Lue keskustelun säännöt.
Vanhus menee hoitokotiin
12.06.2023 |
Mitä tapahtuu omalle talolle jos ei edunvalvontaa? Ei pysty myymään?
Kommentit (125)
Täältä saanut valtavasti hyviä neuvoja. En edes Google haulla saavuttanut kaikkea tätä! Loistavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku majailee siellä, niin kai siinä pitäisi olla osakkailta ensin lupa? Ominpäin ei voi kyllä päättää?
Ja ehdottomasti sitten maksaa talon kustannukset jos näin sovittu. Eihän siinä voi muita velvoittaa sähkö- ja vesilaskuihin
Vierailija kirjoitti:
Voi kun ihmiset osaisi sovussa hoitaa asiat.
Tottahan tuo, mutta usein tällaisissa asioissa nousee tunteet esiin. Talolla voi olla jollekin tunnearvoa ja toiselle taas ei. Esim on rakas lapsuudenkoti ja omien lasten mummola ja sen vuoksi siitä ei haluaisi luopua. Toinen taas ajattelee, että kun ei ole enää mummoa eikä vaariakaan mummolassa, niin ei se ole enää "mummola". Ja ylipäätään vaihe, jolloin oma vanhempi siirtyy pysyvästi hoivakotiin, on sekä järjellä että tunteella ajatellen erään elämänvaiheen päättymistä. Vaiheen, josta ei ole enää paluuta takaisin. Ja se, mitä on edessä, on vieläkin surullisempaa kuin tämä hetki. Ihannetilannehan olisi, että se, jolle talolla on tunnervoa, voisi ostaa talon muilta kuolinpesän osakkailta. Ap:n tilanteessa näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.
Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.
Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.
Pitäisiköhän sen vanhuksen sentään kuolla ennen tuota? Tässä taitaa kuitenkin olla kysymys vielä elävästä ihmisestä, jolla taloon osuus.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku majailee siellä, niin kai siinä pitäisi olla osakkailta ensin lupa? Ominpäin ei voi kyllä päättää?
Ja ehdottomasti sitten maksaa talon kustannukset jos näin sovittu. Eihän siinä voi muita velvoittaa sähkö- ja vesilaskuihin
Tämä on mun mielestä vähän kimurantti juttu. Jos esim on yhteisomistuksessa oleva mökki, kyllähän jokainen omistajista voi majailla siellä mökillä. Mutta kukaan omistajista ei voi sanoa, että te muut ette sitten tule enää tänne tai vaihtaa oveen lukot. Tästä syystä kehotin ap:tä kysymään jostain lakitoimistosta, miten tuo homma menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.
Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.
Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.
Pitäisiköhän sen vanhuksen sentään kuolla ennen tuota? Tässä taitaa kuitenkin olla kysymys vielä elävästä ihmisestä, jolla taloon osuus.
Ei tarvitse kuolla. Kun talon omistaneesta avioparista toinen kuolee, vainajan lapset perivät oman osuutensa ja leski saa pitä omansa. Joko sen osan, minkä alunperin talosta omistikin tai jos talo on ollut kokonaisuudessaan vainajan omaisuutta eikä avioehtoa ole, puolet talosta avio-oikeuden perusteella. Leskeksi jäätyään leskelle jää asumisoikeus taloon ja tämä oikeus päättyy, kun leski muuttaa talosta lopullisesti pois. Kuten nyt on muuttanut hoivakotiin. Kuolinpesä voidaan siis nyt jakaa ja kun talo on myyty, hoivakotiin muuttanut vanhus saa myyntisummasta oman osuutensa ja perilliset omat osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.
Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.
Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.
Pitäisiköhän sen vanhuksen sentään kuolla ennen tuota? Tässä taitaa kuitenkin olla kysymys vielä elävästä ihmisestä, jolla taloon osuus.
