1990-luvulla elänyt ihminen: Millaista se elämä oli? Työnteko? Televisio-ohjelmat? Esikoulu/päiväkoti? Perhepäivähoito? Peruskoulu? Ammattikoulu? Yhteiskunta? Harrastukset?

Itse aloitin ala-asteen 90- luvun alussa. Olin vielä ekan luokan perhepäivähoidossa koulun jälkeen. Eskaria ei ollut. Muistaakseni tyyliin 1 h seurakunnankerhossa tehtiin jotain " eskarikirjaa". Telkkaria ei paljon kateltu. Vkonloppu aamuisin tuli joitain lastenohjelmia. Perheen kanssa katottiin Metsoloita, Ruusun aikaa, Puhtaat valkeat lakanat. Kavereita nähtiin paljon ulkona, ja muutoinki ulkoiltiin paljon. Meillä oli paljon oma keksimiä " kerhoja" ja harrastin kuoroa.

No ysärin alussa synnyin niin ei ole kuin lapsen silmin olevia muistikuvia.

Kävin perhepäivähoitajalla sisarusteni kanssa. Meno oli mukavan kotoisaa ja rentoa, loppuvaiheessa muistan että olin viimeinen hoitolapsi, kun hoitajan omat lapsen meni kouluun ja hän lopetteli hoitajana oloa. Hoiti minut kuitenkin vielä ennen esikouluun siirtymistäni. On jäänyt mieleen että sain kulkea itsekseni hoitajan rivarin piha-alueella ja leikkipaikalla ja hän saattoi olla sisällä laittamassa ruokaa tms ettei valvonut koko aikaa perääni. Olin kyllä jo melkein 6 vuotias.

Eskarikin oli rennon luottavaista nykypäivään nähden. Alussa sai lapset kulkea itse eskariin ilman saattajaa. Jossain kohtaa tuli huhu namusedistä, ja vaadittiin että lapset on saatettava eskariin. Se tuntui hölmöltä, kun oma matka sinne oli vain 50m kotoa, saman pikkumetsän läpi jossa eskarin jälkeen kävin itsekseni leikkimässä :D

Me katottiin kotona perheen kesken ainakin Bumtsibumia viikonloppuna. Ja pikkukakkonen sekä muumit oli tärkeät. 

Koulussa kävin ekan ja tokaluokan ajan iltapäiväkerhossa. Hmm ja meillä oli aika pieni luokka, olikohan 19 oppilasta ekalla, siitä pikkuhiljaa luokka kasvoi. Oli vain 4 tyttöä yhteensä :D

Olin 90-luvulla teini ja nuori aikuinen. Yläasteella piti pukeutua ja olla "niin kuin kaikki muutkin" tai oli "outo". Leviksen farkut ja collegepaita tai paitapusero, hiukset laitettiin tiettyyn malliin. Musiikkia seurattiin tarkasti, kuunneltiin radiosta ja musiikki-tv:stä top ten -listaa ja nauhoitettiin c-kasetille. Kavereilta myös kopioitiin, jos toisella oli eri musiikkia, esimerkiksi kaupunkilaisserkuilta kopioitu uutuuskasetti. Sitten tulivat cd-levyt, ja toki mankat, joilla pystyi kopioimaan cd:ltä kasetille. Venäjällä kävijät toivat tuliaisina tökerön näköisiä piraattiversioita hittilevyistä. Elokuvissa käyminen oli elämyksistä suurimpia. Myös perheen kanssa vietettiin aikaa paljon, vaikka kavereiden edessä se oli tietysti "vähän noloa".

Opiskeluaikoina korostui bilettäminen ja rokkibaarit, joissa käytiin bändikeikoilla. Joka paikassa poltettiin sisällä, kunnes se alkoi (onneksi) pikkuhiljaa jäädä pois. (Ihmiset puhuivat, että ikinä ei tule sellainen toteutumaan, ettäkö väki menisi ulos tupakalle!) Kirpputorit tulivat uutena juttuna ja sieltä tehtiin löytöjäkin. Luovuus oli arvossaan ainakin meidän kaveripiirissä, paljon tehtiin itse ja kierrätys oli suosittu juttu. Televisiosarjoja seurattiin tiiviisti. Suosittuja olivat Frendit, Melrose Place, Beverly Hills ja vastaavat. Moni haaveili ulkomaanmatkoista tai edes laivalla käymisestä, mutta se oli aika harvinaista herkkua vielä siihen aikaan. Aloin matkustella vasta työikäisenä, enkä muista, että moni muukaan olisi vielä siihen aikaan päässyt kuin ehkä joskus perheen kanssa Kanarialle tai Kreikkaan. Matkat olivat kalliita. Monessa asiassa lama näkyi, kalliita asioita ei vain tehty, tai niitä tehtiin hyvin harkiten. Kuitenkin sitä sovellettiin, oltiin muodin tasalla jonkin kekseliään niksin kautta. Ehkä rikkailla oli toisenlaista, mutta keskiverto sen ajan ikätoveri eli säästäväisyyden aikaa, osa todella tiukoissakin oloissa.

