Lue keskustelun säännöt.
Tilanne eskaloitu viime viikonloppuna ja nyt sitten ero tulossa seksin vuoksi
21.03.2023 |
Eli tavallinen tarina. Keski-ikäinen pari, parikyt vuotta oltu yhdessä, pari lasta ja seksiä todella niukasti suhteessa. Muuten elämässä kaikki kunnossa, terveys, talous, lapsilla menee hyvin jne. Minä tämän suhteen mies ja kärsinyt seksin puutteesta jo monta vuotta, mutta jotenkin aina vaan jaksanut uskoa, että se on väliaikaista ja tilanne tulee paranemaan jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että ei tähän parannusta ole tulossa. Minusta seksi ja kaikenlainen läheisyys olisi ihana lisä elämään, enkä ymmärrä miksi sitä ei hyödynnettäisi, kun kerran pariskunta ollaan. Haluan edelleen vaimoa todella paljon, hän on kaunis ja pitänyt itsestään kaikin tavoin hyvin huolta.
Viime lauantaina, kun oli aika mennä saunaan yhdessä, sanoinkin, että taidan saunoa tällä kertaa yksin. Vaimo oli ihan puulla päähän lyöty ja ihmetteli, että mistä minä nyt mökötän. Sanoin, että haluan saunoa rauhassa ja en kestä katsella häntä enää alasti, koska en saa koskettaa tai millään lailla osoittaa haluani. Vaimo suuttui tietenkin ja sanoi, että olen lapsellinen. Mutta en antanut periksi ja saunottiin sitten erillään. Saunassa päätin, että yritän kerran vielä keskustella asiasta vaimon kanssa ja yritin löytää parhaat mahdolliset keinot ja sanat asian käsittelyyn. Kysyin vaimolta mm. että miten hänestä olisi suotavaa, että minä ilmennän ja toteutan seksuaalisuuttani? Ja että seksuaalisuuteni ja haluni ei katoa mihinkään vaikka hän haluaa aina haudata nämä keskustelut. Olen keski-ikänen mies, jolla on vielä paljon haluja enkä ole valmis olemaan loppuikääni puutteessa. Vaimo ei keksinyt oikein mitään vastausta ja sanoi sitten, että minun pitää varmaan sitten vaihtaa naista. Ja minä totesin siihen, että näin se varmaan sitten on. Loppuilta totaali hiljaisuus.
Seuraavana aamuna sanoin, että en ole unohtanut eilistä keskustelun aihetta, että haluaako hän yrittää vielä keskustella vai aletaanko miettiä miten eroa lähdetään järjestelemään. Näin se tilanne sitten näköjään eskaloitui. Ei ollu varsinaisesti tarkoitus ero-korttia vielä lyödä pöytään, vaikka olen sitä useasti miettinytkin. Mutta en yksinkertaisesti keksi enää mitään keinoa, jos toinen ei asiasta halua keskustella. Oisko täällä muita haluttomia vaimoja, miten vastaisitte tuohon kysymykseen, että miten miehen sitten pitäisi seksuaalisuuttaan toteuttaa, jos te kieltäydytte siitä täysin?
Kommentit (239)
Ex-vaimo kirjoitti:
Täällä yhden (ex-)haluttoman ja ex-vaimon kommentti. En edes muista miten harvoin meillä oli seksiä, ei varmaan edes joka kuukausi. Mies varmaan piti haluttomana. Syy oli se, että hän ei ollenkaan kuunnellut mitä haluan ja mitään, seksi tähtäsi vain loppuun. Lisäksi asioista ei puhuttu, mistään asioista. Tämä kokemukseni mukaan on erittäin harvinainen taito miehillä ja todella iso valtti, ei kannata todellakaan tuhlata puhumattomaan naiseen. Kolmas juttu ja ehkä isoin eron syy oli muun läheisyyden puute. Tämä on kuten joku jo kirjoitti, pysyvä ominaisuus eikä muutu.
Entä nyt eron jälkeen. Olen kuullut kommentteja kuten "seksinpapitar" tai parasta mitä olen koskaan saanut. Nautin pitkästä rakastelusta, joka ei tähtää vain (yhteen) orgasmiin.
Päteekö tämä AP:n tilanteeseen, ehkä ei. Mutta veikkaan että aika monella miehellä, joka on seksittömässä suhteessa, olisi peiliin katsomisen paikka. Vaimo ei välttämättä ole haluton vaan seksipeto, jos vain tulisi kuulluksi. Ja joskus asiat ehtii mennä liian solmuun, jotta niitä voi avata.
