Lue keskustelun säännöt.
Tilanne eskaloitu viime viikonloppuna ja nyt sitten ero tulossa seksin vuoksi
21.03.2023 |
Eli tavallinen tarina. Keski-ikäinen pari, parikyt vuotta oltu yhdessä, pari lasta ja seksiä todella niukasti suhteessa. Muuten elämässä kaikki kunnossa, terveys, talous, lapsilla menee hyvin jne. Minä tämän suhteen mies ja kärsinyt seksin puutteesta jo monta vuotta, mutta jotenkin aina vaan jaksanut uskoa, että se on väliaikaista ja tilanne tulee paranemaan jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että ei tähän parannusta ole tulossa. Minusta seksi ja kaikenlainen läheisyys olisi ihana lisä elämään, enkä ymmärrä miksi sitä ei hyödynnettäisi, kun kerran pariskunta ollaan. Haluan edelleen vaimoa todella paljon, hän on kaunis ja pitänyt itsestään kaikin tavoin hyvin huolta.
Viime lauantaina, kun oli aika mennä saunaan yhdessä, sanoinkin, että taidan saunoa tällä kertaa yksin. Vaimo oli ihan puulla päähän lyöty ja ihmetteli, että mistä minä nyt mökötän. Sanoin, että haluan saunoa rauhassa ja en kestä katsella häntä enää alasti, koska en saa koskettaa tai millään lailla osoittaa haluani. Vaimo suuttui tietenkin ja sanoi, että olen lapsellinen. Mutta en antanut periksi ja saunottiin sitten erillään. Saunassa päätin, että yritän kerran vielä keskustella asiasta vaimon kanssa ja yritin löytää parhaat mahdolliset keinot ja sanat asian käsittelyyn. Kysyin vaimolta mm. että miten hänestä olisi suotavaa, että minä ilmennän ja toteutan seksuaalisuuttani? Ja että seksuaalisuuteni ja haluni ei katoa mihinkään vaikka hän haluaa aina haudata nämä keskustelut. Olen keski-ikänen mies, jolla on vielä paljon haluja enkä ole valmis olemaan loppuikääni puutteessa. Vaimo ei keksinyt oikein mitään vastausta ja sanoi sitten, että minun pitää varmaan sitten vaihtaa naista. Ja minä totesin siihen, että näin se varmaan sitten on. Loppuilta totaali hiljaisuus.
Seuraavana aamuna sanoin, että en ole unohtanut eilistä keskustelun aihetta, että haluaako hän yrittää vielä keskustella vai aletaanko miettiä miten eroa lähdetään järjestelemään. Näin se tilanne sitten näköjään eskaloitui. Ei ollu varsinaisesti tarkoitus ero-korttia vielä lyödä pöytään, vaikka olen sitä useasti miettinytkin. Mutta en yksinkertaisesti keksi enää mitään keinoa, jos toinen ei asiasta halua keskustella. Oisko täällä muita haluttomia vaimoja, miten vastaisitte tuohon kysymykseen, että miten miehen sitten pitäisi seksuaalisuuttaan toteuttaa, jos te kieltäydytte siitä täysin?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä haluton puoliso ei selvästikään ymmärrä yhtään, miten pahalta miehestään varmasti tuntunut vuosikausia tyhjentää kassejaa haluttomaan puolisoon. Ei intohimoa, halua, ns seksuaalista rakkautta, halutuksi tulemisen tunnetta; kaikkea sitä mitä ei saa mistään muualta kuin kumppaniltaan, jos on yksiavioisessa suhteessa. Tunnetta, miten yhteinen , molempien haluama seksi, lähentää puolisoja, maustaa arjen taivallusta, tuottaa monenlaisia mielihyvähormoneja jne.
Olisin äärettömän onneton suhteessa, jossa puolisoni ei haluaisi minua myös seksuaalisesti. Tuntisin oloni häpeälliseksi ja torjutuksi. Tärkeä, voimaannuttava ja lähentävä osa-alue puuttuisi kokonaan. Kyllä, pohtisin sellaisessa tilanteessa eroa.
Olen samaa mieltä. Seksi haluttoman puolison kanssa ei todellakaan tuota juuri minkäänlaista nautintoa. Jää vain tyhjä olo.
Meillä on jossain määrin samanlaista. Vaimon puheesta voi rivien välistä lukea kuinka seksi ei oikeasti kiinnosta minun kanssa vaan sitä harrastetaan ilmeisesti minua miellyyttääkseen. Hänelle kyllä yksinään seksi maistuu.
Tilanne klassinen eli ennen lapsiluvun täyttymistä seksi oli monipuolista ja sitä oli usein. Sen jälkeen seksiä on vain kun hän niin ilmoittaa ja vain hänelle kelpaavia asioita voi tehdä.