Kaipaan niitä aikoja. Paljon vietettiin aikaa ystävien kanssa, se sosiaalinen kanssakäyminen oli tärkeää. Tietokoneet olivat vasta sellainen juttu, jota vähän kerrallaan alettiin käyttää enemmän, internet oli uusi juttu, jonka toiminta oli vielä aika hämärän peitossa, mutta sieltä etsittiin kuvia elokuvatähdistä ja muusikoista, juteltiin foorumeilla ja ircissä, vai oliko se vähän myöhemmin?

Elämä oli erilaista, joissakin asioissa parempaa, joissakin taas ollaan tultu parempaan päin. Naisen asema oli vielä ihan toinen, miehet ehdottelivat ja puhuivat sopimattomia, ja jos ei tykännyt, oli "huumorintajuton" tai "kuiva". Nykyaikana mahdollisuudet uran ja tulevaisuuden osalta ovat ihan toisenlaiset kuin silloin. Myös minä valmistuin alalle, jolla ei ollut laman jälkimainingeissa töitä. Piti olla luova ja vaihtaa alaa, tehdä erilaisia hommia. Ihmisillä oli eri tavalla yritteliäisyyttä ja ahkeruutta, en muista kenenkään jääneen vain olemaan. Silloin myös oli aika lailla itsestäänselvyys, että mentiin naimisiin ja saatiin lapsia jo päälle parikymppisenä, kunhan oli koulut käyty ja päästy töihin.

Ihanaa! Viimeinen aito vuosikymmen.

Asuin 90-luvun Britanniassa, mutta kai se oli kuitenkin aikalailla samanlaista.

Äiti oli kotona ekan vuoden syntymäni jälkeen. Sen jälkeen meillä oli nanny, meitä lapsia oli silloin jo neljä. Ennen eskaria olin päivähoidossa aamupäivät, kun vanhemmat sisarukset oli koulussa. Aloitin koulun 90-luvun puolivälissä ja koulussa oli kivaa. Paikallisessa koulussa oli koulupuvut, iyyh.

Kotona ihan tavallista elämää, käytiin puistossa ja kirjastossa ja leikittiin kavereiden ja sisarusten kanssa.

Meillä oli kännykkä ja tietokone, koska vanhemmat tarvitsi niitä töissä. Netti joskus ysärin puolivälissä. Opettelin kirjoittamaan sähköposteja ja pelasin. Soitin kavereille puhelimella.

Olin jo aikuinen silloin ja kaipaan siltä ajalta väljempää pk-seutua.  Kaikkea ei vielä rakennettu täyteen samanlaisia taloja, vaan ne olivat oma kaupunginalueensa ja jonne ei vain tarvinnut mennä kärvistelemään betonipunkkereiden keskelle. Lama vallitsi ja kirppikset olivat oikeasti täynnä hyviä löytöjä edullisesti. Matkustaminen kotimaassa oli edullista ja halpoja majoitustarjouksia oli joka hotelliketjulla.

Toimin joitakin vuosia perhepäivähoitajana. Dinosaurukset, muumit, Pupu Tupunat,Fröbelin Palikat olivat ainakin tosi kova juttu. Lapset olivat pitkät ajat ulkona ja heitä oli vaikea saada sisälle jopa huononkin sään valllitessa. Osa hoitolapsista oli adoptoitu muualta maailmasta ja heitä vielä vähän kummasteltiin, jos liikkui kotipihan ulkopuolella.

YO-merkonomi, lama-aikaan julkishallinnossa töissä. 3. lapsi syntyi v 90. Töitä tehtiin niska limassa, oma palkka meni kokonaan asuntolainan korkoihin (16%). Lapset tarhassa ja koulussa päivät.

