Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Palaudun niinä viikonloppuina kun lähdemme luontoon. Eväät mukaan ja koko päivä metsässä tai rantakallioilla, niin illalla kotona on kuin uusi ihminen. Lasten ollessa iltapalalla toinen siivoilee keittiön ja laittaa astianpesukoneen päälle, toinen huilailee tai tekee mitä huvittaa. Lasten mentyä nukkumaan saatamme joskus ottaa lasin viiniä, jäätelöä, tai vaikka hapankorppuja, ja katsoa jonkun hyvän leffan yhdessä, ei tuijoteta kännykkää.
Sellaisina viikonloppuina en palaudu, jos vaan "koomaan", jos olisin selannut nettiä koko päivän, ja joutunut jatkuvasti keskeytetyksi, niin eihän sellainen muuta tee kuin ärsytä. Sohvalta sitten maanantaina tunkkaisena töihin?
Sellaiset viikonloput, jolloin on jotain iltamenoja, virkistää kyllä henkisesti, mutta nykyään nelikymppisenä fyysiseen palautumiseen menee kyllä alkuviikko. Plus tällaisen jälkeen introverttinä alkuviikosta on vaikea kohdata ihmisiä töissä, ja kotonakin vähän kankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Tänään tein töitä 1h. Kävin kaupassa ja siivosin. En ikinä jaksaisi enää 38h/viikko töitä.
Pääsiäinen oltiin reissussa.
Suosittelen max. 6h töitä päivässä. Itse teen yleensä 1h päivässä ja ehkä kerran kuussa 12h.
Elämässä on hyvä olla muutakin kuin työnteko.
onneks koht leikataa tukia.joo mäkin suosittelen vaik yhtä pv vuodes töitä
Vierailija kirjoitti:
laiska jaakko kirjoitti:
jää makoilee kelan rahoille ni ei paljoa työt rasita.mä jäin jo 4v sit.
sama
onneks koht leikataan tukia.voitte olla perseauki ihan rauhassa
Mä teen puolet vuodesta kuusipäiväistä työviikkoa ihan rahasyistä.
Ei päätyön alle keskituloinen palkka riitä elämiseen, vaikka meitä on kaksi tienaajaa ja 2 lasta.
Voi siis sanoa että vuodet on mennyt koomassa + raudanpuutekin vielä päälle.
Missä sun puoliso on? Mitä hän tekee? Nyt kuulostaa siltä, että sinä teet kaikki kotityöt, miksi ette jaa niitä?
Kuulostaa, että ap on uupunut ja siihen ei tosiaan kahden päivän vapaa auta ja perheellisenä velvollisuudet ei lopu, vaikka olisi sairaslomalla.
Itse uupumuksen kärsineenä olo oli juuri tuo, että mikään ei huvittanut ja kaikki pienetkin asiat tuntui ponnistelulta ja aivot sumussa. Raudanpuute minulla pahensi oireita huomattavasti. Onko sun työ liian kuormittavaa ja voisiko siihen saada helpotusta? Lääkäriin tosiaan menisin myös.
Juu,ei me baariinkaan saada jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
Ei sun eikä sun lasten elämäntavat ole enemmän kun ok. Jos työ vie sulta mehut niin olisko sitten työuupumus? Mutta mikä lapsia vaivaa?! Karkkia, oleskelua ja älylaitteita? Siinä on hyvät elämäntavat aika hakusessa.
Mene hyvä ihminen lääkäriin. Kyllä normaalisti sitä jaksaa työviikon jälkeen nauttia lasten kanssa viikonlopusta. Jos on tosi rankka viikko ni perjantai menee yleensä vähän enemmän löhöillen koska olen koko viikon jalkojen päällä ja se kyllä tuntuu. Mutta lauantaina jaksetaan jo alkaa ulkoilla porukalla ja se jos mikä virkistää ja auttaa palautumaan. Ei muuta kun eväät reppuun ja vaeltamaan muksujen kanssa ni unohdat iltaan mennessä koko työviikon!
Ai perjantait löhöilet, että jaksat viikonloput? Muilla voi mennä perjantain työpäivän jälkeen kaikki aika kotimatkalla ja kaupassa, ruokaa laittaessa, kotitöitä tehdessä ja perheen kanssa kuulumisia vaihtaessa, että ei jää aikaa löhöillä ja kerätä voimia viikonloppua varten. Perjantai on normaali arkipäivä, jolloin ei ylimääräistä aikaa jää mihinkään.
