Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?

Hyvä vitsi :D! En palaudu.

Arki on yhtä juoksemista ja kaiken muistamista; kuka, mitä, missä, milloin, miksi? On lasten jutut, omat jutut, on työjutut, on tulossa lääkärikäyntejä, pitäisi varata lääkäriaikoja ja siirtää jo varattuja aikoja. Työvuorot ja niiden pituudet voivat vaihtua lennosta, saattaa olla, että työpari puuttuu ja teetkin yksin työt.

Viikonloppuna on pakko hoitaa kaikki kotityöt, siivoaminen, ruoka, kauppareissut, pihatyöt, remontit, kierrätysroskien vienti, pyykkihuolto, univelan lyhentäminen... ja kuitenkin lapset ovat vielä niin pieniä, että kaipaavat vielä paljon vanhemman huomiota ja seuraa, yhteistä tekemistä, kuskaamista sinne ja tuonne, kavereiden kyläilyjä.

Viikonloput ovat ladattu täyteen lasten unelmia, mutta tuntuu, että ne joka viikko pirstaloituvat. Ei vaan riitä aika, eikä jaksaminen.

Harkitsen 80% työaikaa, jolloin vapaapäiviä olisi kolme viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vitsi :D! En palaudu.

Arki on yhtä juoksemista ja kaiken muistamista; kuka, mitä, missä, milloin, miksi? On lasten jutut, omat jutut, on työjutut, on tulossa lääkärikäyntejä, pitäisi varata lääkäriaikoja ja siirtää jo varattuja aikoja. Työvuorot ja niiden pituudet voivat vaihtua lennosta, saattaa olla, että työpari puuttuu ja teetkin yksin työt.

Viikonloppuna on pakko hoitaa kaikki kotityöt, siivoaminen, ruoka, kauppareissut, pihatyöt, remontit, kierrätysroskien vienti, pyykkihuolto, univelan lyhentäminen... ja kuitenkin lapset ovat vielä niin pieniä, että kaipaavat vielä paljon vanhemman huomiota ja seuraa, yhteistä tekemistä, kuskaamista sinne ja tuonne, kavereiden kyläilyjä.

Viikonloput ovat ladattu täyteen lasten unelmia, mutta tuntuu, että ne joka viikko pirstaloituvat. Ei vaan riitä aika, eikä jaksaminen.

Harkitsen 80% työaikaa, jolloin vapaapäiviä olisi kolme viikossa.

Kukaan ihminen ei voi hoitaa kaikkea eikä varsinkaan yksin. Sitten on ladattu liikaa vaateita joko omalta suunnalta tai ne tulee ulkopuolelta.

Joko pitää karsia kotihommia, hankkia asunto jossa vähemmän työtä (pihatyöt, remontit) tai sitten muuttaa asioita sun työssä (alan vaihto, lyhemmät päivät).

Et jaksa muuten kunten oletkin jo huomannut.

Mikään ei parane ellet itse tee muutoksia elämääsi. Sinä siitä päätät ei kukaan muu.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vitsi :D! En palaudu.

Arki on yhtä juoksemista ja kaiken muistamista; kuka, mitä, missä, milloin, miksi? On lasten jutut, omat jutut, on työjutut, on tulossa lääkärikäyntejä, pitäisi varata lääkäriaikoja ja siirtää jo varattuja aikoja. Työvuorot ja niiden pituudet voivat vaihtua lennosta, saattaa olla, että työpari puuttuu ja teetkin yksin työt.

Viikonloppuna on pakko hoitaa kaikki kotityöt, siivoaminen, ruoka, kauppareissut, pihatyöt, remontit, kierrätysroskien vienti, pyykkihuolto, univelan lyhentäminen... ja kuitenkin lapset ovat vielä niin pieniä, että kaipaavat vielä paljon vanhemman huomiota ja seuraa, yhteistä tekemistä, kuskaamista sinne ja tuonne, kavereiden kyläilyjä.

Viikonloput ovat ladattu täyteen lasten unelmia, mutta tuntuu, että ne joka viikko pirstaloituvat. Ei vaan riitä aika, eikä jaksaminen.

Harkitsen 80% työaikaa, jolloin vapaapäiviä olisi kolme viikossa.

