Vanhus menee hoitokotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukselle jää Minimissään se vajaa 200€ kuussa hoitomaksujen jälkeen. Lisäksi hoitoon ei välttämättä kuulu palvelut, jotka pitää itse maksaa. Esim. Kampaaja, fysioterapia jos tällaista tarvitsee. Itse pitää todennäköisesti maksaa myös lääkkeet ja muut apteekkituotteet.

Uuden soten myötä lääkkeet palasivat itse maksettavaksi, ne sisältyivät jonkin aikaa hoitomaksuihin jonkin edellisen uudistuksen jälkeen. Tuli jokin ilmoitus, että lääkemaksuista (kelan maksukaton alle jäävästä osasta) voi mahdollisesti hakea alennusta hoitomaksuihin.

No niin tämäkin vielä, eli apteekkituotteet menee omasta pussista. Osaako joku sanoa tästä, kun maksuissa huomioidaan omistusasunnon kulut 6kk ajalta, että koskeeko se näitä tehostetun palveluasumisen maksuja vai katsotaanko jo esim jaksohoidon maksuja tähän kategoriaan? Ollut kuntoutusjaksolla

Kuntoutusjakson ei lasketa asumiseksi. Siitä hetkestä kun asunuminen tehostetussa palvelussa muuttuu asumiseksi ja kun se hoitokoti muuttuu kodiksi niin asumiskuluja ei lasketa kuin siitä kodista jossa henkilö asuu. Aikasempaan kotiin tukien osalta suhtaudutaan kuin vapaa-ajan asuntoon.

Kiitos. Täytyy alkaa laittaa ylös kuluja ja mihin asti ne huomioidaan hoitomaksuissa

Vanhus ei välttämättä halua myydä osuuttaan, jos ei ymmärrä sitä, että kotiin ei ole enää paluuta. En oikein tiedä mitä sitten voidaan tehdä. Ikävää jos joku ei nyt ymmärrä kulujen päälle.

Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä

Vierailija kirjoitti:

Vanhus ei välttämättä halua myydä osuuttaan, jos ei ymmärrä sitä, että kotiin ei ole enää paluuta. En oikein tiedä mitä sitten voidaan tehdä. Ikävää jos joku ei nyt ymmärrä kulujen päälle.

Aina ei kannata kysellä mitä se vanhus haluaa vaan kertoa tosi asiat ja todeta että nyt on tehtävä näin ja piste. Vanhuus ei ole mikään oikeutus sille että saa tehdä mitä haluaa etenkin jos se on jotain sellaista mikä ei ole mahdollista. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa tai ei voi tehdä ihan mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä

Ihmiset eivät tule ajatelleeksi tai sitten eivät edes halua ajatella asiaa. Jotkut voivat kokea tuollaisten sopimusten tekemisen perinnön kärkkymiseksi. Mä tulin vasta reilu vuosi sitten maininneeksi, että olen selvitellyt edunvalvontavaltuutuksen tekemistä. Siis itse, jotta aikanaan lapsillani olisi vähän helpompaa järjestellä asioitani. Muutama päivä myöhemmin isäni soitti mulle ja kysyi, että mikä se sellanen edunvalvontavaltuutus on. Ja niin on tehty sellaiset myös isällei ja äidilleni. Me ei siskoni kanssa pyydetty heitä sellaista tekemään, mutta isä tajusi itse, että sellainen olisi varmaan hyvä olemassa heillekin. Molemmat kun ovat jo yli 90-vuotiaita ja mä vasta rapiat yli 60. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä

Ihmiset eivät tule ajatelleeksi tai sitten eivät edes halua ajatella asiaa. Jotkut voivat kokea tuollaisten sopimusten tekemisen perinnön kärkkymiseksi. Mä tulin vasta reilu vuosi sitten maininneeksi, että olen selvitellyt edunvalvontavaltuutuksen tekemistä. Siis itse, jotta aikanaan lapsillani olisi vähän helpompaa järjestellä asioitani. Muutama päivä myöhemmin isäni soitti mulle ja kysyi, että mikä se sellanen edunvalvontavaltuutus on. Ja niin on tehty sellaiset myös isällei ja äidilleni. Me ei siskoni kanssa pyydetty heitä sellaista tekemään, mutta isä tajusi itse, että sellainen olisi varmaan hyvä olemassa heillekin. Molemmat kun ovat jo yli 90-vuotiaita ja mä vasta rapiat yli 60. 

Juu hyvä saada tietoisuutta asialle. Kyllä se kannattaa olla tehtynä. moni asia on helpompaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhus ei välttämättä halua myydä osuuttaan, jos ei ymmärrä sitä, että kotiin ei ole enää paluuta. En oikein tiedä mitä sitten voidaan tehdä. Ikävää jos joku ei nyt ymmärrä kulujen päälle.

