Lue keskustelun säännöt.
Miten työssäkäyvät ihmiset järjestävät koululaisten loma-ajan?
Omat lapset ovat tulossa kouluikään, ja ihmettelen, että miten lomista selvitään. Olen yh ja mulla on normaalit työ- ja loma-ajat. Jo syysloma tulee aiheuttamaan ongelmia, mutta iso kysymysmerkki on tietenkin kesäloma. Siihen jää oman lomani jälkeen kuusi viikkoa ratkaistavaksi. Meillä ei ole tukiverkostoa, ei mitään mummolaa, johon lapsia viedä. Tähän asti ollaan saatu arkielämä rullaamaan oikein hyvin, mutta nyt kyllä vetää vähän hiljaiseksi. Jotain leirejä voi toki ajatella, mutta ne ovat aika kalliita, eikä niitä muutenkaan varmaan ihan kuudeksi viikoksi löytyisi.
Mun mielestä tää Suomen systeemi on aika uskomaton. Jos opet tarvitsevat 10 viikon kesävapaat, niin sitten pitäisi olla kyllä lapsille fritidshemit kuten Ruotsissa.
Kommentit (368)
Tästä varmaan tuo opettajien kesälomaviha syntyy, kun ihmiset joutuu ITSE hoitamaan lapsensa eikä yhteiskunta kirmaakaan heti apuun. Sitten levitellään käsiä ja syytetään opettajia. Noloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko omat vanhemmat elossa ja jos, niin missä kunnossa? Parikin tuttua vie lapset omille eläkkeellä oleville vanhemmilleen viikoksi kesäisin (ovat hyväkuntoisia ja ihan ovat tarjoutuneet avuksi). Eli jotain samamma idealla tai joku teille "kylään" avuksi. Kysyä satunnaisapua lapsen kaverien perheiltä. Onko siellä missä asutte puistotoimintaa? Ja ainahan voi hyödyntää maksullista hoitajaa. Tai onko naapuri kuinka tuttu, jos vaikka olisi välillä päivisin perään katsomassa? Kyllä näitä ratkaisuja löytyy, kun miettii.
Vierailija kirjoitti:
Tästä varmaan tuo opettajien kesälomaviha syntyy, kun ihmiset joutuu ITSE hoitamaan lapsensa eikä yhteiskunta kirmaakaan heti apuun. Sitten levitellään käsiä ja syytetään opettajia. Noloa!
Eli kun tekee lapsia, pitää saman tien sitten ottaa loparit töistä, koska kukaan normaali työantajahan ei tosiaan anna lomaa kymmeneksi viikoksi kesällä.
Tosi etuoikeutettuja vastaajia. On pikkuisen paha yrittää tyhjästä sitä tukiverkkoa rakentaa, kun sitä ei ole. Nyt ihan oikeasti käsi sydämelle, kuinka moni ihminen menee soittelemaan naapurin ovikelloa että anteeksi nyt voisitko katsoa lasteni perään tässä kuusi viikkoa kun olen töissä. Varmaan useimmat pystyvät kyllä jotenkin rakentamaan sellaisia tuen murusia joihinkin päiviin, mutta kuudeksi viikoksi joka arkipäiväksi tämän hoitaminen on aikamoinen savotta.
Ja kun ap jo sanoi, että mummolaa ei ole, niin ei ehkä kannata ehdotella, että vie sinne mummolaan.