Ei tarvitse. Riittää, että yksikin omistajista hakee yhteisomistuksen purkua (tai kuolinpesän jakamista siinä tapauksessa, että kuolinpesää ei ole vielä jaettu). Leski ei ole enää sen kummemmassa asemassa kuin kukaan muukaan talon omistajista, kun kerran hänen asumisoikeutensa on päättynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhus ei välttämättä halua myydä osuuttaan, jos ei ymmärrä sitä, että kotiin ei ole enää paluuta. En oikein tiedä mitä sitten voidaan tehdä. Ikävää jos joku ei nyt ymmärrä kulujen päälle.
Aina ei kannata kysellä mitä se vanhus haluaa vaan kertoa tosi asiat ja todeta että nyt on tehtävä näin ja piste. Vanhuus ei ole mikään oikeutus sille että saa tehdä mitä haluaa etenkin jos se on jotain sellaista mikä ei ole mahdollista. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa tai ei voi tehdä ihan mitä huvittaa.
No miten saat sitten hänet myymään asunnon?
Valtakirjaan allekirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten jos tässä asiat ei oikein etene mihinkään suuntaan? Ja jos joku alkaa tuolla tyhjässä kämpässä punkkaamaan ja pitämään omanaan? Sitten taas kulut nousee ja muka kaikkien pitäs maksaa niistä ? Että joku koittaa hyötyä tilanteesta sillä verukkeella, että kaikki osallistuu.
Jos joku asunnossa alkaa pukkaamaan tottakai vaaditaan että hän maksaa kulut ja mahdollisesti myös vuokraa asumisesta muille osakkaille. Ei yhteysomistus sitä tarkoita että kaikki kulut pitäisi maksaa tasan riippumatta siitä käyttäkö joku asuntoa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten jos tässä asiat ei oikein etene mihinkään suuntaan? Ja jos joku alkaa tuolla tyhjässä kämpässä punkkaamaan ja pitämään omanaan? Sitten taas kulut nousee ja muka kaikkien pitäs maksaa niistä ? Että joku koittaa hyötyä tilanteesta sillä verukkeella, että kaikki osallistuu.
Jos joku asunnossa alkaa pukkaamaan tottakai vaaditaan että hän maksaa kulut ja mahdollisesti myös vuokraa asumisesta muille osakkaille. Ei yhteysomistus sitä tarkoita että kaikki kulut pitäisi maksaa tasan riippumatta siitä käyttäkö joku asuntoa vai ei.
Totta, vähintäänkin kulut pitää jakaa sen mukaisesti, minkä verran kukakin taloa käyttää.
Mulla on lähipiirissä tapaus, jossa vanhus joutui laitoshoitoon. Perillisiä on vain kaksi ja molemmat asuivat satojen kilometrien päässä sieltä, missä heidän äitinsä oli hoidettavana. Vanhuksen talo on muuttotappiopaikkakunnalla ja myyntiarvo olisi jo silloin ollut vain muutama kymppitonni. Jos siis kukaan olisi edes ollut valmis ostamaan sitä. Perilliset sopivat, että toinen veljeksistä majailee talossa enemmän kuin toinen. Hän oli jo eläkkeellä, joten ei tarvinnut töissäkään enää käydä. Talossa majaillut sitten huolehti lumityöt (esim lumisina talvina piti katolta luoda lumet pois) sekä lämmityksen. Piti huolen, että putket eivät pääse jäätymään. Ylipäätään piti taloa sellaisessa peruskunnossa, että se pysyi asumiskelpoisena. Hän maksoi sähkön ja jätemaksut. Vesi tuli omasta kaivosta. Yhdessä maksoivat sitten jonkun tienhoitoon liittyvän maksun, talon vakuutukset sekä kiinteistöveron. Talossa oli useampia huoneita ja kun sitten kauampana asuva veli tai joku vanhuksen lapsenlapsista tuli paikkakunnalle (yleensä siis vanhusta tapaamaan), he majoittuivat sitten tässä talossa. Eli omien lastensa lisäksi myös veli ja veljen lapset olivat aina tervetulleita majoittumaaan taloon siksi aikaa, kun halusivat siellä olla. Talo oli eräällä tavalla toisen veljeksistä koti, mutta ei sitten kuitenkaan. Enemmän vastasi yhteisomistuksessa olevaa talviasuttavaa kesämökkiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä
Onko itselläsi sitten edunvalvontavaltuutus tehtynä? Kuka tai ketkä saavat hoitaa asioitasi ja mitä kaikkia oikeuksia heillä on. Jos ei, parasta tehdä se heti ettei ole liian myöhäistä, ei se aina ikää katso, mitä sattuu tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä
Ihmiset eivät tule ajatelleeksi tai sitten eivät edes halua ajatella asiaa. Jotkut voivat kokea tuollaisten sopimusten tekemisen perinnön kärkkymiseksi. Mä tulin vasta reilu vuosi sitten maininneeksi, että olen selvitellyt edunvalvontavaltuutuksen tekemistä. Siis itse, jotta aikanaan lapsillani olisi vähän helpompaa järjestellä asioitani. Muutama päivä myöhemmin isäni soitti mulle ja kysyi, että mikä se sellanen edunvalvontavaltuutus on. Ja niin on tehty sellaiset myös isällei ja äidilleni. Me ei siskoni kanssa pyydetty heitä sellaista tekemään, mutta isä tajusi itse, että sellainen olisi varmaan hyvä olemassa heillekin. Molemmat kun ovat jo yli 90-vuotiaita ja mä vasta rapiat yli 60.