Niin tai sitten se vaimo on kuuro miehen puheelle tai tunnoton läheisyydelle ja hänen puhekykynsä puuttuu. Taikka luetun ymmärtäminen ontuu, niinkuin joillakin.
Ap kirjoittaa ettei vaimo halua keskustella aiheesta eikä vaimo halua myöskään läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi haluton vaimo.
Halusin tulla kertomaan, että se haluton osapuolikin oikeasti voi todella kärsiä tilanteesta (eikä vaan olla itsekäs ja kylmä), ei varsinaisesti välttämättä itse halun puutteesta siis, mutta siitä että puoliso kokee tämän yhden asian, jossa et riitä hänelle, niin tärkeäksi että on valmis heittämään sinut ja kaiken yhteisen, mitä vuosikymmenet on yhdessä rakennettu, koettu ja tehty, menemään.
Meillä menee mieheni kanssa muuten hyvin, mieheni sanoi itsekin, että minusta on vaikea löytää vikoja haluttomuuden lisäksi, ja että minussa on tosi paljon hyviä ominaisuuksia joita hän arvostaa. Olen luotettava, tasapainoinen, ystävällinen ja hyväntuulinen, hoidan kodin (ihan omasta halusta teen kotityöt 90% vaikka käynkin töissä), olen säästäväinen, mukavaa seuraa, meillä on hauskaa yhdessä.
Kuitenkin hän heitti nyt ensimmäistä kertaa ilmoille että miettii eroa, kun seksiä on niin vähän. Normaalisti ollut ehkä 2-3 x kk, mutta nyt oli 1 kk tauko erinäisistä syistä johtuen, ja tämä suisti miehen puhumaan eroajatuksista. Tosin on kuulemma pohtinut seksin vähyyttä ja eroa jo vuosia, ja tiesinhän minä että määrä harmittaa häntä, mutta en tiennyt että on valmis eroamaan tämän vuoksi.
Minulle tämä tuntui fyysisesti kun olisi vedetty matto jalkojen alta ja olisin saanut iskun palleaan. Ahdistaa, pelottaa ja itketti. Hirveä ajatus että ihminen jota rakastan ja jonka kanssa olen kokenut ja jakanut 20 vuotta elämää, pohtii kaiken tämän hajottamista. Arkemme sujuu soljuvasti, ei riidellä, meillä on ihana perhe, yhteiset hetket, yhdessä laitettu koti, muistot, omat juttumme...
Tästäkö muututaan viikonloppuvanhemmaksi? Joka toinen viikonloppu yksin? Joulut ja pyhät erillään? Ikävöidään lapsia, kun ovat toisen luona? Toisen sukulaisiakaan ei nähdä enää, heihinkin on jo kiintynyt? Unelmani siitä, että joskus meillä on kenties lapsenlapsiakin ja he tulevat kylään meille mummolle JA papalle, ja yhdessä hoidetaan ja ihastellen seurataan jälkipolvea... Nytkö onkin sitten vain joko mummu yksinään, tai pappa ja kenties papan uusi puoliso (minä en voi kuvitella haluavani ketään muuta miestä elämääni enää).
Ja itse seksiin. Minä olen aina ollut (no, tässä ja tätä edeltäneessä nuoruudensuhteessa) sellainen, että suhteen alussa haluan jonkin verran kyllä, mutta heti kun kumppanista tulee tuttu, haluni sammuu, eikä sitä sytytä mikään. Eikä siihen ole syytä jonka voisi ratkaista, en käytä hormonaalista ehkäisyä, en ole väsynyt, en masentunut... Alkuhuuman jälkeen ei vaan kertakaikkiaan _mieli_ syty vaikka yrittäisi mitä. Tästä huolimatta olen suostunut seksiin, mutta tokikaan seksi ei ole puoleltani mitenkään säkenöivää, koska en koe minkäänlaista kiihotusta tai intohimoa, en siis yhtään. Yritän olla mukana, mutta puuttuuhan siitä se aito himo.
(jatkuu).
(jatko)
Joskus kysyin mieheltä, pitäisikö minun teeskennellä, mutta kuulemma ei. Pitäisi "haluta aidosti", mutta miten ihmeessä sellaisen tempun saan aikaan..? Ollaan yritetty kaikki, ja olen yrittänyt pyörittää fantasioita päässäni aktin aikana hampaat irvessä... Tuloksetta.
