Lue keskustelun säännöt.
Vanhus menee hoitokotiin
12.06.2023 |
Mitä tapahtuu omalle talolle jos ei edunvalvontaa? Ei pysty myymään?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on paha ongelma. Esim. kerrostaloissa vastike pitää maksaa, vaikkei siellä asukaan ketään. Joskus vanhus elää vielä pitkään hoitokodissa ja jos on säästöjä, niin niistä voi maksaa vastikkeet.
Omakotitalo on taas eri asia. Siitäkin on kuluja, mutta vähemmän.
Moni vanhus ei halua esim. myydä asuntoaan, kun uskoo vielä tulevansa takaisin.
Nuo asiat pitäisi valmistella jo sairauden esim. dementiadiagnoosin alkuvaiheessa. Mutta jotenkin ne tahtoo jäädä.
En sanoisi, että omakotitalossa kuluja vähemmän. Kiinteistövero, mahdollinen tontin vuokra per vuosi, jätemaksut , lämmitys esim öljy, sähkö ja vesi. Jos sitä siis joku käyttää niin nämä kulut myös päälle.
Meidän vanhuksella oli vastike noin 400 euroa kuukaudessa ja putkiremontti tulossa, ja iso asunto alueella, jossa asuntojen hinnat todella alhaiset (ei niitä kukaan haluakaan ostaa) ja tämä oli aikaa ennen korkojen nousuja. Säästöillä hän maksoi sitä vastiketta, mutta ei olisi enää riittänyt jatkossa. Pieni eläke, josta jäi hoivamaksun jälkeen kai se 100 euroa, ja se toki käytettiin vanhuksen omiin tarpeisiin-
Lähes ilmaiseksi sai perikunta sen sitten myytyä, eli ei jouduttu sen kanssa mitään sen enempää touhuamaan. Eipä jäänyt rahaakaan jaettavaksi , mutta ei odotettukaan, kyllä se asuntokauppa oli iso helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on paha ongelma. Esim. kerrostaloissa vastike pitää maksaa, vaikkei siellä asukaan ketään. Joskus vanhus elää vielä pitkään hoitokodissa ja jos on säästöjä, niin niistä voi maksaa vastikkeet.
Omakotitalo on taas eri asia. Siitäkin on kuluja, mutta vähemmän.
Moni vanhus ei halua esim. myydä asuntoaan, kun uskoo vielä tulevansa takaisin.
Nuo asiat pitäisi valmistella jo sairauden esim. dementiadiagnoosin alkuvaiheessa. Mutta jotenkin ne tahtoo jäädä.
Tällänen tilanne on ihanteellinen kun asiat voidaan sovussa hoitaa. Meillä yksi käyttäytyy niin, että kaikki tehdään hänen pillin mukaan. Kun muut ei suostu, alkaa mökötys
En sanoisi, että omakotitalossa kuluja vähemmän. Kiinteistövero, mahdollinen tontin vuokra per vuosi, jätemaksut , lämmitys esim öljy, sähkö ja vesi. Jos sitä siis joku käyttää niin nämä kulut myös päälle.
Meidän vanhuksella oli vastike noin 400 euroa kuukaudessa ja putkiremontti tulossa, ja iso asunto alueella, jossa asuntojen hinnat todella alhaiset (ei niitä kukaan haluakaan ostaa) ja tämä oli aikaa ennen korkojen nousuja. Säästöillä hän maksoi sitä vastiketta, mutta ei olisi enää riittänyt jatkossa. Pieni eläke, josta jäi hoivamaksun jälkeen kai se 100 euroa, ja se toki käytettiin vanhuksen omiin tarpeisiin-
Lähes ilmaiseksi sai perikunta sen sitten myytyä, eli ei jouduttu sen kanssa mitään sen enempää touhuamaan. Eipä jäänyt rahaakaan jaettavaksi , mutta ei odotettukaan, kyllä se asuntokauppa oli iso helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on paha ongelma. Esim. kerrostaloissa vastike pitää maksaa, vaikkei siellä asukaan ketään. Joskus vanhus elää vielä pitkään hoitokodissa ja jos on säästöjä, niin niistä voi maksaa vastikkeet.
Omakotitalo on taas eri asia. Siitäkin on kuluja, mutta vähemmän.
Moni vanhus ei halua esim. myydä asuntoaan, kun uskoo vielä tulevansa takaisin.
Nuo asiat pitäisi valmistella jo sairauden esim. dementiadiagnoosin alkuvaiheessa. Mutta jotenkin ne tahtoo jäädä.