Välillä tuntuu, että minua pidetään mukana vain tekemässä niitä miesten töitä niin vaimolle kuin hänen kädettömille sukulaisille.Haluttomalle puolisolle tällaisten "seksi haluttoman puolison kanssa ei tuota minkäänlaista nautintoa" lukeminen aiheuttaa lähes lamaannuttavan paniikin. Uskon ja ymmärrän siis, kun sanotte että on hirveää kun puoliso ei halua seksiä kanssanne...
Mutta toivottavasti uskotte myös, että haluttomalle tällainen tieto luo ihan hirveän paineen ja ahdistuksen.
Jos yritän selittää tuntemuksiani, on tämä kuin joku osottaisi aseella minulle rakkaita henkilöitä, ja sanoisi, että jos en nyt hyppää kalliolta ja "ala lentää", rakkaat henkilöt kuolevat.
En todellakaan osaa lentää (= en osaa nauttia seksistä), yrittänyt olen kaikenmaailman tekosiivillä, tavoilla, hypyillä ja loikilla, hampaat irvessä ja tosissani.
Kukaan ei voi auttaa minua, koska minulta ei ole siipi poikki tai murtunut, vaan minulla ei ole siipiä ollenkaan. (= lääkäreistä ja hormoneista ei ole apua, kun ei ole mitään psyykkistä eikä fyysistä vikaa, vaan ominaisuus).
Eli mitä voin tehdä? Hypätä ja mäjähtää maahan, ja/tai epätoivoisena, sydän murtuneena ja kauhuissani vain katsoa, kun kaikki minulle rakas viedään minulta lopullisesti? (ehjä perhe, rakas puoliso, lasten läsnäolo viikonloppuisin, yhteinen arki, yhteiset lomat, yhteinen koti, puolison läheiseksi muodostunut suku...)
Ihan järkyttävä ruuvipenkki, enkä voi tehdä mitään. Teeskentely on kielletty, eikä kompromissikaan puolisolle käy(!!!), ainoa mikä käy ja tyydyttää häntä on se hänen tiuha tahtinsa ja "aito lentäminen", jota en kertakaikkiaan osaa enkä pysty.
Eli vaihtoehdoksi jää vain katsoa sivusta, kun kaikki 20 vuotta rakkaudella rakennettu hajotetaan, ja syy siitä ripustetaan vieläpä yksin minun harteilleni.
Että tältä siis tuntuu haluttomasta.
Ja joo, laitelkaa vaan niitä alanuolia, tiedän olevani seksipalstalla, jossa haluttomia (minua ymmärtäviä) ei juurikaan käy. Tämä jääköön myös minun viimeiseksi viestiksi täällä. Ei sellaisille voi selittää, jotka eivät edes halua yrittää ymmärtää, kuten joku tuossa aiemmin jo kommentoikin.
Olen aiempi kirjoittaja ja usko pois, ymmärrän sinuakin ja olen pahoillani puolestani. Toivon vain, että sinä ymmärrät ettei seksuaalisuus ole vain seksiä. Se on paljon muutakin, kuin edes mikään seksuaalinen teko tai akti. Se on osa ihmisen monipuolista kokonaisuutta, fyysistä, psyykkistä, henkistä. Eikä kompromissinne ole ns todellinen, koska sinä et kuitenkaan todella miestäsi halua seksuaalisesti.
Kummassakaan ei ole mitään vikaa (jos olet esim aseksuaali), eikä kumpikaan voi itseään muuttaa. Molempien tarpeet ja tunteet ovat yhtä totta. Mutta vaikuttaa siltä, että toisistanne ette täyttä onnellisuutta löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö osaa katkaista tällaisia pitkiä ketjuja. Ei jaksa lukea jumalattomia toistoja!
Osatte varmaan otta oleellisen ja kopioida. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kummassakaan ei ole mitään vikaa (jos olet esim aseksuaali), eikä kumpikaan voi itseään muuttaa. Molempien tarpeet ja tunteet ovat yhtä totta. Mutta vaikuttaa siltä, että toisistanne ette täyttä onnellisuutta löydä.
Pitäisi myös miettiä, voiko koskaan löytää täyttä onnellisuutta toisesta ihmisestä, ja kannattaako sitä edes odottaa.
Eräällekin kaverille kävi niin, että erosi seksin takia, löysi kyllä uuden kumppanin jonka kanssa se asia sujuu ja on kiihkeää, mutta nyt kaveria vaivaa tämän kumppanin muut negatiiviset piirteet. Kummasti on alkanut puheissa kuulua "ex-vaimo ei ikinä olisi käyttäytynyt/sanonut/toiminut näin".
