Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon Suomessa oikein on lapsena urheilleita joilla on paikat sökönä jo aikuisuuden kynnyksellä?
08.06.2026 |
On tullut niin monta tuollaista tapausta vastaan että mietityttää onko urheiluharrastus sittenkään lapselle hyväksi. Nilkat tai polvet ovat rikki jo aikuisuuden kynnyksellä ja sitten ei pystykään harrastamaan liikuntaa edes huvin vuoksi mikä olisi terveellisen elämäntavan yksi edellytys. Miten jo nuorella ihmisellä voi mennä kroppa niin sököksi ettei sitä kukaan huomaa tai asialle ei voi tehdä mitään?
Kommentit (4)
Itse olin EM-tason painija, mutta menetin terveyteni jatkuvien laihdutus-urakoiden takia. Mielenterveys meni myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä harrastin klassista balettia, ja sain syömishäiriön, jonka kanssa taistelen vielä 35-vuotiaanakin. Nykyään se ei onneksi ilmene enää anoreksian muodossa, vaan on kääntynyt BED-häiriöksi. Sekin on ikävä, koska se aiheuttaa lihavuutta, mutta paljon vähemmän vaarallinen kuin syömättömyys ja jatkuva pakkomielteinen laihdutus.
Minä harrastin juoksua ja pituushyppyä. Juoksin jopa raskaana ollessa kahdeksannen kuun alkuun saakka.
Ei ole mitään kremppaa ollut. Painoindeksi on 21 ja kävin luuntiheysmittauksessa ja lääkäri kysyi tuloksen nähdessään, että taidat olla entinen pituus- tai korkeushyppääjä🤯
Olin myös jollain Tyky-päivillä ponnistusvoimatestissä yli 50-vuotiaana ja testi tekijä ihmetteli suuresti huippuarvoa.
T. Urheiluharrastaja 70+
Suomessa erikoistutaan liian aikaisin yhteen lajiin jolloin kuormituksesta tulee yksipuolista. Eikä lajitreeneissä välttämättä riittävästi huolehdita tukilihasten voimasta ja lihashuollosta.