potilaan asioista ei pitäisi kailottaa muiden kuullen
”Sinullahan oli se keskenmeno ja olit tulossa kaavintaan” – potilaan asioista ei pitäisi kailottaa muiden kuullen
Sairaalan toiminnassa ahdisti se, ettei potilaiden yksityisyydellä ei tuntunut olevan merkitystä.
Juuri tämä asia ahdistaa itseänikin terveydenhoidossa.
hs.fi/mielipide/art-2000005112790.html
Kommentit (210)
Terveystietojen lisäksi kailotetaan muutakin. "Oletko töissä paikassa X?" Kysyi lääkäri osastolla sairaalassa muiden potilaiden kuullen, kun näki papereista ammattini. Kiva, kun olisin halunnut olla anonyymisti.
Makasin päivystysosastolla kivuissani ja tärisevänä, verikokeet ym oli jo otettu. Lääkäri tutki minua, muttei silmämääräisesti löytänyt syytä ololleni ja verikokeet olivat ok. Osa tutkimuksista oli vielä tulossa eivätkä kaikki tulokset olleet tulleet jo tehdyistä tutkimuksista. Tässä tilanteessa lääkäri päätti minun kuvittelevan olevani sairaana, haukkui minut toisen potilaan kuullen valehtelijaksi ja laittoi minut kotiin.
Työterveydestä määrättiin onneksi sairauslomaa ja tarkempia tutkimuksia.
Mikä yksityisyys? Joka välissä kysellään sotua, oireita pitäisi kuvailla kaikkien kuullen ääneen...
Välii?
Sairaalassa maatessa kysellään muutenkin naapureilta muun rupattelun ohella miksi nämä ovat siellä, ei nuo tiedot mitään salaisuuksia ole. Tässä ei ollut kyse edes mistään nolosta tai hävettävästä jutusta, kuten vaikkapa mielenterveyden ongelmista, vaan ihan normaali keskenmeno. Ei kukaan synnytystäkään häpeä ja kaikki tietävät kyllä mistä me jokainen olemme tähän maailmaan tupsahtaneet, miksi sitten keskenmenoa.
Myös hesarin artikkelissa mainitittu identiteettivarkauden pelko, kun petinaapurit kuulevat hetun, on turhaa hysteriaa. Kuka muistaa sattumalta kuulemansa hetun ja miten sitä voisi muka väärinkäyttää?
Vierailija kirjoitti:
Välii?
Sairaalassa maatessa kysellään muutenkin naapureilta muun rupattelun ohella miksi nämä ovat siellä, ei nuo tiedot mitään salaisuuksia ole. Tässä ei ollut kyse edes mistään nolosta tai hävettävästä jutusta, kuten vaikkapa mielenterveyden ongelmista, vaan ihan normaali keskenmeno. Ei kukaan synnytystäkään häpeä ja kaikki tietävät kyllä mistä me jokainen olemme tähän maailmaan tupsahtaneet, miksi sitten keskenmenoa.
Myös hesarin artikkelissa mainitittu identiteettivarkauden pelko, kun petinaapurit kuulevat hetun, on turhaa hysteriaa. Kuka muistaa sattumalta kuulemansa hetun ja miten sitä voisi muka väärinkäyttää?
Kaikilla ne syyt sairaalassa oloon ei oo mitään kivoja aiheita, joista haluaisi höpöttää tuntemattomien huonetoverien kans. Vai olisitko itse valmis jakamaan asiasi ventovieraiden kanssa?
Yksityisyys on vaan kaunis ajatus terveydenhuollossa. Ja ajatuksen tasolle se jää.
Minusta tämä on ongelma ihan koko terveydenhuollossa. Potilaan yksityisyyttä ei kunnioiteta. Jouduin nuorena aikuisena tutkimuksiin ja hoitaja käski laittaa päälle sellaisen klassisen sairaalapaidan, joka on selästä auki. Sen jälkeen kävi ilmi, että minun piti kurvata vastaanottotilan halki ja yhden käytävän verran tutkimushuoneeseen tässä paidassani ja kun yritin vähän vastustella hoitaja tokaisi halveksivasti: kuka nyt sitä sinun peppuasi katselisi. Ihan niin kuin tuossa tilanteessa olisi jokin pointti se, että muita ei kiinnosta. Miksi siis tutkimukset tehdään suljetuissa tiloissa? Miksi leikkauksista ei ole suoraa lähetystä kaikelle kansalle? Kuka nyt kenenkään potilaan yksityisiä paikkoja tuijottelisi?