Yritä ap miettiä, mistä saisit lisää energiaa. Eli joku sinulle mieluinen, pienikin asia, joka saa sinut pois sohvalta ja laittamaan kännykän pois. Kävely metsässä, käynti kirpparilla, käsityö tai kirjan lukeminen. Pieni lepohetki töiden jälkeen sohvalla ja sitten mieluista tekemistä. Näin olen itse saanut lisää virtaa ja palautuminen tehostuu.
Taaperon kanssa tilanne on todellakin se, että palaudun töissä. Viikonloput on todella rankkoja.
Kannattaa myös selvittää onko estrogeenivajetta tai kokeilla rautakuuri syödä. Itsellä nämä teki synnytyksen jälkeen vetämättömän ja masentuneen olon.
Vierailija kirjoitti:
Tänään tein töitä 1h. Kävin kaupassa ja siivosin. En ikinä jaksaisi enää 38h/viikko töitä.
Pääsiäinen oltiin reissussa.
Suosittelen max. 6h töitä päivässä. Itse teen yleensä 1h päivässä ja ehkä kerran kuussa 12h.
Elämässä on hyvä olla muutakin kuin työnteko.
Juuri näin, ei mitään järkeä raataa 7-8 h töissä, 6 h menee just ja just, mieluummin 4-5 h, niin ehtii kunnolla levätä, harrastaa ja hoitaa kodin asioita.
Olispa vapaita viikonloppuja. Mulla arkivapaat, jolloin perhe töissä ja koulussa, ja vapaa viikonloppu vain kerran kuussa. Teen sitten vapaapäivinä omia juttuja.
Miten lapset siihen liittyy? En palautunut töistä joten vaihdoin työpaikkaa. Helppoa.
Kun tein työtä, jossa piti edes jossain määrin esittää eli olla tykkäävinään ja innostunut, vaikka otsassa luki evvk, olin poikki kolmen tunnin työpäivistä. Kun työ on lähempänä sitä, mitä oikeasti olen, virtaa riitti ihan toisella tavalla.
Virhe, jonka alussa tein, oli se että kuvittelin ihmisen tottuvan kaikkeen. Että on vain asennekysymys, jos aina ketuttaa. Pitää olla kiitollinen jne. Varoitan tässä nyt kaikkia: elämä on liian kallisarvoista, että sitä olisi varaa tuhlata mahdottomien kuvittelemiseen.
Tähän on vielä lisättävä, että jos lapsena on jo joutunut tärväämään energiaansa selviytymiseen eikä ole oppinut tuntemaan itseään eikä säätelemään tunteitaan, tämä kaikki syö aikuisena valtavasti energiaa sen palkkatyön lisäksi. Pieni itsetutkiskelu on paikallaan samalla kun levyttää sohvalla ja näppäilee kaukosäädintä.
Lisäbonus: luonnossa oleilu tasaa hermostoa nopeammin kuin kotisohva.
En. 40h / vk fyysisesti raskasta työtä.
M53
Minä ainakin olin nimenomaan fyysisesti uupunut työpäivien jälkeen. Mikään liikunta ei olisi tullut kysymykseenkään, sillä se olisi vienyt kehon ylirasituksen puolelle. Joten nuo "ylös sohvalta ja ulos liikkumaan" -kommentit saattavat sopia istumatyöläisille, mutteivät välttämättä suorittavan tason työtä tekeville.
Kyllä minä palaudun työpäivästä jo illassa. Jos en palautuisi niin vähentäisin työntekoa. Perjantaina töiden jälkeen käyn juoksemassa, kotona ollut puoliso on siivonnut ja laittanut ruuat. Lasten mentyä nukkumaan katsotaan joku elokuva tmv. Viikonloppuina on sitten kaikenlaista puuhaa tietysti.
Sitä kumpi meistä on kotona on vaihdeltu, mutta silloin kun molemmat on töissä, minä en yleensä tee 100% työaikaa ainakaan kokoajan. Lapsia on useampi ikähaarukassa 1-16.
Omasta palautumisesta on tärkeää pitää huolta. En minä työtä varten elä, vaan sitä kaikkea muuta, vaikka työstänikin nautin toki.
Kerro toki millä elätät itsesi? Jonkun toisen työnteolla kenties? Minun tuntipalkkani on 28e, jos tekisin töitä 1 h päivässä ja kerran kuussa 12 h, saisin palkkaa alle 900e/kk miinus verot. Sillä ei elätä itseään ja perhettään.