Lue keskustelun säännöt.
Vanhus menee hoitokotiin
12.06.2023 |
Mitä tapahtuu omalle talolle jos ei edunvalvontaa? Ei pysty myymään?
Kommentit (125)
Toisille tosiasiat konkretisoituu vasta myöhemmin. Jotkut ajattelee, että kaikki pysyy samana kuten ennen. Ei ymmärretä vielä. Voi ottaa aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lisäksi ajattele, kenelle edunvalvonta tyrkättäisi, vaan pohdin kun sitä ei ole! Niin kaikki asiat tuntuu haastavalta. Tuskin edunvalvontaa edes enää saa kovin helpolla tai pikaisesti
Nopeimmillaankin kestää 3-6 kuukautta. Ja sitä ennen tietysti pitää olla lääkärin lausunnot yms. Pelkkä diagnoosi muistisairaudesta ei riitä, koska diagnoosin voi saada jo muistisairauden alkuvaiheessa.
Okei. Tästäkään en tiennyt.
Meillä on asia ollut alkuvuodesta nk tapetilla ja sen vuoksi tiesin. En ole varma, meneekö prosessi kaikilla hyvinvointialueilla samalla tavalla, mutta täällä esim mun äidin pitäisi ensin mennä lääkäriin (esim terveyskeskukseen), josta saa lähetteen geriatrian poliklinikalle. Siellä tehdään muistitestit ja kirjoitetaan lähete pään magneettitutkimukseen. Ko tutkimuksella selvitetään paitsi muistisairauden etenemistä aivoissa myös sitä, että entä jos muistihäiriön syy onkin vaikka aivokasvain, jonka leikkaamalla muisti palautuisi. Eli oikeustoimikelvottomaksi ei katsota, jos päässä onkin jokin parannettavissa oleva juttu. Kun nämä on tehty, geriatrian polin lääkäri kirjoittaa lausunnon edunvalvontaa varten. Ja siitä sitten alkaa tuo 3-6 kk käsittelyaika. Joten näillä kulmilla ensinnäkin ajan terveyskeskukseen (jos nyt varaisi), saisi ehkä elokuulle, sitten ajan geriatrian polille ehkä loka-marraskuulle, sitten ajan magneettikuvaukseen ehkä joulu-tammikuulle ja joskus helmikuussa olisi paperit kunnossa, jotta voisi alkaa hakea edunvalvontaa ja siitä 3-6 kk, niin homma olisi valmis. Selvittelin tätä prosessia taannoin geriatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa ja hän kertoi, miten prosessi etenee ja mitkä ovat odotteluajat täällä meidän alueella, että ylipäätään saisi sen lausunnon, jonka jälkeen edunvalvontaa voisi alkaa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se raha joka jää hoitomaksun jälkeen tulee tuskin kattamaan ainakaan kovin ison talon kuluja. Luulisin
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lisäksi ajattele, kenelle edunvalvonta tyrkättäisi, vaan pohdin kun sitä ei ole! Niin kaikki asiat tuntuu haastavalta. Tuskin edunvalvontaa edes enää saa kovin helpolla tai pikaisesti
Nopeimmillaankin kestää 3-6 kuukautta. Ja sitä ennen tietysti pitää olla lääkärin lausunnot yms. Pelkkä diagnoosi muistisairaudesta ei riitä, koska diagnoosin voi saada jo muistisairauden alkuvaiheessa.
Okei. Tästäkään en tiennyt.
Meillä on asia ollut alkuvuodesta nk tapetilla ja sen vuoksi tiesin. En ole varma, meneekö prosessi kaikilla hyvinvointialueilla samalla tavalla, mutta täällä esim mun äidin pitäisi ensin mennä lääkäriin (esim terveyskeskukseen), josta saa lähetteen geriatrian poliklinikalle. Siellä tehdään muistitestit ja kirjoitetaan lähete pään magneettitutkimukseen. Ko tutkimuksella selvitetään paitsi muistisairauden etenemistä aivoissa myös sitä, että entä jos muistihäiriön syy onkin vaikka aivokasvain, jonka leikkaamalla muisti palautuisi. Eli oikeustoimikelvottomaksi ei katsota, jos päässä onkin jokin parannettavissa oleva juttu. Kun nämä on tehty, geriatrian polin lääkäri kirjoittaa lausunnon edunvalvontaa varten. Ja siitä sitten alkaa tuo 3-6 kk käsittelyaika. Joten näillä kulmilla ensinnäkin ajan terveyskeskukseen (jos nyt varaisi), saisi ehkä elokuulle, sitten ajan geriatrian polille ehkä loka-marraskuulle, sitten ajan magneettikuvaukseen ehkä joulu-tammikuulle ja joskus helmikuussa olisi paperit kunnossa, jotta voisi alkaa hakea edunvalvontaa ja siitä 3-6 kk, niin homma olisi valmis. Selvittelin tätä prosessia taannoin geriatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa ja hän kertoi, miten prosessi etenee ja mitkä ovat odotteluajat täällä meidän alueella, että ylipäätään saisi sen lausunnon, jonka jälkeen edunvalvontaa voisi alkaa hakea.