Koko työyhteisöä vaivaa kammottava asennevamma, jota he itse eivät edes tajua. Kaikki eivät halua näytellä paikkojaan tuntemattomille eivätkä kaikki halua tuntemattomien eikä tuttujenkaan kuulevan sairauksistaan ja ongelmistaan - oli ne noloja tai ei.
Koulumaailmassa oppilaan asioista ei saa tietää edes luokanvalvoja kun pitää olla niin hyshys mutta terveyskeskuksessa ne samat asiat voidaan kailottaa vastaanottotilassa kenen tahansa kuullen. Missä logiikka?
Onhan se aika hassua että kirjallisten potilastietojen kanssa on tietosuoja ja kontrolli ihan viimeisen päälle, mutta suullisesti käytävillä ja saleissa huudellaan ihan surutta koko kansalle toisten terveystiedot.
Eniten ahdistaa oikeasti arkaluonteisten, nolojen ja kipeiden asioiden huutelu. Siis just keskenmeno, gynekologiset/suolen toimintaan liittyvät jutut, syöpäepäilyt, mielenterveysasiat jne.
Kyllä kun lääkärinkierto tulee kälättäjäakkojen kuusi paikkaiseen huoneeseen, niin on hiljasta kuin kirkossa jotta kuullaan kaikki lääkärinkeskustelut kullekin potilaalle.
Hyvä kun oven saa kiinni, niin jo räjähtää huone spekuloimaan kuulemaansa.
Olisi kamalaa joutua itse potilaaksi omalle osastolleni, ei todellakaan yksityisyyttä.
Terv. Sh
Mun poika oli aikoinaan toimenpiteessä sairaalassa ja heräämössä oli hoitaja kailottanut pojan asioita isoon ääneen. Poika, silloin 16 v, kertoi onneksi mulle. Tein siitä valituksen ja leikkurin hoitaja sai siitä huomautuksen (toivottavasti oppi pitämään suutaan soukemmalla) ja minä äitinä anteeksipyynnön oikein henk.koht. puhelimitse joltain leikkurin ylihoitajalta. Pojaltahan se olisi pitänyt pyytää, mutta välitin terveiset..
Meidän paikallisessa apteekissa vartija seisoo aina tiskin vieressä ja kyttää kaikkien ostoksia. Inhottavaa ostaa jotain arkaluonteista, kun se kuulee ja näkee kaiken.
En ole kovin usein ollut sairaalassa, mutta viimeksi kun olin, mulle oli yllätys, että nykyisin on sekahuoneita. Kun mut vietiin heräämöstä osastolle, neljän hengen huoneessa olin ainoa nainen. Ja kun kahden viikon päästä pääsin kotiin, huoneessa oli kolme naista ja yksi mies. Kaikki hoitotoimenpiteet tehtiin huoneessa ja vain väliverho vedettiin näköesteeksi, vaikka osa potilaista olikin jo liikkeellä. Aluksi se tuntui hieman kiusalliselta, mutta olin niin väsynyt ja kivulias, että en jaksanut asiaa sen enempää miettiä. Lääkärikierrot tietenkin tehtiin huoneisiin ja kaikenhan muut potilaat kuulivat, mitä lääkärit potilaan kanssa puhuivat.
Kävin päivystyksessä pari viikkoa sitten ja sain petipaikan. Huoneessa lisäksi n. 10 muuta paikkaa ja pelkät verhot esteenä. Siinä kuuli kaikkien muiden oireet, entiset vaivat, diagnoosit, sosiaalitunnukset yms. Tosi kiva.
Miehellä oli joskus nuorempana virtsakiviä. Kaikki joilla on kokemusta niistä tai on nähnyt joskus jonkun kärvistelevän niissä kivuissa niin tietää että se kipu on todella kovaa ja yleensä tarvitaan sairaalahoitoa kipuun.
