Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kokemuksia mistä ette yleensä kerro toisille ihmisille?
11.07.2026 |
Koska sitä voi olla vaikee selittää ulkopuolisille, todennäkäisesti ihmiset eivät ymmärtäisi, tai vastaavaa. Itse en yleensä kerro lapsuudestani, vain lähimmät ystävät tietävät.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä ihan kamala ihminen sellainen, joka kertoisi kaikki kokemuksensa toisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä ihan kamala ihminen sellainen, joka kertoisi kaikki kokemuksensa toisille ihmisille.
Minkä takia. Perustele.
En kerro kenellekään kokemastani perheväkivallasta.
Eiköhän kaikilla ole sellaisia kokemuksia, joita ei halua jakaa kenen tahansa kanssa, jos kenenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikka kuinka. Ei ketään luotettavaa, jolle kertoisin.
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Eihän yksittäiset asiat kerro elämästä juuri mitään, niissä ydinperheissä ei tosiaan ole niin ihanaa auvoista kuin jotkut tuntuvat kuvittelevan. Ihmisillä harvoin on realistista käsitystä toisten ihmisten lapsuudesta.
Olen 45 enkä tiedä missä tilanteessa alkaisin yhtäkkiä kertomaan lapsuudestani. Keskityn pääosin nykyhetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Niin just. Väkivaltaisessa, alkoholisoituneessa ja häiriintyneessä ydinperheessä kasvanut ei voi koskaan ymmärtää millainen tragedia ihanan lapsuudenperheen hajoaminen on.
Elämäni ensimmäiset 30 vuotta ovat aikalailla sellaisia mistä puhumista välttelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kerro kenellekään kokemastani perheväkivallasta.
Fhxwffcedccdegcgwdx
Vierailija kirjoitti:
On vaikka kuinka. Ei ketään luotettavaa, jolle kertoisin.
Mulla taas päinvastoin. Olen kertonut kaiken vaimolleni. Ihan kaiken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mutta kerron niistä mistä haluan. Sekös muita harmittaa. Ei tarvitse kaikkea kertoa, jps ne eivät sillä tavalla liity toisiinsa, että jonkun kertomatta poisjättäminen selittäisi jonkun toisen jutun.
Joillekin ei ole mitään hyväksyttävää js järkevää selitystä esim. ne törkeät rikokset ja valheet, joiden kohteena ollut vuosikymmeniä ja joista haittaa ja vaaraa jopa terveydelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Niin just. Väkivaltaisessa, alkoholisoituneessa ja häiriintyneessä ydinperheessä kasvanut ei voi koskaan ymmärtää millainen tragedia ihanan lapsuudenperheen hajoaminen on.
Eihän vanhempien eroon välttämättä liity mitään tragediaa.
En mä viitsi lapsuudesta asti vaivanneista pakko-ajatuksista ja pakkomielikuvista ihmisille kertoa. Ovat sen verran rankkaa tavaraa, että jätän niiden kertomisen vain tapaamisiini terapeutin ja lääkärin kanssa.
Miksi pitäisi kertoa mistään?