Olen yrittänyt tätä miehelle kuvailla vertauksena niin, että jos pyydän miestäni mukaan mattopyykille, jonne mieheni ei haluaisi lähteä, mutta lähtee sitten kuitenkin mielikseni. Minä kuitenkin alan mattolaiturilla vaatia, että ei riitä että mies pesee sitä mattoa neutraalisti, vaan miehen täytyy näyttää ja kuulostaa siltä, että hän rakastaa matonpesua, himoitsee sitä ja nauttii siitä, ja ei riitä että hän teeskentelee nauttivansa siitä, vaan hänen aidosti tulee kiihkeästi haluta pestä niitä mattoja. Monta kertaa viikossa, ja mielellään tehdä aloitteitakin mattopyykille lähdöstä.
Mitä luulette, onnistuisko?
Seksi on minulle todellakin, valitettavasti verrattavissa kotityöhön, josta en erityisemmin pidä, se on vaivalloista, hikistä, eritteistä ja tylsää. Ja jonkinlainen raskaudenpelkokin on aina läsnä (mikään ehkäisy ei 100 %).
Tätä halujemme eriparisuutta on kuitenkin kovin mahdoton ratkaista. Avointa suhdetta pohdin, mutta kun mietittiin riskejä, itseä pelottaa taudit (tai siis, jos mies kävisi muualla, sitten en ainakaan suostuisi enää seksiin kanssaan, tautiriskin pelossa) ja mies taas ITSE nosti esiin, että riskinä on myös se että hän ihastuisi siihen, jonka kanssa hyvää seksiä harrastaisi. Joten eipä kuulosta hyvältä ratkaisulta.
Eli ymmärrän miestäni kyllä siinä, että lienee hirveää haluta ja olla saamatta niin usein kuin tahtoo, mutta samalla olen tosi rikki, ahdistunut ja loukkaantunut, että yhteinen hyvä elämämme, perheemme, menneisyytemme, tulevaisuutemme, ja minä kumppanina ja ihmisenä jään kuitenkin toiseksi, kun toisessa vaakakupissa on, anteeksi nyt vain, kassien tyhjennys nopeammalla tahdilla... Onko se ihan oikeasti niin tärkeää? Tuntuu että muilla ominaisuuksillani ja yhteisellä elämällämme ei ole miehelle mitään väliä, hän vaihtaisi kaiken tämän johonkin vieraaseen toiseen naiseen, joka vaan tuntee halua levittää jalkansa useammin? Eli ymmärrän miestäni, mutta samalla vaan en ymmärrä, ja pidän häntä tässä asiassa itsekkäänä oman edun tavoittelijana, joka taas loukkaa minua ja yhteistä perhettämme
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Kuten todettu aikaisemminkin, vauvanaisissa ei ole mitään vikaa, vaan vika on aina miehissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen aina ollut sellainen, että kumppanin tullessa tutuksi, haluni sammuu eikä sitä sytytä mikään".
Kyllä se on juuri tämä se useimpien vähäseksisten suhteitten perusongelma.
Sen jälkeen kun suhde on vakiintunut ja lapsi tai lapsia tullut, ei seksi ole tarpeellista, siitä ei ole juurikaan hyötyä. Seksi ilman lisääntymistarkoitusta tuossa vaiheessa suhdetta on ajanhaaskausta.
Tämä siis puhtaasti biologiselta kannalta katsottuna.
Moni nainen tämän tohtii suoraan tunnustaakin. He haluavat parisuhteen ja lapsia, eivät niinkään miestä tai seksiä. Seksi on vain väline saada perhe ja lapsia.
Heidän on vaikea ymmärtää miestä joka edelleen haluaa seksiä. Miksi ihmeessä, meillähän jo on perhe?
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Umpikujalta kuulostaa. Toisaalta, sinullahan on jo lapsia, joten et tarvitse enää miestä siinä asiassa. Olisiko ero sittenkin hyvä vaihtoehto, kummallekin. Sinä voisit etsiä itsellesi aseksuaalin miehen. Niin ikään moni homomies haluaa vielä tänä päivänäkin elää kulissiavioliitossa.
Tavallaan kumpikin voittaisi, ja saisi tehdä niitä asioita mikä oikeasti kiinnostaa. Miehesi saisi oikeasti hyvää seksiä uuden kumppaninsa kanssa, ja sinä voisit uuden kumppanisi kanssa pestä niitä mattoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Umpikujalta kuulostaa. Toisaalta, sinullahan on jo lapsia, joten et tarvitse enää miestä siinä asiassa. Olisiko ero sittenkin hyvä vaihtoehto, kummallekin. Sinä voisit etsiä itsellesi aseksuaalin miehen. Niin ikään moni homomies haluaa vielä tänä päivänäkin elää kulissiavioliitossa.
