Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Noup. Kaksi päivää ei riitä mihinkään. Kolmepäiväinen työviikko neljällä vapaapäivällä voisi mahdollistaa palautumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta auttaisiko sellainen optimointi, että pe-su-akselilla tehdään mahdollisimman vähän kotitöitä? Koitan itse hoitaa aina esim kaupat ja siivoukset torstaina, että pääsee viettämään perjantaina heti siistissä kodissa viikonloppua. Ja sit nää muut arjen helpottajat käyttöön; siivooja jos pystyy maksaa siitä, välillä valmisruokaa, kokkaat isompia satseja.
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Ei ole todellakaan normaalia kuljettaa lapsia JOKA perjantai mummoloihin hoitoon! Siinä ei ole enää kyse kyläilyistä, vaan vanhempien mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Lapsiperheellä ei ole elämänhallinta kunnossa, jos lapset asuvat mummoloissa viikonloppuisin, talvilomalla, pääsiäisenä, kesälomalla, juhannuksena, syyslomalla ja joululomalla. Joillakin myös arkipäivisin.
Miksi nämä äidit ja isät eivät viitsi tehdä mitään omien lastensa kanssa? Kesällä pitää päästä terassille juomaan kaljaa. Talvella etelänmatkalle. Ja omia lapsia ei oteta mukaan edes perheen lomamatkoille. Surullista!
On surullista, että vanhat, monisairaat, raihnaiset ja väsyneet isovanhemmat ovat 24/7 ilmaisia lastenhoitajia näille uusavuttomille ja uushaluttomille vanhemmille!
Aloittajalle neuvoisin työpaikan ja ammatin vaihtoa ja työmäärän keventämistä. Esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä (kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, siivoustyö, palvelualojen työt yms.) ja hoitoalalla henkinen ja fyysinen kuormitus on suurta. Työajat ovat usein erittäin epämukavat. Jos työstä ei palaudu vapaapäivinä ja lomilla, niin silloin vikaa on yleensä työssä ja työolosuhteissa, ei ihmisessä!
Kaupan alalla kuormitusta aiheuttavat epämukavat työajat, hektinen ja kova työtahti ja hankalat, uhkailevat ja epäasiallisesti käyttäytyvät asiakkaat. Hoitoalalla hoitajaa kuormittavat epämukavat työajat, raskas työ ja arvaamattomat, aggressiiviset ja väkivaltaiset asiakkaat ja potilaat. Muun muassa muistisairaat vanhukset, päihdeongelmaiset ja huumeidenkäyttäjät ensiavussa ja päivystyksessä.
Onko aloittajan mahdollista tehdä kotona etätyötä? Voitko sopia lyhyemmästä työviikosta tai osa-aikaisesta työajasta? Onko Sinulla mahdollisuus vuorotella puolisosi kanssa työaikoja, jotta toinen vanhemmista olisi vuorotellen lasten kanssa kotona? Voitko hakea vuorotteluvapaalle?
Perheen ruokailut, ulkoilut ja unirytmi ensin kuntoon. Älylaitteille laitetaan aikarajoitus. Kello lähtee käyntiin, kun televisio, tallenteet, videot, tietokonepelit ja internet aukeavat lapsille ja aikuisille. Ruokaostokset tilataan kaupasta 1-2 kertaa viikossa kotiinkuljetuksella, niin kaupassa käyntiin ei kulu aikaa ja energiaa. Valmistatte ruokaa valmiiksi pakastimeen. Kodin siivous ja pyykinpesu tehdään yhdessä koko perheen kanssa.
Kirjaatte ylös ja karsitte kaikki perheenne turhat aikasyöpöt pois. Jätätte turhat kyläilyt yms. tekemättä ja vietätte yhteistä aikaa kotona ja lähiympäristössä ulkoillen ja liikkuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tytär kuskaa lapsiaan joka perjantai isovanhemmalle hoitoon??? Opettele laittamaan aikuiselle lapsellesi rajat! Seuraavana perjantaina lähdet hyvissä ajoin pois kotoa, suljet puhelimesi ja laitat kotisi ovet lukkoon. Tytär oppii, kun toistat tämän muutaman kerran.
