Lue keskustelun säännöt.
Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Kyllä minä koen palautuvani.
Tärkeimpänä asiana pidän sitä, että menen arkena nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan, enkä kerrytä itselleni univelkaa.
Arki keskittyy töihin, kouluun, hoitoon, harrastuksiin sekä keittiö/ruokaan liittyviin kotitöihin. Lauantaina siivotaan, pyykätään, tehdään muut kotityöt sekä täytetään jääkaappi (ensin suunnitellaan seuraaviikon ruuat). Lauantai-iltoina yleensä syödään noutoruokaa ja saunotaan ja valvotaan myöhempään, jos jaksetaan, joskus saattaa tulla vieraitakin. Sunnuntai on koko perheen vapaapäivä, silloin tehdään milloin mitäkin. Tai sitten vaan löhöillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palautua pitää joka päivä ei pelkästään viikonloppuisin. Suomalaisten elämänhallinta on täysin hukassa.
Itse käyn 2h salilla 6 x viikossa ja 2x viikossa juoksemassa. Palaudun kyllä varsin mainiosti joka päivä. Työni on kyllä mielekästä, ei viikonloput oo sen kummosempia kuin arkipäivät mun mielentilalle.
Suosittelen AP:lle urheilua. On vaan tää yksi elämä, miksi heittää sen hukkaan masentuneena?
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn 2h salilla 6 x viikossa ja 2x viikossa juoksemassa. Palaudun kyllä varsin mainiosti joka päivä. Työni on kyllä mielekästä, ei viikonloput oo sen kummosempia kuin arkipäivät mun mielentilalle.
Suosittelen AP:lle urheilua. On vaan tää yksi elämä, miksi heittää sen hukkaan masentuneena?[/quote
Harvassa on se lapsiperheen vanhempi, joka pystyy tuollaiseen urheilumäärään viikossa. Olet etuoikeutettu tukiverkkojen puolesta, jos tuohon pystyt vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ehkä vähän ikävä niitä aikoja kun lapset oli pieniä ja oli ns. pakko keksiä ohjelmaa viikonlopuille. Tuli käytyä luontopoluilla ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Nykyään viikonloput on vähän tylsiä, lapset keksii ite itelleen tekemistä (kavereita, pelaamista, taideprojekteja mitä lie) ja minä en ole vielä oppinut yksinäni kulkemaan. Eli siis lähtemään vaikka konserttiin tai taidenäyttelyyn tai ulkoilemaan ilman lapsia. Usein menee vähän haahuiluksi, istun sohvalla ja en oikein tiiä mitä tekisin, kun vapaa-aikaa taas on. Kavereilla taas on lapset pieniä vielä (omat tein alle 30-vuotiaina, mutta moni kaveri vasta liki 10 vuotta sen jälkeen kuin minä, joten mulla on jo teinejä,, niin niillä päiväkoti-ikäisiä) ja niillä on ohjelmassa ne jutut, joita ite en enää harrasta. Kyllä mä tästä varmaan vielä kokoan itseni ja alan harrastaa jotain keski-ikäisten naisten juttuja vielä. Oiskohan kansalaisopistolla jotain viikonloppukursseja?
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn 2h salilla 6 x viikossa ja 2x viikossa juoksemassa. Palaudun kyllä varsin mainiosti joka päivä. Työni on kyllä mielekästä, ei viikonloput oo sen kummosempia kuin arkipäivät mun mielentilalle.
Suosittelen AP:lle urheilua. On vaan tää yksi elämä, miksi heittää sen hukkaan masentuneena?
Kuulostaa nyt kuitenkin siltä, että vaikka susta tuntuu että palaudut, niin voi keho olla toista mieltä. Tai siis minä ite harrastan voimanostoa ja mä käyn maksimissaan neljästi viikossa salilla, enempää ei kannata. Yleesnä kolmesti viikossa on ihan ok. Toki jos sulla on eri tavoitteet, niin kaipa toi määräkin on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään ehdi palautua, enkä yhtään senkään vertaa jos juon viinitonkan pe-la aikana!
