Lue keskustelun säännöt.
Tilanne eskaloitu viime viikonloppuna ja nyt sitten ero tulossa seksin vuoksi
21.03.2023 |
Eli tavallinen tarina. Keski-ikäinen pari, parikyt vuotta oltu yhdessä, pari lasta ja seksiä todella niukasti suhteessa. Muuten elämässä kaikki kunnossa, terveys, talous, lapsilla menee hyvin jne. Minä tämän suhteen mies ja kärsinyt seksin puutteesta jo monta vuotta, mutta jotenkin aina vaan jaksanut uskoa, että se on väliaikaista ja tilanne tulee paranemaan jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että ei tähän parannusta ole tulossa. Minusta seksi ja kaikenlainen läheisyys olisi ihana lisä elämään, enkä ymmärrä miksi sitä ei hyödynnettäisi, kun kerran pariskunta ollaan. Haluan edelleen vaimoa todella paljon, hän on kaunis ja pitänyt itsestään kaikin tavoin hyvin huolta.
Viime lauantaina, kun oli aika mennä saunaan yhdessä, sanoinkin, että taidan saunoa tällä kertaa yksin. Vaimo oli ihan puulla päähän lyöty ja ihmetteli, että mistä minä nyt mökötän. Sanoin, että haluan saunoa rauhassa ja en kestä katsella häntä enää alasti, koska en saa koskettaa tai millään lailla osoittaa haluani. Vaimo suuttui tietenkin ja sanoi, että olen lapsellinen. Mutta en antanut periksi ja saunottiin sitten erillään. Saunassa päätin, että yritän kerran vielä keskustella asiasta vaimon kanssa ja yritin löytää parhaat mahdolliset keinot ja sanat asian käsittelyyn. Kysyin vaimolta mm. että miten hänestä olisi suotavaa, että minä ilmennän ja toteutan seksuaalisuuttani? Ja että seksuaalisuuteni ja haluni ei katoa mihinkään vaikka hän haluaa aina haudata nämä keskustelut. Olen keski-ikänen mies, jolla on vielä paljon haluja enkä ole valmis olemaan loppuikääni puutteessa. Vaimo ei keksinyt oikein mitään vastausta ja sanoi sitten, että minun pitää varmaan sitten vaihtaa naista. Ja minä totesin siihen, että näin se varmaan sitten on. Loppuilta totaali hiljaisuus.
Seuraavana aamuna sanoin, että en ole unohtanut eilistä keskustelun aihetta, että haluaako hän yrittää vielä keskustella vai aletaanko miettiä miten eroa lähdetään järjestelemään. Näin se tilanne sitten näköjään eskaloitui. Ei ollu varsinaisesti tarkoitus ero-korttia vielä lyödä pöytään, vaikka olen sitä useasti miettinytkin. Mutta en yksinkertaisesti keksi enää mitään keinoa, jos toinen ei asiasta halua keskustella. Oisko täällä muita haluttomia vaimoja, miten vastaisitte tuohon kysymykseen, että miten miehen sitten pitäisi seksuaalisuuttaan toteuttaa, jos te kieltäydytte siitä täysin?
Kommentit (239)
Aseksuaali ei, käsittäkseni halua tunne aluksikaan. Ei ole mitään "seksihuumaa", joten et varmaan ole sitä sitten.
Mutta jos vain täällä jahkailet, etkä aio menne apua hakemaan, niin sittenhän se on sun päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että moni täällä todella yksioikoisesti sekoittaa seksin ja rakkauden. Uskokaa huviksenne, toista ihmistä voi ihan aidosti rakastaa, vaikkei halua häntä seksuaalisesti. Kai te itsekin aidosti rakastatte esim. sisaruksianne, vanhempianne ja lapsianne, ihan täydestä sydämestä? Eivätkä he ole mitään "kulissia" jotka helposti vaihtaisi toiseen, vaan ihmisiä, jotka merkitsevät teille "kaikkea".
Tämä siis tuohon, että niin moni ei tunnu uskovan, että aidosti rakastan miestäni ja hän on minulle tärkeä.