Oma valinta tämä tosiaan on. Ei tuohon kenenkään ole pakko lähteä.

Elämästä saa ihan tehdä itselleen toimivan.

Et ole kenenkään orja tai kenelleen velkaa.

Muuta kuin itsellesi.

Jotenkin ihmiset uhraa itsensä töiden tai lapsien takia, miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vitsi :D! En palaudu.

Arki on yhtä juoksemista ja kaiken muistamista; kuka, mitä, missä, milloin, miksi? On lasten jutut, omat jutut, on työjutut, on tulossa lääkärikäyntejä, pitäisi varata lääkäriaikoja ja siirtää jo varattuja aikoja. Työvuorot ja niiden pituudet voivat vaihtua lennosta, saattaa olla, että työpari puuttuu ja teetkin yksin työt.

Viikonloppuna on pakko hoitaa kaikki kotityöt, siivoaminen, ruoka, kauppareissut, pihatyöt, remontit, kierrätysroskien vienti, pyykkihuolto, univelan lyhentäminen... ja kuitenkin lapset ovat vielä niin pieniä, että kaipaavat vielä paljon vanhemman huomiota ja seuraa, yhteistä tekemistä, kuskaamista sinne ja tuonne, kavereiden kyläilyjä.

Viikonloput ovat ladattu täyteen lasten unelmia, mutta tuntuu, että ne joka viikko pirstaloituvat. Ei vaan riitä aika, eikä jaksaminen.

Harkitsen 80% työaikaa, jolloin vapaapäiviä olisi kolme viikossa.

Suosittelen 80 % työaikaa, mikäli se on mahdollista järjestää. Rahanmenetys tuntuu pieneltä hinnalta elämänlaadun kohenemisen rinnalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että viikonloput on välillä työläämpiä uhmaikäisen kanssa kuin arkipäivät yksin etätöissä kotona.

Pienten lasten kanssa tosiaan työ on se palautusaika. Itsellä se oli niin myös.

Tulin töihin "lepämään". Työ sen luontaista että kyllä se onkin jopa palauttavaa.

Toisille se kodin siivouskin toimii terapiana ja siitäkin voi ihan jopa nauttia. Itselläni myös tuo pätee. Rakastan myös kodin siivoamista, eikä se ole minulle taakka kuten monille tuntuu olevan. Meitä kun on niin erilaisia.

Onneksi työni ei olekaan stressavaa vaan enemmänkin vertaan sitä mielekkääseen harrastukseen. Sitä se itselle on, ja joku vielä maksaa siitä palkkaa. Mikäs sen parempaa.

Tiedän, että olen onnekas että työni on mahdollistanut tämän. Joillekin se työ on vaan työtä ja pakollinen paha.

Eli se mikä ketäkin stressaa ja kuluttaa elämässä, on hyvinkin riippuvainen siitä miten mielekkääksi kokee minkäkin asian.

Palauttavina asioina toimii mielekäs tekeminen. Toisille palauttavaa on se mikä toista stressaa jne.

Eli hanki uusi mielekkäämpi työ itsellesi jos se on niin kuluttavaa.

Olet väärässä työssä. Ei tuo mitään muuta kerro. Et ole sairas.

Ihmiset haalii itselleen vastuita liikaa.

Miksette tee arkisista asioista yksinkertaisempia niin ei kulu niin paljoa niihin aikaa?

Siivous asiat ja arjen muu pyörittäminen hoituvat hyvinkin pikaisesti kunhan ne on organisoitu oikein.

Kun löytää itselle toimivan ja tehokkaan tavan tehdä asioita, väitän että se on myös 100 kertaa helpompaa ja nopeampaa. Eikä stressaakaan sitten.

Siitä kaikki kaaos pohjimmiltaan johtuu.

Yritätte liikaa. Lopettakaa se.

En todellakaan palautunut, kun tein vuorotöitä, ja todella usein oli yhden päivän vapaita. Pahimmillaan monta viikkoa putkeen! Vaihdoin alaa ja nyt palaudun, koska tosiaan saan viettää kaiket illat ja viikonloput vapaalla eikä työ itsessään ole yhtä kiirettä ja stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Ha ha, tarvitsisin viikonlopun ihan vain palautuakseni viikonlopusta. Yleensä kumpanakin päivänä on jotain sukulaisrientoja, kaverisynttäreitä tai sitten nähdään ystäviä perheineen kun arkisin ei vaan ehdi.