Tavallaan kumpikin voittaisi, ja saisi tehdä niitä asioita mikä oikeasti kiinnostaa. Miehesi saisi oikeasti hyvää seksiä uuden kumppaninsa kanssa, ja sinä voisit uuden kumppanisi kanssa pestä niitä mattoja.
Kuulostaa yksoikoisen helpolta, mutta entäs se rakkaus, siis rakkaus lasteni isään, kiintymys, perheemme, yhdessä rakennettu koti. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni ja tätä _meidän_ yhteistä elämää. En ole miestäni ottanut vain lasten saannin vuoksi, vaan koska rakastan häntä ihmisenä.
En minä halua ketään toista miestä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Alleviivaan nyt vielä, että rakastan omaa miestäni.
Tiedän, etten voi mitään sille jos mieheni haluaa erota tämän haluttomuuteni vuoksi. Että hänelle ei kompromissi riitäkään, vaan haluaa enemmän. Saahan hän haluta ja valita niin.
Mutta minut tämä mahdollinen ero jättää kyllä surulliseksi, yksinäiseksi ja loukatuksi, elämästäni katoaa ihminen jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn ja haluaisin loppuelämäni viettää. Kyllä minä selviän, jos ero tulee, ajan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika, perheateriat ja illanvietot, puoli sukua ja rakastamani mies, iso henkinen tuki ja turva elämästäni katoaa lopullisesti.
Tervetuloa tyhjyys, yksinäisyys ja ikävä. (on minulla ystäviä, mutta ymmärrätte varmaan mitä yksinäisyydellä tässä tarkoitan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis rakastat miestäsi ihmisenä, kunhan mies vaan ymmärtäisi tukahduttaa oman ihmisyytensä. Tämä kuva minulle tulee.
Mene nyt vaan lekurii, mistäs sinä etukäteen tiedät, vai oletko lekuri. Taitaa olla ettet haluakkaan muutosta.
Itse tekisin mitää vain! Tosin mun halut aina mieheeni tapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Umpikujalta kuulostaa. Toisaalta, sinullahan on jo lapsia, joten et tarvitse enää miestä siinä asiassa. Olisiko ero sittenkin hyvä vaihtoehto, kummallekin. Sinä voisit etsiä itsellesi aseksuaalin miehen. Niin ikään moni homomies haluaa vielä tänä päivänäkin elää kulissiavioliitossa.
Tavallaan kumpikin voittaisi, ja saisi tehdä niitä asioita mikä oikeasti kiinnostaa. Miehesi saisi oikeasti hyvää seksiä uuden kumppaninsa kanssa, ja sinä voisit uuden kumppanisi kanssa pestä niitä mattoja.
Kuulostaa yksoikoisen helpolta, mutta entäs se rakkaus, siis rakkaus lasteni isään, kiintymys, perheemme, yhdessä rakennettu koti. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni ja tätä _meidän_ yhteistä elämää. En ole miestäni ottanut vain lasten saannin vuoksi, vaan koska rakastan häntä ihmisenä.
En minä halua ketään toista miestä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Alleviivaan nyt vielä, että rakastan omaa miestäni.
Tiedän, etten voi mitään sille jos mieheni haluaa erota tämän haluttomuuteni vuoksi. Että hänelle ei kompromissi riitäkään, vaan haluaa enemmän. Saahan hän haluta ja valita niin.
Mutta minut tämä mahdollinen ero jättää kyllä surulliseksi, yksinäiseksi ja loukatuksi, elämästäni katoaa ihminen jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn ja haluaisin loppuelämäni viettää. Kyllä minä selviän, jos ero tulee, ajan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika, perheateriat ja illanvietot, puoli sukua ja rakastamani mies, iso henkinen tuki ja turva elämästäni katoaa lopullisesti.
Tervetuloa tyhjyys, yksinäisyys ja ikävä. (on minulla ystäviä, mutta ymmärrätte varmaan mitä yksinäisyydellä tässä tarkoitan).
Kyllä tässä jotakin tiedän yksinäisyydestä minäkin. Koskaan en ole tuntenut itseäni yhtä yksinäiseksi kuin avioliitossa ollessani, kun oli vuoden päivät edellisestä seksistä ja vaimo ilmoitti että nyt jos ei ne kädet pysy omalla puolellasi sänkyä, saat painua sohvalle nukkumaan. Silloin, "avio"sängyssä pimeässä makuuhuoneen kattoa tuijottaessa tunsin olevani totaalisen yksin.
