Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen poika ei halua pitää yhteyttä :(
15.06.2022 |
Kolmekymppinen poikani ei ikinä ota yhteyttä eikä halua tavata. Kun soitan hänelle, vaikuttaa että häntä ei kiinnosta puhua. Usein hän ei vastaa puheluihin ollenkaan. Whatsappissa näen että hän on ollut paikalla, mutta ei vastaa viesteihin.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä hänellä on. Olen aina tehnyt kaikkeni hänen eteensä ja huolehtinut hänestä. Hän on syyttänyt minua elämänsä kontrolloinnista, mutta olen kaikessa tarkoittanut hänen parastaan. Pelkään että olen kasvattanut hänestä kiittämättömän, mutta voisiko syynä olla masennus tai vastaava? Hävettää niin paljon, kun ystävät kyselevät mitä pojalleni kuuluu ja joudun keksimään vastaukset kun en tiedä :(
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta että näinkin läpinäkyvän provoaloituksen moni tuntuu ottavan tosissaan.
Oli aloitus henkilökohtaisesti kirjoittajalle totta tai ei, se on kuitenkin todellinen olemassa oleva ilmiö. Sama kai se keskustelun kannalta on, onko kyseessä oikea henkilö vai todellisuutta kuvaava "kaverin puolesta kyselen" -tyyppinen esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi eräs aikuinen ei halua olla tekemisissä fyysisesti, henkisesti ja seksuaalisesti väkivaltaiseen narskuemäänsä :(
Ja narsku vaatii selittämään miksei uhri halua olla tekemisissä :D
Siihen ansaan ei kannata mennä.
Vierailija kirjoitti:
Ei, pojallasi ei ole masennus tai vastaava. Hän on vain löytänyt terveen tavan suhtautua ihmissuhteisiin. Ja nyt hän keskittyy niihin ihmissuhteisiin, joissa voi olla terveellä tavalla. Ja koska terve ihmissuhde sinun kanssasi ei onnistu, niin hän ei ole siinä ihmissuhteessa.
Tämä!
Ei silti yhtään pahaa sanaa lisää
En etsi toista äitiä tai isää
Jos uuden elämän saisin
Kaikki tehdyt virheet varmaankin toistaisin
Kyllä virheet on tehtävä itse
Ei puolestani kukaan muu niitä tee
Ja vasta kun elämä on ohitse
Virheetkin loppuvat
Tai jolleivat lopu, ainakin ne vähenee
Jos haluat takaisin poikasi elämään, niin sinun tulee osoittaa hänelle, ettet enää yritä vaikuttaa hänen elämäänsä ja päätöksiinsä. Sinun täytyy todella hyväksyä se tosiasia, että poikasi on täysivaltainen aikuinen ihminen, joka vastaa itse omasta elämästään. Älä kyseenalaista hänen päätöksiään, älä tuputa omia näkemyksiäsi, älä painosta. Äläkä soittele ja viestittele jatkuvasti, se tuntuu tukahduttavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni ei pidä yhteyttä äitiinsä. Syntymäpäivänä soittaa ja onnittelee. Isäänsä kuitenkin pitää yhteyttä jonkin verran, ja koska hänen vanhempansa ovat edelleen yhdessä, tulee siinä äitiäkin nähtyä. Hänellä vaan ei ole mitään puhuttavaa äitinsä kanssa. Ei siis yhtään mitään. Taustalla on kaikenlaista, mutta ei mitään niin ihmeellistä että varsinaisesti siinä olisi syytä. Kaikissa perheissä taustalla on aina jotain asioita. Yksinkertaisesti mieheni kokee että hänellä ja äidillään ei ole mitään yhteistä. Ei yhtä ainoaa yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Ja näin miniänä voin myös sanoa ettei anoppi ole millään tavalla tunkeileva, kontrolloiva, tai määräilevä.
Tarkoitin vain hyvää. Tie helvettiin on hyvillä aikeilla kivetty.
Paras neuvo ikinä; jos et näe laittomuuksia tapahtuvan, älä puutu toisten, aikuisten elämiin. Anna elää kuten parhaaksi katsovat, ne hyvät aikeet saavat lopulta vain vahinkoa aikaan. Tässä on ihan sama kuin siinä anoppikeskustelussa; jos haluaa auttaa (hyvät aikeet) tulee kysyä miten sen voi tehdä, eikä omavaltaisesti päättää toisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä voi sanella yksipuolisesti ehtoja pojallesi. Sinä haluaisit enemmän yhteydenpitoa mutta et voi olettaa, että pojallesi sama määrä sopii. Hänellä on varmasti muutakin elämää.