Okei. Meillä on kyllä tehty nämä magneetti tutkimukset ja muistisairaus todettu. Silti ei ole näitä edunvalvonta hommia koskaan millään lailla laitettu kuntoon .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
Jos kuluja ei kukaan maksa kuluja ne lopulta menee ulosottoon.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
Tohon mulla ei ole tarkkaa vastausta. Jos vanhus on oikeustoimikelpoinen ja siis ymmärtää, että hänellä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa osuuttaan, mutta ei siltikään halua laittaa taloa myyntiin, tilanne on käytännössä sama kuin jos hän muuttaisi vaikka kerrostaloon, Espanjan aurinkorannikolle tai mökilleen ja lakkaisi maksamasta osuuttaan talon kustannuksista. Yhteisomistuksessa talon kustannuksetkin ovat yhteisiä ja jos yksi lakkaa maksamasta, muut sitten maksavat. Tilanne käytännössä sama kuin jos sulla on yhteinen asuntolaina puolisosi kanssa ja puolisosi pelaakin kaikki rahansa, vastuu lainan lyhennyksestä ei katoa minnekään vaan sitten sinä maksat lyhennykset. Tai yhteinen vuokrasopimus ja toinen ei maksakaan vuokria tai osuuttaan vuokrasta, vastuu maksuista siirtyy kokonaan toiselle. Noissa esimerkeissä tietysti ratkaisuna on ero, mutta teidän tapauksessa on mahdollista, että asia jouduttaisin viemään käräjille. Siis se, että talo pitää saada myytyä.
Jos kuitenkin kyse on siitä, ettei vanhus muistisairautensa vuoksi ymmärrä talon myynnin välttämättömyyttä, tuosta voi lähteä eteenpäin prosessi edunvalvontaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lisäksi ajattele, kenelle edunvalvonta tyrkättäisi, vaan pohdin kun sitä ei ole! Niin kaikki asiat tuntuu haastavalta. Tuskin edunvalvontaa edes enää saa kovin helpolla tai pikaisesti
Nopeimmillaankin kestää 3-6 kuukautta. Ja sitä ennen tietysti pitää olla lääkärin lausunnot yms. Pelkkä diagnoosi muistisairaudesta ei riitä, koska diagnoosin voi saada jo muistisairauden alkuvaiheessa.
Okei. Tästäkään en tiennyt.
Meillä on asia ollut alkuvuodesta nk tapetilla ja sen vuoksi tiesin. En ole varma, meneekö prosessi kaikilla hyvinvointialueilla samalla tavalla, mutta täällä esim mun äidin pitäisi ensin mennä lääkäriin (esim terveyskeskukseen), josta saa lähetteen geriatrian poliklinikalle. Siellä tehdään muistitestit ja kirjoitetaan lähete pään magneettitutkimukseen. Ko tutkimuksella selvitetään paitsi muistisairauden etenemistä aivoissa myös sitä, että entä jos muistihäiriön syy onkin vaikka aivokasvain, jonka leikkaamalla muisti palautuisi. Eli oikeustoimikelvottomaksi ei katsota, jos päässä onkin jokin parannettavissa oleva juttu. Kun nämä on tehty, geriatrian polin lääkäri kirjoittaa lausunnon edunvalvontaa varten. Ja siitä sitten alkaa tuo 3-6 kk käsittelyaika. Joten näillä kulmilla ensinnäkin ajan terveyskeskukseen (jos nyt varaisi), saisi ehkä elokuulle, sitten ajan geriatrian polille ehkä loka-marraskuulle, sitten ajan magneettikuvaukseen ehkä joulu-tammikuulle ja joskus helmikuussa olisi paperit kunnossa, jotta voisi alkaa hakea edunvalvontaa ja siitä 3-6 kk, niin homma olisi valmis. Selvittelin tätä prosessia taannoin geriatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa ja hän kertoi, miten prosessi etenee ja mitkä ovat odotteluajat täällä meidän alueella, että ylipäätään saisi sen lausunnon, jonka jälkeen edunvalvontaa voisi alkaa hakea.
Okei. Meillä on kyllä tehty nämä magneetti tutkimukset ja muistisairaus todettu. Silti ei ole näitä edunvalvonta hommia koskaan millään lailla laitettu kuntoon .