Tämä nykyinen, jo puolenkymmentä vuotta kestänyt sinkkuaika ei ole mitään siihen verrattuna.
Anna miehellesi edes lupa hakea seksi muualta. Tauteja et tarvitse pelätä, koska jos semmoisen miehesi saisikin niin ei se sinuun tartu, luonnollisesta syystä. Sopikaa miehesi kanssa tietty määräraha/kk, jolla hän voi käydä luotettavan ammattilaisen luona.
Näin toimien saat poimituksi rusinat pullasta, eli vapaudut seksistä jota miehesi haluaa ja saat pitää perhekulissin.
Vierailija kirjoitti:
Siis rakastat miestäsi ihmisenä, kunhan mies vaan ymmärtäisi tukahduttaa oman ihmisyytensä. Tämä kuva minulle tulee.
No miten korjaan tämän, miten alan aidosti haluamaan joka toinen päivä, jos/kun olen aseksuaali?
Ja olen vähän eri mieltä siitä, että ihmisyys on vain ja ainoastaan seksuaalisuutta... Muilla osa-alueillahan meillä menee loistavasti.
Ja olenhan jo yrittänyt kompromissia, meillä siis ei ole täysin seksitöntä, vaikka se olisi se mitä minä haluaisin. Miehelle kompromissi ei vaan riitä. Sanotko miehellenikin, että hän tukahduttaa minun luontaisen olematton seksuaalisuuteni vaatiessani minua tekemään muuta kuin luontaisesti haluan? Siis ja vielä enemmän kuin kompromissin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Umpikujalta kuulostaa. Toisaalta, sinullahan on jo lapsia, joten et tarvitse enää miestä siinä asiassa. Olisiko ero sittenkin hyvä vaihtoehto, kummallekin. Sinä voisit etsiä itsellesi aseksuaalin miehen. Niin ikään moni homomies haluaa vielä tänä päivänäkin elää kulissiavioliitossa.
Tavallaan kumpikin voittaisi, ja saisi tehdä niitä asioita mikä oikeasti kiinnostaa. Miehesi saisi oikeasti hyvää seksiä uuden kumppaninsa kanssa, ja sinä voisit uuden kumppanisi kanssa pestä niitä mattoja.
Kuulostaa yksoikoisen helpolta, mutta entäs se rakkaus, siis rakkaus lasteni isään, kiintymys, perheemme, yhdessä rakennettu koti. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni ja tätä _meidän_ yhteistä elämää. En ole miestäni ottanut vain lasten saannin vuoksi, vaan koska rakastan häntä ihmisenä.
En minä halua ketään toista miestä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Alleviivaan nyt vielä, että rakastan omaa miestäni.
Tiedän, etten voi mitään sille jos mieheni haluaa erota tämän haluttomuuteni vuoksi. Että hänelle ei kompromissi riitäkään, vaan haluaa enemmän. Saahan hän haluta ja valita niin.
Mutta minut tämä mahdollinen ero jättää kyllä surulliseksi, yksinäiseksi ja loukatuksi, elämästäni katoaa ihminen jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn ja haluaisin loppuelämäni viettää. Kyllä minä selviän, jos ero tulee, ajan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika, perheateriat ja illanvietot, puoli sukua ja rakastamani mies, iso henkinen tuki ja turva elämästäni katoaa lopullisesti.
Tervetuloa tyhjyys, yksinäisyys ja ikävä. (on minulla ystäviä, mutta ymmärrätte varmaan mitä yksinäisyydellä tässä tarkoitan).
Kyllä tässä jotakin tiedän yksinäisyydestä minäkin. Koskaan en ole tuntenut itseäni yhtä yksinäiseksi kuin avioliitossa ollessani, kun oli vuoden päivät edellisestä seksistä ja vaimo ilmoitti että nyt jos ei ne kädet pysy omalla puolellasi sänkyä, saat painua sohvalle nukkumaan. Silloin, "avio"sängyssä pimeässä makuuhuoneen kattoa tuijottaessa tunsin olevani totaalisen yksin.
Tämä nykyinen, jo puolenkymmentä vuotta kestänyt sinkkuaika ei ole mitään siihen verrattuna.