Aina ei kannata kysellä mitä se vanhus haluaa vaan kertoa tosi asiat ja todeta että nyt on tehtävä näin ja piste. Vanhuus ei ole mikään oikeutus sille että saa tehdä mitä haluaa etenkin jos se on jotain sellaista mikä ei ole mahdollista. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa tai ei voi tehdä ihan mitä huvittaa.

No miten saat sitten hänet myymään asunnon?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä

Ihmiset eivät tule ajatelleeksi tai sitten eivät edes halua ajatella asiaa. Jotkut voivat kokea tuollaisten sopimusten tekemisen perinnön kärkkymiseksi. Mä tulin vasta reilu vuosi sitten maininneeksi, että olen selvitellyt edunvalvontavaltuutuksen tekemistä. Siis itse, jotta aikanaan lapsillani olisi vähän helpompaa järjestellä asioitani. Muutama päivä myöhemmin isäni soitti mulle ja kysyi, että mikä se sellanen edunvalvontavaltuutus on. Ja niin on tehty sellaiset myös isällei ja äidilleni. Me ei siskoni kanssa pyydetty heitä sellaista tekemään, mutta isä tajusi itse, että sellainen olisi varmaan hyvä olemassa heillekin. Molemmat kun ovat jo yli 90-vuotiaita ja mä vasta rapiat yli 60. 

Juu hyvä saada tietoisuutta asialle. Kyllä se kannattaa olla tehtynä. moni asia on helpompaa

Mä olen isälleni sanonut myös, että kannattaa laittaa kaikki juoksevat menot menemään suoraan pankkitililtä. Eli e-laskuina kaikki ja eräpäivänä maksu. Siis yhtiövastike, kotivakuutus, sähkölaskut jne. Tämä ihan siksi, että äiti ei osaa enää näitä asioita hoitaa ja jos isälle sattuisi jotain - ihan vaikka joutuisi pidemmäksi aikaa sairaalaan - ei meidän siskoni kanssa tarvitse alkaa hakemaan heidän postilaatikostaan laskuja ja maksella niitä. Samasta syystä mulla itselläni on jo vuosia mennyt kaikki juoksevat menot suoraan pankkitililtä. Mulla on myös yksi ylimääräinen tili, jossa on 5000 € ja siihen tiliin on aikuisilla lapsillani käyttöoikeus. Se on sitä varten, että jos itse makaisin sairaalassa ja mun koirani tai kissani pitäisi viedä eläinlääkäriin, niin sillä tilillä olevilla rahoilla voi maksaa eläinlääkärikulut eikä lasteni tarvitsisi käyttää omia rahojaan ja sitten odottaa, että mä pääsen - jos edes pääsen - kotiin ja voin maksaa käyttämänsä summan heille. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä

Ihmiset eivät tule ajatelleeksi tai sitten eivät edes halua ajatella asiaa. Jotkut voivat kokea tuollaisten sopimusten tekemisen perinnön kärkkymiseksi. Mä tulin vasta reilu vuosi sitten maininneeksi, että olen selvitellyt edunvalvontavaltuutuksen tekemistä. Siis itse, jotta aikanaan lapsillani olisi vähän helpompaa järjestellä asioitani. Muutama päivä myöhemmin isäni soitti mulle ja kysyi, että mikä se sellanen edunvalvontavaltuutus on. Ja niin on tehty sellaiset myös isällei ja äidilleni. Me ei siskoni kanssa pyydetty heitä sellaista tekemään, mutta isä tajusi itse, että sellainen olisi varmaan hyvä olemassa heillekin. Molemmat kun ovat jo yli 90-vuotiaita ja mä vasta rapiat yli 60. 

Juu hyvä saada tietoisuutta asialle. Kyllä se kannattaa olla tehtynä. moni asia on helpompaa

Mä olen isälleni sanonut myös, että kannattaa laittaa kaikki juoksevat menot menemään suoraan pankkitililtä. Eli e-laskuina kaikki ja eräpäivänä maksu. Siis yhtiövastike, kotivakuutus, sähkölaskut jne. Tämä ihan siksi, että äiti ei osaa enää näitä asioita hoitaa ja jos isälle sattuisi jotain - ihan vaikka joutuisi pidemmäksi aikaa sairaalaan - ei meidän siskoni kanssa tarvitse alkaa hakemaan heidän postilaatikostaan laskuja ja maksella niitä. Samasta syystä mulla itselläni on jo vuosia mennyt kaikki juoksevat menot suoraan pankkitililtä. Mulla on myös yksi ylimääräinen tili, jossa on 5000 € ja siihen tiliin on aikuisilla lapsillani käyttöoikeus. Se on sitä varten, että jos itse makaisin sairaalassa ja mun koirani tai kissani pitäisi viedä eläinlääkäriin, niin sillä tilillä olevilla rahoilla voi maksaa eläinlääkärikulut eikä lasteni tarvitsisi käyttää omia rahojaan ja sitten odottaa, että mä pääsen - jos edes pääsen - kotiin ja voin maksaa käyttämänsä summan heille. 

