi aikaa, että kotona oleva iäkäs omaishoitaja sai hetken lomaa. Muistan yhden vanhan naisen, joka oli osastolle tullessaan sekaisin kuin seinäkello. Levoton, väkivaltainenkin. L'ääkäri kieltäytyi määräämästä mitään rauhoittavaa. Sitten joku vanhuksen omainen kävi kääntymässä ja kertoi, että vanhus oli kotonaan ottanut aina pienen konjakkiryypyn. Vanhainkoti ei tietenkään voinut osztaa alkoholia asukkaille, mutta omainen kävi hakemassa Alkosta konjakkipullon. Pulloa säilytettiin lääkekaapissa ja vanhus sai aamulla, päivällä ja illalla siitä pullosta lääkelasillisen eli noin 30 ml konjakkia. Koko ihminen muuttui ihan toiseksi. Oli hyväntuulinen, ei yhtään aggrfessiivinen ja koti-ikäväkin hävisi.
Ruotsissa ambulanssit eivät ottaneet mukaan yli 80 vuotiaita koronan aikana. Minkä ikäinen;? 84. Läiskis ja ovi kiinni vaikka vanhus ei pystynyt hengittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä lääkärien ja hoitajien etiikkaan kuuluva kohta, jossa etiikkaan mukaan heidan on tehtävä elämää ylläpitävää työtä(en nyt muista sanatarkasti) pitäisi muuttaa niin, että lääkärillä olisi oikeudet lopettaa kaikki lääkkeiden määrääminen ja anto paitsi kipulääkkeiden kun arvioi vanhuksen olevan niin huonossa kunnossa, että elämä ei ole enää riittävän laadukasta.
Nyt elämme välitilassa jossa vanhukset elävät pitkään, mutta elämänlaatu on usein huono. Myös valtavat lääkemäärät aiheuttavat erinäisiä haittallisia sivuvaikutuksia ja yhteisvaikutuksia niin fyysisiä kuin psyykkisiä.
Eivätkä he useinkaan osaa arvioida enää vanhempana mikä johtuu mistäkin tai edes kertoa millainen olo heillä on.Lääketieteen pitäisi ottaa mahdoton harppaus eteenpäin, jotta saataisiin kaikille vanhuksille hyvä vanhuus ja tätä tuskin koskaan tulee tapahtumaan. Onnellusuuspilletiä odotellessa.
Lääkäri pystyy tekemään palliatiivisen hoidon päätöksen nytkin ja karsimaan lääkelistaa sellaiseksi, ettei sinne jää juuri muuta kuin kipulääkkeet.
Ongelmana tuntuu olevan, että läheskään kaikkien kohdalla tätä ei tehdä, vaikka aihetta kenties olisi.
Terveys- ja hoitosuunnitelmat ja sensellaiset pitäisi tehdä mahdollisimman yksityiskohtaisiksi, jotta osattaisiin toimia edes kutakuinkin järkevällä tavalla. Parastahan olisi, jos jokainen laatisi yksityiskohtaisen hoitotahdon jo hyvissä ajoin ennen kuntonsa heikkenemistä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
On väärin että esim. 75-vuotiaalle tehdään ohitusleikkaus ja sen jälkeen tämä elää vielä 20 vuotta, joista 15 vuotta zombiena laitoksessa täysin avustettavana. Raskaat hoidot pois yli 80-vuotiailta ja luonto hoitaa homman kuten kuuluu. Sillä tästä huoltosuhdeongelmasta päästäisiin ja tulisi kaiken lisäksi edullisemmaksi kuin nykyinen meno.
Yli 80-vuotias saattaa olla täysin skarppi ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Asuu yksin ja tapaa ihmisiä ja harrastaa. Hänellekö ei saisi antaa enää parantavia hoitoja vain tietyn iän ylityksen vuoksi?
Kun itse olet 75-v , saatat hyvinkin olla erimieltä ohitusleikkauksesta silloin. On
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä viestejä, en pystynyt lukemaan kaikkia. Miten näin moni voi kannattaa sitä, että vanhuksia lähdetään sankoin joukoin tappamaan, jopa murhaamaan? Koska siitähän siinä on kysymys, jos vanhuksia ei hoideta, vaikka mahdollisuudet siihen on olemassa.
Järkyttävää, että näin moni haluaa leikkiä jotain jumalaa ja päättää siitä, miten kauan jotkut saavat elää.
Saavat elää niin kauan kuin elämää riittää, mutta turhista lääkityksistä ja turhista toimenpiteistä täytyisi päästä eroon!
Olen nähnyt lukuisia esimerkkejä siitä, että dementoituneelle vuodepotilaalle syötetään kourakaupalla lääkkeitä, vaikka hän ei enää sairauksistaan parane. Lääkkeiden nieleminen on monelle vanhukselle vaikeaa. Tableteissa saattaa olla mukana ties mitä raikasta sitruunanmakuista vitamiinia, mutta samaan aikaan kipulääkettä saatetaan pihdata. Lääkäri ei välttämättä ole tarkistanut lääkityksen sopivuutta pitkään aikaan.