Kun tytär soittelee ja viestittelee tarvitsevansa taas lastenhoitajaa viikonlopuksi, niin vastaat joka kerta EI KÄY! Ja tee vaikka lastensuojeluilmoituksen sosiaalitoimen päivystykseen, jos muu ei auta!
Kotiäitinä en jaksa ymmärtää uusavuttomia, uushaluttomia, laiskoja ja mukavuudenhaluisia pienten lasten ja koululaisten vanhempia, jotka hoidattavat lapsiaan jatkuvasti mummoloissa ja muilla sukulaisilla. Lapsen äidillä ja isällä on elämänhallinta pahasti hukassa, jos lapset kuljetetaan viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun lomilla mummolaan ja sukulaisille hoitoon! Miksi nämä äidit ja isät eivät vietä vapaa-aikaansa omien lastensa kanssa???
Me emme pyydä sukulaisilta ja isovanhemmilta koskaan mitään apua lastenhoitoon tai kotitöihin. Me hoidamme omat lapsemme ihan itse ja teemme kaikki kotityömme ihan itse. Oma apu on paras apu! Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - EI suinkaan isovanhemmille!
Vierailija kirjoitti:
Tytär tuo lapset joka perjantai viikonloppu hoitoon joten en palaudu ikinä t. Mummu 52 v
Surullista jos teillä isovanhemmat eivät halua viettää aikaa lastenlasten kanssa.
Tuollahan ne omia vanhempiaan hyväksikäyttävät perustelevat toimintaansa, kun lapsenlapset viedään jatkuvasti hoidettavaksi mummolaan. Melko läpinäkyvää.
Tuo viimeinen kohta nosti mieleen hauskan mielikuvan. Esim perhe Korsosta tai Karakalliosta lopettaa kyläilyt ja muut semmoiset ystävien tapaamiset ja alkaa rampata joka päivä ympäri lähiötä, asunnon lähiympäristössä. Heiluttelisivat varmaan reippaasti kättä kun naapurit katsoisi että siellä ne taas menee. Mutta kieltämättä siihen kai sitä ihmisiä yritetään ajaa, että on se työelämä ja sitten jokin arkinen oleminen kodin äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva lukea tätä kun minulla on vain 26 vapaapäivää koko vuoden aikana... karjatilallinen kun olen.
Eläinten kanssa työskentely on henkisesti paljon miellyttävämpää ja vähemmän stressaavaa kuin ihmisten kanssa työskentely. Ei voi täysin verrata.
Tämä joka sanoi, että eläinten kanssa työskentely on vähemmän stressaava ei tiedä karjatilallisen ja yrittäjän arjesta yhtään mitään! Vamaan luulit, että nuo 26 päivää on normi lomapäiviä. Konkretiaa tuohon saa sillä, että tuo 26 vapaapäivää takoittaisi esim sitä, että sulla on 13 viikonloppua vapaata ja muuten olet joka ikinen päivä töissä.
Itse en ole karjatilallinen, mutta olen sitä hommaa seurannut läheltä.
Oishan se kiva jos ois enemmän vapaa-aikaa, viikonloput hujahtaa niin nopeasti kun on paljon puuhaa. Arki-iltoina kun ei pakollisten kotitöiden, koirien lenkitysten ja lasten harrastusten lisäksi hirveästi jää aikaa muulle, niin viikonloppuisin haluaisi ehtiä tekemään paljon kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palaudun niinä viikonloppuina kun lähdemme luontoon. Eväät mukaan ja koko päivä metsässä tai rantakallioilla, niin illalla kotona on kuin uusi ihminen. Lasten ollessa iltapalalla toinen siivoilee keittiön ja laittaa astianpesukoneen päälle, toinen huilailee tai tekee mitä huvittaa. Lasten mentyä nukkumaan saatamme joskus ottaa lasin viiniä, jäätelöä, tai vaikka hapankorppuja, ja katsoa jonkun hyvän leffan yhdessä, ei tuijoteta kännykkää.
Sellaisina viikonloppuina en palaudu, jos vaan "koomaan", jos olisin selannut nettiä koko päivän, ja joutunut jatkuvasti keskeytetyksi, niin eihän sellainen muuta tee kuin ärsytä. Sohvalta sitten maanantaina tunkkaisena töihin?