Ja usea näkyy olevan sitä mieltä, että tässä eritahtisessa seksin haluamisessa kompromissi ei tosiaan riitä, vaan minun täytyisi täysin mukautua miehen tahtiin (joka toinen päivä), kompromissimme (2-3 x kk) ei siis riitä, joka tähän asti on ollut. Minähän en siis haluaisi ollenkaan, mutta olen kompromissiin suostunut. Mutta siis, teidänkään mielestä se ei riitä. Riittää vain se, että enemmän haluava saa juuri niin usein, kun haluaa?
Rakkaus omiin lapsiin, vanhempiin , sisaruksiin, on todellakin eri asia kuin rakkaus siihen omaan puolisoon, tai ainakin pitäisi olla.
Puolison erottaa kämppäkaverista seksi. Seksitön suhdekin on mahdollinen, jos molemmat ovat aseksuaaleja, ja asia on kummallekin ookoo.
Sori vaan, mutta kuulostaa siltä että rakastat lapsiasi ja perhettäsi, sekä mukavaa ja tasaista elämää. Miestäsi rakastat näitten edellämainittujen mahdollistajana.
Mitä sillä on väliä, mikä meidän mielestä riittää? Ei kai tämä ole mikään tuomioistuin. Apua on monenlaista. Sitä ilmeisesti tarvitsette, jos yhdessä meinaatte jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaali ei, käsittäkseni halua tunne aluksikaan. Ei ole mitään "seksihuumaa", joten et varmaan ole sitä sitten.
Mutta jos vain täällä jahkailet, etkä aio menne apua hakemaan, niin sittenhän se on sun päätös.
En minä jahkaile mitään. Mies jahkailee, hän miettii nyt riitänkö minä hänelle vai hakeeko eroa. Minä tulin vain kertomaan haluttoman osapuolen mietteitä, niitä tässä ketjussa kaivattiin. Ja tulin myös korjaamaan sen väärinkäsityksen, mikä täällä vallitsee, että haluton ei rakastaisi puolisoaan, ja on vain kylmä, tunteeton ja itsekäs.
Haluttomuudestani huolimatta olen aidosti puolisoani rakastava ihminen, ja minulle on todella, todella suuri suru ja elämäni isoin kipu, jos mies päättää eron ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaali ei, käsittäkseni halua tunne aluksikaan. Ei ole mitään "seksihuumaa", joten et varmaan ole sitä sitten.
Mutta jos vain täällä jahkailet, etkä aio menne apua hakemaan, niin sittenhän se on sun päätös.
En minä jahkaile mitään. Mies jahkailee, hän miettii nyt riitänkö minä hänelle vai hakeeko eroa. Minä tulin vain kertomaan haluttoman osapuolen mietteitä, niitä tässä ketjussa kaivattiin. Ja tulin myös korjaamaan sen väärinkäsityksen, mikä täällä vallitsee, että haluton ei rakastaisi puolisoaan, ja on vain kylmä, tunteeton ja itsekäs.
Haluttomuudestani huolimatta olen aidosti puolisoani rakastava ihminen, ja minulle on todella, todella suuri suru ja elämäni isoin kipu, jos mies päättää eron ottaa.
Miehelläsi on iso kynnys lähteä pitkästä parisuhteesta, joten miehellesi on todella, todella suuri suru ja elämänsä isoin kipu jos oma vaimo ei häntä fyysisesti halua.
Seksi on parisuhteen liima, mikä pitää suhteen koossa. Jos seksi ei toimi, ja halujen määrässä on iso ero, on ongelmia luvassa pidemmän päälle vaikka olisi kuinka pitkä parisuhde ja asiat päällisin puolin kunnossa. Tämä asia on nyt konkretisoitunut teille.
Mies on alkanut miettimään, voiko elää loppuelämänsä (koska sekin vähäinen seksi tulee teiltä loppumaan pian) ilman seksiä ja halutuksi tulemisen tunnetta.
Sinä et ongelmaa tunnista koska "meillähän on kaikki ihan hyvin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaali ei, käsittäkseni halua tunne aluksikaan. Ei ole mitään "seksihuumaa", joten et varmaan ole sitä sitten.
Mutta jos vain täällä jahkailet, etkä aio menne apua hakemaan, niin sittenhän se on sun päätös.
En minä jahkaile mitään. Mies jahkailee, hän miettii nyt riitänkö minä hänelle vai hakeeko eroa. Minä tulin vain kertomaan haluttoman osapuolen mietteitä, niitä tässä ketjussa kaivattiin. Ja tulin myös korjaamaan sen väärinkäsityksen, mikä täällä vallitsee, että haluton ei rakastaisi puolisoaan, ja on vain kylmä, tunteeton ja itsekäs.