On raskasta pitää sosiaalisia suhteita yllä, mutta toisaalta ystävät on meille tärkeitä.

Jos on viikonloppuna edes toinen päivä kun voidaan olla ihan omalla porukalla ja käydä vähän ulkoilemassa, niin se on palauttavaa. Voispa töissä tehdä vähän lyhyempää päivää, niin ehtisi arjet pakkaamaan harrastuksilla ja ystävillä. Kurjasti vaan kaikki osapuolet on arjessa myöhään töissä ja sitten perus ruuat ja iltatoimet ja ajoissa nukkumaan että jaksaa.

Uskoisin että kuormitus kaikkeen helpottaa kunhan lapset vähän kasvaa.

Mäkin tarvitsisin joskus lomaa palautuakseni lomasta.

Kunnes tajusin tehdä lomastani sellaisen että kaipaankin jo työtä.

Kaikki on ihan itsestä kiinni mitä sitä ajoittaa tai tekee vkl tai lomalla ja kuinka palauttavaa se lopulta on.

Itselle perheellisenä se reissaaminen ja varsinkin ne lomat on stressaavampaa kun normaali työviikko. Että tällein täälä.

Kuusipäiväinen työviikko takaisin. Asetan toiveet uuteen hallitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Oishan se kiva jos ois enemmän vapaa-aikaa, viikonloput hujahtaa niin nopeasti kun on paljon puuhaa. Arki-iltoina kun ei pakollisten kotitöiden, koirien lenkitysten ja lasten harrastusten lisäksi hirveästi jää aikaa muulle, niin viikonloppuisin haluaisi ehtiä tekemään paljon kaikkea.

Tämä.

Koirien lenkityksen... pakkoko niitä koiria on pitää jo se on pakkopullaa.

On se kumma että pitää hankkia se 2 autoa, 5 lasta, 3 koiraa ja 4 kissaa ja iso omakotitalo jossa iso puutarha ja uima-allas ja mökki ja sitten ihmetellään miten arki menee niiden ympärillä.

Onhan se nyt kumma että kaikki asiat vaatii ylläpitoa ja hoitoa.

Karsikaa niistä niin johan elämä helpottuu.

Muuttakaa kerrostaloon ja minimoikaa arkiaskareet ellette niistä oikeasti nauti.

Tehkää oma elämänne sellaiseksi mistä nautitte.

aloin palautua heti sen jälkeen, kun lääkäri tajusi, että minulla on runsaat kuukautiset (en ollut itse sitä tajunnut, kun vaiva oli jatkunut niin pitkään) ja todettiin verikokeissa raudanpuute. Kuukautisvuotoja alettiin hillitsemään ja rautavarastoni kohenivat. Samalla olin taas yhtä lailla täynnä puhtia kuin joskus pari-kolmekymppisenä. Näin jälkeenpäin ärsyttää etten itse osannut nähdä kuukautisten yhteyttä väsymykseen. 

Muistelisin että lasten tekeminen onnistuu pimeässä, jopa ilman käsiä ja on ennen kaikkea vapaaehtoista. Jälkikäteen turha kurnuttaa.

Pitäisihän tuossa muutoksia tehdä, ei ole terveellistä pidemmän päälle sinulle tai lapsille. Tunnistan kyllä tuon totaaliuupumuksen työviikon jälkeen ja tarvitsisin aina lauantaina pitkään nukkumisen ja rauhallisen aamupäivän. En palaudu itsekään viikonlopun aikana, koska sunnuntaina pitää aina valmistella maanantain työt. Silti olen huomannut, että uupumus ei lepäämällä helpotu, paremmin vaikka ulkoilemalla. Mulla oman elämän kannalta pahin juttu on se, että kun työ on hurja sosiaalinen hulabaloo, en kerta kaikkiaan jaksa ylläpitää omia ihmissuhteita iltaisin tai viikonloppuisin.

Hei te koomailijat. Lopettakaa kaikki piristeiden käyttö. Tämä tarkoittaa kofeiinia, sokeria, alkoholia ja B-vitamiineja, kaikki kokonaan pois. Menkää arkena aikaisin nukkumaan, viimeistään kello 21, mieluusti aikaisemmin.