Tällänen tilanne on ihanteellinen kun asiat voidaan sovussa hoitaa. Meillä yksi käyttäytyy niin, että kaikki tehdään hänen pillin mukaan. Kun muut ei suostu, alkaa mökötys
En sanoisi, että omakotitalossa kuluja vähemmän. Kiinteistövero, mahdollinen tontin vuokra per vuosi, jätemaksut , lämmitys esim öljy, sähkö ja vesi. Jos sitä siis joku käyttää niin nämä kulut myös päälle.
Meidän vanhuksella oli vastike noin 400 euroa kuukaudessa ja putkiremontti tulossa, ja iso asunto alueella, jossa asuntojen hinnat todella alhaiset (ei niitä kukaan haluakaan ostaa) ja tämä oli aikaa ennen korkojen nousuja. Säästöillä hän maksoi sitä vastiketta, mutta ei olisi enää riittänyt jatkossa. Pieni eläke, josta jäi hoivamaksun jälkeen kai se 100 euroa, ja se toki käytettiin vanhuksen omiin tarpeisiin-
Lähes ilmaiseksi sai perikunta sen sitten myytyä, eli ei jouduttu sen kanssa mitään sen enempää touhuamaan. Eipä jäänyt rahaakaan jaettavaksi , mutta ei odotettukaan, kyllä se asuntokauppa oli iso helpotus.
Oho viestini meni vahingossa tuonne keskelle. Piti laittaa
Tällänen tilanne on ihanteellinen kun asiat voidaan sovussa hoitaa. Meillä yksi käyttäytyy niin, että kaikki tehdään hänen pillin mukaan. Kun muut ei suostu, alkaa mökötys
Löysin tällaisen tiedon 2 vuoden takaa:
"Jos tehostettuun palveluasumiseen siirtyvällä on omistusasunto, asumisoikeusasunto tai vuokra-asunto, uuden lain mukaan välttämättömät ja kohtuulliset kulut huomioidaan hoitomaksua määrättäessä.
Omistusasunnon kohdalla kulut otetaan huomioon enintään kuuden kuukauden ajalta, asumisoikeusasunnon kohdalta kolmen kuukauden ajalta ja vuokra-asunnon kohdalta irtisanomisajan osalta.
Uuden lain mukaan tehostetun palveluasumisen asiakkaalle on aina jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön vähintään 164 euroa kuukaudessa."
Tuotot kuten pääomatulot, vuokratulot, metsätulot, kaikki mistä tulee tuloa. Eikö mummelit menaa antaa jo eläissään ja täysissä järjissään perikunnalle maat ja mannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vanhus on leski, ja muut "osakkaat" ovat hänen lapsiaan, kuten aloittajakin.
Kuka talon kuluista on vastannut tähän asti. ? VANHUS tietenkin, muut "osakkaat" eivät ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on paha ongelma. Esim. kerrostaloissa vastike pitää maksaa, vaikkei siellä asukaan ketään. Joskus vanhus elää vielä pitkään hoitokodissa ja jos on säästöjä, niin niistä voi maksaa vastikkeet.
Omakotitalo on taas eri asia. Siitäkin on kuluja, mutta vähemmän.
Moni vanhus ei halua esim. myydä asuntoaan, kun uskoo vielä tulevansa takaisin.
Nuo asiat pitäisi valmistella jo sairauden esim. dementiadiagnoosin alkuvaiheessa. Mutta jotenkin ne tahtoo jäädä.
Juu kyllä. Ja tässä vielä osakkaiden kesken erimielisyyttä. Jollain ei varaa ostaa ketään ulos, toisilla ei ehkä halua. Joku haluaisi , että myydään koko talo pois. Ja se, että korkeiden hoitomaksujen vuoksi ei ole järkevää käyttää vanhuksen rahoja talon ylläpitoon.
Järkevämpi käyttää talon ylläpitoon kun kaikki rahat hoitomaksuihin. Jos ei pakollisia kuluja ole niin hoitomaksu nousee sinne pohjattomaan kassaan.