Juu hyvä saada tietoisuutta asialle. Kyllä se kannattaa olla tehtynä. moni asia on helpompaa
Mä olen isälleni sanonut myös, että kannattaa laittaa kaikki juoksevat menot menemään suoraan pankkitililtä. Eli e-laskuina kaikki ja eräpäivänä maksu. Siis yhtiövastike, kotivakuutus, sähkölaskut jne. Tämä ihan siksi, että äiti ei osaa enää näitä asioita hoitaa ja jos isälle sattuisi jotain - ihan vaikka joutuisi pidemmäksi aikaa sairaalaan - ei meidän siskoni kanssa tarvitse alkaa hakemaan heidän postilaatikostaan laskuja ja maksella niitä. Samasta syystä mulla itselläni on jo vuosia mennyt kaikki juoksevat menot suoraan pankkitililtä. Mulla on myös yksi ylimääräinen tili, jossa on 5000 € ja siihen tiliin on aikuisilla lapsillani käyttöoikeus. Se on sitä varten, että jos itse makaisin sairaalassa ja mun koirani tai kissani pitäisi viedä eläinlääkäriin, niin sillä tilillä olevilla rahoilla voi maksaa eläinlääkärikulut eikä lasteni tarvitsisi käyttää omia rahojaan ja sitten odottaa, että mä pääsen - jos edes pääsen - kotiin ja voin maksaa käyttämänsä summan heille.
Noiden yhtiövastikkeiden, kotivakuutusten ja sähkölaskujen yms säännöllisten maksujen maksamiseen toinen hyvä vaihtoehto on tehdä pankissa suoraveloitus sopimus.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun ihmiset osaisi sovussa hoitaa asiat.
Tottahan tuo, mutta usein tällaisissa asioissa nousee tunteet esiin. Talolla voi olla jollekin tunnearvoa ja toiselle taas ei. Esim on rakas lapsuudenkoti ja omien lasten mummola ja sen vuoksi siitä ei haluaisi luopua. Toinen taas ajattelee, että kun ei ole enää mummoa eikä vaariakaan mummolassa, niin ei se ole enää "mummola". Ja ylipäätään vaihe, jolloin oma vanhempi siirtyy pysyvästi hoivakotiin, on sekä järjellä että tunteella ajatellen erään elämänvaiheen päättymistä. Vaiheen, josta ei ole enää paluuta takaisin. Ja se, mitä on edessä, on vieläkin surullisempaa kuin tämä hetki. Ihannetilannehan olisi, että se, jolle talolla on tunnervoa, voisi ostaa talon muilta kuolinpesän osakkailta. Ap:n tilanteessa näin ei ole.