Joku joskus sanoi, että jos seksi toimii suhteessa, se merkitsee 10%. Mutta jos se ei toimi, se merkitsee 90%. Ihmiset ovat taipuvaisia keskittymään ongelmiin, eivät niihin asioihin, jotka ovat hyvin.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Ettekö osaa katkaista tällaisia pitkiä ketjuja. Ei jaksa lukea jumalattomia toistoja!
Osatte varmaan otta oleellisen ja kopioida. Kiitos.
Ole hyvä ja tee mallisuoritus. : )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Umpikujalta kuulostaa. Toisaalta, sinullahan on jo lapsia, joten et tarvitse enää miestä siinä asiassa. Olisiko ero sittenkin hyvä vaihtoehto, kummallekin. Sinä voisit etsiä itsellesi aseksuaalin miehen. Niin ikään moni homomies haluaa vielä tänä päivänäkin elää kulissiavioliitossa.
Tavallaan kumpikin voittaisi, ja saisi tehdä niitä asioita mikä oikeasti kiinnostaa. Miehesi saisi oikeasti hyvää seksiä uuden kumppaninsa kanssa, ja sinä voisit uuden kumppanisi kanssa pestä niitä mattoja.
Kuulostaa yksoikoisen helpolta, mutta entäs se rakkaus, siis rakkaus lasteni isään, kiintymys, perheemme, yhdessä rakennettu koti. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni ja tätä _meidän_ yhteistä elämää. En ole miestäni ottanut vain lasten saannin vuoksi, vaan koska rakastan häntä ihmisenä.
En minä halua ketään toista miestä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Alleviivaan nyt vielä, että rakastan omaa miestäni.
Tiedän, etten voi mitään sille jos mieheni haluaa erota tämän haluttomuuteni vuoksi. Että hänelle ei kompromissi riitäkään, vaan haluaa enemmän. Saahan hän haluta ja valita niin.
Mutta minut tämä mahdollinen ero jättää kyllä surulliseksi, yksinäiseksi ja loukatuksi, elämästäni katoaa ihminen jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn ja haluaisin loppuelämäni viettää. Kyllä minä selviän, jos ero tulee, ajan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika, perheateriat ja illanvietot, puoli sukua ja rakastamani mies, iso henkinen tuki ja turva elämästäni katoaa lopullisesti.
Tervetuloa tyhjyys, yksinäisyys ja ikävä. (on minulla ystäviä, mutta ymmärrätte varmaan mitä yksinäisyydellä tässä tarkoitan).
Minusta on tosi hienoa, että teillä kuitenki on seksiä pari kolme kertaa kuussa ja tulet miestäsi vastaan asiassa ja olet kiinnostunut hänen tarpeistaan. Et kieltäydy seksistä täysin, mikä tapahtuu valitettavasti monien kohdalla ja seksielämä loppuu kokonaan tai että seksiä on muutaman kerran vuodessa. Olen sitä mieltä että teillä on jo hyvä kompromissi muodostettuna ja sellaistahan se parisuhde on, että tehdään kompromisseja ja joustetaan. Jos sinä et halua ollenkaan seksiä ja miehesi haluaa useita kertoja viikossa, ei kummankaan mielipide ole oikein tai väärin, vaan olette vaan erilaisia tuossa asiassa ja mielestäni jo tehneet riittävän hyvän kompromissin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kummassakaan ei ole mitään vikaa (jos olet esim aseksuaali), eikä kumpikaan voi itseään muuttaa. Molempien tarpeet ja tunteet ovat yhtä totta. Mutta vaikuttaa siltä, että toisistanne ette täyttä onnellisuutta löydä.
Pitäisi myös miettiä, voiko koskaan löytää täyttä onnellisuutta toisesta ihmisestä, ja kannattaako sitä edes odottaa.
Eräällekin kaverille kävi niin, että erosi seksin takia, löysi kyllä uuden kumppanin jonka kanssa se asia sujuu ja on kiihkeää, mutta nyt kaveria vaivaa tämän kumppanin muut negatiiviset piirteet. Kummasti on alkanut puheissa kuulua "ex-vaimo ei ikinä olisi käyttäytynyt/sanonut/toiminut näin".
Joku joskus sanoi, että jos seksi toimii suhteessa, se merkitsee 10%. Mutta jos se ei toimi, se merkitsee 90%. Ihmiset ovat taipuvaisia keskittymään ongelmiin, eivät niihin asioihin, jotka ovat hyvin.
Ohis
Ei voi eikä sitä kannata odottaa. Iso osa onnellisuudesta on löydyttävä omasta itsestä, omista kiinnostuksenkohteista, harrastuksista, työstä, tekemisestä jne. Sitä kokonaisuutta täydentävät puoliso, muu perhe ja suku, kaverit, muut ihmiset.
