Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen poika ei halua pitää yhteyttä :(
15.06.2022 |
Kolmekymppinen poikani ei ikinä ota yhteyttä eikä halua tavata. Kun soitan hänelle, vaikuttaa että häntä ei kiinnosta puhua. Usein hän ei vastaa puheluihin ollenkaan. Whatsappissa näen että hän on ollut paikalla, mutta ei vastaa viesteihin.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä hänellä on. Olen aina tehnyt kaikkeni hänen eteensä ja huolehtinut hänestä. Hän on syyttänyt minua elämänsä kontrolloinnista, mutta olen kaikessa tarkoittanut hänen parastaan. Pelkään että olen kasvattanut hänestä kiittämättömän, mutta voisiko syynä olla masennus tai vastaava? Hävettää niin paljon, kun ystävät kyselevät mitä pojalleni kuuluu ja joudun keksimään vastaukset kun en tiedä :(
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt pojaltani monta kertaa, mitä olen tehnyt väärin ja olenko muka ollut niin kauhea äiti. Hän on ottanut kontrolloinnin puheeksi, mutta ei ole valittanut muuta. Kai fiksu ihminen ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen?
Sitä paitsi kaksi muuta lastani tulevat käymään aina kun pyydän, eli kyllä se on poika joka käyttäytyy omituisesti. Sukujuhlissa kun joutuu selittämään tämän asian, sisaruksenikin ovat sitä mieltä että tämä esikoispoikani on aina ollut hieman omituinen.-ap
Ap myhäilee tyytyväisenä jos saa muun perheen mukaan pojan kiusaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman perheen lapsilla ei ole sama lapsuus. Muun väittäminen osoittaa vain kommentoijan omaa tyhmyyttä.
Kohteluun vaikuttaa mm. mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, miltä näyttää, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
Jokaista lasta kohdellaan eri tavalla niin että jokaisella on eri lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi ei halua, että puhut hänen asioistaan ympäriinsä. Osalla vanhoista vanhemmista on niin vähän tapahtumia omssa elämässä että siirrytään elämään lapsen elämää ja juoruillaan hänen asioistaan ympäriinsä.
Lisäksi jatkuvat tiedustelut seurustelusta ja vauvoista ovat ahdistavia.Minun äitini tekee juuri tätä eli iso osa keskusteluista on sitä, kun hän kertaa työkaveriensa tai tuttaviensa ja heidän perheiden tekemisiä. Ei ne minua kiinnosta yhtään enkä haluaisi omia asioitani kerrottavan tuolla lailla pitkin kyliä.
“Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.”
Eihän hänellä jää sitten mitään keskusteltavaa, jos et tarjoa sitä hänelle...
Aikuisella on oikeus hävitä.Poliisilta voi kysyä tilanteesta.Tämäkään ei takaa kaiken olevan kunnossa.Voi olla esim. psykoosissa ja joutua tämän myötä ikäviin tilanteisiin,koska ei ymmärrä omaa parastaan.Elämään kun mahtuu kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet vaikuttavat ajattelevan, että kontrollointi on väärin. Vanhempana minulla on kuitenkin elämänkokemusta, ja olen ollut aikoinani samoissa tilanteissa kuin poikani. Haluan estää häntä tekemästä samoja virheitä mitä itse olen tehnyt, eikö se ole vanhemmuuden ydintä? On totta että hän on aikuinen ja hyväntahtoisia neuvojani ei ole pakko noudattaa, mutta eikai se ole syy olla pitämättä yhteyttä?
-ap
Miksi jatkat provoilua? Jokaisella on oma polkunsa ja jokainen tekee omat virheensä. Ei kukaan normaali aikuinen jaksa tuollaista, että mamma hönkii jatkuvasti niskassa.
Johan pomppas, jos lapsestaan ei välitä saattaa joku muu kohta hönkiä niskaan. En ole ap, mutta suututtaa moinen asenne. Meillä äideillä on vaisto, jos lastaan rakastaa yrittää kaikkensa. Jos se on jonkun mielestä hönkimistä, olkoon.
Meillä myös perusteltiin huonoa käytöstä tuolla ”me vain rakastetaan sua niin paljon”.
Revittiin päästä, roikotettiin pelkistä hiuksista kiinni pitäen huoneesta toiseen, heitettiin esineillä, pilkattiin negatiivisten tunteiden näyttämistä, kiristettiin kavereilla ja häpäisemällä. Lopulta soittivat koululle epäilevänsä minua kouluampumisen suunnittelemisesta, kun halusin teini-iässä yksityisyyttä ja pitää huoneen ovea kiinni, vaikka vanhempien tahto oli leikkiä minulla vielä kotia. Opettaja vain myötähäpesi vanhempia mutta vituttihan se nolaaminen.