Anna miehellesi edes lupa hakea seksi muualta. Tauteja et tarvitse pelätä, koska jos semmoisen miehesi saisikin niin ei se sinuun tartu, luonnollisesta syystä. Sopikaa miehesi kanssa tietty määräraha/kk, jolla hän voi käydä luotettavan ammattilaisen luona.
Näin toimien saat poimituksi rusinat pullasta, eli vapaudut seksistä jota miehesi haluaa ja saat pitää perhekulissin.
Perheeni (mies ja lapset) ei ole minulle mikään kulissi. Vaan elämäni tärkein, rakkain, merkittävin asia. Tämä korjaukseksi heti kärkeen.
Kuten aiemmin kerroin, pohdittiin mahdollisuutta avoimeen suhteeseen, johon voisi kuulua myös ammattilaisilla käynti. Mies itse vaan torppasi tämän, kun arveli rakastuvansa henkilöön, jonka kanssa harrastaa seksiä.
Höpö höpö. Ei huoraan rakastuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Umpikujalta kuulostaa. Toisaalta, sinullahan on jo lapsia, joten et tarvitse enää miestä siinä asiassa. Olisiko ero sittenkin hyvä vaihtoehto, kummallekin. Sinä voisit etsiä itsellesi aseksuaalin miehen. Niin ikään moni homomies haluaa vielä tänä päivänäkin elää kulissiavioliitossa.
Tavallaan kumpikin voittaisi, ja saisi tehdä niitä asioita mikä oikeasti kiinnostaa. Miehesi saisi oikeasti hyvää seksiä uuden kumppaninsa kanssa, ja sinä voisit uuden kumppanisi kanssa pestä niitä mattoja.
Kuulostaa yksoikoisen helpolta, mutta entäs se rakkaus, siis rakkaus lasteni isään, kiintymys, perheemme, yhdessä rakennettu koti. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni ja tätä _meidän_ yhteistä elämää. En ole miestäni ottanut vain lasten saannin vuoksi, vaan koska rakastan häntä ihmisenä.
En minä halua ketään toista miestä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Alleviivaan nyt vielä, että rakastan omaa miestäni.
Tiedän, etten voi mitään sille jos mieheni haluaa erota tämän haluttomuuteni vuoksi. Että hänelle ei kompromissi riitäkään, vaan haluaa enemmän. Saahan hän haluta ja valita niin.
Mutta minut tämä mahdollinen ero jättää kyllä surulliseksi, yksinäiseksi ja loukatuksi, elämästäni katoaa ihminen jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn ja haluaisin loppuelämäni viettää. Kyllä minä selviän, jos ero tulee, ajan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika, perheateriat ja illanvietot, puoli sukua ja rakastamani mies, iso henkinen tuki ja turva elämästäni katoaa lopullisesti.
Tervetuloa tyhjyys, yksinäisyys ja ikävä. (on minulla ystäviä, mutta ymmärrätte varmaan mitä yksinäisyydellä tässä tarkoitan).
Kyllä tässä jotakin tiedän yksinäisyydestä minäkin. Koskaan en ole tuntenut itseäni yhtä yksinäiseksi kuin avioliitossa ollessani, kun oli vuoden päivät edellisestä seksistä ja vaimo ilmoitti että nyt jos ei ne kädet pysy omalla puolellasi sänkyä, saat painua sohvalle nukkumaan. Silloin, "avio"sängyssä pimeässä makuuhuoneen kattoa tuijottaessa tunsin olevani totaalisen yksin.
Tämä nykyinen, jo puolenkymmentä vuotta kestänyt sinkkuaika ei ole mitään siihen verrattuna.
Anna miehellesi edes lupa hakea seksi muualta. Tauteja et tarvitse pelätä, koska jos semmoisen miehesi saisikin niin ei se sinuun tartu, luonnollisesta syystä. Sopikaa miehesi kanssa tietty määräraha/kk, jolla hän voi käydä luotettavan ammattilaisen luona.
Näin toimien saat poimituksi rusinat pullasta, eli vapaudut seksistä jota miehesi haluaa ja saat pitää perhekulissin.
Perheeni (mies ja lapset) ei ole minulle mikään kulissi. Vaan elämäni tärkein, rakkain, merkittävin asia. Tämä korjaukseksi heti kärkeen.
Kuten aiemmin kerroin, pohdittiin mahdollisuutta avoimeen suhteeseen, johon voisi kuulua myös ammattilaisilla käynti. Mies itse vaan torppasi tämän, kun arveli rakastuvansa henkilöön, jonka kanssa harrastaa seksiä.