Sellaiset viikonloput, jolloin on jotain iltamenoja, virkistää kyllä henkisesti, mutta nykyään nelikymppisenä fyysiseen palautumiseen menee kyllä alkuviikko. Plus tällaisen jälkeen introverttinä alkuviikosta on vaikea kohdata ihmisiä töissä, ja kotonakin vähän kankeaa.
Joo, sohvalla koomailu lapsiperheellisenä ei kyllä ole rentouttavaa, vaan yleensä enemmän v*tutuskäyrää nostavaa kun lapset tulee koko ajan keskeyttämään. Kivempaa ja palauttavampaa on puuhailla jotain rennosti lasten kanssa, käydä metsäretkillä, uimassa, keräämässä marjoja, oleilla ulkona, tehdä palapelejä tai pelata lautapelejä, mistä nyt kukakin tykkää. Sitten ottaa välillä vaikka päikkärit, mutta ei koko päivää kannata maata. Ja netin selaus ei oikein ole aivoille rentouttavaa, joten se kannattaisi kuormittuneena minimoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tein töitä 1h. Kävin kaupassa ja siivosin. En ikinä jaksaisi enää 38h/viikko töitä.
Pääsiäinen oltiin reissussa.
Suosittelen max. 6h töitä päivässä. Itse teen yleensä 1h päivässä ja ehkä kerran kuussa 12h.
Elämässä on hyvä olla muutakin kuin työnteko.
Juuri näin, ei mitään järkeä raataa 7-8 h töissä, 6 h menee just ja just, mieluummin 4-5 h, niin ehtii kunnolla levätä, harrastaa ja hoitaa kodin asioita.
Minä taas voisin tehdä vaikka 3x12h ja sen jälkeen 4 päivää vapaata. Tuollaiseen jaksaisi kyllä tsempattua itsensä ja työvireys pysyisi yllä, kun tietäisi, että siitä on aina "palkintona" neljä vapaata. Ne kolme työpäivää voisi myös ihan orjentoitua siihen, että mitään muuta ei silloin tarvitse jaksaa, kotiin ja nukkumaan. Ekana vapaana sitten pyykkikorit tyhjiksi, jääkaappi täyteen ym. Loput kolme päivää voi harrastaa tai mitä vaan. Voisi käydä usein myös pienillä lomilla. Sellaisilla viikoilla voisi tsempata pyykit ja muut kotityöt vielä työpäivän lisäksi, niin saisi sen neljännenkin päivän lomalle.
Tämä nykyinen 5-6 päivää viikossa (omalla alallani) on ihan perseestä. Esimerkiksi työviikko venytetään 6 tunnin päivillä kuusi päiväiseksi. Päivä on joka tapauksessa "piloilla" kun joudut olemaan osan päivästä töissä. Vielä jos sattuu typerääkin typerämmät 12-18 vuorot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En palaudu ja sen vuoksi teen 4 päivän työviikkoa. Hyvinvointi ennen kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Oishan se kiva jos ois enemmän vapaa-aikaa, viikonloput hujahtaa niin nopeasti kun on paljon puuhaa. Arki-iltoina kun ei pakollisten kotitöiden, koirien lenkitysten ja lasten harrastusten lisäksi hirveästi jää aikaa muulle, niin viikonloppuisin haluaisi ehtiä tekemään paljon kaikkea.
Kokeilepa välillä töitä, jossa viikonloppuvapaa on työehtosopimuksen mukaisesti noin kerran kuukaudessa, niin alat arvostamaan joka viikonloppuisia vapaita ihan toisella tavalla! Viikonlopussa ehtii vaikka mitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se tieteellisestikin todistettu, että 2 vapaapäivää ei riitä palautumiseen
Hah !
Itse tein yrittäjän jatkuvasti 7 pv työviikkoa, kokopäivätyönä, yli 35 v ajan, fyysistä työtä
Meni siinä mm. polvinivelet, mutta voimissaan vielä ollaan ikään suhteutettuna
Kyse on omasta asenteesta pitkälle
Liikuntaa tarvitaan
Onkohan ap yksinhuoltaja? Jos olet niin itse tekisin ainakin nämä: en kuluttaisi aikaa kauppaan vaan tilaus sisään ja nouto/kotiovelle tuonti. Noin viikon ostokset yhdellä kertaa. Ruokaa tekisin aina n. 2 päiväksi kerrallaan ja joskus voi mennä eineksilläkin (pinaattiletut, valmiskeitot yms.).