Joku näistä osakkaista saattaa olla vielä vaiheessa, jossa ei edes hyväksy muutosta. Ajattelee, että jos hän vain punkkaa tuossa talossa niin kaikki on kuten ennen. Ei osata vielä ehkä miettiä konkretian kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten jos tässä asiat ei oikein etene mihinkään suuntaan? Ja jos joku alkaa tuolla tyhjässä kämpässä punkkaamaan ja pitämään omanaan? Sitten taas kulut nousee ja muka kaikkien pitäs maksaa niistä ? Että joku koittaa hyötyä tilanteesta sillä verukkeella, että kaikki osallistuu.
Jos joku asunnossa alkaa pukkaamaan tottakai vaaditaan että hän maksaa kulut ja mahdollisesti myös vuokraa asumisesta muille osakkaille. Ei yhteysomistus sitä tarkoita että kaikki kulut pitäisi maksaa tasan riippumatta siitä käyttäkö joku asuntoa vai ei.
Joo tällaiseen en ole lähdössä lainkaan mukaan, että alkaisin maksella toisten kuluja, jos en itse käytä koko taloa. Itselleni tästä yhteisomistuksesta on nykyhetkessä vain riesaa , koska eräs asiaan kuuluva koittaa hyötyä muiden rahoista.
Nyt vaan pesänjako tai yhteisomistuksen purku vireille
Jotkut ne yrittää viimeiseen asti pitää kiinni toisen omasta
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.
Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi.
Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan, olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton.
Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa.
Tässä keississä on yksi, joka haluaisi , että kaikki menee kuten hän haluaa.
Minä en halua jättää jakamatta tuota. Eräs taas kuvittelee, että tämä vain olisi nyt näin ja joku voisi eli hän asustella tuolla.
Välit on jo nyt tulehtuneet niin en osaa sanoa voiko ne paremmaksi mennä.
Minulla saattaisi olla varaa lunastaa muiden osuudet, mutta se joka talosta eniten välittää, niin hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastukseen. Siksi hän nyt haluaisi yhteisomistuksessa pitää , jotta voi elää tätä omaa haavemaailmaa.
Voisin itse tosiaan lunastaa, tai myydä sitten talon kokonaan, mutta yksi pistää kapuloita rattaisiin.
Talo on arvotettu tässä keväällä, ja tiedän, että talolla on arvoa.
Jos välit on jo nyt tulehtuneet, suosittelen tekemään kuten ketjussa kommentoija nro 33 kirjoitti. Nyt ei tosiaan ole enää esteenä lesken oikeus asua ko talossa, koska leski on pysyvässä laitoshoidossa. Talo myyntiin, rahat jakoon ja jokainen tehköön saamallaan summalla mitä haluaa.
Juu, ilmeisesti paras ryhtyä tälle tielle. Edelleen se vain häiritsee tarvitseeko vanhuksen puolelta tähän jotain apua , koitan selvittää kyllä asian.
Lisäksi onko vinkkejä , jos nyt tämä vaikea henkilö alkaa majailla kämpässä?
Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni vanhuksella ei ole asiaan mitään sanomista, jos kyse on kuolinpesän jakamisesta. Olette ilmeisesti jättäneet kuolinpesän jakamatta siksi, että leskellä on ollut taloon vielä asumisoikeus ja mitä ilmeisimmin hän myös omistaa osan talosta. Lesken asumisoikeus häneltä hävisi sillä hetkellä, kun muutti hoitokotiin. Teillä perillisillä on nyt oikeus jakaa kuolinpesä ja tarvittaessa tavalla, josta nro 33 kirjoitti, jos ette keskenänne pääse asiasta yhteissymmärrykseen. Kuten ette todennäköisesti pääse. Vanhuksen ainoa peruste sille, että kuolinpesää ei ole voitu jakaa on ollut hänen leskenoikeutensa asua siinä, ja sitä perustetta ei ole enää. Vanhus voi joko ostaa itse teidän osuutenne siitä tai sitten talo laitetaan myyntiin ja vanhus saa oman osuutensa siitä.
