Lue keskustelun säännöt.
Suhde meni poikki nyt ;)
29.12.2021 |
Oltiin 40+ pari, tai ei asuttu yhdessä mutta seurusteltiin 2v. Molemmilla lapset edellisestä avioliitosta. Mies oli jo jonkun aikaa tuonut esiin tahtonsa muuttaa yhteen. Siitä oli puhetta jo suhteen alussa mutta sanoin että niin kauan kun lapset asuvat kotonani, en miestä ota asumaan. Mies olisi ollut valmis muuttamaan koska uusioperheitä on. Joo, ymmärrän tavallaan, mutta mä en halua miestä asumaan tänne vielä. Mun lapset on 7 ja 13, miehen lapsi on 15.
Jouluna tilanne kriisiytyi. Mies oli kylässä täällä jouluna ja olisi halunnut viettää mun luona koko joulun, lapset oli mulla. En tähän voinut lasten takia suostua, mielestäni aatto olisi ollut riittävä. Tää johti sitten erittäin kiivaaseen riitaan jonka päätteeksi mies poistui asunnostani ja eilen sain kuulla että hän "luovuttaa" kanssani. Hänen veljensä on perustanut uusioperheen aika pian tapaamisen jälkeen ja käsittääkseni homma toimii siellä, joten luulen että sieltä saanut pontta.
Uudeksivuodeksi miehen piti tulla meille (lapset isällään) mutta nyt meni kaikki pieleen. Lapset ovatkin nyt sitten mulla ja lasten isä tietty oli iloinen kun sai "poikamiesuudenvuoden".
Kiitos kun sain avautua. En vain tiedä mitä tein väärin, sanoin heti tapailun alussa tuon asian, ei pitänyt tulla yllätyksenä, mutta mies luuli kai että "pehmiän" ja suostun yhteenmuuttoon.
Kumpikaan ei ollut mikään lompakkoloinen, tässä oli ihan tasa-arvoiset tilanteet, eli siitä ei ollut kyse.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Sä olet itse varmaan mielestäsi tuota B-tyyppiä? Hanskaat kaiken muita paremmin. Onnea sulle!
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että yhteenmuutosta ei olisi minulle mitään iloa. Rahallisesti ja muutenkin pärjään vallan mainiosti itsekin. Toki saisin enemmän aikaa minulle rakkaan ihmisen kanssa, mutta jos kääntöpuolena on riitoja lasten suhteen, niin mieluusti jätän ne riidat väliin.
Kertaalleen olen joutunut kodistani pois muuttamaan, ja en tästä syystä enää halua sellaiseen tilanteeseen ikinä uudestaan.
Rahallisesti pärjään ilman, en halua joutua muuttamaan pois kotoa ja en halua.
Surullista, jos elämä on ollut niin kovaa, että hyvää on puutteen ja riitojen poissa olo ja se, että on koti.
Ehkä sitten niin, pääasia lienee että mulla on nyt kaikki hyvin, enkä sitä enää ihan helposti vaaranna muuttamalla yhteen jonkun ihmisen kanssa. Mieluummin sit vaikka yksin, kuin että tahtoni vastaisesti pitäisi muuttaa jonkun kanssa yhteen asumaan. Sellainen ihminen, joka sitä vaatii ei ole minulle oikea kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs tossa. Mies haluaa sitoutua ja nainen haluaa vakipanosuhteen.
Teillä vaan on eri tavoitteet suhteelle. Parempi kun eroatte ja yritätte löytää kumppanin, jonka kanssa on samat tavoitteet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.