Mies hakeutui sitten hoitoon ja kertoi mistä epäilee olevan kyse, koska ei ollut eka kerta (hyvä jos pystyi puhumaan ja kävelikin ihan kumarassa), niin lääkäri tähän kailottaa että sulla on varmaan sukupuolitauti! Niiku mitä?! :D eikai mikään sukupuolitauti laita ihmistä kierimään lattialla kivusta. Testit kuitenkin otettiin ja olivat yllätys yllätys puhtaat. Ja lääkärikin viimein tajusi että ei taida olla mikään pieni vaiva kyseessä.
Tää nyt ei ollut mitenkään niin paha tai yksityisyyttä loukkaava, mutta jäänyt mieleen :D
Mies sanoi että kyllä sillon nuorena hävetti jos joku nyt luuli että häneltä löytyi liuta tauteja kun tulee kovan vatsakivun kanssa sairaalaan..
Laittakaa palautetta suoraan sairaalaan! Ei anonyymi avautuminen keskustelupalstalla auta mitään.
Itse olen töissä labrassa. Nyt kuulimme, että sihteeriltämme viedään toimisto. Johon aikaisemmin asiakkaat toivat uloste- ja virtsanäytteitään, sekä saivat ohjeita esim. klamydiavirtsanäytteen ottoon. Tai jossa sihteeri selvitteli asiakkaiden lähetteitä osastoilta. Jatkossa kaikki tämä tapahtuu avotiskillä, jossa ei ole mitään yksityisyyttä. Siksi, koska sairaalan johdolla on visio, joka toteutetaan. Eikä työntekijöiltä kysytä taaskaan mitään, meille vain ilmoitettiin, että näin tapahtuu.
Jos asiakkailta tulisi kipakkaa palautetta johdolle, ehkä he miettisivät hieman asioita ennen niiden toteuttamista. Kenties kysyisivät työntekijöiltä, onnistuuko tämä. Mutta jos kukaan ei valita mistään, he luulevat että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Koska työntekijät on sairaalassa se välttämätön paha, joilta ei koskaan kysytä mitään, heille vain sanellaan päätökset. Hoitohenkilökunta ei oikeasti pysty vaikuttamaan tämmöisiin asioihin, ne päätetään paljon ylempänä.
Voitte käyttää tätä tapaa myös hyväksenne: vastatkaa kovaan ääneen: "joo, täällä ollaan, mitäs sun AIDS:lle kuuluu?" tai kun mies menee apteekkiin ja lauma mummoja kuuntelee korvat höröllä mitä tilaat, niin kovalla äänellä sanot "saiskos jotain sellaista rasvaa, jolla on hyvä vetää perseeseen?"
Joo ei mitään yksityisyydensuojaa, kysytään äärimmäisen arkaluontoisia juttuja huoneen ovelta kailottaen kun samassa huoneessa mummo, joka oli niin kiinnostunut toisten asioista että henkilökohtaisen puhelun lopetettuani jatkoi puhelussa keskustelemistani asioista puhumista. Valitukseen ei mitään anteeksipyyntöä. Kiinnostaisi vain tietää että toimitaanko julkisuuden henkilöiden kanssa samoin. Vai ovatko aina terveitä/niin rikkaitaita että käyvät vain yksityissairaaloissa. Luulis että kirveslehdessä olisi enemmänkin juttuja julkkisten intiimivaivoista jos toimittaisiin kuten tavallisen rahvaan kohdalla. Hoitsut, kuinka on?
Vierailija kirjoitti:
Myös hesarin artikkelissa mainitittu identiteettivarkauden pelko, kun petinaapurit kuulevat hetun, on turhaa hysteriaa. Kuka muistaa sattumalta kuulemansa hetun ja miten sitä voisi muka väärinkäyttää?
Hetulla ja nimellä pystyy tilailemaan kaikenlaista ja ottamaan pikavippejä. Kyllä ne muistaa, jos on osastolla useamman päivän ja kuulee ne useamman kerran. Ei ole ainakaan ollut ongelma minulle...
"Se gynen tapaus on tossa kakkosessa, laita maski päähän".
(kuului oven läpi, kun odottelin lääkäriä).