En tajua mikä pyhä lehmä nuo opettajien lomat ovat. Niihin ei saisi mitään muuta näkökulmaa ottaa kuin että OVAT LOMANSA ANSAINNEET. Tässä itse kukin osallistuu ties mihin talkoisiin yhteiskunnallisesti, ja joutuu luopumaan vaikka mistä saavutetusta edusta, mutta tähän asiaan ei saa koskea. Eihän tässä nyt kukaan edes sanonut, että opettajilla ei saa olla lomaa, mutta tosiasia on se, että hyvin monessa perheessä on aikamoisia vaikeuksia järjestää lastenhoitoa pitkien lomien ajaksi. Ehkäpä sitten kaikilla alle 10 v koululaisten vanhemmilla pitäisi myös olla lakisääteisesti se 10 viikon loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihmisillä oikeasti niin matala kynnys todellisuudessa kysyä naapureilta lastenvahtimisapua? Itse kokisin kiusalliseksi, koska naapurikin voisi kokea kiusalliseksi kieltäytyä palveluksesta. Ei lasten vahtiminen ole välttämättä rennointa puuhaa kuitenkaan! Ihan eri juttu sitten se jos naapuri tyrkyttää itse apuaan, hieman hassulta sekin tosin tuntuisi jos ei muuten ole tutustunut. Oon itse kyllä elänyt lapsuuden naapurustossa jossa oli lapsiperheitä ja kaikki tunsi toisensa ja lapset kierteli ovelta kysymässä ootko mun kaa ja sekin varmaan rentoutti aikuisia, mutta ei mun naapurustossa ole käytännössä kuin eläkeläisiä enkä mä omia vilkkaita lapsia viitsisi yhdelle perheelle sälyttää. Kun ajat on muuttuneet vaan eikä moni saa innostusta siitä, että vapaalla tai töiden jälkeen pyörii lapsia vahdittavana, kun suurperhekään ja sukulaissiteetkään eivät ole enää niin vahvoja. Sääli kyllä. Mutta itse en siis kokisi olevan pokkaa pyytää naapurilta tuosta vaan vahtimisapua. Miten muut?
Vierailija kirjoitti:
Tosi etuoikeutettuja vastaajia. On pikkuisen paha yrittää tyhjästä sitä tukiverkkoa rakentaa, kun sitä ei ole. Nyt ihan oikeasti käsi sydämelle, kuinka moni ihminen menee soittelemaan naapurin ovikelloa että anteeksi nyt voisitko katsoa lasteni perään tässä kuusi viikkoa kun olen töissä. Varmaan useimmat pystyvät kyllä jotenkin rakentamaan sellaisia tuen murusia joihinkin päiviin, mutta kuudeksi viikoksi joka arkipäiväksi tämän hoitaminen on aikamoinen savotta.
Ja kun ap jo sanoi, että mummolaa ei ole, niin ei ehkä kannata ehdotella, että vie sinne mummolaan.
Nimenomaan silloin sitä rakennetaan tyhjästä, kun sitä ei ole. Ehkä luontevin ja helpoin on juurikin tuo lapsen kaverien vanhempien kanssa verkostoituminen. Ja eihän tuo naapuriapu kaikilla tietenkään toimi, mutta on ihmisiä jotka tutustuu naapureihin ja jopa ystävystyy näiden kanssa ihan vaikka pihassa kohtaamisten myötä. Verkostoja voi löytyä myös omista työkavereista tai harrastusporukasta. Näiden ihmisten joukossa voi olla saman ongelman kanssa kärvistelijöitä ja voitte jopa auttaa toinen toistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä kun tähän herää vasta sitten kun lapsi menee kouluun. Tukiverkkoja voi myös luoda itse esim. tutustumalla naapureihin, vauvakerhotuttuihin, pitämällä yhteyttä sukulaisiin jne. Myös se lasten isä voinee hoitaa, jos on elossa. Pitkän tähtäimen suunnittelu on lapsiperheessä aika hyvä osata.
En mieti tätä nyt ensimmäistä kertaa. Meillä on elossa 6 sukulaista, ja ovat kaikki toisella puolella maata. Emme ole läheisiä. Jouduimme muuttamaan työni perässä, ja meillä ei nyt vain sitä tukiverkostoa ole.