Ja lapsille se imuri käteen ja yhdessä siivoatte sen mitä pitää. Ovatpahan irti pelaamisesta ja karkeista siinä samalla. Tuolla tavalla saisit aikaa itsellesi ja perheelle enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole normaalia. Liikuntaa koko perheelle ja yhteistä aikaa päivittäin. Itse on jokaisen nostettava itsensä sohvalta ja vietävä ulos. Liikkumisella ja kunnolla on todella suuri merkitys jaksamiselle. Ihmiset kuvittelevat jostakin syystä, että palautuminen on vain makoilemista. Liikunnalla on vähintään yhtä tärkeä merkitys jaksamisessa. Sääli lapsia.
Palaudun yleensä jo arki-iltaisin, tai ainakin pyrin ja sitten toki viikonloppuisin paremmin. Palautumiskeinoja ovat lyhyenkin laatuajan viettäminen perheen kesken, lukeminen tai tv:n katselu, salilla käynti, koiran kanssa lenkit, pyykinpesu tai siivous ja kyllä joskus se saunasiiderikin.
Työni on henkisesti kuormittavaa istumatyötä, joten kuhastyö oikeasti irroittaa ja palauttaa ja kun vietetään perheen kanssa yhdessä edes tovi, se piristää kaikkia, on todettu. Vaikka vain koiran kanssa kävely rantaan tai lautapeli, mutta yhdessä.
Jotkut saattavat kyllä palautua silläkin, että koomailevat ruudun ääressä ja syövät karkkia, anna sillekin mahdollisuus. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ha ha, tarvitsisin viikonlopun ihan vain palautuakseni viikonlopusta. Yleensä kumpanakin päivänä on jotain sukulaisrientoja, kaverisynttäreitä tai sitten nähdään ystäviä perheineen kun arkisin ei vaan ehdi.
On raskasta pitää sosiaalisia suhteita yllä, mutta toisaalta ystävät on meille tärkeitä.
Jos on viikonloppuna edes toinen päivä kun voidaan olla ihan omalla porukalla ja käydä vähän ulkoilemassa, niin se on palauttavaa. Voispa töissä tehdä vähän lyhyempää päivää, niin ehtisi arjet pakkaamaan harrastuksilla ja ystävillä. Kurjasti vaan kaikki osapuolet on arjessa myöhään töissä ja sitten perus ruuat ja iltatoimet ja ajoissa nukkumaan että jaksaa.
Uskoisin että kuormitus kaikkeen helpottaa kunhan lapset vähän kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n elämä kuulostaa aivan mun lapsuudelta. Isä oli aina töissä eli poissa, äiti hoiti meidät yksin. Tuli töistä, teki ruoan, makasi loppuillan sängyssä katsomassa tv:tä ja torkkumassa. Lapsilla oli sitten sama ohjelma. Mitään ei tehty, mitään ei harrastettu, ketään ei kiinnostanut oliko läksyt tehty tmv., maattiin katsomassa tv:tä.
Nyt 30v myöhemmin olen jo pitkään ymmärtänyt, että äitini oli masentunut ja on sitä edelleen, koska ei ole koskaan mitään apua hakenut. Hän on hyvin raskas ihminen nykyään.Itsellä nyt kaksi pientä lasta. Väsymys työpäivän jälkeen on tuttu tunne. Mutta pakotan itseni tekemään jotain mikä piristää ja järkkään lapsille jotain. Vaikka kuinka ei huvittaisi eikä jaksaisi, laitan lapset rattaisiin ja käydään kävelyllä. Sen jälkeen on loppuillan heti aivan erilainen olo. Tai sitten pakkaan lapset autoon ja käydään jossain leikkipuistossa tai kahvilassa. Jotain on pakko olla, koska illat sohvalla maatessa tuntuu vaan entistä väsyneemmältä ja alakuloisemmalta. Muutama tunti viikossa myös omaa aikaa jolloin isällä yksin vastuu lapsista. Silloinkin on pakko lähteä kuntosalilla tai muualla poissa kotoa käymään itseään piristääkseen ettei jämähdä sohvalle.
Minulla on myös sama kuin aiemmalla kommentoijalla, palaudun lapsiarjesta asiantuntijatyössä, jossa saa käyttää aivojaan mutta joutuu istumaan runsaasti.