Haluttomuudestani huolimatta olen aidosti puolisoani rakastava ihminen, ja minulle on todella, todella suuri suru ja elämäni isoin kipu, jos mies päättää eron ottaa.
Minusta tämä puoli oli mielenkiintoista kuulla. Ikävä kyllä täällä on ihmisiä jotka näkevät asiat vain yhdestä suunnasta vaikka kuinka yrittäisi selittää, ei kannata välittää heidän ilkeilystään.
Vaikutelmaa kylmyydestä antaa seksuaalisuuden kuvaaminen jalkojen levittelyksi ja pallien tyhjennykseksi. Toisaalla seksuaalisuus asetetaan toiseen vaakakuppiin muun inhimillisyyden vastapuolelle. On teillä tuossa vielä juteltavaaa kyllä. Onnea yritykseen. Sitähän teette, jos rakastatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutelmaa kylmyydestä antaa seksuaalisuuden kuvaaminen jalkojen levittelyksi ja pallien tyhjennykseksi. Toisaalla seksuaalisuus asetetaan toiseen vaakakuppiin muun inhimillisyyden vastapuolelle. On teillä tuossa vielä juteltavaaa kyllä. Onnea yritykseen. Sitähän teette, jos rakastatte.
Hyvä pointti. Tosiaan, tasapainovaaka jossa toisessa kupissa, perhe, sukulaiset, lapset, yhteiset illalliset, yhteinen elämä, koti, farmariauto ja kultainen noutaja... ja toisessa vaakakupissa ällöttävä jalkojen levitys, pallien tyhjennys, sottaisuus, eritteet, hiki, ähinä ja puhina...
Ei sinua mikään estä rakastamasta miestäsi vaikka hän hakee seksin muualta.
Ja jos hän rakastuu seksikumppaniinsa niin sitten rakastuu.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi vapaaehtoista ja
seksiin tarvitaan kaksi halukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja rakkautta voi olla ilman parisuhdetta ja seksiä.
Naisena en voisi elää ilman seksiä, en sitten millään. Miksi mennä yhteen lainkaan jos ei saa seksiä, se on luonnollista ja tosiaan pitää ihmiset yhdessä ei pyykinpesu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi vaihtoehdot eli seksi-osion perusneuvojen kertaus paikallaan.
Tutut neljä vaihtoehtoa kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville sukupuolesta riippumatta:
1. Sopeudu tilanteeseen.
2. Jos et voi sopeutua tilanteeseen, hae seksi muualta joko luvan kanssa tai ilman.
3. Jos et sopeudu tilanteeseen, etkä halua hakea seksiä muualta, eroa.
4. Jos eroaminenkaan ei miellytä, palaa takaisin kohtaan yksi ja aloita alusta.
Jatka niin kauan kunnes löydät mielestäsi vähiten huonon vaihtoehdon ja toteuta se. Muita vaihtoehtoja ei nimittäin ole.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vaan on tommosia että ei puolison tarpeet kiinnosta vaikka ehkä kannattaisi. Olihan sun vaimolla vuosia aikaa ajatella asiaa muistakin näkökulmasta, vaan ei.
Meillä oli toisinpäin ja miehellä matala libido johtuen luultavimmin stressistä ja alipainosta. Ihmeellistä miten pitkälle on valmis venymään ja joustamaan pelastaakseen avioliittonsa, mutta lopulta tuli se päivä kun en enää empinyt vaan sain tehtyä päätöksen erota. Aivot kääntyivät siihen asentoon, että en enää tahdo pelastaa mitään sen ihmisen kanssa enkä rakasta miestä, joka ei vuosiin pysty miettimään minun, vaimonsa, onnellisuutta eikä anna arvoa ajatuksilleni. Ratkaisevasti viimeisenä oli pari viikkoa putkeen sellaista tylytystä ja päälle ratkaiseva viikonloppu, jona mies tuhosi käytöksellään kaiken. Teki ratkaisevat viimeiset väärät valinnat.