En osaa sanoa, onko vanhusten hoivakodeissa nykyisin sosiaalityöntekijää, joka osaisi neuvoa asioissa. Jos ei ole, kannattaa ottaa yhteyttä vanhuksen asuinpaikkakunnan mukaisen hyvinvointialueen seniorityön sosiaalityöntekijään. Jos siis olette sitä mieltä, että vanhuksen muistisairaus on edennyt jo niin pitkälle, ettei hän ole enää kykenevä tekemään tällaisia päätöksiä. Periaatteessa tarvitsisitte enää ainoastaan lääkärin lausunnon oikeustoimikelvottomuudesta ja sen jälkeen viedä asia eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
Jos kuluja ei kukaan maksa kuluja ne lopulta menee ulosottoon.
Tämä. Ja maksuhäiriömerkintä tulee kaikille talon omistajille, ei ainoastaan sille vanhukselle. Koska kyseessä on talo, joka on yhteisomistuksessa, ulosottoon päästäminen on mun mielestä viimeinen vaihtoehto. Juuri em syystä. Jos se olisikin vain vanhuksen talo, hoivakodissa asuvalle vanhukselle on yhdentekevää, onko hänellä ulosottoja ja maksuhäiriömerkintä. En tosin osaa sanoa, menisikö se talo sitten lopulta pakkomyyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.
Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.
Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lisäksi ajattele, kenelle edunvalvonta tyrkättäisi, vaan pohdin kun sitä ei ole! Niin kaikki asiat tuntuu haastavalta. Tuskin edunvalvontaa edes enää saa kovin helpolla tai pikaisesti
Nopeimmillaankin kestää 3-6 kuukautta. Ja sitä ennen tietysti pitää olla lääkärin lausunnot yms. Pelkkä diagnoosi muistisairaudesta ei riitä, koska diagnoosin voi saada jo muistisairauden alkuvaiheessa.
Okei. Tästäkään en tiennyt.
Meillä on asia ollut alkuvuodesta nk tapetilla ja sen vuoksi tiesin. En ole varma, meneekö prosessi kaikilla hyvinvointialueilla samalla tavalla, mutta täällä esim mun äidin pitäisi ensin mennä lääkäriin (esim terveyskeskukseen), josta saa lähetteen geriatrian poliklinikalle. Siellä tehdään muistitestit ja kirjoitetaan lähete pään magneettitutkimukseen. Ko tutkimuksella selvitetään paitsi muistisairauden etenemistä aivoissa myös sitä, että entä jos muistihäiriön syy onkin vaikka aivokasvain, jonka leikkaamalla muisti palautuisi. Eli oikeustoimikelvottomaksi ei katsota, jos päässä onkin jokin parannettavissa oleva juttu. Kun nämä on tehty, geriatrian polin lääkäri kirjoittaa lausunnon edunvalvontaa varten. Ja siitä sitten alkaa tuo 3-6 kk käsittelyaika. Joten näillä kulmilla ensinnäkin ajan terveyskeskukseen (jos nyt varaisi), saisi ehkä elokuulle, sitten ajan geriatrian polille ehkä loka-marraskuulle, sitten ajan magneettikuvaukseen ehkä joulu-tammikuulle ja joskus helmikuussa olisi paperit kunnossa, jotta voisi alkaa hakea edunvalvontaa ja siitä 3-6 kk, niin homma olisi valmis. Selvittelin tätä prosessia taannoin geriatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa ja hän kertoi, miten prosessi etenee ja mitkä ovat odotteluajat täällä meidän alueella, että ylipäätään saisi sen lausunnon, jonka jälkeen edunvalvontaa voisi alkaa hakea.
Okei. Meillä on kyllä tehty nämä magneetti tutkimukset ja muistisairaus todettu. Silti ei ole näitä edunvalvonta hommia koskaan millään lailla laitettu kuntoon .
Omien tietojeni mukaan voi myös itse se vanhus hakea itselleen edunvalvojaa, eikä siihen silloin tarvita käyntejä kaiken maailman magneettikuvissa yms. Kuka tahansa voi esimerkiksi koska tahansa tehdä edunvalvonta valtakirjan toiselle henjilölle. Toki jos henkilö itse ei itselleen edunvalvojaa halua, silloin tie on pitkä ja pitääkin tietysti olla.
Tietoja aiheesta löytyy:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.
Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.
Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.
Paitsi että jos ja kun se talo on sen hoitokotiin muuttaneen virallinen koti, sitä ei voi perilliset laittaa vanhuksen elinaikana myyntiin ilman vanhuksen tai hänen edunvalvojansa lupaa. Ainakin omalla äidilläni kotiosoitteena väestötiedoissa oli koko hoitokodissa asumisen ajan se vanha kotiosoite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.
Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.
Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.
Paitsi että jos ja kun se talo on sen hoitokotiin muuttaneen virallinen koti, sitä ei voi perilliset laittaa vanhuksen elinaikana myyntiin ilman vanhuksen tai hänen edunvalvojansa lupaa. Ainakin omalla äidilläni kotiosoitteena väestötiedoissa oli koko hoitokodissa asumisen ajan se vanha kotiosoite.
