Mikä yllätti aikuisuudessa eniten?
Itseäni se, miten vähän aikuiset loppupelissä kypsyy..
Kommentit (37)
- Kuinka tylsää se oikeasti on
- Kuinka jokaisella on maski naaman edessä minkä takaa ne elää (enkä puhu fyysisestä maskista)
- Kuinka yksikään aikuinen ei ole oikeasti koskaan kasvanut aikuiseksi
Siitä miten mikään ei todellisuudessa muutu helpommaksi tai selkeämmäksi vaan ainoastaan eri tavalla vaikeaksi. Sitä on täysin kesken loppuun asti ja tajuaa kaikesta yhtä vähän tai jopa aina vaan vähemmän, kun nuoruuden mustavalkoisuus karisee. N45
Se, miten raskasta työelämä on ja miten yksinäistä oma elämäni on. Ja että kumpaankaan noista ei tule mitään muutosta eikä muutosta muutenkaan mihinkään ikinä paitsi tämä hidas vanhentuminen.
Se että on koskaan työllisty, saa kavereita tai kumppania, teininä vielä ajattelin nämä itsestäänselvyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei aikuisia ole oikeasti olemassa. Se on käsite lapsille, kunnes on riittävän vanha tajutakseen, että sua on kusetettu. Kuin joulupukki.
Kusettaako joulupukki?
Ikuinen lastentarha. Minä-minä-minä... Ei katso ideologiaa, uskontoa jne. Every man for himself...
Vierailija kirjoitti:
Se että on koskaan työllisty, saa kavereita tai kumppania, teininä vielä ajattelin nämä itsestäänselvyydeksi.
Minäkin nuorena kuvittelin naiivisti että olisin ilman muuta oikeutettu rakkauteen. No nyt päivää vaille 51 - vuotiaana tiedän, että en näemmä ole.
Aikuisuudessa parasta on kaikki mikä on kielletty lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
- Kuinka tylsää se oikeasti on
- Kuinka jokaisella on maski naaman edessä minkä takaa ne elää (enkä puhu fyysisestä maskista)
- Kuinka yksikään aikuinen ei ole oikeasti koskaan kasvanut aikuiseksi
Mittaat omalla mitallasi?
Se, kuinka monet aikuiset ovat, anteeksi nyt vain, tyhmiä. Varhaisessa vaiheessa kyllä aloin epäilemään asian olevan näin, mutta aikuisuus ja työelämä poisti kaikki epäilyksetkin asiasta. En tiennyt, että tilanne on näin huono, mutta toisaalta se selittää paljon sitä miksi elämme tällaisessa maailmassa kuin nyt elämme.
Puhuitko hiljaisille pojille koulussa? 🥹👉👈
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuudessa parasta on kaikki mikä on kielletty lapsilta.
Sitten, kun se on sallittua, ei se enää tunnukaan juuri miltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Kuinka tylsää se oikeasti on
- Kuinka jokaisella on maski naaman edessä minkä takaa ne elää (enkä puhu fyysisestä maskista)
- Kuinka yksikään aikuinen ei ole oikeasti koskaan kasvanut aikuiseksi
Mittaat omalla mitallasi?
En ymmärtänyt kysymystäsi. Mutta jos tarkoitit että onko tuo minun näkemykseni aikuisuudesta ja ympärillä havaituista asioista niin kyllä, se on minun näkemykseni. Minun on vaikea sanoa sinun näkemystäsi asioista.
Yllätti, miten paljon on elämänlahjana annettu. Joka päivä.
Ettei aikuisena ollutkaan automaattisesti hyvä itsetunto. Yhtä epävarma on itsestään kuin ennenkin.
Se että aivotoimintani ei ole kehittynyt yhtään sen jälkeen, kun täytin 18.
Yllätti eniten sen tajuaminen, että jokainen tällä pallolla ajattelee lähinnä itseään, ja mitään rakkautta ei ole. Jopa äidin-isän rakkaus on jollakin lailla narsistista, jos lapsen hankinnan motiivia ajattelee. Siis ihmisen itsekkyys yllätti, sitä on tullut todella tutkittua ja opiskeltua. Samoin yksinäisyyden määrä vanhetessa, kun ei jaksa pitää yllä enää nk. ystävyyssuhteita, eli ihmissuhteita, jotka eivät perustu avoimuuteen ja aitoon vastavuoroisuuteen, molemminpuoliseen jakamiseen. Huomasin kaverisuhteenikin tasapainottomiksi. Sanoisin että mut yllätti jopa elämän tarkoitukseni, mikä näyttää olevan jonkinlainen itsekkyyden oppiminen
Se, ettei aikuisia ole oikeasti olemassa. Se on käsite lapsille, kunnes on riittävän vanha tajutakseen, että sua on kusetettu. Kuin joulupukki.