Mutta jos ei sitä rahaa vanhukselle vaan jää enää ison talon kuluihin hoitomaksujen jälkeen.
palvelutalo ja hoitokoti (mitä ovat Esperit ja Asperit) on ihan eriasiat, hoitokodissa hoito 24/7 ja palvelutalossa eletään vielä tätä päivää mutta ehkä ollaan jo hieman raihnaisia, joten tarvitaan siivousapu, ikkunat pestä, kaupassa käynti, ainakin isommat asiat, pyykki ellei omaa konetta niin voi olla hankala kantaa pyykkiä talon koneeseen jne eli pesulapalvelut, joko syödänn palvelutalon ruokalassa tai ruoka tuodaan kotiin, mitähän apua sitten vielä tarvitaan, osaa ottaa lääkkeet dosetista kun joku sinne laittaa, saattaa olla neljänlaisia lääkkeitä, ehkä tarvii pesemisapua, kaikki maksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikuttaako se vanhuksen osuuden myyntiin kun ei ole edunvalvontaa?
Vain siinä tapauksessa, että vanhus olisi kuitenkin edunvalvonnan tarpeessa. Ts ei ole itse kykenevä tekemään talonsa myymisestä päätöstä. Eivät kaikki hoivakoteihin joutuneet ole muistisairaita vaan kotona pärjäämättömyyden syy voi olla ihan fyysisen kunnon heikkeneminen. Jos pää toimii, on edelleen oikeustoimikelpoinen ja voi itse tehdä päätöksen talon myynnistä.
Muistisairaus on. Tietääkseni ei ole kuitenkaan todettu oikeustoimikelvottomaksi
Kannattaa hankkia lääkäriltä todistus, missä toteaa vanhuksen vielä ymmärtävän ts. ei vielä ole sitä mieltä, että tarvitsee edunvalvontaa. Tosin epäilen, ettei tuo onnistu.
Mutta voi sen edunvalvottavan talonkin myydä, tosin siihen tarvitsee maistraatilta luvan ja edunvalvoja voi mahdollisesti tarvita puolueettoman sijaisen myyntiin. Myyntitulot voivat nostaa hoitomaksuja, jos on tuloihin perustavat maksut.
Näinhän se on kirjoitti:
Eli vanhus on leski, ja muut "osakkaat" ovat hänen lapsiaan, kuten aloittajakin.
Kuka talon kuluista on vastannut tähän asti. ? VANHUS tietenkin, muut "osakkaat" eivät ?
Juuri tämän vuoksi minä ainakin haluaisin osuudestani eroon. Ei ole oikein , että muualla asuva joutuu hoitamaan kuluja. Minua ei kiinnosta jäädä muiden sisarusten kanssa mihinkään yhteis mummolaan. Siitä ei tule kyllä mitään. Täytyy ottaa nyt yhteyttä johonkin mistä saan asiaa eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
muistisairas, täytyy olla edunvalvoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on paha ongelma. Esim. kerrostaloissa vastike pitää maksaa, vaikkei siellä asukaan ketään. Joskus vanhus elää vielä pitkään hoitokodissa ja jos on säästöjä, niin niistä voi maksaa vastikkeet.
Omakotitalo on taas eri asia. Siitäkin on kuluja, mutta vähemmän.
Moni vanhus ei halua esim. myydä asuntoaan, kun uskoo vielä tulevansa takaisin.
Nuo asiat pitäisi valmistella jo sairauden esim. dementiadiagnoosin alkuvaiheessa. Mutta jotenkin ne tahtoo jäädä.
Juu kyllä. Ja tässä vielä osakkaiden kesken erimielisyyttä. Jollain ei varaa ostaa ketään ulos, toisilla ei ehkä halua. Joku haluaisi , että myydään koko talo pois. Ja se, että korkeiden hoitomaksujen vuoksi ei ole järkevää käyttää vanhuksen rahoja talon ylläpitoon.
Järkevämpi käyttää talon ylläpitoon kun kaikki rahat hoitomaksuihin. Jos ei pakollisia kuluja ole niin hoitomaksu nousee sinne pohjattomaan kassaan.
Mutta jos ei sitä rahaa vanhukselle vaan jää enää ison talon kuluihin hoitomaksujen jälkeen.
ei sitä kun hilut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on paha ongelma. Esim. kerrostaloissa vastike pitää maksaa, vaikkei siellä asukaan ketään. Joskus vanhus elää vielä pitkään hoitokodissa ja jos on säästöjä, niin niistä voi maksaa vastikkeet.
Omakotitalo on taas eri asia. Siitäkin on kuluja, mutta vähemmän.
Moni vanhus ei halua esim. myydä asuntoaan, kun uskoo vielä tulevansa takaisin.
Nuo asiat pitäisi valmistella jo sairauden esim. dementiadiagnoosin alkuvaiheessa. Mutta jotenkin ne tahtoo jäädä.