Joten piti ensin vähentää yhteen pullolliseen ja sit kokonaan. Huomasin eron jo ekana sunnuntaipäivänä, saatika sitten maanantaina aamulla!
Mene psyykkisen tilan arvioon tai soita ambulanssi. Muista liioitella esim. kerro nähneesi yliluonnollisia näkyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- kärsitkö kilpirauhasen vajaatoiminnasta?
- onko sinulla raudanpuutetta (varastorauta alakantissa)?
- kärsitkö uniapneasta?
- oletko väsymykseltäsi jaksanut käydä työterveyshuollossa? Heiltä saat varmasti asiantuntevaa apua.
En todellakaan.
Perjantaina suurruokaostokset illalla töiden päälle, pesukone pyörimään.
Lauantaina siivoan koko talon, leivon ja teen ruoat.
Sunnuntaina siivoan ja leivon lisää ja teen rästitöitä.
Onneksi nyt on pääsiäismaanantai vielä vapaa niin ehtii tehdä töitä.
Ulos en ehdi lainkaan vaikka aurinko paistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä palaudun arkisin töissä, viikonloppu lasten kanssa imee musta mehut!
laiska jaakko kirjoitti:
jää makoilee kelan rahoille ni ei paljoa työt rasita.mä jäin jo 4v sit.
sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä Sinun miehesi ja lapsesi tekevät kotona? Miksi teet yksin kaikki kotityöt? Kuuluuko perheeseen isä - siis mies - ja mitä hän tekee arkisin ja viikonloppuisin? Mitä lapset tekevät? Mässyvätkö lapset karkkia, juovat limsaa ja energiajuomia ja vetelehtivät tuntikausia älylaitteilla? Laita hyvä ihminen mies ja lapset töihin!
On kohtuutonta, että 2020-luvulla vastuu lapsista, perheestä ja kodista jää yhden ihmisen - ja yleensä ÄIDIN - vastuulle!!!
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan.
Perjantaina suurruokaostokset illalla töiden päälle, pesukone pyörimään.
Lauantaina siivoan koko talon, leivon ja teen ruoat.
Sunnuntaina siivoan ja leivon lisää ja teen rästitöitä.
Onneksi nyt on pääsiäismaanantai vielä vapaa niin ehtii tehdä töitä.
Ulos en ehdi lainkaan vaikka aurinko paistaa.
Te, jotka ette palaudu, teette liian kovaa töitä. Työelämän pitäisi olla sellaista, että ihan arki-iltoina jaksaa tehdä ruokaa ja käydä kävelyllä. Perjantaina voi olla väsynyt, mutta lauantaiaamuna pitäisi jaksaa normaalissa työelämässä jo harrastaa liikuntaa tai mennä kyläilemään.
Hidastakaa työtahtia, vaatikaa muutosta töissä tai yksinkertaisesti jättäkää asioita tekemättä. Ette te ole mitään orjia tai koneita. Olette ihmisiä ja teillä on oikeus hyvään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette palaudu, teette liian kovaa töitä. Työelämän pitäisi olla sellaista, että ihan arki-iltoina jaksaa tehdä ruokaa ja käydä kävelyllä. Perjantaina voi olla väsynyt, mutta lauantaiaamuna pitäisi jaksaa normaalissa työelämässä jo harrastaa liikuntaa tai mennä kyläilemään.
Hidastakaa työtahtia, vaatikaa muutosta töissä tai yksinkertaisesti jättäkää asioita tekemättä. Ette te ole mitään orjia tai koneita. Olette ihmisiä ja teillä on oikeus hyvään elämään.
Helpommin sanottu kuin tehty :(
En palaudu enkä lomillakaan mutta se johtuu siitä että pitää juosta erityislapsen perässä ja vahtia sitä ja aikatauluttaa tekemiset katastrofien välttämiseksi. Herää aikaisin eli en saa untakaan ollenkaan tarpeeksi. En saanut omaishoitajastatusta joten en saa vapaapäiviäkään. Tähän päälle oma asiantuntijatyö niin pääkoppa ja psyyke on todella koetuksella. Onneksi on joustava työaika ja etätyöt. Toimistoelämää en tähän päälle pystyisi vetämään kuin nyt erityisjärjestelyin ihan max kerran viikkoon.