Hämmästytte kuinka paljon elämän laatu paranee.

Se paranee niin paljon että jaksatte alkaa ulkoilemaankin. Ja hop, pian olet taas ihminen, etkä laahautuen kävelevä ruumis.

Vika vuonna ennen eläköitymistä aloin huomata että en ehdi palautua viikonlopun jälkeen töihin, sanoin tämän myös kollegoille. Mutta kun alle vuosi eläkkeeseen ajattelin että olkoon. Pian pääsen pois hullunmyllystä, Tuo eläkeiän nosto on perustuslain vastaista. Pitäisi olla 63 v täytetyään pääsee eläkkeelle

Ajatelkaa sitä aikaa kun mies kävi töissä ja hoiti perheelle elannon.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä 2 päivää kenellekään palautumiseen. Ihmiset on vedetty niin tiukille työssään.

Älkää jaksako. Mihin ihmisen pitäisi palautua? Ei elämä ole juhlaa, vaan nomenomaan taistelua henkiinjäämiseksi, edelleen. On astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, monenlaiset työtä helpottavat masiinat ja viihdykkeet. Enää ei huuhdota pyykkejä avannossa eikä valmisteta kaikkea ruokaa alusta loppuun itse. Ja milloinkaan ei ole valitettu niin kuin nyt: kun mä nyt vaan en jaksa. Mä en palaudu. Mul on oikeus palautua. Hohhoijaa.

En palautunut joten lopetin ne typerät työt ja siirryin persujen kadehtimiaan ihanaan olotilaan. Vain sohvaa piti hieman pehmentää.

Viimeistään maanantaina palaudun töihin

Eri asiat rasittaa eri ihmisiä, itse pystyn tekemään ylitöitä jos saan tehdä ne yksin ja hiljaisuudessa, ilman jatkuvaa älämölöä. Sen sijaan hiljaiset päivät toimistolla joissa ei välttämättä ole mitään oikeaa työtä vaan useampi palaveri, oli sitten in-person tai Teams, niihin osallistuminen 3-6h päivässä vie voimat. Niinä päivinä tulen kotiin ja olo on kuin räntäsateeseen jääneellä villalapasella joka vielä jäi auton renkaan alle. Noistä päivistä ei palaudu ollenkaan viikolla. Sen sijaan kun on ollut kiireisiä viikkoja olen tehnyt 7 päivää töitä, mutta yksin etänä, sähköposti ja chatti kiinni, jaksan illalla vaikka mitä vielä. Pitää alkaa rajaamaan osallistumista vain ja ainoastaan pakollisiin kokouksiin, ja niistäkin vielä karsia pois kokoukset jossa en ole päätöksen tekijä tai ehdottaman tarpeellinen neuvonantaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko ap on masentunut tai muuten burnoutin partaalla, tai sitten pitäisi vaan yksinkertaisesti nostaa p*rse sohvalta ja alkaa liikkua niin alkaisi energiaakin löytyä. Ei todellakaan ole normaalia tuommoinen ja lapset todellakin kärsivät, jos ei viikonloppuna ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Hankkiudu työterveyteen, mielellään heti.

Ai ei ole normaalia? Mikä on normaalia toimintaa viikonloppuna kun on raatanut 5 päivää voimiensa rajoilla? Oot tuollainen vastausautomaatti niin kerrohan meille väsyneille ja työstä uupuneille mitä kuuluu jaksaa?

No ei kenenkään pitäisi raataa 5 päivää viikossa voimiensa rajoilla. Se ei ole normaalia eikä todellakaan ole oikein normalisoida semmoista. Työelämän ei kuulu viedä mehuja niin ettei viikonloppuna jaksa kuin maata. Ei vaan kuulu.

No ei varmaan pitäisi, mutta minkäs teet?! Pakkohan se on töissä käydä, että saa ostettua ruokaa, katon pään päälle ja laskut maksettua. Olen viikonloppuisin niin väsynyt, että en kertakaikkiaan jaksa yhtään mitään. Juuri kun olisi palautunut, niin onkin maanantaiaamu ja kello soi kuudelta.