Juu kyllä. Ja tässä vielä osakkaiden kesken erimielisyyttä. Jollain ei varaa ostaa ketään ulos, toisilla ei ehkä halua. Joku haluaisi , että myydään koko talo pois. Ja se, että korkeiden hoitomaksujen vuoksi ei ole järkevää käyttää vanhuksen rahoja talon ylläpitoon.
Järkevämpi käyttää talon ylläpitoon kun kaikki rahat hoitomaksuihin. Jos ei pakollisia kuluja ole niin hoitomaksu nousee sinne pohjattomaan kassaan.
Mutta jos ei sitä rahaa vanhukselle vaan jää enää ison talon kuluihin hoitomaksujen jälkeen.
ei sitä kun hilut
ei jää kun hilut, oisko alle 200 euroa, n 170
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
muistisairas, täytyy olla edunvalvoja
Ei ole pakko. Lisäksi aika hidas prosessi jos muistisairaus on jo todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhukselle jää Minimissään se vajaa 200€ kuussa hoitomaksujen jälkeen. Lisäksi hoitoon ei välttämättä kuulu palvelut, jotka pitää itse maksaa. Esim. Kampaaja, fysioterapia jos tällaista tarvitsee. Itse pitää todennäköisesti maksaa myös lääkkeet ja muut apteekkituotteet.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lisäksi ajattele, kenelle edunvalvonta tyrkättäisi, vaan pohdin kun sitä ei ole! Niin kaikki asiat tuntuu haastavalta. Tuskin edunvalvontaa edes enää saa kovin helpolla tai pikaisesti
Nopeimmillaankin kestää 3-6 kuukautta. Ja sitä ennen tietysti pitää olla lääkärin lausunnot yms. Pelkkä diagnoosi muistisairaudesta ei riitä, koska diagnoosin voi saada jo muistisairauden alkuvaiheessa.
Okei. Tästäkään en tiennyt.
Meillä on asia ollut alkuvuodesta nk tapetilla ja sen vuoksi tiesin. En ole varma, meneekö prosessi kaikilla hyvinvointialueilla samalla tavalla, mutta täällä esim mun äidin pitäisi ensin mennä lääkäriin (esim terveyskeskukseen), josta saa lähetteen geriatrian poliklinikalle. Siellä tehdään muistitestit ja kirjoitetaan lähete pään magneettitutkimukseen. Ko tutkimuksella selvitetään paitsi muistisairauden etenemistä aivoissa myös sitä, että entä jos muistihäiriön syy onkin vaikka aivokasvain, jonka leikkaamalla muisti palautuisi. Eli oikeustoimikelvottomaksi ei katsota, jos päässä onkin jokin parannettavissa oleva juttu. Kun nämä on tehty, geriatrian polin lääkäri kirjoittaa lausunnon edunvalvontaa varten. Ja siitä sitten alkaa tuo 3-6 kk käsittelyaika. Joten näillä kulmilla ensinnäkin ajan terveyskeskukseen (jos nyt varaisi), saisi ehkä elokuulle, sitten ajan geriatrian polille ehkä loka-marraskuulle, sitten ajan magneettikuvaukseen ehkä joulu-tammikuulle ja joskus helmikuussa olisi paperit kunnossa, jotta voisi alkaa hakea edunvalvontaa ja siitä 3-6 kk, niin homma olisi valmis. Selvittelin tätä prosessia taannoin geriatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa ja hän kertoi, miten prosessi etenee ja mitkä ovat odotteluajat täällä meidän alueella, että ylipäätään saisi sen lausunnon, jonka jälkeen edunvalvontaa voisi alkaa hakea.
Prosessin voi aloittaa myös tekemällä ilmoituksen digi- ja viestintävirastoon edunvalvontaa tarvitsevasta henkilöstä. Tämä reitti kestää vähintään puoli vuotta ja siinä vaaditaan sitten se lääkärintodistus edunvalvonnan tarpeesta jossain vaiheessa. Lääkärintodistuksen saantia auttaa, jos on valmis diagnoosi jo olemassa pohjalla, meidän tapauksessa riitti että kävi vanhuspolilla muistitestit uudestaan läpi, tehtiin tarkempi lääkärintarkastus ja lääkäri jutteli niin omaisten kanssa kuin vanhuksen kanssa, erikseen ja yhdessä. Jo se, ettei vanhus ole lainkaan aikaan ja paikkaan orientoituva antaa lääkärille aika hyvän kuvan tilanteesta.