Kuulostaa kyllä tosi fiksulta. Kumpa moni ymmärtäisi tälläset näkökulmat.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä

Ihmiset eivät tule ajatelleeksi tai sitten eivät edes halua ajatella asiaa. Jotkut voivat kokea tuollaisten sopimusten tekemisen perinnön kärkkymiseksi. Mä tulin vasta reilu vuosi sitten maininneeksi, että olen selvitellyt edunvalvontavaltuutuksen tekemistä. Siis itse, jotta aikanaan lapsillani olisi vähän helpompaa järjestellä asioitani. Muutama päivä myöhemmin isäni soitti mulle ja kysyi, että mikä se sellanen edunvalvontavaltuutus on. Ja niin on tehty sellaiset myös isällei ja äidilleni. Me ei siskoni kanssa pyydetty heitä sellaista tekemään, mutta isä tajusi itse, että sellainen olisi varmaan hyvä olemassa heillekin. Molemmat kun ovat jo yli 90-vuotiaita ja mä vasta rapiat yli 60. 

Juu hyvä saada tietoisuutta asialle. Kyllä se kannattaa olla tehtynä. moni asia on helpompaa

Mä olen isälleni sanonut myös, että kannattaa laittaa kaikki juoksevat menot menemään suoraan pankkitililtä. Eli e-laskuina kaikki ja eräpäivänä maksu. Siis yhtiövastike, kotivakuutus, sähkölaskut jne. Tämä ihan siksi, että äiti ei osaa enää näitä asioita hoitaa ja jos isälle sattuisi jotain - ihan vaikka joutuisi pidemmäksi aikaa sairaalaan - ei meidän siskoni kanssa tarvitse alkaa hakemaan heidän postilaatikostaan laskuja ja maksella niitä. Samasta syystä mulla itselläni on jo vuosia mennyt kaikki juoksevat menot suoraan pankkitililtä. Mulla on myös yksi ylimääräinen tili, jossa on 5000 € ja siihen tiliin on aikuisilla lapsillani käyttöoikeus. Se on sitä varten, että jos itse makaisin sairaalassa ja mun koirani tai kissani pitäisi viedä eläinlääkäriin, niin sillä tilillä olevilla rahoilla voi maksaa eläinlääkärikulut eikä lasteni tarvitsisi käyttää omia rahojaan ja sitten odottaa, että mä pääsen - jos edes pääsen - kotiin ja voin maksaa käyttämänsä summan heille. 

Kuulostaa kyllä tosi fiksulta. Kumpa moni ymmärtäisi tälläset näkökulmat.

10,5 vuotta sitten sain vakavan sairaskohtauksen ja mua hoitaneet lääkärit eivät uskoneet, että selviäisin edes hengissä. Selvisin kuitenkin, mutta melkein 3 viikkoa makasin sairaalasängyn pohjalla. Kun pääsin sairaalasta kotiin, tuo suoraveloitus ja nykyisin siis puhutaan e-laskuista tuli ekaksi asiaksi, minkä silloin hoidin kuntoon. 3 viikkoa sairaalassa on lyhyt aika eikä siinä ajassa ehtisi mennä sähköt poikki eikä mikään edes perintään vielä, mutta tapahtunut pisti ajattelemaan, että toisinkin olisi voinut käydä. 

Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.

Mites sitten jos tässä asiat ei oikein etene mihinkään suuntaan? Ja jos joku alkaa tuolla tyhjässä kämpässä punkkaamaan ja pitämään omanaan? Sitten taas kulut nousee ja muka kaikkien pitäs maksaa niistä ? Että joku koittaa hyötyä tilanteesta sillä verukkeella, että kaikki osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten jos tässä asiat ei oikein etene mihinkään suuntaan? Ja jos joku alkaa tuolla tyhjässä kämpässä punkkaamaan ja pitämään omanaan? Sitten taas kulut nousee ja muka kaikkien pitäs maksaa niistä ? Että joku koittaa hyötyä tilanteesta sillä verukkeella, että kaikki osallistuu.

Eikö tällaiseen pitäisi olla kaikkien "osakkaiden" hyväksyntä?

Vierailija kirjoitti:

Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.

Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi. 

Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan,  olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton. 

Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.

Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi. 

Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan,  olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton. 

Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa. 

Tässä keississä on yksi, joka haluaisi , että kaikki menee kuten hän haluaa.

Minä en halua jättää jakamatta tuota. Eräs taas kuvittelee, että tämä vain olisi nyt näin ja joku voisi eli hän asustella tuolla.

Välit on jo nyt tulehtuneet niin en osaa sanoa voiko ne paremmaksi mennä.

Minulla saattaisi olla varaa lunastaa muiden osuudet, mutta se joka talosta eniten välittää, niin hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastukseen. Siksi hän nyt haluaisi yhteisomistuksessa pitää , jotta voi elää tätä omaa haavemaailmaa.

Voisin itse tosiaan lunastaa, tai myydä sitten talon kokonaan, mutta yksi pistää kapuloita rattaisiin.

Talo on arvotettu tässä keväällä, ja tiedän, että talolla on arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.

Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi. 

Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan,  olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton. 

Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa. 

Tässä keississä on yksi, joka haluaisi , että kaikki menee kuten hän haluaa.

Minä en halua jättää jakamatta tuota. Eräs taas kuvittelee, että tämä vain olisi nyt näin ja joku voisi eli hän asustella tuolla.

Välit on jo nyt tulehtuneet niin en osaa sanoa voiko ne paremmaksi mennä.

Minulla saattaisi olla varaa lunastaa muiden osuudet, mutta se joka talosta eniten välittää, niin hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastukseen. Siksi hän nyt haluaisi yhteisomistuksessa pitää , jotta voi elää tätä omaa haavemaailmaa.

Voisin itse tosiaan lunastaa, tai myydä sitten talon kokonaan, mutta yksi pistää kapuloita rattaisiin.

Talo on arvotettu tässä keväällä, ja tiedän, että talolla on arvoa.

Jos välit on jo nyt tulehtuneet, suosittelen tekemään kuten ketjussa kommentoija nro 33 kirjoitti. Nyt ei tosiaan ole enää esteenä lesken oikeus asua ko talossa, koska leski on pysyvässä laitoshoidossa. Talo myyntiin, rahat jakoon ja jokainen tehköön saamallaan summalla mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.

Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.

Tässä nro 33.

Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos talolla on useita omistajia, niin kuka tahansa heistä voi hakea yhteisomistajuuden purkamista käräjäoikeudesta. Tällöin käräjäoikeuden määräämä henkilö myy talon, jos kukaan sen omistajista ei halua ostaa muilta heidän osuuksiaan, ja jakaa myynnistä saadut rahat (-kulut) omistusosuuksien suhteessa.

Jos kuitenkin talon omistaa vielä jakamaton kuolinpesä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista vaatia perinnönjakoa (silloin ei siis haeta yhteisomistajuuden purkua). Jos osakkaat eivät pääse perinnönjaosta yksimielisyyteen, haetaan oikeudelta pesänjakajaa, joka voi sitten myydä talon.

Kummastakin mainitusta jutusta tulee kuitenkin kustannuksia vähintään tuhansia euroja.

Tässä nro 33

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.

Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi. 

Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan,  olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton. 

Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa. 

Tässä keississä on yksi, joka haluaisi , että kaikki menee kuten hän haluaa.

Minä en halua jättää jakamatta tuota. Eräs taas kuvittelee, että tämä vain olisi nyt näin ja joku voisi eli hän asustella tuolla.

Välit on jo nyt tulehtuneet niin en osaa sanoa voiko ne paremmaksi mennä.

Minulla saattaisi olla varaa lunastaa muiden osuudet, mutta se joka talosta eniten välittää, niin hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastukseen. Siksi hän nyt haluaisi yhteisomistuksessa pitää , jotta voi elää tätä omaa haavemaailmaa.

Voisin itse tosiaan lunastaa, tai myydä sitten talon kokonaan, mutta yksi pistää kapuloita rattaisiin.

Talo on arvotettu tässä keväällä, ja tiedän, että talolla on arvoa.

Jos välit on jo nyt tulehtuneet, suosittelen tekemään kuten ketjussa kommentoija nro 33 kirjoitti. Nyt ei tosiaan ole enää esteenä lesken oikeus asua ko talossa, koska leski on pysyvässä laitoshoidossa. Talo myyntiin, rahat jakoon ja jokainen tehköön saamallaan summalla mitä haluaa. 

Juu, ilmeisesti paras ryhtyä tälle tielle. Edelleen se vain häiritsee tarvitseeko vanhuksen puolelta tähän jotain apua , koitan selvittää kyllä asian.

Lisäksi onko vinkkejä , jos nyt tämä vaikea henkilö alkaa majailla kämpässä?

Voi kun ihmiset osaisi sovussa hoitaa asiat.