Ihmisillä on aika ruusuinen kuva siitä, että se tukiverkosto on sellainen asia, johon voi aina paljonkin itse vaikuttaa. Voi olla paljon sellaisia olosuhteita, joissa se vain kertakaikkiaan jää niukaksi. Moni ei tässä asiassa huomaa olleenkaan sitä, että on saanut tässä suhteessa etuoikeutetut lähtökohdat esimerkiksi niin, että on kotoisin itse riittävän tasapainoisesta ja läheisestä perheestä, jossa on vaikkapa sisaruksiakin, joiden kanssa tulee toimeen. Voi myös olla niin, että on voinut asua pidempään samalla paikkakunnalla, jotta syvempiä suhteita on päässyt syntymään. Nämä poikivat aina lisää tukiverkostoa, siitä tulee ikään kuin hyvän kierre.
Tottakai aina voi vaikuttaa asioihin itsekin, mutta palstan ulkopuolella useimmat varmaan ymmärtävät, että nämä eivät ole niin yksinkertaisia asioita.
Ehdotan, että perustatte eri ketjun sille, kuinka typerä ja huono olen, ja tässä voitaisiin vaikka jakaa ihan vinkkejä ja ajatuksia siitä, miten eri perheissä tämä lomahomma hoidetaan. Aika monellehan tämä todellisuudessa on aikamoinen haaste, ihan niissäkin perheissä, joissa on kaksi vanhempaa ja vaikka mummoloitakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä varmaan tuo opettajien kesälomaviha syntyy, kun ihmiset joutuu ITSE hoitamaan lapsensa eikä yhteiskunta kirmaakaan heti apuun. Sitten levitellään käsiä ja syytetään opettajia. Noloa!
Eli kun tekee lapsia, pitää saman tien sitten ottaa loparit töistä, koska kukaan normaali työantajahan ei tosiaan anna lomaa kymmeneksi viikoksi kesällä.
Ei, vaan pitää jättää lapset tekemättä jos ei elämä ole siinä mallissa että niiden kanssa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avain kaulaan ja kännykkä käteen. Kuralättypizzoja valmiiksi mikrotettavaksi jääkaappiin.
Ihan ovat lapset pärjänneet jo vuosikymmenia omillaan kesäisin työpäivien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Tästä varmaan tuo opettajien kesälomaviha syntyy, kun ihmiset joutuu ITSE hoitamaan lapsensa eikä yhteiskunta kirmaakaan heti apuun. Sitten levitellään käsiä ja syytetään opettajia. Noloa!
Opettaja sen sijaan laittaa lapsensa päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisillä oikeasti niin matala kynnys todellisuudessa kysyä naapureilta lastenvahtimisapua? Itse kokisin kiusalliseksi, koska naapurikin voisi kokea kiusalliseksi kieltäytyä palveluksesta. Ei lasten vahtiminen ole välttämättä rennointa puuhaa kuitenkaan! Ihan eri juttu sitten se jos naapuri tyrkyttää itse apuaan, hieman hassulta sekin tosin tuntuisi jos ei muuten ole tutustunut. Oon itse kyllä elänyt lapsuuden naapurustossa jossa oli lapsiperheitä ja kaikki tunsi toisensa ja lapset kierteli ovelta kysymässä ootko mun kaa ja sekin varmaan rentoutti aikuisia, mutta ei mun naapurustossa ole käytännössä kuin eläkeläisiä enkä mä omia vilkkaita lapsia viitsisi yhdelle perheelle sälyttää. Kun ajat on muuttuneet vaan eikä moni saa innostusta siitä, että vapaalla tai töiden jälkeen pyörii lapsia vahdittavana, kun suurperhekään ja sukulaissiteetkään eivät ole enää niin vahvoja. Sääli kyllä. Mutta itse en siis kokisi olevan pokkaa pyytää naapur
No ihan oikeasti, eihän tuo nyt todellakaan ole Suomessa millään muotoa normaalia että marssitaan naapuriin pyytämään lastenhoitoapua. Enemmänkin niin, ettei välttämättä kehdata edes omilta läheisiltä ystäviltä pyytää. Lasten isovanhemmilta tai tädeiltä/sediltä/enoilta ehkä kaikista helpoimmin, mutta ei aina niiltäkään.