Onneksi vanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä enää aikuisena.
Minä katkaisin yhteydenpidon alkoholistivanhempaan. Ei ole täysin rappio, käy töissä ja kyläillytkin. Mutta yhä useammin tullut krapulassa tärisevänä moikkaamaan lapsenlapsiaan ja välillä perunut tulonsa (putko päällä). Se sattuu liikaa nähdä hänet syvemmällä syöksykierteessä ja se repii auki lapsuuden haavat joita olen koittanut paikata vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osasin kyllä odottaa että täällä tulee asiattomia ja syyllistävä kommentteja. En vaan voi uskoa että niitä on noin suuri osa. Toivottavasti koko kansa ei sentään ole näin epäempaattista.
-ap
Tässä nähdään mikä on tulos jos kertoo syyn välien poikki pistämiselle, jota ap niin kovasti vonkaa...
Vian tietty vastaus kelpaa (että lapsi on sairas, ei ap) ":D"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat takaisin poikasi elämään, niin sinun tulee osoittaa hänelle, ettet enää yritä vaikuttaa hänen elämäänsä ja päätöksiinsä. Sinun täytyy todella hyväksyä se tosiasia, että poikasi on täysivaltainen aikuinen ihminen, joka vastaa itse omasta elämästään. Älä kyseenalaista hänen päätöksiään, älä tuputa omia näkemyksiäsi, älä painosta. Äläkä soittele ja viestittele jatkuvasti, se tuntuu tukahduttavalta.
Tuskinpa enää pääsee, kun on aikaisemmin käyttäytynyt kuin voisi tehdä mitä vaan.
Se on hyvin mahdollista ja pojalla on ehdottomasti oikeus sulkea äitinsä elämästään pysyvästi. Jossain vaiheessa ihminen vain saa tarpeekseen. Poika luultavasti edelleen rakastaa äitiään (itselläni ainakin menee näin), mutta oman hyvinvoinnin takia joskus täytyy vaan päästää ihmisestä irti. Aloittajan kannattaisi tosissaan valmistautua tähänkin vaihtoehtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin herkkä luonne ettei kestä arvostelua ja kritiikkiä ja juuri pienetkin asiat mitä ap sanonut voi tuntua ikävältä ja kontrollilta. Olen 30v nainen ja vähän samanlainen, rakastan omaa rauhaa ja murehdin asioita herkästi. Harvoin tulee käytyä kylässä toisella vanhemmista koska tuntuu että usein joudun "kuulusteluun" ja minua kohdellaan kuin pikkutyttöä.
Turhan herkkä hän on ollut kritiikille aina. Hän on saattanut mököttää, jos olen kommentoinut vaikka vaatetusta tai sottaista olemusta. Aika hankalaksi menee vaan elämä kaikkien kanssa jos aina saa olla varmassa sanomisia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin herkkä luonne ettei kestä arvostelua ja kritiikkiä ja juuri pienetkin asiat mitä ap sanonut voi tuntua ikävältä ja kontrollilta. Olen 30v nainen ja vähän samanlainen, rakastan omaa rauhaa ja murehdin asioita herkästi. Harvoin tulee käytyä kylässä toisella vanhemmista koska tuntuu että usein joudun "kuulusteluun" ja minua kohdellaan kuin pikkutyttöä.
Turhan herkkä hän on ollut kritiikille aina. Hän on saattanut mököttää, jos olen kommentoinut vaikka vaatetusta tai sottaista olemusta. Aika hankalaksi menee vaan elämä kaikkien kanssa jos aina saa olla varmassa sanomisia.
-ap
Tiedostat siis, että poikasi on herkkä kritiikille ja silti jatkat hänen kritisointiaan, ja nyt ihmettelet, miksei poikasi halua olla tekemisissä kanssasi? Siksi koska kommenttisi ovat poikasi mielestä loukkaavia ja hän kokee, että yrität jatkuvasti kontrolloida hänen elämäänsä, pukeutumistaan ja käytöstään!
Miksi koet tarpeelliseksi poikasi jatkuvan kritisoinnin? Mikset voi vain jättää noita negatiivisia kommentteja väliin? Anna poikasi olla juuri sellainen kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin herkkä luonne ettei kestä arvostelua ja kritiikkiä ja juuri pienetkin asiat mitä ap sanonut voi tuntua ikävältä ja kontrollilta. Olen 30v nainen ja vähän samanlainen, rakastan omaa rauhaa ja murehdin asioita herkästi. Harvoin tulee käytyä kylässä toisella vanhemmista koska tuntuu että usein joudun "kuulusteluun" ja minua kohdellaan kuin pikkutyttöä.