Osoite on muutettu hoitokotiin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
Jos kuluja ei kukaan maksa kuluja ne lopulta menee ulosottoon.
Tämä. Ja maksuhäiriömerkintä tulee kaikille talon omistajille, ei ainoastaan sille vanhukselle. Koska kyseessä on talo, joka on yhteisomistuksessa, ulosottoon päästäminen on mun mielestä viimeinen vaihtoehto. Juuri em syystä. Jos se olisikin vain vanhuksen talo, hoivakodissa asuvalle vanhukselle on yhdentekevää, onko hänellä ulosottoja ja maksuhäiriömerkintä. En tosin osaa sanoa, menisikö se talo sitten lopulta pakkomyyntiin.
Täytyy saada tämä asia jakeluun kaikille osakkaille. Nyt on niin sekavaa kaikki. Puheyhteyttä ei ole kaikkien kanssa, kun kaikki haluavat eri asioita. Eräs lunastaisi, mutta ei varaa. Ehdotus on , että pidetään tuo nyt yhdessä. Minä taas haluan tästä eroon ja jonkun ratkaisun mielellään jo pikaisesti
Hankala tilanne, jos kaikilla on erilaiset halut talon osalta. Faktat pitää kuitenkin ymmärtää. Jos rahaa ei ole talon ylläpitoon, tulee ongelmia. Ja ymmärrän kyllä, jos kaikki eivät halua pitää taloa yhteisomistuksessa. Vähän sama kuin nämä sukulaisten yhteiset kesämökit. Riitoja tulee.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
Jos kuluja ei kukaan maksa kuluja ne lopulta menee ulosottoon.
Tämä. Ja maksuhäiriömerkintä tulee kaikille talon omistajille, ei ainoastaan sille vanhukselle. Koska kyseessä on talo, joka on yhteisomistuksessa, ulosottoon päästäminen on mun mielestä viimeinen vaihtoehto. Juuri em syystä. Jos se olisikin vain vanhuksen talo, hoivakodissa asuvalle vanhukselle on yhdentekevää, onko hänellä ulosottoja ja maksuhäiriömerkintä. En tosin osaa sanoa, menisikö se talo sitten lopulta pakkomyyntiin.
Täytyy saada tämä asia jakeluun kaikille osakkaille. Nyt on niin sekavaa kaikki. Puheyhteyttä ei ole kaikkien kanssa, kun kaikki haluavat eri asioita. Eräs lunastaisi, mutta ei varaa. Ehdotus on , että pidetään tuo nyt yhdessä. Minä taas haluan tästä eroon ja jonkun ratkaisun mielellään jo pikaisesti
Sinuna listaisin ylös kaikki tuohon vaikuttavat asiat ja sitten selvittäisin, mitä ne tarkalleen ottaen on. Esimerkiksi just se, kuinka pitkään hoivakotimaksuissa hyväksytään vanhuksen edellisen kodin kustannukset sekä kuinka paljon vanhukselle tulee sen jälkeen jäämään käyttörahaa. Ja mitä kaikkea sillä käyttörahalla pitää vanhuksen kustantaa itse. Jos vanhuksen rahat eivät tule riittämään omaan osuuteensa talon kustannuksista, sitten jonkun niistä, jotka vastustavat talon myymistä, on yksinkertaisesti vain suostuttava maksamaan myös vanhuksen osuus. On mahdollista, että heiltäkin alkaa sitten löytyä myyntihalukkuutta. Eli kuten nro 38 jo kirjoitti: faktat pitää ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on paha ongelma. Esim. kerrostaloissa vastike pitää maksaa, vaikkei siellä asukaan ketään. Joskus vanhus elää vielä pitkään hoitokodissa ja jos on säästöjä, niin niistä voi maksaa vastikkeet.
Omakotitalo on taas eri asia. Siitäkin on kuluja, mutta vähemmän.
Moni vanhus ei halua esim. myydä asuntoaan, kun uskoo vielä tulevansa takaisin.
Nuo asiat pitäisi valmistella jo sairauden esim. dementiadiagnoosin alkuvaiheessa. Mutta jotenkin ne tahtoo jäädä.
Juu kyllä. Ja tässä vielä osakkaiden kesken erimielisyyttä. Jollain ei varaa ostaa ketään ulos, toisilla ei ehkä halua. Joku haluaisi , että myydään koko talo pois. Ja se, että korkeiden hoitomaksujen vuoksi ei ole järkevää käyttää vanhuksen rahoja talon ylläpitoon.
Järkevämpi käyttää talon ylläpitoon kun kaikki rahat hoitomaksuihin. Jos ei pakollisia kuluja ole niin hoitomaksu nousee sinne pohjattomaan kassaan.
Okei. Tästäkään en tiennyt.