Näitä nykysoten järjestyksiä en tiedä, mutta diagnoosi saatiin käymällä ensin muistihoitajan testeissä, sinne päästiin lopulta aika äkkiä, kun soittelin huolestuttavista jutuista. Sitten oli käynti tavallisella lääkärillä, joka teetti tietyt peruslabrat, millä poissuljettiin vastaavia oireita aiheuttavat jutut pois. Sen jälkeen tuli aivokuvaus, käsittääkseni se oli röntgenkuvaus. Sitten tuli poliklinikkakäynti, missä tehtiin laajemmat muistitestit ja erikoislääkärin tapaaminen. Hän totesi kuvien perusteella, että kyseessä on Alzheimer.
Jos henkilö on tehnyt edunvalvontavaltuuksen ajoissa, niin se on helpoin ja nopein reitti, tarvitsee vain sen lääkärintodistuksen edunvalvonnan aktivointiin, tosin siihenkin kulunee jokunen kuukausi.
Yhteisomistuksessa on aina ne omat haasteet. Sitten jos on totuttu siihen, että vanhus maksaa kulut, niin tietysti on vaikea ymmärtää, että kaikki ei mene enää kuten ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukselle jää Minimissään se vajaa 200€ kuussa hoitomaksujen jälkeen. Lisäksi hoitoon ei välttämättä kuulu palvelut, jotka pitää itse maksaa. Esim. Kampaaja, fysioterapia jos tällaista tarvitsee. Itse pitää todennäköisesti maksaa myös lääkkeet ja muut apteekkituotteet.
Uuden soten myötä lääkkeet palasivat itse maksettavaksi, ne sisältyivät jonkin aikaa hoitomaksuihin jonkin edellisen uudistuksen jälkeen. Tuli jokin ilmoitus, että lääkemaksuista (kelan maksukaton alle jäävästä osasta) voi mahdollisesti hakea alennusta hoitomaksuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukselle jää Minimissään se vajaa 200€ kuussa hoitomaksujen jälkeen. Lisäksi hoitoon ei välttämättä kuulu palvelut, jotka pitää itse maksaa. Esim. Kampaaja, fysioterapia jos tällaista tarvitsee. Itse pitää todennäköisesti maksaa myös lääkkeet ja muut apteekkituotteet.
Uuden soten myötä lääkkeet palasivat itse maksettavaksi, ne sisältyivät jonkin aikaa hoitomaksuihin jonkin edellisen uudistuksen jälkeen. Tuli jokin ilmoitus, että lääkemaksuista (kelan maksukaton alle jäävästä osasta) voi mahdollisesti hakea alennusta hoitomaksuihin.
No niin tämäkin vielä, eli apteekkituotteet menee omasta pussista. Osaako joku sanoa tästä, kun maksuissa huomioidaan omistusasunnon kulut 6kk ajalta, että koskeeko se näitä tehostetun palveluasumisen maksuja vai katsotaanko jo esim jaksohoidon maksuja tähän kategoriaan? Ollut kuntoutusjaksolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukselle jää Minimissään se vajaa 200€ kuussa hoitomaksujen jälkeen. Lisäksi hoitoon ei välttämättä kuulu palvelut, jotka pitää itse maksaa. Esim. Kampaaja, fysioterapia jos tällaista tarvitsee. Itse pitää todennäköisesti maksaa myös lääkkeet ja muut apteekkituotteet.
Uuden soten myötä lääkkeet palasivat itse maksettavaksi, ne sisältyivät jonkin aikaa hoitomaksuihin jonkin edellisen uudistuksen jälkeen. Tuli jokin ilmoitus, että lääkemaksuista (kelan maksukaton alle jäävästä osasta) voi mahdollisesti hakea alennusta hoitomaksuihin.
No niin tämäkin vielä, eli apteekkituotteet menee omasta pussista. Osaako joku sanoa tästä, kun maksuissa huomioidaan omistusasunnon kulut 6kk ajalta, että koskeeko se näitä tehostetun palveluasumisen maksuja vai katsotaanko jo esim jaksohoidon maksuja tähän kategoriaan? Ollut kuntoutusjaksolla
Kuntoutusjakson ei lasketa asumiseksi. Siitä hetkestä kun asunuminen tehostetussa palvelussa muuttuu asumiseksi ja kun se hoitokoti muuttuu kodiksi niin asumiskuluja ei lasketa kuin siitä kodista jossa henkilö asuu. Aikasempaan kotiin tukien osalta suhtaudutaan kuin vapaa-ajan asuntoon.
Mutta jos ei sitä rahaa vanhukselle vaan jää enää ison talon kuluihin hoitomaksujen jälkeen.