Itse mietin parisuhteesta, että tuoko se kokonaisuudessaan minulle enemmän hyvää vai huonoa fiilistä, lisääkö se onnellisuutta vai vähentääkö. Sen perusteella valitsen olla suhteessa puolisoni kanssa. Olisinko mieluummin yksin vai puolisoni kanssa? Ei ikinä niin, että olisiko joku toinen parempi kuin puoliso, koska sitä jotain ei välttämättä koskaan löydy. Jos suhteessa on ongelmia, pitää ajatella kokonaisuutta ja jos jossakin vaiheessa koen että olisin onnellisempi yksin ja parisuhde aiheuttaa enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita, ero olisi silloin paikallaan. Kuitenkin, jos kokonaisuus on plussan puolella, se riittää enkä odota että minä ja puolisoni ollaan kumpikaan toisillemme se ainut avain onnelliseen elämään.
Taidat vahvasti miettiä eroa, vaikka rakastatkin. Tähän minä en osaa vastausta antaa ja miksi täysin vieraan ihmisenä tai oletettuna tulisikaan. Seksikin on kuitenkin iso osa liittoa sen kaiken muun hienon lisäksi. En laita lusikkaani sen enempää soppaan kuin vaan sen, että et vaikuta olevan myöskään liiton kannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Kummassakaan ei ole mitään vikaa (jos olet esim aseksuaali), eikä kumpikaan voi itseään muuttaa. Molempien tarpeet ja tunteet ovat yhtä totta. Mutta vaikuttaa siltä, että toisistanne ette täyttä onnellisuutta löydä.
Pitäisi myös miettiä, voiko koskaan löytää täyttä onnellisuutta toisesta ihmisestä, ja kannattaako sitä edes odottaa.
Eräällekin kaverille kävi niin, että erosi seksin takia, löysi kyllä uuden kumppanin jonka kanssa se asia sujuu ja on kiihkeää, mutta nyt kaveria vaivaa tämän kumppanin muut negatiiviset piirteet. Kummasti on alkanut puheissa kuulua "ex-vaimo ei ikinä olisi käyttäytynyt/sanonut/toiminut näin".
Joku joskus sanoi, että jos seksi toimii suhteessa, se merkitsee 10%. Mutta jos se ei toimi, se merkitsee 90%. Ihmiset ovat taipuvaisia keskittymään ongelmiin, eivät niihin asioihin, jotka ovat hyvin.
Ohis
Olen aiempi kirjoittaja ja tämä on kyllä aivan totta, kiitos muistutuksesta.
Tässäpä tapauksessa onkin osapuolten punnittava millaista elämää ja suhdetta haluaa, saako kumpikin tarpeeksi mitä tarvitsee ja haluaa, onko kompromissit heille molemmille riittävän toimivia. Ei tosiaankaan mustavalkoisia asioita. Toivon, että niin aloittajan kuin yllä olevan haluttoman naisen ristiriidat selviävät siten, että kaikilla olisi hyvä olla, oli ratkaisut mitä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap, oletko sinä pitänyt itsestäsi huolta, oletko säilynyt näyttävänä? Itse olin suhteessa haluton koska mieheni ei huolehtinut itsestään. Lihava ja huonokuntoinen, usein krapulainen mies ei vaan kiihottanut. Nyt uuden kanssa toimii, kuntoillaan yhdessä ja halutaan.
Eiköhän tässä kommentissa olennaisin sana ole tuo "uuden". Nainen kyllästyy suhteessa ja kaipaa uuden romanttisen alun ennen kuin se kaiken tieltään työntävä syvä naisellinen seksuaalisuus tulee taas näkyviin.
Naisen seksuaalisuus on tilannesidonnaista. Miehen seksuaalisuus toimii aina. Näin peruslähtökohtana, muutama poikkeus ei sitä muuta. Oletteko kuulleet miehestä jolta meni fiilis panna vaimoaan kun oli kuullut naapurin koiran sairastuneen. Naisista näitä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sille valtakunnanpihtaajalle nykyisin kuuluu? Eli Emmi N. joka oli laskenut kuinka monta kertaa joutuu vielä panemaan miestään. Tuli kai avoin suhde tms?
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi haluton vaimo.
Halusin tulla kertomaan, että se haluton osapuolikin oikeasti voi todella kärsiä tilanteesta (eikä vaan olla itsekäs ja kylmä), ei varsinaisesti välttämättä itse halun puutteesta siis, mutta siitä että puoliso kokee tämän yhden asian, jossa et riitä hänelle, niin tärkeäksi että on valmis heittämään sinut ja kaiken yhteisen, mitä vuosikymmenet on yhdessä rakennettu, koettu ja tehty, menemään.