Mies ei kuitenkaan tahtonut erota ja sovimme viimeisestä mahdollisuudesta. Hän yritti vielä järjestää enemmän yhteistä aikaa, elokuvailtoja ym. ja osoittaa siten hellyyttä. Ei kuitenkaan voinut toteuttaa toiveitani vaan tuputti omiaan. Seksiäkään ei edelleenkään voinut haluta kuin omasta aloitteestaan kerran viikossa. Kehtasi vielä väittää, ettei halunnut seksiä kun kanssani ei saanut sellaista, mitä tahtoi. Vaikka minulle sopi oikeastaan kaikki, seksimme oli monipuolista ja huomioin miestä ja hänen fantasioitaan paljon. Kropasta ja naamastakaan se ei ollut kiinni. Vielä olisi pitänyt olla hänelle parempaa, jonkin. Kehtasi valittaa kuinka tiesi minun nauttivan yhdynnästä ja hän ei tahtonut sitä yhtä usein/paljon. Joten oli päättänyt yksipuolisesti, että olemme molemmat kokonaan ilman?? Niin typerä asenne, ettei sitä pysty käsittämään, kuin minun pitäisi huolehtia yksin kaikesta ja kannatella sitä paskaliittoa. Tajusin, etten tahdo häntä enää edes vaikka muuttuisikin.
Lähdin, en enää halunnut miestä elämääni. Hän tahtoisi vielä palata yhteen, mutta liian vähän, liian myöhään. Se juna meni jo. Olen lähes loputtomattoman joustava ihminen, joten yllätyin itsekin kun päätäni ei enää pystynyt kääntämään. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa täytyy vuosia joustaa ja luopua omista toiveistaan toisen välittämättä, kanssa ei lopulta tahdokaan jatkaa. Sitä vaan tajuaa, että viihtyy paremmin ilman puolisoa, mikä on tietysti surullista ja masentavaakin.
Asumme nyt molemmat lähellä lasten koulua ja lapset näkevät kumpaakin vanhempaa melkein joka päivä. En ole koskaan ollut täysin masentunut aiemmin, mutta nyt eron jälkeen asiat painavat mieltä eri tavalla kun optimistinen yhteisen tulevaisuuden ajattelu on poissa. Olen samalla iloinen, että voin elää sellaista elämää kuin tahdon ilman rajoittavaa parisuhdetta, jossa oli pakko joustaa ja pettyä, saan elää myös ilman torjutuksi tulemista. Samalla suren sitä, etten saanut vastakaikua, mitä kauan kaipasin.
Elämä ei kuitenkaan ole niin pitkä, että sitä kannattaisi virua toivottomassa suhteessa. Lapset voi hoitaa yhtä hyvin eronkin jälkeen.
Tää on ihan kuin mun elämästä. Sillä erolla, etten ole vielä lähtenyt. N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vaan on tommosia että ei puolison tarpeet kiinnosta vaikka ehkä kannattaisi. Olihan sun vaimolla vuosia aikaa ajatella asiaa muistakin näkökulmasta, vaan ei.
Meillä oli toisinpäin ja miehellä matala libido johtuen luultavimmin stressistä ja alipainosta. Ihmeellistä miten pitkälle on valmis venymään ja joustamaan pelastaakseen avioliittonsa, mutta lopulta tuli se päivä kun en enää empinyt vaan sain tehtyä päätöksen erota. Aivot kääntyivät siihen asentoon, että en enää tahdo pelastaa mitään sen ihmisen kanssa enkä rakasta miestä, joka ei vuosiin pysty miettimään minun, vaimonsa, onnellisuutta eikä anna arvoa ajatuksilleni. Ratkaisevasti viimeisenä oli pari viikkoa putkeen sellaista tylytystä ja päälle ratkaiseva viikonloppu, jona mies tuhosi käytöksellään kaiken. Teki ratkaisevat viimeiset väärät valinnat.