Tuo nyt on taas vaan tätä palstan keskustelukulttuuria, että keksitään muka joku itsestäänselvä ratkaisu pulmaan, jotta saadaan muut häpäistyä, vaikka jokainen tietää, ettei tuo ole todellisuutta ollenkaan, tuollainen "naapurit hoitavat toistensa lapsia" -ajatus.
Mitä järjestämistä siinä on? Jos lapsi on täysjärkinen niin pärjää kyllä päivän itekseen. Mää huolehdin tikkaripalkalla 5-vuotiasta veljeäni ja ei mitään ongelmaa. Oli kyllä paras työpaikka ikinä, aattele että sain tikkarin joka päivä, jee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai kouluikäinen lapsi pärjää kotona päivät? Ainakin jos käytössä on puhelin, jolla voi tarvittaessa soittaa vanhemmalle. Ja tietysti ruokaa valmiina. Ainakin minä pärjäsin aikanaan ihan hyvin.
Palkkaat hoitajan jos lapsesi ei kykene ja osaa olla ihmisiksi sun työpäivän ajan. Ei 7v ole mikään vauva enää, suomessa kohdellaan lapsia kuin aivottomia ja aletaan niitä "kasvattaa" vasta kun on liian myöhäistä. Suosittelen että KANNATTAA todella miettiä sitä, onko itsestä siihen että ottaa vastuu omasta lapsestaan, jos ei, ei niitä lapsia kannata tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä varmaan tuo opettajien kesälomaviha syntyy, kun ihmiset joutuu ITSE hoitamaan lapsensa eikä yhteiskunta kirmaakaan heti apuun. Sitten levitellään käsiä ja syytetään opettajia. Noloa!
Eli kun tekee lapsia, pitää saman tien sitten ottaa loparit töistä, koska kukaan normaali työantajahan ei tosiaan anna lomaa kymmeneksi viikoksi kesällä.
Ei, vaan pitää jättää lapset tekemättä jos ei elämä ole siinä mallissa että niiden kanssa pärjää.
Jos vanhemmat jättäisivät lapset tekemättä, jos eivät voi olla 100 % varmoja siitä, että vastaan ei tule koskaan tilannetta, joka on hankala järjestää, Suomeen syntyisi 0 lasta vuodessa. Kesälomien järjestäminen on vuosittain varmasti useimmille perheille jossain määrin haastavaa, ja monille tosi vaikeaa. Miten sä ehdottaisit, että elämä järjestetään niin, että pystyy sekä elättämään lapset, että olemaan sen 3 kk vuodesta lomalla, kun koulut ovat kiinni?
Ei meilläkään ole tukiverkkoja. En kysy naapurilta voisiko hoitaa lapsiani, aivan absurdi ajatuksin. Meillä lomat on otettu eri aikoihin, sillon jää viikko että lapset yksin. Nykyään tietysti etätyö helpottaa valtavasti. Jos olet yh, eikö lasten isä hoida? Ja ilman muuta pitäisi olla lapsille kesäksi joku järjestetty hoito. Täällä on nyt ensimmäistä kertaa puistoruokailu, ja se on huippu juttu.
Perheessä kaksi töissä käyvää aikuista. Kesäkuussa oli päiväleirejä pienille koululaisille. Heinä-elokuu jaettiin lomat niin että jompikumpi tai molemmat vanhemmat olivat lomalla. Syyslomaan käytettiin lomarahavapaita, kuten myös joululomaan.
Se on hyvä kun tähän herää vasta sitten kun lapsi menee kouluun. Tukiverkkoja voi myös luoda itse esim. tutustumalla naapureihin, vauvakerhotuttuihin, pitämällä yhteyttä sukulaisiin jne. Myös se lasten isä voinee hoitaa, jos on elossa. Pitkän tähtäimen suunnittelu on lapsiperheessä aika hyvä osata.