94 erosin ja olin 3v yh. Rankkaa aikaa mutta onneksi isäni oli apuna, ex ei. Taloudellinen katastrofi kun ei saanut tukia pienen lapsilisän, yh korotuksen ja minimielareiden lisäksi. Selvittiin silti. Esikoisella koulukkusaamista

Uudessa suhteessa rakensimme perheelle ihanan okt toiselle paikkakunnalle ja elämästä tuli rauhallista ja hyvää. Raha oli tiukalla mutta elämä ystäväperheiden kesken mukavaa. Lapsia pyöri jaloissa enimmillään 12! Ekat kännykät taisi tulla vanhimmille lapsille v 98

Olin ysärillä 15-25v, vuosikymmenen alussa 80-luvun auringonpaisteesta mustien pilvien pimeyteen, kun lama alkoi runnoa huononnuksia läpi joka kohtaan, epäusko ettei tämä voi olla totta, onnelasta painajaiseen :/

Olen syntynyt 80-luvun puolivälissä, eli olin lapsi/teini ysärillä. Olen pikkupaikkakunnalta, eikä siellä suurimmalla osalla ollut silloin vielä tietokoneita, ja kännyköitäkin vain muutamalla isännällä. Muutaman sadan asukkaan kylässä oli kuitenkin pankki, kauppa, posti ja useampi kyläkoulu, joissa jokaisessa n. 20-30 oppilasta.

Meillä tv oli ainoa "nykyajan vimpain". Sieltä katsottiin lastenohjelmia vknloppuaamuisin, Pikkukakkosta ja kaikki yhdessä Avaraa luontoa, Ruusun aikaa, Metsoloita ym. kotimaisia sarjoja. Teininä keskityin enemmän lukemiseen ja musiikinkuunteluun ja katsoin aika vähän telkkaria.

Kavereita näki lähinnä koulussa, toki joskus keräännyttiin koulun kentälle pelaamaan jotain ja muutama saladiskokin ehdittiin koululla pitää jonkun jumppakerhon varjolla ennen kuin jäätiin kiinni, eikä koululle sisälle saanut enää mennä. Ylipäätään leikittiin paljon ulkona, käytiin vanhempien kanssa hiihtämässä, luontoretkillä, marjassa ym. Kotona tehtiin töitä ihan pienestä asti. Meillä oli useamman lajisia lemmikkejä ja niiden hoitoon osallistuttiin kykyjemme mukaan.

Meidän perhe ei matkustellut ulkomailla ja kotimaassakin aniharvoin. Ilman koulun luokkaretkiä olisin päässyt esim. huvipuistoon ensimmäisen kerran vasta täysi-ikäisenä. Elokuvissa kävin ysärillä kahdesti, katsomassa Titanicin ja jonkun muun.

Kirjekavereita etsittiin nuortenlehdistä. Melkein kaikissa oli silloin kv-palsta. Minulla oli pari hyvää kirjekaveria, joista toisen tapasinkin.

Lapsen/nuoren näkökulmasta ysäri oli hyvää aikaa. Toki kaltaiselleni syrjässä asuneelle, jolla ei ollut tarvetta päivähoitoon, aika yksinäistä. Kavereita ei ollut ennen kouluunmenoa ja aika vähän heitä pääsi koulun ulkopuolella näkemään. Kirjekavereista tuli läheisempiä kuin niistä, joiden kanssa oli muuten tekemisissä. Silti olen onnellinen, että sain elää älylaitteista ja somesta vapaan lapsuuden/nuoruuden. Meille tuli tieokone kotiin vasta, kun itse ostin sellaisen opiskeluaikana, joten pääsin nettiinkin vain koulun atk-tunneilla. Siellä pyörittiin jossain chat-sivustoilla.

Meillä kotona ei poltettu, joten huoltoasemilla ym. käynnit on jääneet elävästi mieleen sen sakean tupakansavun takia, joka niissä aina leijaili. Liikenteen päästöt olivat myös selvästi pahempia kuin nykyään, vaikka autoja oli vähemmän. Pienessä kirkonkylässäkin pakokaasua oli vielä ysärin alussa niin sakeana, että joka kerta siellä käydessä tuli pää kipeäksi. Pakokaasunhajun tunsi koko ajan ulkona liikkuessa ja kun se sitten 2000-lukua lähestyttäessä alkoi helpottaa, muutoksen huomasi ilmiselvästi.

Vierailija kirjoitti:

ei ollut ongelmallisia s2 oppilaita, eikä kaduilla roadmaneja eikä taksikuskin toimenkuvaan kuulunut röiskööminen, ihana puhtaan valkoinen suomi

Sellainen lintukoto. USAsta sai roudata kaikkea uutta ja ihmeellista. Meidan perhe ainakin oli matkustellut ympari maailmaa, oli kayty Neuvostoliitot, Japanit ja pohjois-Amerikat.