Mies ei kuitenkaan tahtonut erota ja sovimme viimeisestä mahdollisuudesta. Hän yritti vielä järjestää enemmän yhteistä aikaa, elokuvailtoja ym. ja osoittaa siten hellyyttä. Ei kuitenkaan voinut toteuttaa toiveitani vaan tuputti omiaan. Seksiäkään ei edelleenkään voinut haluta kuin omasta aloitteestaan kerran viikossa. Kehtasi vielä väittää, ettei halunnut seksiä kun kanssani ei saanut sellaista, mitä tahtoi. Vaikka minulle sopi oikeastaan kaikki, seksimme oli monipuolista ja huomioin miestä ja hänen fantasioitaan paljon. Kropasta ja naamastakaan se ei ollut kiinni. Vielä olisi pitänyt olla hänelle parempaa, jonkin. Kehtasi valittaa kuinka tiesi minun nauttivan yhdynnästä ja hän ei tahtonut sitä yhtä usein/paljon. Joten oli päättänyt yksipuolisesti, että olemme molemmat kokonaan ilman?? Niin typerä asenne, ettei sitä pysty käsittämään, kuin minun pitäisi huolehtia yksin kaikesta ja kannatella sitä paskaliittoa. Tajusin, etten tahdo häntä enää edes vaikka muuttuisikin.
Lähdin, en enää halunnut miestä elämääni. Hän tahtoisi vielä palata yhteen, mutta liian vähän, liian myöhään. Se juna meni jo. Olen lähes loputtomattoman joustava ihminen, joten yllätyin itsekin kun päätäni ei enää pystynyt kääntämään. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa täytyy vuosia joustaa ja luopua omista toiveistaan toisen välittämättä, kanssa ei lopulta tahdokaan jatkaa. Sitä vaan tajuaa, että viihtyy paremmin ilman puolisoa, mikä on tietysti surullista ja masentavaakin.
Asumme nyt molemmat lähellä lasten koulua ja lapset näkevät kumpaakin vanhempaa melkein joka päivä. En ole koskaan ollut täysin masentunut aiemmin, mutta nyt eron jälkeen asiat painavat mieltä eri tavalla kun optimistinen yhteisen tulevaisuuden ajattelu on poissa. Olen samalla iloinen, että voin elää sellaista elämää kuin tahdon ilman rajoittavaa parisuhdetta, jossa oli pakko joustaa ja pettyä, saan elää myös ilman torjutuksi tulemista. Samalla suren sitä, etten saanut vastakaikua, mitä kauan kaipasin.
Elämä ei kuitenkaan ole niin pitkä, että sitä kannattaisi virua toivottomassa suhteessa. Lapset voi hoitaa yhtä hyvin eronkin jälkeen.
Moni tälläkin palstalla oleva mies olisi ikionnellinen jos voisi vaihtaa enemmän tai vähemmän seksittömän elämänsä kertaan viikossa!
Siis tämä haluton puoliso ei selvästikään ymmärrä yhtään, miten pahalta miehestään varmasti tuntunut vuosikausia tyhjentää kassejaa haluttomaan puolisoon. Ei intohimoa, halua, ns seksuaalista rakkautta, halutuksi tulemisen tunnetta; kaikkea sitä mitä ei saa mistään muualta kuin kumppaniltaan, jos on yksiavioisessa suhteessa. Tunnetta, miten yhteinen , molempien haluama seksi, lähentää puolisoja, maustaa arjen taivallusta, tuottaa monenlaisia mielihyvähormoneja jne.
Olisin äärettömän onneton suhteessa, jossa puolisoni ei haluaisi minua myös seksuaalisesti. Tuntisin oloni häpeälliseksi ja torjutuksi. Tärkeä, voimaannuttava ja lähentävä osa-alue puuttuisi kokonaan. Kyllä, pohtisin sellaisessa tilanteessa eroa.
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä haluton puoliso ei selvästikään ymmärrä yhtään, miten pahalta miehestään varmasti tuntunut vuosikausia tyhjentää kassejaa haluttomaan puolisoon. Ei intohimoa, halua, ns seksuaalista rakkautta, halutuksi tulemisen tunnetta; kaikkea sitä mitä ei saa mistään muualta kuin kumppaniltaan, jos on yksiavioisessa suhteessa. Tunnetta, miten yhteinen , molempien haluama seksi, lähentää puolisoja, maustaa arjen taivallusta, tuottaa monenlaisia mielihyvähormoneja jne.
Olisin äärettömän onneton suhteessa, jossa puolisoni ei haluaisi minua myös seksuaalisesti. Tuntisin oloni häpeälliseksi ja torjutuksi. Tärkeä, voimaannuttava ja lähentävä osa-alue puuttuisi kokonaan. Kyllä, pohtisin sellaisessa tilanteessa eroa.