Turhan herkkä hän on ollut kritiikille aina. Hän on saattanut mököttää, jos olen kommentoinut vaikka vaatetusta tai sottaista olemusta. Aika hankalaksi menee vaan elämä kaikkien kanssa jos aina saa olla varmassa sanomisia.
-ap
Tiedostat siis, että poikasi on herkkä kritiikille ja silti jatkat hänen kritisointiaan, ja nyt ihmettelet, miksei poikasi halua olla tekemisissä kanssasi? Siksi koska kommenttisi ovat poikasi mielestä loukkaavia ja hän kokee, että yrität jatkuvasti kontrolloida hänen elämäänsä, pukeutumistaan ja käytöstään!
Miksi koet tarpeelliseksi poikasi jatkuvan kritisoinnin? Mikset voi vain jättää noita negatiivisia kommentteja väliin? Anna poikasi olla juuri sellainen kuin hän on.
En minä mitenkään jatkuvasti kritisoi. On vain asioita joita ei aina itse ymmärrä. Ja oletko tosiaan sitä mieltä, että kritiikinsietokyvyn puute on hyvä asia? Vanhempien tehtäviin kuuluu lasten kasvatus ja oikeaan suuntaan ohjaaminen. Joskus siihen sisältyy se, että joutuu sanomaan asioita joita lapsi ei halua kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin herkkä luonne ettei kestä arvostelua ja kritiikkiä ja juuri pienetkin asiat mitä ap sanonut voi tuntua ikävältä ja kontrollilta. Olen 30v nainen ja vähän samanlainen, rakastan omaa rauhaa ja murehdin asioita herkästi. Harvoin tulee käytyä kylässä toisella vanhemmista koska tuntuu että usein joudun "kuulusteluun" ja minua kohdellaan kuin pikkutyttöä.
Turhan herkkä hän on ollut kritiikille aina. Hän on saattanut mököttää, jos olen kommentoinut vaikka vaatetusta tai sottaista olemusta. Aika hankalaksi menee vaan elämä kaikkien kanssa jos aina saa olla varmassa sanomisia.
-ap
Tiedostat siis, että poikasi on herkkä kritiikille ja silti jatkat hänen kritisointiaan, ja nyt ihmettelet, miksei poikasi halua olla tekemisissä kanssasi? Siksi koska kommenttisi ovat poikasi mielestä loukkaavia ja hän kokee, että yrität jatkuvasti kontrolloida hänen elämäänsä, pukeutumistaan ja käytöstään!
Miksi koet tarpeelliseksi poikasi jatkuvan kritisoinnin? Mikset voi vain jättää noita negatiivisia kommentteja väliin? Anna poikasi olla juuri sellainen kuin hän on.
En minä mitenkään jatkuvasti kritisoi. On vain asioita joita ei aina itse ymmärrä. Ja oletko tosiaan sitä mieltä, että kritiikinsietokyvyn puute on hyvä asia? Vanhempien tehtäviin kuuluu lasten kasvatus ja oikeaan suuntaan ohjaaminen. Joskus siihen sisältyy se, että joutuu sanomaan asioita joita lapsi ei halua kuulla.
30 v. ei ole äidin kasvatusta vailla oleva lapsi. Jos äiti ei ymmärrä roolinsa aikuisen lapsensa elämässä muuttuneen, niin välit jäävät etäisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt pojaltani monta kertaa, mitä olen tehnyt väärin ja olenko muka ollut niin kauhea äiti. Hän on ottanut kontrolloinnin puheeksi, mutta ei ole valittanut muuta. Kai fiksu ihminen ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen?
Sitä paitsi kaksi muuta lastani tulevat käymään aina kun pyydän, eli kyllä se on poika joka käyttäytyy omituisesti. Sukujuhlissa kun joutuu selittämään tämän asian, sisaruksenikin ovat sitä mieltä että tämä esikoispoikani on aina ollut hieman omituinen.-ap
Jos vika on lapsessa eikä vanhemmassa, miksi juuri viallinen ei kaipaa virheettömän seuraa vaan päinvastoin🤔
Mulla on hyvät välit vanhempiin nimenomaan siksi, etteivät yritä puuttua mun elämään. Kerran pari piti kotoa muuttaneena ärähtää kun äiti alkoi sisustamaan mun kämppää. Hemmetin rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin herkkä luonne ettei kestä arvostelua ja kritiikkiä ja juuri pienetkin asiat mitä ap sanonut voi tuntua ikävältä ja kontrollilta. Olen 30v nainen ja vähän samanlainen, rakastan omaa rauhaa ja murehdin asioita herkästi. Harvoin tulee käytyä kylässä toisella vanhemmista koska tuntuu että usein joudun "kuulusteluun" ja minua kohdellaan kuin pikkutyttöä.