Tämä. Mun mies on tuollainen makaaja. Jos saisi valita, makaisi vain sohvalla ja tuijottaisi älypuhelinta tai tv:tä. Vuosikausia vastaus kaikkiin tekemisehdotuksiin on ollut: ei jaksa. Vasta kun lasten takia on suostunut lähtemään johonkin, on tajunnut, kuinka paljon virkistävämpää on lähteä vaikka kävelylle, kuin jäädä sohvalle. Jäähän siitä enemmän muistojakin elämästä, kun tekee jotain. Miettiikö nämä sohvalla koomaajat sitten vanhana, että olipa sekin mukava päivä, kun luin somesta, että Seija kävi Popedan keikalla, tai se se vasta oli elämää, kun Petettyjen saarella Jacce veti perseet ja tilitti Simoliinasta. Noniin, heippa, mä lähden nyt puistoon ottamaan mölkkymatsin lasten kanssa, siellä paistaa aurinko. Nimittäin mitä enemmän tekee hauskoja juttuja viikonloppuna, sitä kaukaisemmalta tuntuu maanantai, ja maanantaina ei edellinen työviikko tunnu missään.
Kuulostaa kyllä harvinaisen surulliselta elämältä. Sekä lasten että sinun osaltasi. Ei kukaan terve nuku noin paljoa. Mene lääkäriin. Tee elämäntaparemontti. Lähde lasten kanssa tai laita lapset harrastuksiin ja kannusta heitä. Lapsista ei tule yhtään mitään jos makaavat kotona naama ruudussa koko viikonlopun. Sinulla on vastuu lapsista! Tuo on jo heitteillejättöä, lapset liikkumaan ja kiinnostumaan maailmasta! Tietysti ensin hoida itsesi kuntoon, vaihda työpaikkaa jos se noin vetää sinusta mehut tai jää sairaslomalle mutta ei tuollaista kuulu ihmiselämän olla.
Kyllä se itelläkin joskus sohva houkuttelee enemmän kuin kävelylenkki, mutta kertaakaan en ole tekemääni kävelylenkkiä katunut!
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että viikonloput on välillä työläämpiä uhmaikäisen kanssa kuin arkipäivät yksin etätöissä kotona.
Pienten lasten kanssa tosiaan työ on se palautusaika. Itsellä se oli niin myös.
Tulin töihin "lepämään". Työ sen luontaista että kyllä se onkin jopa palauttavaa.
Toisille se kodin siivouskin toimii terapiana ja siitäkin voi ihan jopa nauttia. Itselläni myös tuo pätee. Rakastan myös kodin siivoamista, eikä se ole minulle taakka kuten monille tuntuu olevan. Meitä kun on niin erilaisia.
Onneksi työni ei olekaan stressavaa vaan enemmänkin vertaan sitä mielekkääseen harrastukseen. Sitä se itselle on, ja joku vielä maksaa siitä palkkaa. Mikäs sen parempaa.
Tiedän, että olen onnekas että työni on mahdollistanut tämän. Joillekin se työ on vaan työtä ja pakollinen paha.
Eli se mikä ketäkin stressaa ja kuluttaa elämässä, on hyvinkin riippuvainen siitä miten mielekkääksi kokee minkäkin asian.
Palauttavina asioina toimii mielekäs tekeminen. Toisille palauttavaa on se mikä toista stressaa jne.
Eli hanki uusi mielekkäämpi työ itsellesi jos se on niin kuluttavaa.
Olet väärässä työssä. Ei tuo mitään muuta kerro. Et ole sairas.
Alue: Aihe vapaa
Sinä isoäiti 52v, älä noudata täällä saamaasiohjetta: hoida asioita vittuillen, laita puhelin kiinni, pakoile toisinsanoen. Soittele vielä lastensuojelu : D ( mitä sanoisit: lupaudun lastenhoitajaksi joka vkonloppu? ) Rajat Toni voi tähän laittaa. Kyllä asioista täytyy voida aikuisena puhua. Säilyy välitkin. Sinua kertoisin suoraan, että tuossa iässä alkaa väsyä, vaikka lapsia rakastatkin, haluat edes joka toisen vkonlopun itsellesi. Tai jaksamisesta mukaan.