Kuten kerroin, toisinaan dementoituneita vanhuksia myös kuljetetaan erikoissairaanhoitoon vaativiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Vanhus ei tiedä eikä tajua, mitä hänelle ollaan tekemässä. Kokemus on takuulla pelottava ja uuvuttava.
Pitäisi keskittyä eniten olon helpottamiseen ja kivunlievitykseen.
- ap
Jos lääkäri ei ole tarkistanut lääkkeiden sopivuutta pitkään aikaan, kyse on hoidon laiminlyönnistä/hoitovirheestä.
Eli onko tässä nyt kyse siitä, että haluat dementiaa sairastavat palliatiiviseen hoitoon/saattohoitoon? Missä vaiheessa sairautta näihin siirryttäisiin? Kuka tekee päätöksen?
Entä koskisiko tämä muitakin vanhuksia kuin dementikkoja?
Kyllä näkisin palliatiivisen hoidon päätöksen paljon järkevämpänä kuin nykyisen tyylin, että syötetään kourakaupalla lääkkeitä, jotka vanhus sylkee pois. Puhun nyt siis laitoshoidossa olevista huonokuntoisista dementikoista.
Päätöksen palliatiivisesta hoidosta tekee tietenkin lääkäri.
- ap
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, vaan nro 7 sairaanhoitaja. Käsittämätöntä, että joku pitää vihamielisenä sitä, et ap toi esiin ongelmat vanhusten elämän pitkittämisessä. Tämä ylipitkä elämä jossa on vain kärsimystä, on se eettinen ongelma, joka meidän nykyisten työssäkäyvien pitää ratkaista.
Inhimillinen kärsimys, joka näistä turhista toimenpiteistä ja väkisin tehtävästä jokapäiväisestä hoidosta on se suurin ongelma, mutta kyllä kansantalous kärsii, kun se sairaalakierteessä ja ympärivuorokautisen hoidon piirissä olevan ikäluokka vain kasvaa ja kasvaa.
Voi tulla kokeilemaan niitä "hoidollisia keinoja", kun houkuttelet muistisairasta esim katetrointiin. Ei kuule, ei ymmärrä. Nyrkki tulee kun housuja lasketaan. Nämä validaatiomenetelmät yms. toimivat vähemmän muistisairailla, se ongeman ydin onkin se, että nykyään muistisairaus ehtii edetä todella pahaan vaiheeseen, koska eletään niin pitkään. Aivot on tärkein elin ihmiselle, niiden hiivuttua olisi luonnollista päästä taivaan kotiin, mutta ei, pitää elää sängyn pohjalla käänneltävänä, kun ei yhteiskunnassa osata tehdä päätöksiä.
Pitäisi saada lopultakin eutanasia käyttöön, jotta kaikki halukkaat pääsisivät pois ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa ambulanssit eivät ottaneet mukaan yli 80 vuotiaita koronan aikana. Minkä ikäinen;? 84. Läiskis ja ovi kiinni vaikka vanhus ei pystynyt hengittämään.
Ihan karmeaa. Toivottavasti paha saa palkkansa jossain vaiheessa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt että kun ihminen viettää ne muutamat viimeiset vuotensa niin ei saisi antaa särkylääkettä, pitää nostaa pakolla ylös kun ihminen ei liikuta enää kun silmäluomiaan ja ei voi antaa kuin terveellistä ruokaa. Helvetti ihmisillä viimeiset vuodet menossa ja rasvaa, sokeria ja herkkuja pantataan.
Se on siinä vaiheessa ihan sama.
No tämä, ja viinaa voisi antaa myös, sekä tupakkaa jos he sitä tahtovat.
Mä oilin kasarin puolivälissä sairaanhoitajan vanhainkodissa. Sijaistin silloista osastonhoitajaa, Muut hoitajat olivat apuhoitajia (silloinen koulutus, nykyisin olisivat lähihoitajia). Olin nk intervalliosastolla, johon vanhuksia tuotiin sairaalasta ennen kotiuttamista tai siksi aikaa, että kotona oleva iäkäs omaishoitaja sai hetken lomaa. Muistan yhden vanhan naisen, joka oli osastolle tullessaan sekaisin kuin seinäkello. Levoton, väkivaltainenkin. L'ääkäri kieltäytyi määräämästä mitään rauhoittavaa. Sitten joku vanhuksen omainen kävi kääntymässä ja kertoi, että vanhus oli kotonaan ottanut aina pienen konjakkiryypyn. Vanhainkoti ei tietenkään voinut osztaa alkoholia asukkaille, mutta omainen kävi hakemassa Alkosta konjakkipullon. Pulloa säilytettiin lääkekaapissa ja vanhus sai aamulla, päivällä ja illalla siitä pullosta lääkelasillisen eli noin 30 ml konjakkia. Koko ihminen muuttui ihan toiseksi. Oli hyväntuulinen, ei yhtään aggrfessiivinen ja koti-ikäväkin hävisi.
Joo kyllä monella on oma pullo ja halutessaan saa siitä hömpsyt.
Laitosruoka on mitä on, mutta voita kyllä lisätään, mikäli ruoka maistuu silloin paremmin.
Entä jos se toinen vaikeroi koko ajan kivusta -tai silmissä näkyy jatkuva hämmennys ja kauhu?