Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?

Vierailija kirjoitti:

Työvalmentaja sanoi, että työelämä on muuttunut. Koko ajan vaaditaan enemmän. 😬 myöhemmin ihmetellään kun porukka on ihan poikki. Ei me olla koneita. 

Tuohon päälle vielä raskas ja rasittava lapsi/lapset jotka kiljuu jatkuvasti herkkua , karkkia yms. 

Jos en ole suunnitellut viikonlopulle ihmeempiä, niin kerkeän palautumaan. Jos on pienikin reissu tai esim vieraita viikonloppuna, niin en palaudu. Vielä 5 vuotta sitten oli toisin. Nyt on vaihdevuodet ja uni aivan onnetonta. Pahinta on jos ottaa perjantaina yhdenkin lasin viiniä. Unet menee kokonaan. 

Eikö perhe-elämä olekaan ihanaa haha

t.vela

Itse teen tällä hetkellä 6 päivää viikossa, osan tuplavuoroja. Kyllä sitä jaksaa mutta siitä yhdestä vapaasta otetaan kyllä kaikki irti. Pyrin kerran viikossa ennen iltavuoroa lasten ollessa koulussa ja päiväkodissa tekemään koko viikon ruoat valmiiksi. Eihän tämä herkkua ole mutta lohduttelen itseäni sillä että vain vuosi enää tarvitsee enää jaksaa. Sen jälkeen paluu normaaliin työviikkoon. 

Minä opiskelen kokopäivätyön ohessa, sen lisäksi vaihdoin keväällä työpaikkaa joten ei ole ollut kunnon lomaa kohta 1,5 vuoteen. Juu, kyllä alkaa tuntua että väsyttää. Lapset ei onneksi valvota yöllä ja on muutenkin aika omatoimisia jo (6v ja 9v), mutta kyllähän sitä kaikkea hommaa omakotitalossa ja lapsiperheen kotitöissä on. Ja meidän lapset ei todellakaan ole väsyneitä viikonloppuisin, päin vastoin täynnä virtaa tehdä kaikkea.

Et kerro tarkoitatko fyysistä vai henkistä palautumista. Helppo nyrkkisääntö: jos tuntuu että pää on rasittunut, rasita jalkoja. Jos taas fysiikka on rasittunut, rasita päätä.

Itse en rasitu kokoaika työssä oikeastaan, tai korkeintaan henkisesti. Googlesta löytyy sitten resilienssin kehittämiseen neuvoja.

Harvemmin edes rasitun viikolla, kun töistä päästyä lähden jaksamisen mukaan miehen kanssa lenkille tai taidenäyttelyyn/konserttiin, ystävän kanssa lasilliselle tai sitten vietän omaa sohvailtaa teemukin kanssa jotain kivaa sarjaa katsellen. :) 

Pyykit ja tiskikoneen pyöräytän yleensä jossain vaiheessa viikonloppuna. Tykätään kokkailla yhdessä, joten se on sellaista mukavaa parisuhdeaikaa meillä. 

Lapsia meillä ei ole, kun todettiin että elämä on niin paljon ihanampaa kahden ja ystävien kesken. Jos halutaan taloon pikkujalkojen töminää, ystäväpariskunnan koira tulee hoidettavaksi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oishan se kiva jos ois enemmän vapaa-aikaa, viikonloput hujahtaa niin nopeasti kun on paljon puuhaa. Arki-iltoina kun ei pakollisten kotitöiden, koirien lenkitysten ja lasten harrastusten lisäksi hirveästi jää aikaa muulle, niin viikonloppuisin haluaisi ehtiä tekemään paljon kaikkea.

Tämä.

Koirien lenkityksen... pakkoko niitä koiria on pitää jo se on pakkopullaa.

On se kumma että pitää hankkia se 2 autoa, 5 lasta, 3 koiraa ja 4 kissaa ja iso omakotitalo jossa iso puutarha ja uima-allas ja mökki ja sitten ihmetellään miten arki menee niiden ympärillä.

Onhan se nyt kumma että kaikki asiat vaatii ylläpitoa ja hoitoa.

Karsikaa niistä niin johan elämä helpottuu.

Muuttakaa kerrostaloon ja minimoikaa arkiaskareet ellette niistä oikeasti nauti.

Tehkää oma elämänne sellaiseksi mistä nautitte.

Myöhäistä se sitten on, kun on tyhmyyttään mennyt tekemään lapsia. Niitä kun ei pysty oikein palauttamaan ilman jälkiseurauksia :D Toivottavasti moni lasten hankkimista harkitseva lukee tätä ketjua!! Tuota se lapsiperhetodellisuus on, eikä sitä mitä mammat tyrkyttää ja yhteiskunta pakkosyöttää.

Olen alkanut väsyä kun ikää on tullut lisää ja fyysistä aktiviteettia on ollut pakko lisätä kuntoilun merkeissä ettei lihakset kokonaan häviä. Kotona ei jaksa tehdä kuin pakolliset ja istua sohvalla. Lapset jo isoja.