Miten olette alaikäisenä pärjänneet persoonallisuushäiriöisten vanhempien kanssa?

Meni rumaksi narsistin kanssa. Kävi erittäin aggressiivisesti myös niiden hovilaisten kimppuun jotka yrittivät puolustaa välien katkaisijaa.

Vaikea näin maallikkona analysoida mikä kaikki johtuu pershäiriöistä ja mikä vain puhtaasta tyhmyydestä. Henkinen ja älyllinen kehitys emällä on lapsentasoista, syy-seuraussuhteita ei ymmärretä, muita syytellään samoista asioista mitä itse tekee, epälooginen, itsekritiikin ja itsereflektion täysi puuttuminen ym ym.

Alaikäisenä pärjäsin, siis enhän tiennyt mistään muustakaan.

Vasta lukion jälkeen pois opiskelemaan lähdettyäni aloin vähitellen hahmottamaan, mikä kaikki oli meidän perheessä pielessä. Ei ole ollut helppoa, kun tajuaa, miten itse on suhtautunut muihin ihmisiin ja käyttäytynyt huonosti, kun se on kotoa lähtöisin.

En kadu elämässäni mitään niin paljon kuin sitä ettei ollut munaa laittaa välejä poikki aiemmin :(

Olin rohkea ja katkaisin välit jo alaikäisenä. Terve ihminen tuskin pariutuu sairaan kanssa, tai ainakaan ei silloin jää terveeksi, joten molemmat vanhemmat ovat sairaita. Olin tarpeeksi fiksu pitämään asiani omana tietonani, mikä oli suureksi avuksi heidän yrittäessään kostaa sekaantumalla kaikkiin muihin tietämiinsä ihmissuhteisiini.

Hädin tuskin selvisin. Vaikeaa se oli, kun isä aina änkesi seuraan ja seurasi perässä vaikka itse poistuin huoneesta tai menin omaan huoneeseeni ja laitoin oven kiinni. Ovea ei saanut lukkoon joten hän vain tuli perässä selittämään juttujaan tai haukkumaan, kiusaamaan, jne.

Lukion jälkeen muutin pois. Siskolleni ja äidilleni kerroin että en halua olla enää ikinä missään tekemisissä isäni kanssa. Isälle en sanonut mitään. Olinhan aiemmin jo sanonut, että jos hänen käytöksensä ei muutu, niin en jatkossa halua olla hänen kanssan tekemisissä. Mutta hän ei ilmeisesti uskonut vaan sai siitä lisää vettä myllyyn kiusatakseen minua. SItten muutin pois, ja en enää pitänyt mitään yhteyttä isääni. Hän ei ollut tervetullut minun kotiini koskaan, äitini ja siskoni olivat. Ja minä en mennyt vanhemmilleni jos isä oli siellä. Pysyin muualla. Isä kyllä liimaantui kotiin jos kuuli että olen paikkakunnalla, kun luuli että tulen kyllä kotiin ja aina oli yhtä hölmistynyt kun ei nähnyt minua kuin maksimissaan vilaukselta. Kun hän ajoi autolla pihaan, minä menin omaan autooni ja ajoin pois. Tai kun hän yritti tulla siskoni luo (siskoni muutettua opiskelujen jälkeen perheensä kanssa takaisin synnyinpaikkakunnalleen) kylään millä tahansa tekosyyllä, niin aina hänelle sanottiin että "Et saa tulla sisälle kun ____ on täällä".

Lopulta isä sairastui syöpään (alkoholismista johtuva) eikä diagnoosin jälkeen elänyt edes vuotta. Ja vaikka hän oli pari viikkoa sairaalassa minun asuinkaupungissani, niin en mennyt katsomaan häntä. Elämäni paras päivä kun isä kuoli pois. Äidinkin elämä parani 1000-kertaisesti hänen jäätyään leskeksi.

En pärjännyt. Välien katkaiseminen meni onneksi niin hyvin, kuin se yleensä voi mennä. Vaikea ruveta aikuisena opettelemaan elämän perusasioita, varsinkin kun uusien taitojen oppimisen lisäksi täytyisi epä-oppia ne huonot taidot, jotka vanhemmilta oppi.

Emä riehui sairaalloisen mielipuolisesti, huusi ja kiljui, heitteli esineillä ja kävi käsiksi. Nälvi ja piikitteli lasta, syytti muiden ongelmista aina samaa henkilöä, oli se sitten mielialanvaihtelut, hintojen nousu, tsunami tai sisaruksen huono käytös, kaikki saman henkilön vikaa. Hyökkäsi kimppuun jos joku puolusti syntipukkia. Osasi keskustella vain muista juoruamalla, keksi muille diagnooseja matalalla koulutuksellaan ja levitteli niitä faktoina eteenpäin. 

Luulin isää terveeksi, koska siltä hän vaikutti äidin rinnalla. Selvisi että valehteli joka suuntaan, koska pelkäsi äitiä. Itki ja aneli että tee äidin mieliksi tai hän joutuu kärsimään. Selitteli asiat aina narsistiemälle mieluisiksi, mikä teki välien katkaisusta vaikeampaa. En halunnut tavata, en olla missään tekemisissä, minkä isä selitteli narskulle sillä että minulla on ongelmia, olen sairas ja epävakaa, oikeasti janoaisin narskun seuraa enkä halua katkaista välejä. Tällaisen selityksen narsku hyväksyi itsessään olevan syyn sijaan ja rauhoittui. Isällä oli taas hetken helpompaa hänen kanssaan. Sama jatkui vuosia ennen kuin tajusin katkaista välit isäänkin.