Ehka siksi ei myoskaan ollut tuollaisia puhtaan valkoisia ennakkoluuloja.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa! Viimeinen aito vuosikymmen.

Ei 2000-lukukaan hullumpi ollut, varsinkaan ne alkuvuodet, kun taantuma oli vasta tulossa. 2010 jälkeen asiat onkin sitten alkaneet mennä ihan hitokseen päin honkia joka aspektilla.

Olin 90-luvulla aikuinen ja töissä. En ehtinyt katsoa TV:tä kun tein 2-3 työtä ja olin käytännössä töissä koko ajan. Jouduin ottamaan velkaa ja sitten alkoi lama ja korot nousivat järkyttävästi. Kaikki rahani menivät velkojen maksuun. Minulla oli samat vaatteet 10 vuotta. Pääsin veloista eroon vasta 2010 -luvulla.

Oli varmasti lapselle ihan erilaista aikaa kuin aikuisille, jotka joutuivat pohtimaan, miten selvitään vaikeassa taloustilanteessa. Hyvät muistot niiltä ajoilta, perhekeskeistä ja kotoisaa oli elämä.

Meillä oli television lisäksi tietokone ja Nintendo koko ysärin, isällä kännykkä ensimmäisten joukossa. CD-soitin tuli noin 1995. Leffoja katsottiin ja nauhoitettiin vhs-kaseteille.

Televisiota tuli katsottua suhteellisen vähän ihan siitä syystä, että kanavia oli vain 3.

Vanhemmat oli vakaissa ammateissa, joten lama ei vaikuttanut meihin taloudellisesti. Sen sijaan muistan yhden kaverin, joilla meni koti alta kun yritys meni konkurssiin:/

Minä -86, sisko -88 ja veli -90 elettiin maaseudulla älylaitteeton lapsuus. 90-luvun puolivälissä aikuisilla alkoi olla taskussa näppäinpuhelimia joilla pystyi vain soittamaan ja lähettämään ja vastaanottamaan tekstiviestejä, ei muuta. Itse sain sellaisen vasta yläasteella, mikä oli ihan normaalia, nuorempana lapsilla ei kenelläkään ollut niitä. Samoin nettiä ei vielä 90-luvun puolella ollut meillä kotona, vaan sitä selattiin koulussa ja kirjastossa. Mutta ei siellä ollut sisältöäkään niin paljon vielä.

TV oli tärkeämpi kuin nykyään, oli kolme kanavaa joilta kaikki katsoivat samat elokuvat ja sarjat. Lasten TV puoli kuusi tuli Ylen 1-kanavalta joka päivä ja oli tärkeä, jopa tärkeämpi kuin Pikku Kakkonen. Muumilaakson tarinoita taisi tulla jo viideltä juuri ennen sitä, tyyliin kerran viikossa. Sitten kouluikäisenä kirjoja luettiin paljon koko ajan, joka viikko käytiin kirjastosta hakemassa uusia.

90-luvun alussa oli lama, suurtyöttömyys ja valtava yritysten nurinmenoaalto, mutta olin liian pieni muistaakseni sen. Lähimmäksi tuli se, että yhden kaverini isä muutti jonnekin Aasiaan (Thaimaa, Malesia tms.) pakoon kun ei selvinnyt veloistaan, ja tuli takaisin Suomeen vasta kun ne olivat vanhentuneet.

Kaverien kanssa leikittiin ulkona koko ajan, kesäisin esim. pyöräiltiin ja uitiin, talvisin lumileikkejä. Tai sitten vaan tyyliin rimpuiltiin pihalla mattotelineessä ja juteltiin, eikä varsinaisesti tehty mitään. Monesti lapset olivat jotenkin lapsellisempia kuin samanikäiset nykyään. Esim. vielä ala-asteen viimeisillä luokilla osa pojista saattoi tyyliin leikkiä hiekkalaatikolla pikkuautoilla tai rakentaa hiekkalinnoja rannalla, ja tytöt leikkiä nukkeleikkejä. Nykyään kun näkee aina joskus tällaisia "12-vuotias perusti menestyvän yrityksen" -tyyppisiä juttuja, niin silloin ne olisivat tuntuneet ihan joltain vitsiltä.