On varmaan tilanteita, joissa olet huomannut että poikaa ärsyttää, hän on kiihtynyt tai lähtenyt menemään - osoittanut tällä tavoin, että ei siedä kontrollointiasi ja/tai muunlaista puhetapaasi hänen asioista puheen ollen. Jos ainut asia joka on hänessä nostattanut kielteisiä reaktioita on tuo kontrollointi, niin luultavasti se onkin syy. Tai sitten et kertonut kaikkea tuossa aloituksessa.
Yleensä lapsensa tuntee niin hyvin että osaa päätellä sen syyn jostakin tapahtuneesta tilanteesta tai toistuvista samantyyppisistä tilanteista. Täten ainoa mitä voi tehdä on kysyä pojalta, haluaako hän selvittää tarkemmin tuntemuksiaan ja vetäytymistään kontakteista. Jos hän ei halua keskustella, jättäisin kyllä hänet elämään omaa elämäänsä, kunnes mieli muuttuu. Joistakin asioista sentään voi päästä yli ajan kanssa.
Ja kun tuo päivä koittaa että hän haluaa silloin tällöin tavata, niin mielestäni silloin ei kannata kaivella vanhoja, vaan elää sitä hetkeä iloisena siitä, että on keskustelu- ja tapaamisyhteys. Ja tietenkin kontrollointi tai muu toista ahdistava on jätettävä pois omasta käyttäytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kysynyt pojaltani monta kertaa, mitä olen tehnyt väärin ja olenko muka ollut niin kauhea äiti. Hän on ottanut kontrolloinnin puheeksi, mutta ei ole valittanut muuta. Kai fiksu ihminen ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen?
Sitä paitsi kaksi muuta lastani tulevat käymään aina kun pyydän, eli kyllä se on poika joka käyttäytyy omituisesti. Sukujuhlissa kun joutuu selittämään tämän asian, sisaruksenikin ovat sitä mieltä että tämä esikoispoikani on aina ollut hieman omituinen.
-ap
Osasin kyllä odottaa että täällä tulee asiattomia ja syyllistävä kommentteja. En vaan voi uskoa että niitä on noin suuri osa. Toivottavasti koko kansa ei sentään ole näin epäempaattista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla niin herkkä luonne ettei kestä arvostelua ja kritiikkiä ja juuri pienetkin asiat mitä ap sanonut voi tuntua ikävältä ja kontrollilta. Olen 30v nainen ja vähän samanlainen, rakastan omaa rauhaa ja murehdin asioita herkästi. Harvoin tulee käytyä kylässä toisella vanhemmista koska tuntuu että usein joudun "kuulusteluun" ja minua kohdellaan kuin pikkutyttöä.
Laita hänelle viimeinen viesti, jossa kerrot että rakastat häntä, olet huolissasi hänestä, ja olet myös ylpeä hänestä että hänestä on tullut uljas nuori mies. Kerro, että olet syvästi surullinen, kun ilmiselvästi olet loukannut häntä vaikka missään nimessä et ole niin tarkoittanut. Pyydä anteeksi. Kerro, että olet aina hänen tavoitettavissaan, jos haluaa olla yhteyksissä myöhemmin. Että hän on aina tervetullut luoksesi, että olet aina hänen puolellaan., tapahtui mitä tahansa. Kerro, että toivot hänelle vain parasta elämässään. Kerro, ettet enää ota yhteyttä, koska ilmiselvästi sitä ei kaivata. Kerro, että ilahdut suunnattomasti, jos poikasi joskus päättää ottaa yhteyttä sinuun.
Se on myös rakkautta lastaan kohtaan, että osaa päästää irti jos lapsi sitä toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvoisa ap, olen seurannut tätä ketjua erityisellä mielenkiinnolla, koska juttusi voisivat olla oman äitini suusta. Olet saanut täällä paljon hyviä neuvoja, joita noudattamalla välisi poikasi kanssa voisivat parantua. Reaktiosi näihin neuvoihin on ollut valitus siitä kuinka ihmiset eivät ymmärrä, olet järkyttynyt, sinua syyllisestään ja ihmiset ovat epäempaattisia. Puhumattakaan siitä, että olet saanut itse pojaltasi palautetta kontrolloinnista, mitä et suostu hyväksymään. Joukossa toki on ilkeitä kommentteja ja nimityksiä, mutta suurin osa on aivan asiallisia ja vaikutat kyvyttömältä ottamaan vastaan minkäänlaista palautetta omasta käytöksestäsi.