Tuosta yhden omistajan asumisesta talossa, joihin muillakin on omistusoikeus, en itseasiassa osaa sanoa, miten lain mukaan menee. Missään tapauksessa hän ei voi päättää, että hän muuttaa sinne asumaan ja te muut saatte käydä korkeintaan kylässä silloin, kun hänelle sopii. Jos päädytte yhdessä siihen, että okei, hän saa asua siellä, sitten luonnollisesti sovitte myös siitä, että hän maksaa jätemaksut, sähköt, lämmityksen jne. Kirjallinen sopimus ehdottomasti. Suosittelen sua soittamaan tai laittamaan netin kautta kysymystä jollekin lakitoimistolle, miten tuo asumisjuttu oikein menee.
Eikö muka leskellä ole oikeutta asua talossa ilman , että kuolinpesä on jätetty jakamatta?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.
Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi.
Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan, olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton.
Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa.
Tässä keississä on yksi, joka haluaisi , että kaikki menee kuten hän haluaa.
Minä en halua jättää jakamatta tuota. Eräs taas kuvittelee, että tämä vain olisi nyt näin ja joku voisi eli hän asustella tuolla.
Välit on jo nyt tulehtuneet niin en osaa sanoa voiko ne paremmaksi mennä.
Minulla saattaisi olla varaa lunastaa muiden osuudet, mutta se joka talosta eniten välittää, niin hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastukseen. Siksi hän nyt haluaisi yhteisomistuksessa pitää , jotta voi elää tätä omaa haavemaailmaa.
Voisin itse tosiaan lunastaa, tai myydä sitten talon kokonaan, mutta yksi pistää kapuloita rattaisiin.
Talo on arvotettu tässä keväällä, ja tiedän, että talolla on arvoa.
Jos välit on jo nyt tulehtuneet, suosittelen tekemään kuten ketjussa kommentoija nro 33 kirjoitti. Nyt ei tosiaan ole enää esteenä lesken oikeus asua ko talossa, koska leski on pysyvässä laitoshoidossa. Talo myyntiin, rahat jakoon ja jokainen tehköön saamallaan summalla mitä haluaa.
Juu, ilmeisesti paras ryhtyä tälle tielle. Edelleen se vain häiritsee tarvitseeko vanhuksen puolelta tähän jotain apua , koitan selvittää kyllä asian.
Lisäksi onko vinkkejä , jos nyt tämä vaikea henkilö alkaa majailla kämpässä?
Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni vanhuksella ei ole asiaan mitään sanomista, jos kyse on kuolinpesän jakamisesta. Olette ilmeisesti jättäneet kuolinpesän jakamatta siksi, että leskellä on ollut taloon vielä asumisoikeus ja mitä ilmeisimmin hän myös omistaa osan talosta. Lesken asumisoikeus häneltä hävisi sillä hetkellä, kun muutti hoitokotiin. Teillä perillisillä on nyt oikeus jakaa kuolinpesä ja tarvittaessa tavalla, josta nro 33 kirjoitti, jos ette keskenänne pääse asiasta yhteissymmärrykseen. Kuten ette todennäköisesti pääse. Vanhuksen ainoa peruste sille, että kuolinpesää ei ole voitu jakaa on ollut hänen leskenoikeutensa asua siinä, ja sitä perustetta ei ole enää. Vanhus voi joko ostaa itse teidän osuutenne siitä tai sitten talo laitetaan myyntiin ja vanhus saa oman osuutensa siitä.
Tuosta yhden omistajan asumisesta talossa, joihin muillakin on omistusoikeus, en itseasiassa osaa sanoa, miten lain mukaan menee. Missään tapauksessa hän ei voi päättää, että hän muuttaa sinne asumaan ja te muut saatte käydä korkeintaan kylässä silloin, kun hänelle sopii. Jos päädytte yhdessä siihen, että okei, hän saa asua siellä, sitten luonnollisesti sovitte myös siitä, että hän maksaa jätemaksut, sähköt, lämmityksen jne. Kirjallinen sopimus ehdottomasti. Suosittelen sua soittamaan tai laittamaan netin kautta kysymystä jollekin lakitoimistolle, miten tuo asumisjuttu oikein menee.
Eikö muka leskellä ole oikeutta asua talossa ilman , että kuolinpesä on jätetty jakamatta?