Kasvatus oli meillä aika tiukkaa. Jos esim. kotiintuloajasta illalla myöhästyi paria minuuttia enemmän, niin ei lähdetty viikkoon kotoa minnekään (kurjaa varsinkin kesäisin, kun ei voinut nähdä ketään edes koulussa). Huonosta käytöksestä lähti herkästi karkkipäivät/viikkorahat pois jopa useiksi viikoiksi. Ja pahimmista hölmöilyistä sai mennä pihalle valitsemaan itse koivusta oksan, jolla äiti veteli paljaalle pyllylle niin että kirveli. Sitten taas toisaalta useilla kavereilla oli jo silloin yhtä rennot ja lieviin seuraamuksiin rajoittuvat vanhemmat kuin useimmilla nykylapsilla on. Se, miten lapsia kohdeltiin, oli kunkin perheen oma yksityisasia tosi paljon enemmän kuin nykyään.

Muita ikäviä asioita oli, että tyttöjen/naisten tasa-arvoasiat oli hyvin paljon huonommin kuin nykyään. Ja koulukiusaamiseen ei ainakaan meidän kouluissa puututtu juuri lainkaan, vaan se jotenkin yritettiin lakaista maton alle. Hävettää ja kaduttaa yhä että menin siihen itsekin mukaan.

Myös ulkomaanmatkat oli meille ja monille muillekin lapsille jotain saavuttamatonta. Lomamatkoja tehtiin perheen kanssa aina kesällä, omassa ahtaassa autossa, jossa ei ollut ilmastointia. Ja aina Suomen sisällä, samanlainen kierros, johon sisältyi jotkut äidin sisarukset ja serkut ja isän opiskelukaverit, joiden nurkissa yövyttiin. Äiti on eläessään käynyt kerran ulkomailla, Ruotsissa ennen kuin me olimme syntyneet, ja isä sen lisäksi kerran Virossa työmatkalla.

Jos 90-luvulle joutuisi nyt yhtäkkiä takaisin, niin ei se totta puhuen mukavalta tuntuisi. Netittömyys kavensi hirvittävästi suhdetta ympäröivään maailmaan varsinkin siellä syrjäisellä pikkupaikkakunnalla. Ja tavallisilla kivoilla ja fiksuilla ihmisilläkin oli nykymittapuulla tosi tunkkaisia ja aikansa eläneitä asenteita. Silti selkeä enemmistö omista muistoista on mukavia ja onnellisia, koska silloin ei tiedetty mistään paremmasta.

Varmaan täytyisi erottaa alkupuolisko (lama) ja loppupuolisko (Nokia-Suomen nousun alku).

Jos esimerkiksi valmistuit 1993, niin oli ihan eri asia kun jos valmistuit 1998.

Vierailija kirjoitti:

ei ollut ongelmallisia s2 oppilaita, eikä kaduilla roadmaneja eikä taksikuskin toimenkuvaan kuulunut röiskööminen, ihana puhtaan valkoinen suomi

No kyllä Mokadishu avenue oli jo olemassa ja vierasmaalaisia (ei työperäisiä perheitä) runsaasti Helsingin itäpuolen lähiöissä ja siis myös kouluissa. 

Uusnasseja kaduilla potkimassa mummoja, saatananpalvojat kaatoi hautakiviä. Työttömyyttä, huumeita, nuoret hölmöili enemmän kun viettivät aikansa kadulla ja syytettiin tvtä ja tietokonepelejä joskus musiikkia. Nuoria karkasi kotoa, kotikasvatukseen kuului väkivalta, vanhemmat alkoholisoitui raskaasti velkojen takia, mmuuttajia piti pizzerioita ja heitä vainottiin vähemmän kuin 2015 lähtien, uutisissa seurattiin IRA ja kaikki totesi ettei tuo lopu koskaan, Naiset valitti oikeuksistaan ja halusi töihin ja armeijaan sekä saada naispresidentin. Miehet ihmetteli loppuukohan valitus tuohon, USAn presidenttiä pidettin huonoimpana kuin koskaan....

Grunge ja flanellipaidat

Ysäritekno ja ensimmäiset lonkerot baarissa

Baywatch ja Pamela Andersson

New kids on the block ja Marky Mark

Ensimmäiset kännykät ja Darude

Nuoriso mellakoi Oulun keskustassa. Paikalla oli enimmillään arviolta tuhat 12–20-vuotiasta nuorta. Mellakoijat hakkasivat ja kivittivät poliiseja, kaatoivat poliisiautoja ja murtautuivat liikkeisiin särkien ikkunoita ja varastaen omaisuutta. Alussa alivoimainen poliisi pakeni, mutta vahvistuksia saatuaan kukisti mellakan muutaman tunnin päästä.

Näin vuonna 1990.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_kristalliyö