Palaudun kyllä. Teen työkseni asiantuntijahommia eli istun päivässä 8h ja mietin asioita. Sen vastapainoksi pysyn illat ja viikonloput liikkeessä. Sanoisin että avain siihen että palaudut viikonloppuna, on se että oppisit palautumaan jo vähän arki-iltanakin. Itselläni eniten palauttaa ehdottomasti pienikin pyörä/juoksu/kävelylenkki. Jo puolessa tunnissa unohtuu työjutut.
Myös lasten kanssa puuhatessa työhommat katoaa mielestä. Tosin omat lapseni ovat vielä aika pieniä, 6, 4 ja 2v joten joskus heidän kanssaan säätäminen myös vie voimia.
Minulla pisti silmään se että nukut aika pitkään viikonloppuna, kertyykö viikolla paljon univelkaa? Sen pienentäminen voisi auttaa niin puolet viikonlopusta ei mene nukkuessa. Toinen juttu oli se että vaikutat laittavan ruokaa jatkuvasti, voisiko olla mahdollista vähän löysätä asian tiimoilta? Meillä mies kokkaa puolet arjen aterioista ja monesti tehdään niin iso satsi että siitä riittää useammaksi päiväksi, varsinkin viikolla niin ehtii töiden jälkeen muutakin kun kokkailla. Ostan myös monesti työpaikkaruokalasta 1e/kilohinnalla päivän jämiä kotiin jos on ollut hyvää ruokaa toimistolla. Tai sitten vaan woltataan. Ja ainakin kerran viikossa käydään minun tai miehen vanhemmilla syömässä tai he tulevat meille syömään, jolloin ruokaan liittyy myös sosiaalinen aspekti.
Minä en palautunut viikonloppuna, en lopulta edes kuukauden kesälomalla. Vaihdoin työpaikkaa ja nyt ehdin palautua jo ihan arki-illassa. Olen ollut tässä uudessa työssäni 3 vuotta ja vaikka työ ei ole ihan niin palkitsevaa kuin entinen työ, mielenrauha ja stressitön olo kropassa ja päässä ovat tämän arvoisia. Muistan sen fiiliksen kun ekaa kertaa lauantaiaamuna en herännytkään täynnä stressiä, pääkipua ja ahdistavia ajatuksia.
Jos ette palaudu viikonlopussa, vaihtakaa työpaikkaa. Tai jopa alaa.
Sitä, että suunnittelee elämänsä eli ne arkitoimensa uusiksi niin, että sitä vapaa-aikaakin jää, tarvitaan aika monessa taloudessa. Aika epätodennäköistä on, että sitä jää, jos vaan tekee, mitä milloinkin ja toivoo, että saisi joskus vapaapäivänä vaan olla. Samaahan sanotaan parisuhteestakin, että sille on järjestettävä aikaa erikseen, ei sitä aikaa muuten ikinä ole.
Aika paljon tulee esim. turhaa siivousta ja pyykinpesua tehtyä kodeissa. Suomessa kuulemma pestään niin lattioita kuin vaatteitakin ihan liian usein. Ja ties mitä muuta turhaa tehdään, joka vaan väsyttää.
Itse en esim. syö missä vain. Tai en kulje kengillä eteisen kynnysmattoa pitemmälle, vaan kannan ne ovelta kauempana sijaitsevaan kenkätelineeseen, joten miten ne lattiatkin muka voisivat olla jonkun viikkottaisen pesun tarpeessa, kun sinne ei muuta kerry kuin pölyä ja irtohiuksia. Keittiöön voi enempi roskia kertyä viikon aikana, mutta asuntoon riittää nopea viikkoimurointi. Jos hellan edessä on joku yksittäistahra lattialla, niin pitääkö sen takia moppi hakea ja mopata koko kämppä. No ei tietenkään tarvitse. Jne.