Itse tajusin vasta nelikymppisenä, miten väärin äitini oli minua koko ikäni kohdellut naamioiden sen välittämiseksi ja hyvän tarkoittamiseksi. Hänen kanssa oleminen on aina aiheuttanut epämääräistä ahdistusta, josta olen potenut huonoa omaatuntoa. Äitinihän on vain tarkoittanut parastani. Tuollaisen hokeminen on kuitenkin toisen syyllistämistä. Poikasi ei ole sinulle velkaa siitä, että olet huolehtinut hänestä, mikä on äidin tehtävä. Tuollaiset "kuolen suruun, jos et ole tekemisissä" -tyyppiset jutut ovat pahemman luokan henkistä väkivaltaa, mitä myös oma äiti yritti siinä vaiheessa kun aloin ottamaan etäisyyttä.
Voi olla, että vielä saatte välinne kuntoon. Mutta se vaatii täyskäännöstä asennoitumisessasi. Suosittelen lukemaan ajatuksella läpi suosituimmat kommentit tässä ketjussa (ne asialliset). Jos vain kykenet hyväksymään, että olet tehnyt virheitä, poikasikin ehkä vielä voi antaa kaiken anteeksi.
N52, kahden lapsen äiti
Pojan ei tarvitse valehdella olevansa väleissä narsistiin, sen sijaan narsistin on valehdeltava, koska muuten muut saisivat tietää hänen todellisen luonteensa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt pojaltani monta kertaa, mitä olen tehnyt väärin ja olenko muka ollut niin kauhea äiti. Hän on ottanut kontrolloinnin puheeksi, mutta ei ole valittanut muuta. Kai fiksu ihminen ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen?
Sitä paitsi kaksi muuta lastani tulevat käymään aina kun pyydän, eli kyllä se on poika joka käyttäytyy omituisesti. Sukujuhlissa kun joutuu selittämään tämän asian, sisaruksenikin ovat sitä mieltä että tämä esikoispoikani on aina ollut hieman omituinen.-ap
Ja mitä on tapahtunut silloin kun joku hoviin kuuluva on puolustanut narskun syntipukkia?
"MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!" ?
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt pojaltani monta kertaa, mitä olen tehnyt väärin ja olenko muka ollut niin kauhea äiti. Hän on ottanut kontrolloinnin puheeksi, mutta ei ole valittanut muuta. Kai fiksu ihminen ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen?
Sitä paitsi kaksi muuta lastani tulevat käymään aina kun pyydän, eli kyllä se on poika joka käyttäytyy omituisesti. Sukujuhlissa kun joutuu selittämään tämän asian, sisaruksenikin ovat sitä mieltä että tämä esikoispoikani on aina ollut hieman omituinen.-ap
Tai sitten ne kaksi muuta eivät vielä ole tehneet pesäeroa ja tulevat koska äiti haluaa. Minun siskoni ovat hypänneet äidin luona jatkuvasti ja minä olen se epäkelpo joka haluaa elää omaakin elämää ja irtautunut äidin kontrolloinnista. Käyn kun se meille sopii ja ärsyttää äidin jatkuva viestittely ja hinku pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat takaisin poikasi elämään, niin sinun tulee osoittaa hänelle, ettet enää yritä vaikuttaa hänen elämäänsä ja päätöksiinsä. Sinun täytyy todella hyväksyä se tosiasia, että poikasi on täysivaltainen aikuinen ihminen, joka vastaa itse omasta elämästään. Älä kyseenalaista hänen päätöksiään, älä tuputa omia näkemyksiäsi, älä painosta. Äläkä soittele ja viestittele jatkuvasti, se tuntuu tukahduttavalta.
Tuskinpa enää pääsee, kun on aikaisemmin käyttäytynyt kuin voisi tehdä mitä vaan.
Muiden elämä ei saa pyöriä sairaan vanhemman ympärillä!
Uskomatonta että näinkin läpinäkyvän provoaloituksen moni tuntuu ottavan tosissaan.