Hyvä kirjoitus, tätä se olisi ilman seksiä parisuhteessa. Luojan kiitos, että vaimoni on aina ajatellut minun parastani kaikessa, kuten minäkin hänen. Itse päätin jo nuorena naimisiin menessä, että jos seksi, vaimon halut ja halutuksi itsensä tunteminen loppuvat lähden samalla seisomalla. Mutta ei ole onneksi edes koskaan tarvinnut moista miettiä eikä sitä, etteikö oltaisi hautaan asti yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä haluton puoliso ei selvästikään ymmärrä yhtään, miten pahalta miehestään varmasti tuntunut vuosikausia tyhjentää kassejaa haluttomaan puolisoon. Ei intohimoa, halua, ns seksuaalista rakkautta, halutuksi tulemisen tunnetta; kaikkea sitä mitä ei saa mistään muualta kuin kumppaniltaan, jos on yksiavioisessa suhteessa. Tunnetta, miten yhteinen , molempien haluama seksi, lähentää puolisoja, maustaa arjen taivallusta, tuottaa monenlaisia mielihyvähormoneja jne.
Olisin äärettömän onneton suhteessa, jossa puolisoni ei haluaisi minua myös seksuaalisesti. Tuntisin oloni häpeälliseksi ja torjutuksi. Tärkeä, voimaannuttava ja lähentävä osa-alue puuttuisi kokonaan. Kyllä, pohtisin sellaisessa tilanteessa eroa.
Olen samaa mieltä. Seksi haluttoman puolison kanssa ei todellakaan tuota juuri minkäänlaista nautintoa. Jää vain tyhjä olo.
Meillä on jossain määrin samanlaista. Vaimon puheesta voi rivien välistä lukea kuinka seksi ei oikeasti kiinnosta minun kanssa vaan sitä harrastetaan ilmeisesti minua miellyyttääkseen. Hänelle kyllä yksinään seksi maistuu.
Tilanne klassinen eli ennen lapsiluvun täyttymistä seksi oli monipuolista ja sitä oli usein. Sen jälkeen seksiä on vain kun hän niin ilmoittaa ja vain hänelle kelpaavia asioita voi tehdä.
Välillä tuntuu, että minua pidetään mukana vain tekemässä niitä miesten töitä niin vaimolle kuin hänen kädettömille sukulaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä haluton puoliso ei selvästikään ymmärrä yhtään, miten pahalta miehestään varmasti tuntunut vuosikausia tyhjentää kassejaa haluttomaan puolisoon. Ei intohimoa, halua, ns seksuaalista rakkautta, halutuksi tulemisen tunnetta; kaikkea sitä mitä ei saa mistään muualta kuin kumppaniltaan, jos on yksiavioisessa suhteessa. Tunnetta, miten yhteinen , molempien haluama seksi, lähentää puolisoja, maustaa arjen taivallusta, tuottaa monenlaisia mielihyvähormoneja jne.
Olisin äärettömän onneton suhteessa, jossa puolisoni ei haluaisi minua myös seksuaalisesti. Tuntisin oloni häpeälliseksi ja torjutuksi. Tärkeä, voimaannuttava ja lähentävä osa-alue puuttuisi kokonaan. Kyllä, pohtisin sellaisessa tilanteessa eroa.
Olen samaa mieltä. Seksi haluttoman puolison kanssa ei todellakaan tuota juuri minkäänlaista nautintoa. Jää vain tyhjä olo.
Meillä on jossain määrin samanlaista. Vaimon puheesta voi rivien välistä lukea kuinka seksi ei oikeasti kiinnosta minun kanssa vaan sitä harrastetaan ilmeisesti minua miellyyttääkseen. Hänelle kyllä yksinään seksi maistuu.
Tilanne klassinen eli ennen lapsiluvun täyttymistä seksi oli monipuolista ja sitä oli usein. Sen jälkeen seksiä on vain kun hän niin ilmoittaa ja vain hänelle kelpaavia asioita voi tehdä.
Välillä tuntuu, että minua pidetään mukana vain tekemässä niitä miesten töitä niin vaimolle kuin hänen kädettömille sukulaisille.
Haluttomalle puolisolle tällaisten "seksi haluttoman puolison kanssa ei tuota minkäänlaista nautintoa" lukeminen aiheuttaa lähes lamaannuttavan paniikin. Uskon ja ymmärrän siis, kun sanotte että on hirveää kun puoliso ei halua seksiä kanssanne...