Ymmärsin eri tavalla. Mies käsittääkseni lopetti suhteen, koska haaveet tulevaisuuden suhteen olivat niin erilaiset. Mies haaveili yhteenmuutosta ja uusioperheestä, mutta tilanne kulminoitui joulun pariin päivään.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Itselläni on myös pitkäaikainen kumppani, joka on minulle tärkeä ja rakas, mutta vaikka hän tulee lasteni kanssa hyvin toimeen, silti hän on heille enemmän vieras kuin tuttu. Eivät he osaa olla omassa kodissaan luontevasti ja normaalisti silloin, kun kumppanini on siellä. Mielellään vetäytyvät huoneisiinsa ja minusta on kurjaa, jos lapseni tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kodissaan. Siksi vältän niitä tilanteita ja vietän aikaani kumppanini kanssa lähinnä vain joka toinen viikko, kun lapseni asuvat isänsä kanssa.
Toki ymmärrän miestä myös. Hän haaveili eri asioista. Silloin pitääkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Eiköhän viestisi ap miehelle ollut selvä. Hän ei ollut tervetullut teille ja teidän elämäänne. Ero on siis looginen johtopäätös ja lopputulema.
Toinen vaihtoehto hänellä olisi ollut jäädä osa-aikaiseksi kolmanneksi pyöräksi. Kuka itseään kunnioittava (mies tai nainen) sellaiseen suostuu?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä sua. Mies on tavannut lapset ja vietätte aikaa yhdessä ja sinä alat nillittämään, kun mies olisi halunnut viettää aikaa teidän kanssa enenmän kuin aaton. Ei pari päivää ole vielä yhteen muutto🤣
Yhteenmuutto on yhdyssana. Enemmän kirjoitetaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpikaan tehnyt varsinaisesti mitään väärin. Miehesi ehkä odotti, että muutat mielesi yhteen muuttamisesta suhteen edetessä. Se on hänelle varmaan todella tärkeä asia ja hän ei enää halua tinkiä siitä. Sinulle puolestaan on tärkeää, että asutte erillään ja olette yhdessä vain sovittuina aikoina. Jos haluatte jatkaa yhdessä, teidän tulisi sopia miten jatkossa toimitaan. Voiko jompi kumpi antaa periksi omasta näkemyksestään, löytyykö mahdollisesti jokin molempia tyydyttävä kompromissi tai onko näköpiirissä koska voisitte muuttaa yhteen. Jos ette pääse asiassa yhteisymmärrykseen ja se on molemmille tärkeämpää kuin suhteen jatkaminen tulette todennäköisesti hakeutumaan erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.
Ymmärsin eri tavalla. Mies käsittääkseni lopetti suhteen, koska haaveet tulevaisuuden suhteen olivat niin erilaiset. Mies haaveili yhteenmuutosta ja uusioperheestä, mutta tilanne kulminoitui joulun pariin päivään.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Itselläni on myös pitkäaikainen kumppani, joka on minulle tärkeä ja rakas, mutta vaikka hän tulee lasteni kanssa hyvin toimeen, silti hän on heille enemmän vieras kuin tuttu. Eivät he osaa olla omassa kodissaan luontevasti ja normaalisti silloin, kun kumppanini on siellä. Mielellään vetäytyvät huoneisiinsa ja minusta on kurjaa, jos lapseni tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kodissaan. Siksi vältän niitä tilanteita ja vietän aikaani kumppanini kanssa lähinnä vain joka toinen viikko, kun lapseni asuvat isänsä kanssa.
Toki ymmärrän miestä myös. Hän haaveili eri asioista. Silloin pitääkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Tämä! Niin surullista kuin se onkin, niin koska lapset olen maailmaan saattanut olen heistä vastuussa kunnes he ovat aikuisia. Minun pitää tehdä valintani niin, että ne valinnat mahdollisimman vähän aiheuttavat heille hankaluuksia. Eivät lapset asioistani päätä, mutta heidät on huomioitava.
Kumppani joka ei tätä vastuuta ymmärrä, ei ole se oikea minulle. Varmaan kuten muillakin äideillä, lapset tulevat ykkösenä ja jos joutuu valintatilanteeseen kumppani tai lapset, niin useimmat valitsevat lastensa hyvinvoinnin.