Meillä menee mieheni kanssa muuten hyvin, mieheni sanoi itsekin, että minusta on vaikea löytää vikoja haluttomuuden lisäksi, ja että minussa on tosi paljon hyviä ominaisuuksia joita hän arvostaa. Olen luotettava, tasapainoinen, ystävällinen ja hyväntuulinen, hoidan kodin (ihan omasta halusta teen kotityöt 90% vaikka käynkin töissä), olen säästäväinen, mukavaa seuraa, meillä on hauskaa yhdessä.
Kuitenkin hän heitti nyt ensimmäistä kertaa ilmoille että miettii eroa, kun seksiä on niin vähän. Normaalisti ollut ehkä 2-3 x kk, mutta nyt oli 1 kk tauko erinäisistä syistä johtuen, ja tämä suisti miehen puhumaan eroajatuksista. Tosin on kuulemma pohtinut seksin vähyyttä ja eroa jo vuosia, ja tiesinhän minä että määrä harmittaa häntä, mutta en tiennyt että on valmis eroamaan tämän vuoksi.
Minulle tämä tuntui fyysisesti kun olisi vedetty matto jalkojen alta ja olisin saanut iskun palleaan. Ahdistaa, pelottaa ja itketti. Hirveä ajatus että ihminen jota rakastan ja jonka kanssa olen kokenut ja jakanut 20 vuotta elämää, pohtii kaiken tämän hajottamista. Arkemme sujuu soljuvasti, ei riidellä, meillä on ihana perhe, yhteiset hetket, yhdessä laitettu koti, muistot, omat juttumme...
Tästäkö muututaan viikonloppuvanhemmaksi? Joka toinen viikonloppu yksin? Joulut ja pyhät erillään? Ikävöidään lapsia, kun ovat toisen luona? Toisen sukulaisiakaan ei nähdä enää, heihinkin on jo kiintynyt? Unelmani siitä, että joskus meillä on kenties lapsenlapsiakin ja he tulevat kylään meille mummolle JA papalle, ja yhdessä hoidetaan ja ihastellen seurataan jälkipolvea... Nytkö onkin sitten vain joko mummu yksinään, tai pappa ja kenties papan uusi puoliso (minä en voi kuvitella haluavani ketään muuta miestä elämääni enää).
Ja itse seksiin. Minä olen aina ollut (no, tässä ja tätä edeltäneessä nuoruudensuhteessa) sellainen, että suhteen alussa haluan jonkin verran kyllä, mutta heti kun kumppanista tulee tuttu, haluni sammuu, eikä sitä sytytä mikään. Eikä siihen ole syytä jonka voisi ratkaista, en käytä hormonaalista ehkäisyä, en ole väsynyt, en masentunut... Alkuhuuman jälkeen ei vaan kertakaikkiaan _mieli_ syty vaikka yrittäisi mitä. Tästä huolimatta olen suostunut seksiin, mutta tokikaan seksi ei ole puoleltani mitenkään säkenöivää, koska en koe minkäänlaista kiihotusta tai intohimoa, en siis yhtään. Yritän olla mukana, mutta puuttuuhan siitä se aito himo.
(jatkuu).
Rehellisen kuuloista puhetta. Arvostan. Tämä lienee se kissa, joka pitäisi nostaa pöydälle monessa suhteessa, jossa nainen on haluton. Yleensä kaivetaan esiin se "kyllä hyvää seksiä arvostavan puolison kanssa jokainen haluaa"-kortti silloin kun naisen haluttomuudesta puhutaan. Jos mies on haluton tuo kortti pysyy kummasti pakassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan haluaisi elää haluttoman kumppanin kanssa, jos itse haluaa? Ei kukaan täysjärkinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutelmaa kylmyydestä antaa seksuaalisuuden kuvaaminen jalkojen levittelyksi ja pallien tyhjennykseksi. Toisaalla seksuaalisuus asetetaan toiseen vaakakuppiin muun inhimillisyyden vastapuolelle. On teillä tuossa vielä juteltavaaa kyllä. Onnea yritykseen. Sitähän teette, jos rakastatte.
Hyvä pointti. Tosiaan, tasapainovaaka jossa toisessa kupissa, perhe, sukulaiset, lapset, yhteiset illalliset, yhteinen elämä, koti, farmariauto ja kultainen noutaja... ja toisessa vaakakupissa ällöttävä jalkojen levitys, pallien tyhjennys, sottaisuus, eritteet, hiki, ähinä ja puhina...
Ikävä kyllä toimiva seksuaalinen yhteys parisuhteessa on monelle ihmiselle = mielenterveys.
Se tuottaa monelle haluttoman onnettomalle puolisolle paitsi pettymyksiä ja turhautumisia, myös niin voimakkaan kognitiivisen dissonanssin, että se muuttaa useimmiten rakkauden puolisoon katkeruuden myrkyksi.
