Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Kokeile ap meditaatiota. Sillä on lukuisia terveyshyötyjä.
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No onhan se tieteellisestikin todistettu, että 2 vapaapäivää ei riitä palautumiseen
Sä et kyllä ole ihan terve. Kannattaisikohan käydä lääkärillä?
Kyllä minä olen aina palautunut viikonlopun aikana. Vasta kun tuli 50 v täyteen, alkoi huomata, ettei se oikein aina riitä.
En enkä todellakaan myöskään kesälomalla.
Tuntuu, että viikonloput on välillä työläämpiä uhmaikäisen kanssa kuin arkipäivät yksin etätöissä kotona.
Ei riitä 2 päivää kenellekään palautumiseen. Ihmiset on vedetty niin tiukille työssään.
"Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. "
Kun on uupunut, niin ei harrastamiseen ole mitään voimia. Kun asuin yksin, niin jätin kaikki kotityötkin pois ja vain makasin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
En palautunut. Lyhensin työaikaa ja koko perhe voi paremmin. Säästöön ei mene kuten ennen ja reissuista on vähennetty. Toisesta autosta luovuttiin. Paras ratkaisu meidän perheelle!
Joko ap on masentunut tai muuten burnoutin partaalla, tai sitten pitäisi vaan yksinkertaisesti nostaa p*rse sohvalta ja alkaa liikkua niin alkaisi energiaakin löytyä. Ei todellakaan ole normaalia tuommoinen ja lapset todellakin kärsivät, jos ei viikonloppuna ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Hankkiudu työterveyteen, mielellään heti.
Teen töitä, ainakin 6 tuntia joka viikonloppu, jos kokeet jättää korjaamatta yhtenä viikonloppuna, niin seuraavan viikon illat venyy yli 19. En palaudu aina.
Riippuu viikonlopusta, mutta yleensä ehdin ihan hyvin. Enemmän sitä ns omaa aikaa tarvitsisi, mutta menee tämä näinkin. Koko ajan helpottaa kun lapset kasvaa eikä tartte joka sekunti vahtia.
En palaudu. Nyt pääsiäisenä minulla oli vapaata peräti to-ma. Sunnuntaina alkoi iltapäivällä tuntua siltä, että olen vähän jo voimissani, olisi virtaa ja jaksaisin tehdäkin jotakin. En kyllä nuku tuollaisia aikoja kuin ap, vaan herään ihan normaaliaikaan, hoidan kyllä kotihommat ja muut, mutta menen vähän robottivaihteella. En jaksa käydä missään, lukea kirjoja, tehdä käsitöitä tai yhtään mitään, mitä ennen tein. Kaikki on kotonakin aika rempallaan, en jaksa kiinnostua.
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on masentunut tai muuten burnoutin partaalla, tai sitten pitäisi vaan yksinkertaisesti nostaa p*rse sohvalta ja alkaa liikkua niin alkaisi energiaakin löytyä. Ei todellakaan ole normaalia tuommoinen ja lapset todellakin kärsivät, jos ei viikonloppuna ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Hankkiudu työterveyteen, mielellään heti.
Ai ei ole normaalia? Mikä on normaalia toimintaa viikonloppuna kun on raatanut 5 päivää voimiensa rajoilla? Oot tuollainen vastausautomaatti niin kerrohan meille väsyneille ja työstä uupuneille mitä kuuluu jaksaa?
En palaudu, ja minulla ei ole edes lapsia. Ajatus lapsista tähän päälle kuulostaa mahdottomalta järkyttävän henkisen työkuorman päälle… En tajua miten ihmiset jaksavat olla vanhempia vielä nykyajan asiantuntijatyön päälle.
Mulla on koira joten on pakko ulkoilla mutta olen todella uupunut perjantaina ja lauantaiaamuna.
Sunnuntaina herään jo virkeänä varsinkin jos ollaan mökillä. Saan jostsin syystä siellä putken paremmin poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on masentunut tai muuten burnoutin partaalla, tai sitten pitäisi vaan yksinkertaisesti nostaa p*rse sohvalta ja alkaa liikkua niin alkaisi energiaakin löytyä. Ei todellakaan ole normaalia tuommoinen ja lapset todellakin kärsivät, jos ei viikonloppuna ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Hankkiudu työterveyteen, mielellään heti.
Ai ei ole normaalia? Mikä on normaalia toimintaa viikonloppuna kun on raatanut 5 päivää voimiensa rajoilla? Oot tuollainen vastausautomaatti niin kerrohan meille väsyneille ja työstä uupuneille mitä kuuluu jaksaa?
Korjaus: *5 päivää yli voimiensa rajojen…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
Ei sun eikä sun lasten elämäntavat ole ”enemmän kun ok”. Jos työ vie sulta mehut niin olisko sitten työuupumus? Mutta mikä lapsia vaivaa?! Karkkia, oleskelua ja älylaitteita? Siinä on hyvät elämäntavat aika hakusessa.
Mene hyvä ihminen lääkäriin. Kyllä normaalisti sitä jaksaa työviikon jälkeen nauttia lasten kanssa viikonlopusta. Jos on tosi rankka viikko ni perjantai menee yleensä vähän enemmän löhöillen koska olen koko viikon jalkojen päällä ja se kyllä tuntuu. Mutta lauantaina jaksetaan jo alkaa ulkoilla porukalla ja se jos mikä virkistää ja auttaa palautumaan. Ei muuta kun eväät reppuun ja vaeltamaan muksujen kanssa ni unohdat iltaan mennessä koko työviikon!
Kuulostaa ihan mun elämältä.