Siksi toivoisi ettei niihin valintatilanteisiin joutuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kumppani saattaa olla meillä yhden yön ja päivän ollessaan vapailla, mutta osan vapaistani haluan viettää lasteni kanssa kotona ihan omalla porukalla. Jos lapset ovat paikalla, en halua että täällä on vieras koko ajan. En itsekään tykkäisi jos paikalla olisi joku lasten kaveri monta päivää putkeen yötä päivää. Kiva että mies haluaa olla kanssani ja on tervetullut kylään lasteni aikana, mutta minulle on selvää että aikuisten toiveet ja tarpeet joustavat näissä tilanteissa. Jos tämä ei kelpaisi miehelle että minun lapseni ovat minulle aina etusijalla, hän voisi valita jotain muuta. Yhteistä aikaa on sitten kun sille on aikaa, ei niin usein kuin olisi aikuisista kivaa mutta pystyn odottamaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi vaivaamaan tuo uusivuosi…sinä siis peruit lasten menon isälle? Minkä ihmeen takia?
Huhuu ap…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.
Ymmärsin eri tavalla. Mies käsittääkseni lopetti suhteen, koska haaveet tulevaisuuden suhteen olivat niin erilaiset. Mies haaveili yhteenmuutosta ja uusioperheestä, mutta tilanne kulminoitui joulun pariin päivään.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Itselläni on myös pitkäaikainen kumppani, joka on minulle tärkeä ja rakas, mutta vaikka hän tulee lasteni kanssa hyvin toimeen, silti hän on heille enemmän vieras kuin tuttu. Eivät he osaa olla omassa kodissaan luontevasti ja normaalisti silloin, kun kumppanini on siellä. Mielellään vetäytyvät huoneisiinsa ja minusta on kurjaa, jos lapseni tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kodissaan. Siksi vältän niitä tilanteita ja vietän aikaani kumppanini kanssa lähinnä vain joka toinen viikko, kun lapseni asuvat isänsä kanssa.
Toki ymmärrän miestä myös. Hän haaveili eri asioista. Silloin pitääkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Tämä! Niin surullista kuin se onkin, niin koska lapset olen maailmaan saattanut olen heistä vastuussa kunnes he ovat aikuisia. Minun pitää tehdä valintani niin, että ne valinnat mahdollisimman vähän aiheuttavat heille hankaluuksia. Eivät lapset asioistani päätä, mutta heidät on huomioitava.
Kumppani joka ei tätä vastuuta ymmärrä, ei ole se oikea minulle. Varmaan kuten muillakin äideillä, lapset tulevat ykkösenä ja jos joutuu valintatilanteeseen kumppani tai lapset, niin useimmat valitsevat lastensa hyvinvoinnin.
Siksi toivoisi ettei niihin valintatilanteisiin joutuisi.
Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii myös sen, että aikuisella on jotain omaa, johon lapsi ei pääse väliin, esim kahden aikuisen välinen suhde. Jos kaikessa on aina kyse vain lapsista ja vain lapsista heistä kasvaa itsekkäitä. Aikuisen ei pitäisi koskaan joutua valitsemaan vaan löytämään se tasapaino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.
Ymmärsin eri tavalla. Mies käsittääkseni lopetti suhteen, koska haaveet tulevaisuuden suhteen olivat niin erilaiset. Mies haaveili yhteenmuutosta ja uusioperheestä, mutta tilanne kulminoitui joulun pariin päivään.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Itselläni on myös pitkäaikainen kumppani, joka on minulle tärkeä ja rakas, mutta vaikka hän tulee lasteni kanssa hyvin toimeen, silti hän on heille enemmän vieras kuin tuttu. Eivät he osaa olla omassa kodissaan luontevasti ja normaalisti silloin, kun kumppanini on siellä. Mielellään vetäytyvät huoneisiinsa ja minusta on kurjaa, jos lapseni tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kodissaan. Siksi vältän niitä tilanteita ja vietän aikaani kumppanini kanssa lähinnä vain joka toinen viikko, kun lapseni asuvat isänsä kanssa.