Miten tuo toinen voi valehdella rakastavansa minua, mutta ei halua koskaan rakastella kanssani?
Haluttoman puolison kanssa elämästä tulee parhaassa tapauksessa jotenkin siedettävää, huonoimmassa tapauksessa yhtä tulenpalavaa helvettiä. Monen haluttoman ihmisen puoliso pohtii joka päivä, onko elämäni ja parisuhteeni siedettävää vai onko se pelkkää kurjuutta.
Ja lopulta kysymys myös haluttomille puolisoille: kuka haluaa olla suhteessa, jossa toinen osapuoli lähinnä sietää teidän läsnäoloanne?
Sietää sitä, että olette yhdessä?
Sietää yhteistä elämää, sietää yhteistä kotia, sietää farmariautoa ja kultaista noutajaa kanssanne?
"Elämä on siedettävää" voi monen haluttoman puoliso todeta.
Mutta pitkän parisuhteen pitäisi kestää yksi kysymys: jos saisit aloittaa parisuhteen tämän toisen ihmisen kanssa alusta uudelleen, haluaisitko?
Ja tähän kysymykseen pitäisi molempien pystyä vastaamaan "kyllä". Muutoin parisuhde ei ole mikään parisuhde, vaan kärsimysnäyttämö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap, oletko sinä pitänyt itsestäsi huolta, oletko säilynyt näyttävänä? Itse olin suhteessa haluton koska mieheni ei huolehtinut itsestään. Lihava ja huonokuntoinen, usein krapulainen mies ei vaan kiihottanut. Nyt uuden kanssa toimii, kuntoillaan yhdessä ja halutaan.
Eiköhän tässä kommentissa olennaisin sana ole tuo "uuden". Nainen kyllästyy suhteessa ja kaipaa uuden romanttisen alun ennen kuin se kaiken tieltään työntävä syvä naisellinen seksuaalisuus tulee taas näkyviin.
Naisen seksuaalisuus on tilannesidonnaista. Miehen seksuaalisuus toimii aina. Näin peruslähtökohtana, muutama poikkeus ei sitä muuta. Oletteko kuulleet miehestä jolta meni fiilis panna vaimoaan kun oli kuullut naapurin koiran sairastuneen. Naisista näitä löytyy.
Komppaan tätä. Tuo sana "uuden" on ratkaiseva.
Kun alun kaniini- vaihe on ohitettu, niin mikä vain asia ikkunaan lentäneestä pikkulinnusta katkenneen lenkkarinnauhan ja Englannin kuninkaan kruunajaisten kautta huonoon teeveeohjelmaan "vie fiilikset". Ei niin pientä asiaa ettei fiilikset mene. Sen sijaan, silloin kun on vauvakuume päällä, vieressä räjähtävä vetypommikaan ei vie fiiliksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutelmaa kylmyydestä antaa seksuaalisuuden kuvaaminen jalkojen levittelyksi ja pallien tyhjennykseksi. Toisaalla seksuaalisuus asetetaan toiseen vaakakuppiin muun inhimillisyyden vastapuolelle. On teillä tuossa vielä juteltavaaa kyllä. Onnea yritykseen. Sitähän teette, jos rakastatte.
Hyvä pointti. Tosiaan, tasapainovaaka jossa toisessa kupissa, perhe, sukulaiset, lapset, yhteiset illalliset, yhteinen elämä, koti, farmariauto ja kultainen noutaja... ja toisessa vaakakupissa ällöttävä jalkojen levitys, pallien tyhjennys, sottaisuus, eritteet, hiki, ähinä ja puhina...
Ikävä kyllä toimiva seksuaalinen yhteys parisuhteessa on monelle ihmiselle = mielenterveys.
Se tuottaa monelle haluttoman onnettomalle puolisolle paitsi pettymyksiä ja turhautumisia, myös niin voimakkaan kognitiivisen dissonanssin, että se muuttaa useimmiten rakkauden puolisoon katkeruuden myrkyksi.
Miten tuo toinen voi valehdella rakastavansa minua, mutta ei halua koskaan rakastella kanssani?
Haluttoman puolison kanssa elämästä tulee parhaassa tapauksessa jotenkin siedettävää, huonoimmassa tapauksessa yhtä tulenpalavaa helvettiä. Monen haluttoman ihmisen puoliso pohtii joka päivä, onko elämäni ja parisuhteeni siedettävää vai onko se pelkkää kurjuutta.
Ja lopulta kysymys myös haluttomille puolisoille: kuka haluaa olla suhteessa, jossa toinen osapuoli lähinnä sietää teidän läsnäoloanne?
Sietää sitä, että olette yhdessä?
Sietää yhteistä elämää, sietää yhteistä kotia, sietää farmariautoa ja kultaista noutajaa kanssanne?