Rakastat muka miestäsi, muttet halua tyydyttää häntä,,vaan annat ennemmin miehesi kärsiä. Et rakasta miestäsi, vaan kaikkea muuta ja turvattua oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin, saat jotain ehkä apua haluttomuuteesi. Saatko itse hyvää seksiä, eli tyydyttääkö miehesi sinut? Jos ei ´, sehän voi olla syy..kannattaa puhua siitäkin miehesi kanssa.
Itse saan jumalaista seksiä mieheltäni, ja haluan siksi päivittäin, vaikka liittomme onkin piiiitkä!
Zemppiä.
Minultako kysyit? Kirjoitin siis tuon pitkän viestin joka jatkui toisessa viestissä.
Mies on kyllä teknisesti taitava ja huomioi minut seksissä, mutta siis ongelma on siinä, että kun _mieleni_ ei syty, ei ole mitään väliä mitä toinen tekee vaikka tekisi kaiken "oikein", kun en tunne halua enkä pääse kiihotuksen tilaan, ei mikään tunnu miltään. Vrt. kun pesee vaikka omaa kroppaansa ja alapäätään suihkussa, eihän se miltään seksuaaliselta tunnu, jos/kun ei ole kiihottunut. Ja selittääkseni asiaa vielä paremmin; tunnen seksuaalisesti miestäni kohtaan ehkä samalla tavalla kuin "veljeä" kohtaan, eli EN tunne seksuaalista halua. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, mutten siis syty seksuaalisesti yhtään, alun huuman jälkeen. Siitä huolimatta että miehenu on komea, hyväkroppainen ja viehättää silmääni.
Miten tätä lääkärissäkään selvittäisi, kun ei ole mitään ns. ongelmaa jota ratkaista? En käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole väsynyt, en masentunut. En vaan halua. Luulen että saatan olla jollain tasolla aseksuaali, tai mitä näitä nimityksiä nyt onkaan. Miten sellaista "parannat"? Kompromissina olen harrastanut tähän saakka seksiä miehen kanssa keskimäärin sen 2-3 x kk. Mutta miehen mielestä pitäisi saada joka toinen päivä, ja minun pitäisi aidosti haluta ja olla aidosti kiihkeä. Miten???
No ehkäpä se hormoonihoito auttas..kannattaa ainakin kysyä.
Mielestäni nämä hormonihoidot auttaa, jos esim. halu katoaa vaihdevuosissa tai niitä lähestyttäessä (kun hormonitaso muuttuu) ja jos sitä ennen haluja ON ollut. Mutta mulla halu katosi siis jo alkuhuuman jälkeen vähän yli parikymppisenä. En jaksa mitenkään uskoa että hormonitasolleni olisi silloin tapahtunut mitään. Lisäksi itsellä ongelmana se, etten voi käyttää edes hormonaalista ehkäisyä aurallisen migreenin vuoksi (lääkäri kielsi) joten tuskin muutkaan hormonihoidot olisivat sallittuja. Umpikujassa ollaan.
Umpikujalta kuulostaa. Toisaalta, sinullahan on jo lapsia, joten et tarvitse enää miestä siinä asiassa. Olisiko ero sittenkin hyvä vaihtoehto, kummallekin. Sinä voisit etsiä itsellesi aseksuaalin miehen. Niin ikään moni homomies haluaa vielä tänä päivänäkin elää kulissiavioliitossa.
Tavallaan kumpikin voittaisi, ja saisi tehdä niitä asioita mikä oikeasti kiinnostaa. Miehesi saisi oikeasti hyvää seksiä uuden kumppaninsa kanssa, ja sinä voisit uuden kumppanisi kanssa pestä niitä mattoja.
Kuulostaa yksoikoisen helpolta, mutta entäs se rakkaus, siis rakkaus lasteni isään, kiintymys, perheemme, yhdessä rakennettu koti. Minä ihan oikeasti rakastan miestäni ja tätä _meidän_ yhteistä elämää. En ole miestäni ottanut vain lasten saannin vuoksi, vaan koska rakastan häntä ihmisenä.
En minä halua ketään toista miestä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Alleviivaan nyt vielä, että rakastan omaa miestäni.
Tiedän, etten voi mitään sille jos mieheni haluaa erota tämän haluttomuuteni vuoksi. Että hänelle ei kompromissi riitäkään, vaan haluaa enemmän. Saahan hän haluta ja valita niin.