Vaikka perillinen vaatisikin jakoa, saa eloonjäänyt puoliso silti jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon. Tähän oikeuteen kuuluu myös oikeus tavanomaisen koti-irtaimiston käyttöön. Oikeus väistyy vain, mikäli lesken varallisuuteen kuuluu kodiksi sopiva asunto. Jos leski omistaa tällaisen asunnon, voidaan hänet velvoittaa muuttamaan siihen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.
Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.
Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.
Pitäisiköhän sen vanhuksen sentään kuolla ennen tuota? Tässä taitaa kuitenkin olla kysymys vielä elävästä ihmisestä, jolla taloon osuus.
Ei tarvitse kuolla. Kun talon omistaneesta avioparista toinen kuolee, vainajan lapset perivät oman osuutensa ja leski saa pitä omansa. Joko sen osan, minkä alunperin talosta omistikin tai jos talo on ollut kokonaisuudessaan vainajan omaisuutta eikä avioehtoa ole, puolet talosta avio-oikeuden perusteella. Leskeksi jäätyään leskelle jää asumisoikeus taloon ja tämä oikeus päättyy, kun leski muuttaa talosta lopullisesti pois. Kuten nyt on muuttanut hoivakotiin. Kuolinpesä voidaan siis nyt jakaa ja kun talo on myyty, hoivakotiin muuttanut vanhus saa myyntisummasta oman osuutensa ja perilliset omat osuutensa.
Löysin josrain kohdan, jossa tästäkin oltiin vähän erimieltä, että mikä se lopullinen muutto sitten oikeasti on. Jätti tulkinnanvaraa.
Oikeus päättyy joko lesken luopuessa oikeudesta tai viimeistään lesken kuolemaan. Luopumiseksi voidaan periaatteessa katsoa myös lesken poismuutto asunnosta. Tähän sisältyy kuitenkin riskejä sen osalta, että onko muutto katsottava pysyväksi vai tilapäiseksi. Vain pysyvä muutto katkaisee tuon oikeuden. Riitaa aiheutuukin usein siitä, onko poismuutto katsottava pysyväksi vai tilapäiseksi, erityisesti tapauksissa, jossa leski viettää osan vuodesta ulkomailla.
Oikeus ei siirry mahdolliseen tilalle hankittavaan asuntoon, jolleivät omaiset ja leski keskenään näin sovi.
No joo, ehkä hoitokotiin muutto nyt vaan on ihan lopullinen... Ei sieltä kauhean usein enää kotiin palata...
Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni vanhuksella ei ole asiaan mitään sanomista, jos kyse on kuolinpesän jakamisesta. Olette ilmeisesti jättäneet kuolinpesän jakamatta siksi, että leskellä on ollut taloon vielä asumisoikeus ja mitä ilmeisimmin hän myös omistaa osan talosta. Lesken asumisoikeus häneltä hävisi sillä hetkellä, kun muutti hoitokotiin. Teillä perillisillä on nyt oikeus jakaa kuolinpesä ja tarvittaessa tavalla, josta nro 33 kirjoitti, jos ette keskenänne pääse asiasta yhteissymmärrykseen. Kuten ette todennäköisesti pääse. Vanhuksen ainoa peruste sille, että kuolinpesää ei ole voitu jakaa on ollut hänen leskenoikeutensa asua siinä, ja sitä perustetta ei ole enää. Vanhus voi joko ostaa itse teidän osuutenne siitä tai sitten talo laitetaan myyntiin ja vanhus saa oman osuutensa siitä.
Tuosta yhden omistajan asumisesta talossa, joihin muillakin on omistusoikeus, en itseasiassa osaa sanoa, miten lain mukaan menee. Missään tapauksessa hän ei voi päättää, että hän muuttaa sinne asumaan ja te muut saatte käydä korkeintaan kylässä silloin, kun hänelle sopii. Jos päädytte yhdessä siihen, että okei, hän saa asua siellä, sitten luonnollisesti sovitte myös siitä, että hän maksaa jätemaksut, sähköt, lämmityksen jne. Kirjallinen sopimus ehdottomasti. Suosittelen sua soittamaan tai laittamaan netin kautta kysymystä jollekin lakitoimistolle, miten tuo asumisjuttu oikein menee.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/