"Elämä on siedettävää" voi monen haluttoman puoliso todeta.
Mutta pitkän parisuhteen pitäisi kestää yksi kysymys: jos saisit aloittaa parisuhteen tämän toisen ihmisen kanssa alusta uudelleen, haluaisitko?
Ja tähän kysymykseen pitäisi molempien pystyä vastaamaan "kyllä". Muutoin parisuhde ei ole mikään parisuhde, vaan kärsimysnäyttämö.
Loistava analyysi ja aiheellinen kysymys itse kullekin pohdittavaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap, oletko sinä pitänyt itsestäsi huolta, oletko säilynyt näyttävänä? Itse olin suhteessa haluton koska mieheni ei huolehtinut itsestään. Lihava ja huonokuntoinen, usein krapulainen mies ei vaan kiihottanut. Nyt uuden kanssa toimii, kuntoillaan yhdessä ja halutaan.
Eiköhän tässä kommentissa olennaisin sana ole tuo "uuden". Nainen kyllästyy suhteessa ja kaipaa uuden romanttisen alun ennen kuin se kaiken tieltään työntävä syvä naisellinen seksuaalisuus tulee taas näkyviin.
Naisen seksuaalisuus on tilannesidonnaista. Miehen seksuaalisuus toimii aina. Näin peruslähtökohtana, muutama poikkeus ei sitä muuta. Oletteko kuulleet miehestä jolta meni fiilis panna vaimoaan kun oli kuullut naapurin koiran sairastuneen. Naisista näitä löytyy.
Komppaan tätä. Tuo sana "uuden" on ratkaiseva.
Kun alun kaniini- vaihe on ohitettu, niin mikä vain asia ikkunaan lentäneestä pikkulinnusta katkenneen lenkkarinnauhan ja Englannin kuninkaan kruunajaisten kautta huonoon teeveeohjelmaan "vie fiilikset". Ei niin pientä asiaa ettei fiilikset mene. Sen sijaan, silloin kun on vauvakuume päällä, vieressä räjähtävä vetypommikaan ei vie fiiliksiä.
Tämä osui kyllä naulan kantaan. Muistan itsekin kun viimeisintä lasta tehtiin. Silloin naitiin aina kun viimeistä päivää ne tietyt päivät. Eikä ollut paikallakaan väliä. Panopaikaksi kelpasi sauna ja suihku. Kaikki temput kelpasi. Kaikki asennot kelpasi.Muistan kerrankin oltiin kylässä ja piti odottaa, että talonväki nukahtaa. Siinä vaimo ehti nukahtaa välissä ja herää panemaan. Nyt jos menisi tuollaisia ehdottamaan niin korville saisi ja vähintään viikon kuiva kausi.
Samoin asennotkin on vain vaimolle kelpaavat käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap, oletko sinä pitänyt itsestäsi huolta, oletko säilynyt näyttävänä? Itse olin suhteessa haluton koska mieheni ei huolehtinut itsestään. Lihava ja huonokuntoinen, usein krapulainen mies ei vaan kiihottanut. Nyt uuden kanssa toimii, kuntoillaan yhdessä ja halutaan.
Eiköhän tässä kommentissa olennaisin sana ole tuo "uuden". Nainen kyllästyy suhteessa ja kaipaa uuden romanttisen alun ennen kuin se kaiken tieltään työntävä syvä naisellinen seksuaalisuus tulee taas näkyviin.
Naisen seksuaalisuus on tilannesidonnaista. Miehen seksuaalisuus toimii aina. Näin peruslähtökohtana, muutama poikkeus ei sitä muuta. Oletteko kuulleet miehestä jolta meni fiilis panna vaimoaan kun oli kuullut naapurin koiran sairastuneen. Naisista näitä löytyy.
Komppaan tätä. Tuo sana "uuden" on ratkaiseva.
Kun alun kaniini- vaihe on ohitettu, niin mikä vain asia ikkunaan lentäneestä pikkulinnusta katkenneen lenkkarinnauhan ja Englannin kuninkaan kruunajaisten kautta huonoon teeveeohjelmaan "vie fiilikset". Ei niin pientä asiaa ettei fiilikset mene. Sen sijaan, silloin kun on vauvakuume päällä, vieressä räjähtävä vetypommikaan ei vie fiiliksiä.
Tämä osui kyllä naulan kantaan. Muistan itsekin kun viimeisintä lasta tehtiin. Silloin naitiin aina kun viimeistä päivää ne tietyt päivät. Eikä ollut paikallakaan väliä. Panopaikaksi kelpasi sauna ja suihku. Kaikki temput kelpasi. Kaikki asennot kelpasi.Muistan kerrankin oltiin kylässä ja piti odottaa, että talonväki nukahtaa. Siinä vaimo ehti nukahtaa välissä ja herää panemaan. Nyt jos menisi tuollaisia ehdottamaan niin korville saisi ja vähintään viikon kuiva kausi.