Turhan herkkä hän on ollut kritiikille aina. Hän on saattanut mököttää, jos olen kommentoinut vaikka vaatetusta tai sottaista olemusta. Aika hankalaksi menee vaan elämä kaikkien kanssa jos aina saa olla varmassa sanomisia.
-ap
Tiedostat siis, että poikasi on herkkä kritiikille ja silti jatkat hänen kritisointiaan, ja nyt ihmettelet, miksei poikasi halua olla tekemisissä kanssasi? Siksi koska kommenttisi ovat poikasi mielestä loukkaavia ja hän kokee, että yrität jatkuvasti kontrolloida hänen elämäänsä, pukeutumistaan ja käytöstään!
Miksi koet tarpeelliseksi poikasi jatkuvan kritisoinnin? Mikset voi vain jättää noita negatiivisia kommentteja väliin? Anna poikasi olla juuri sellainen kuin hän on.
En minä mitenkään jatkuvasti kritisoi. On vain asioita joita ei aina itse ymmärrä. Ja oletko tosiaan sitä mieltä, että kritiikinsietokyvyn puute on hyvä asia? Vanhempien tehtäviin kuuluu lasten kasvatus ja oikeaan suuntaan ohjaaminen. Joskus siihen sisältyy se, että joutuu sanomaan asioita joita lapsi ei halua kuulla.
Sinun ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkia lapsesi valintoja, mutta kaikkia mielipiteitä ei tarvitse tuoda julki. Kasvatustyösi on jo tehty. Poikasi on nyt aikuinen ihminen, joka päättää itse omista asioistaan. Kunnioita siis hänen itsenäisyyttään. Lapsia tehdessä täytyy hyväksyä se tosiasia, että se lapsi on oma yksilönsä, ei vanhempiensa jatke, ja se, että lapsi tulee toimimaan monessa asiassa eri tavalla kuin vanhempi toivoisi.
Vierailija kirjoitti:
Osasin kyllä odottaa että täällä tulee asiattomia ja syyllistävä kommentteja. En vaan voi uskoa että niitä on noin suuri osa. Toivottavasti koko kansa ei sentään ole näin epäempaattista.
-ap
No et kyllä sinäkään kommenttiesi perusteella järin empaattiselta vaikuta. Kun taas muiden kommenteissa on kyllä empatiaa havaittavissa, nimenomaan empatiaa poikaasi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin herkkä luonne ettei kestä arvostelua ja kritiikkiä ja juuri pienetkin asiat mitä ap sanonut voi tuntua ikävältä ja kontrollilta. Olen 30v nainen ja vähän samanlainen, rakastan omaa rauhaa ja murehdin asioita herkästi. Harvoin tulee käytyä kylässä toisella vanhemmista koska tuntuu että usein joudun "kuulusteluun" ja minua kohdellaan kuin pikkutyttöä.
Turhan herkkä hän on ollut kritiikille aina. Hän on saattanut mököttää, jos olen kommentoinut vaikka vaatetusta tai sottaista olemusta. Aika hankalaksi menee vaan elämä kaikkien kanssa jos aina saa olla varmassa sanomisia.
-ap
Miksi olet herkkä kritiikille, etkä hyväksy neuvoja joita et toivonut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin herkkä luonne ettei kestä arvostelua ja kritiikkiä ja juuri pienetkin asiat mitä ap sanonut voi tuntua ikävältä ja kontrollilta. Olen 30v nainen ja vähän samanlainen, rakastan omaa rauhaa ja murehdin asioita herkästi. Harvoin tulee käytyä kylässä toisella vanhemmista koska tuntuu että usein joudun "kuulusteluun" ja minua kohdellaan kuin pikkutyttöä.
Turhan herkkä hän on ollut kritiikille aina. Hän on saattanut mököttää, jos olen kommentoinut vaikka vaatetusta tai sottaista olemusta. Aika hankalaksi menee vaan elämä kaikkien kanssa jos aina saa olla varmassa sanomisia.
-ap
Äiti onko sulla vaihdevuodet alkaneet? Painoa liikaa, naama punoittaa hikisenä ja hiukset hapsottaa. Pukeudut myös liian pieniin vaatteisiin. Siistisitkö itsensä ettei tarvitse appivanhempien edessä hävetä.
t. poikasi Kalle
Valtaosalla ihmisistä ei jää juuri mitään jäljelle, jos lisääntymisen ottaa elämästä pois. Elämä on ulkoistettu toisen vastuulle/rakennettu täysin huollettavan varaan.