Mutta toivottavasti uskotte myös, että haluttomalle tällainen tieto luo ihan hirveän paineen ja ahdistuksen.
Jos yritän selittää tuntemuksiani, on tämä kuin joku osottaisi aseella minulle rakkaita henkilöitä, ja sanoisi, että jos en nyt hyppää kalliolta ja "ala lentää", rakkaat henkilöt kuolevat.
En todellakaan osaa lentää (= en osaa nauttia seksistä), yrittänyt olen kaikenmaailman tekosiivillä, tavoilla, hypyillä ja loikilla, hampaat irvessä ja tosissani.
Kukaan ei voi auttaa minua, koska minulta ei ole siipi poikki tai murtunut, vaan minulla ei ole siipiä ollenkaan. (= lääkäreistä ja hormoneista ei ole apua, kun ei ole mitään psyykkistä eikä fyysistä vikaa, vaan ominaisuus).
Eli mitä voin tehdä? Hypätä ja mäjähtää maahan, ja/tai epätoivoisena, sydän murtuneena ja kauhuissani vain katsoa, kun kaikki minulle rakas viedään minulta lopullisesti? (ehjä perhe, rakas puoliso, lasten läsnäolo viikonloppuisin, yhteinen arki, yhteiset lomat, yhteinen koti, puolison läheiseksi muodostunut suku...)
Ihan järkyttävä ruuvipenkki, enkä voi tehdä mitään. Teeskentely on kielletty, eikä kompromissikaan puolisolle käy(!!!), ainoa mikä käy ja tyydyttää häntä on se hänen tiuha tahtinsa ja "aito lentäminen", jota en kertakaikkiaan osaa enkä pysty.
Eli vaihtoehdoksi jää vain katsoa sivusta, kun kaikki 20 vuotta rakkaudella rakennettu hajotetaan, ja syy siitä ripustetaan vieläpä yksin minun harteilleni.
Että tältä siis tuntuu haluttomasta.
Ja joo, laitelkaa vaan niitä alanuolia, tiedän olevani seksipalstalla, jossa haluttomia (minua ymmärtäviä) ei juurikaan käy. Tämä jääköön myös minun viimeiseksi viestiksi täällä. Ei sellaisille voi selittää, jotka eivät edes halua yrittää ymmärtää, kuten joku tuossa aiemmin jo kommentoikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä haluton puoliso ei selvästikään ymmärrä yhtään, miten pahalta miehestään varmasti tuntunut vuosikausia tyhjentää kassejaa haluttomaan puolisoon. Ei intohimoa, halua, ns seksuaalista rakkautta, halutuksi tulemisen tunnetta; kaikkea sitä mitä ei saa mistään muualta kuin kumppaniltaan, jos on yksiavioisessa suhteessa. Tunnetta, miten yhteinen , molempien haluama seksi, lähentää puolisoja, maustaa arjen taivallusta, tuottaa monenlaisia mielihyvähormoneja jne.
Olisin äärettömän onneton suhteessa, jossa puolisoni ei haluaisi minua myös seksuaalisesti. Tuntisin oloni häpeälliseksi ja torjutuksi. Tärkeä, voimaannuttava ja lähentävä osa-alue puuttuisi kokonaan. Kyllä, pohtisin sellaisessa tilanteessa eroa.
Olen samaa mieltä. Seksi haluttoman puolison kanssa ei todellakaan tuota juuri minkäänlaista nautintoa. Jää vain tyhjä olo.
Meillä on jossain määrin samanlaista. Vaimon puheesta voi rivien välistä lukea kuinka seksi ei oikeasti kiinnosta minun kanssa vaan sitä harrastetaan ilmeisesti minua miellyyttääkseen. Hänelle kyllä yksinään seksi maistuu.
Tilanne klassinen eli ennen lapsiluvun täyttymistä seksi oli monipuolista ja sitä oli usein. Sen jälkeen seksiä on vain kun hän niin ilmoittaa ja vain hänelle kelpaavia asioita voi tehdä.
Välillä tuntuu, että minua pidetään mukana vain tekemässä niitä miesten töitä niin vaimolle kuin hänen kädettömille sukulaisille.Haluttomalle puolisolle tällaisten "seksi haluttoman puolison kanssa ei tuota minkäänlaista nautintoa" lukeminen aiheuttaa lähes lamaannuttavan paniikin. Uskon ja ymmärrän siis, kun sanotte että on hirveää kun puoliso ei halua seksiä kanssanne...