Mutta minut tämä mahdollinen ero jättää kyllä surulliseksi, yksinäiseksi ja loukatuksi, elämästäni katoaa ihminen jota rakastan ja jonka kanssa viihdyn ja haluaisin loppuelämäni viettää. Kyllä minä selviän, jos ero tulee, ajan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika, perheateriat ja illanvietot, puoli sukua ja rakastamani mies, iso henkinen tuki ja turva elämästäni katoaa lopullisesti.
Tervetuloa tyhjyys, yksinäisyys ja ikävä. (on minulla ystäviä, mutta ymmärrätte varmaan mitä yksinäisyydellä tässä tarkoitan).
Kyllä tässä jotakin tiedän yksinäisyydestä minäkin. Koskaan en ole tuntenut itseäni yhtä yksinäiseksi kuin avioliitossa ollessani, kun oli vuoden päivät edellisestä seksistä ja vaimo ilmoitti että nyt jos ei ne kädet pysy omalla puolellasi sänkyä, saat painua sohvalle nukkumaan. Silloin, "avio"sängyssä pimeässä makuuhuoneen kattoa tuijottaessa tunsin olevani totaalisen yksin.
Tämä nykyinen, jo puolenkymmentä vuotta kestänyt sinkkuaika ei ole mitään siihen verrattuna.
Anna miehellesi edes lupa hakea seksi muualta. Tauteja et tarvitse pelätä, koska jos semmoisen miehesi saisikin niin ei se sinuun tartu, luonnollisesta syystä. Sopikaa miehesi kanssa tietty määräraha/kk, jolla hän voi käydä luotettavan ammattilaisen luona.
Näin toimien saat poimituksi rusinat pullasta, eli vapaudut seksistä jota miehesi haluaa ja saat pitää perhekulissin.
Perheeni (mies ja lapset) ei ole minulle mikään kulissi. Vaan elämäni tärkein, rakkain, merkittävin asia. Tämä korjaukseksi heti kärkeen.
Kuten aiemmin kerroin, pohdittiin mahdollisuutta avoimeen suhteeseen, johon voisi kuulua myös ammattilaisilla käynti. Mies itse vaan torppasi tämän, kun arveli rakastuvansa henkilöön, jonka kanssa harrastaa seksiä.
Korjaus heti kärkeen: Lapset ja perhe on sinulle tärkeintä. On sinulla mieskin, koska sellainen nyt vain on tapana olla. Hän saa olla jatkossakin, kunhan vain ymmärtäisi olla haluamatta sinua fyysisesti.
Kyllä tuo kuulostaa, ihan suoraan sanottuna, klassiselta peruskuviolta. Aseksuaali nainen, joka haluaa palavasti lapsia ja perheen, ja myös saa ne. Ymmärrän myös miestä, siinä alkuhuumassa ei tule huomanneeksi (tai ei halua huomata) niitä hälytysmerkkejä, jotka viittaavat siihen että seksi tulee tämän naisen kanssa loppumaan lapsiluvun tullessa täyteen tai viimeistään neli- viisikymppisenä. Enhän itsekään niitä huomannut tai halunnut huomata, vaikka näin jälkikäteen mietittynä olivat selvästi näkyvissä.
Täällä yhden (ex-)haluttoman ja ex-vaimon kommentti. En edes muista miten harvoin meillä oli seksiä, ei varmaan edes joka kuukausi. Mies varmaan piti haluttomana. Syy oli se, että hän ei ollenkaan kuunnellut mitä haluan ja mitään, seksi tähtäsi vain loppuun. Lisäksi asioista ei puhuttu, mistään asioista. Tämä kokemukseni mukaan on erittäin harvinainen taito miehillä ja todella iso valtti, ei kannata todellakaan tuhlata puhumattomaan naiseen. Kolmas juttu ja ehkä isoin eron syy oli muun läheisyyden puute. Tämä on kuten joku jo kirjoitti, pysyvä ominaisuus eikä muutu.
Entä nyt eron jälkeen. Olen kuullut kommentteja kuten "seksinpapitar" tai parasta mitä olen koskaan saanut. Nautin pitkästä rakastelusta, joka ei tähtää vain (yhteen) orgasmiin.
Päteekö tämä AP:n tilanteeseen, ehkä ei. Mutta veikkaan että aika monella miehellä, joka on seksittömässä suhteessa, olisi peiliin katsomisen paikka. Vaimo ei välttämättä ole haluton vaan seksipeto, jos vain tulisi kuulluksi. Ja joskus asiat ehtii mennä liian solmuun, jotta niitä voi avata.