Samoin asennotkin on vain vaimolle kelpaavat käytössä.
Naiset käyttävät seksiä vallan välineenä, koska normaali mies kunnioittaa naista. Nainen ei niinkään miestä. Surullista, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sille valtakunnanpihtaajalle nykyisin kuuluu? Eli Emmi N. joka oli laskenut kuinka monta kertaa joutuu vielä panemaan miestään. Tuli kai avoin suhde tms?
Avoin suhde, jossa Emmi N. hehkuttaa nyt, kuinka hienoa on olla rakastajan vieressä, kun lapset ovat päivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Umpikujalta kuulostaa. Toisaalta, sinullahan on jo lapsia, joten et tarvitse enää miestä siinä asiassa. Olisiko ero sittenkin hyvä vaihtoehto, kummallekin. Sinä voisit etsiä itsellesi aseksuaalin miehen. Niin ikään moni homomies haluaa vielä tänä päivänäkin elää kulissiavioliitossa.
Tavallaan kumpikin voittaisi, ja saisi tehdä niitä asioita mikä oikeasti kiinnostaa. Miehesi saisi oikeasti hyvää seksiä uuden kumppaninsa kanssa, ja sinä voisit uuden kumppanisi kanssa pestä niitä mattoja.
Kuulostaa yksoikoisen helpolta, mutta entäs se rakkaus, siis rakkaus lasteni isään, kiintymys, perheemme, yhdessä rakennettu koti. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni ja tätä _meidän_ yhteistä elämää. En ole miestäni ottanut vain lasten saannin vuoksi, vaan koska rakastan häntä ihmisenä.
En minä halua ketään toista miestä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Alleviivaan nyt vielä, että rakastan omaa miestäni.
Tiedän, etten voi mitään sille jos mieheni haluaa erota tämän haluttomuuteni vuoksi. Että hänelle ei kompromissi riitäkään, vaan haluaa enemmän. Saahan hän haluta ja valita niin.
Mutta minut tämä mahdollinen ero jättää kyllä surulliseksi, yksinäiseksi ja loukatuksi, elämästäni katoaa ihminen jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn ja haluaisin loppuelämäni viettää. Kyllä minä selviän, jos ero tulee, ajan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika, perheateriat ja illanvietot, puoli sukua ja rakastamani mies, iso henkinen tuki ja turva elämästäni katoaa lopullisesti.
Tervetuloa tyhjyys, yksinäisyys ja ikävä. (on minulla ystäviä, mutta ymmärrätte varmaan mitä yksinäisyydellä tässä tarkoitan).
Kyllä tässä jotakin tiedän yksinäisyydestä minäkin. Koskaan en ole tuntenut itseäni yhtä yksinäiseksi kuin avioliitossa ollessani, kun oli vuoden päivät edellisestä seksistä ja vaimo ilmoitti että nyt jos ei ne kädet pysy omalla puolellasi sänkyä, saat painua sohvalle nukkumaan. Silloin, "avio"sängyssä pimeässä makuuhuoneen kattoa tuijottaessa tunsin olevani totaalisen yksin.
Tämä nykyinen, jo puolenkymmentä vuotta kestänyt sinkkuaika ei ole mitään siihen verrattuna.
Anna miehellesi edes lupa hakea seksi muualta. Tauteja et tarvitse pelätä, koska jos semmoisen miehesi saisikin niin ei se sinuun tartu, luonnollisesta syystä. Sopikaa miehesi kanssa tietty määräraha/kk, jolla hän voi käydä luotettavan ammattilaisen luona.
Näin toimien saat poimituksi rusinat pullasta, eli vapaudut seksistä jota miehesi haluaa ja saat pitää perhekulissin.
Perheeni (mies ja lapset) ei ole minulle mikään kulissi. Vaan elämäni tärkein, rakkain, merkittävin asia. Tämä korjaukseksi heti kärkeen.
Kuten aiemmin kerroin, pohdittiin mahdollisuutta avoimeen suhteeseen, johon voisi kuulua myös ammattilaisilla käynti. Mies itse vaan torppasi tämän, kun arveli rakastuvansa henkilöön, jonka kanssa harrastaa seksiä.
Maksullisella käyminen ei taida olla vaihtoehto jos mies on kerran romantikko, joka haluaa, että häntä halutaan.
Jos puolison kanssa ei voi keskustella ongelmasta niin kyllä se on selvä peli. Hän ei halua keskustella ettei tilanne vaan muuttuisi siihen että joutuu panemaan miehensä kanssa. Koska sehän keskustelun tavoite on.