Mutta toivottavasti uskotte myös, että haluttomalle tällainen tieto luo ihan hirveän paineen ja ahdistuksen.
Jos yritän selittää tuntemuksiani, on tämä kuin joku osottaisi aseella minulle rakkaita henkilöitä, ja sanoisi, että jos en nyt hyppää kalliolta ja "ala lentää", rakkaat henkilöt kuolevat.
En todellakaan osaa lentää (= en osaa nauttia seksistä), yrittänyt olen kaikenmaailman tekosiivillä, tavoilla, hypyillä ja loikilla, hampaat irvessä ja tosissani.
Kukaan ei voi auttaa minua, koska minulta ei ole siipi poikki tai murtunut, vaan minulla ei ole siipiä ollenkaan. (= lääkäreistä ja hormoneista ei ole apua, kun ei ole mitään psyykkistä eikä fyysistä vikaa, vaan ominaisuus).
Eli mitä voin tehdä? Hypätä ja mäjähtää maahan, ja/tai epätoivoisena, sydän murtuneena ja kauhuissani vain katsoa, kun kaikki minulle rakas viedään minulta lopullisesti? (ehjä perhe, rakas puoliso, lasten läsnäolo viikonloppuisin, yhteinen arki, yhteiset lomat, yhteinen koti, puolison läheiseksi muodostunut suku...)
Ihan järkyttävä ruuvipenkki, enkä voi tehdä mitään. Teeskentely on kielletty, eikä kompromissikaan puolisolle käy(!!!), ainoa mikä käy ja tyydyttää häntä on se hänen tiuha tahtinsa ja "aito lentäminen", jota en kertakaikkiaan osaa enkä pysty.
Eli vaihtoehdoksi jää vain katsoa sivusta, kun kaikki 20 vuotta rakkaudella rakennettu hajotetaan, ja syy siitä ripustetaan vieläpä yksin minun harteilleni.
Että tältä siis tuntuu haluttomasta.
Ja joo, laitelkaa vaan niitä alanuolia, tiedän olevani seksipalstalla, jossa haluttomia (minua ymmärtäviä) ei juurikaan käy. Tämä jääköön myös minun viimeiseksi viestiksi täällä. Ei sellaisille voi selittää, jotka eivät edes halua yrittää ymmärtää, kuten joku tuossa aiemmin jo kommentoikin.
En usko tosiaan että saat kovin montaa ymmärtävää viestiä kävijäkunnasta johtuen, mutta jos yhtään lohduttaa uskon itse ymmärtäväni. En ole tosin haluton, mutta minulla on muita ongelmia parisuhdeseksissä ja jollain tavalla samanlainen olo: minulta vaaditaan jotain semmoista johon en vain kykene. Ja se kykenemättömyys tekee minusta hirveän ja itsekkään ihmisen niiden silmissä jolla tätä ominaisuutta ei ole. Toivon että saatte ongelmanne ratkaistua molempia tyydyttävällä tavalla vaikka helppoa se ei varmasti ole.
Huomaan, että moni täällä todella yksioikoisesti sekoittaa seksin ja rakkauden. Uskokaa huviksenne, toista ihmistä voi ihan aidosti rakastaa, vaikkei halua häntä seksuaalisesti. Kai te itsekin aidosti rakastatte esim. sisaruksianne, vanhempianne ja lapsianne, ihan täydestä sydämestä? Eivätkä he ole mitään "kulissia" jotka helposti vaihtaisi toiseen, vaan ihmisiä, jotka merkitsevät teille "kaikkea".
Tämä siis tuohon, että niin moni ei tunnu uskovan, että aidosti rakastan miestäni ja hän on minulle tärkeä.
Ja usea näkyy olevan sitä mieltä, että tässä eritahtisessa seksin haluamisessa kompromissi ei tosiaan riitä, vaan minun täytyisi täysin mukautua miehen tahtiin (joka toinen päivä), kompromissimme (2-3 x kk) ei siis riitä, joka tähän asti on ollut. Minähän en siis haluaisi ollenkaan, mutta olen kompromissiin suostunut. Mutta siis, teidänkään mielestä se ei riitä. Riittää vain se, että enemmän haluava saa juuri niin usein, kun haluaa?