Toki ymmärrän miestä myös. Hän haaveili eri asioista. Silloin pitääkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Tämä! Niin surullista kuin se onkin, niin koska lapset olen maailmaan saattanut olen heistä vastuussa kunnes he ovat aikuisia. Minun pitää tehdä valintani niin, että ne valinnat mahdollisimman vähän aiheuttavat heille hankaluuksia. Eivät lapset asioistani päätä, mutta heidät on huomioitava.
Kumppani joka ei tätä vastuuta ymmärrä, ei ole se oikea minulle. Varmaan kuten muillakin äideillä, lapset tulevat ykkösenä ja jos joutuu valintatilanteeseen kumppani tai lapset, niin useimmat valitsevat lastensa hyvinvoinnin.
Siksi toivoisi ettei niihin valintatilanteisiin joutuisi.
Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii myös sen, että aikuisella on jotain omaa, johon lapsi ei pääse väliin, esim kahden aikuisen välinen suhde. Jos kaikessa on aina kyse vain lapsista ja vain lapsista heistä kasvaa itsekkäitä. Aikuisen ei pitäisi koskaan joutua valitsemaan vaan löytämään se tasapaino.
Tässä tapauksessa tasapainon löytäminen ei ilmeisesti ollut mahdollista, koska kaksi aikuista ihmistä halusivat niin erilaisia asioita. Aikuisella voi olla jotain omaa ilmankin, että se oma on siellä saman katon alla lasten kanssa. Mutta jotta tämä riittää tasapainoksi, se vaatii sen, että molemmat aikuiset osapuolet ovat samoilla linjoilla. Nyt he eivät sitä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Sä olet itse varmaan mielestäsi tuota B-tyyppiä? Hanskaat kaiken muita paremmin. Onnea sulle!
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että yhteenmuutosta ei olisi minulle mitään iloa. Rahallisesti ja muutenkin pärjään vallan mainiosti itsekin. Toki saisin enemmän aikaa minulle rakkaan ihmisen kanssa, mutta jos kääntöpuolena on riitoja lasten suhteen, niin mieluusti jätän ne riidat väliin.
Kertaalleen olen joutunut kodistani pois muuttamaan, ja en tästä syystä enää halua sellaiseen tilanteeseen ikinä uudestaan.
Rahallisesti pärjään ilman, en halua joutua muuttamaan pois kotoa ja en halua.
Surullista, jos elämä on ollut niin kovaa, että hyvää on puutteen ja riitojen poissa olo ja se, että on koti.
Riidat ja konflitkin kuuluvat elämään. Jos on rakkautta, on tuskaakin.
Jos elää vain itselleen, ei tule riitoja. Ei ole rakkauttakaan.
Onni kirjoitti:
Ei kumpikaan tehnyt varsinaisesti mitään väärin. Miehesi ehkä odotti, että muutat mielesi yhteen muuttamisesta suhteen edetessä. Se on hänelle varmaan todella tärkeä asia ja hän ei enää halua tinkiä siitä. Sinulle puolestaan on tärkeää, että asutte erillään ja olette yhdessä vain sovittuina aikoina. Jos haluatte jatkaa yhdessä, teidän tulisi sopia miten jatkossa toimitaan. Voiko jompi kumpi antaa periksi omasta näkemyksestään, löytyykö mahdollisesti jokin molempia tyydyttävä kompromissi tai onko näköpiirissä koska voisitte muuttaa yhteen. Jos ette pääse asiassa yhteisymmärrykseen ja se on molemmille tärkeämpää kuin suhteen jatkaminen tulette todennäköisesti hakeutumaan erilleen.
Hankala tuosta on kompromissia saada. Joko asutaan yhdessä tai sitten ei. Tässä tilanteessa ei.
Ap on sanonut että sitten vasta kun lapset muuttaneet kotoa pois.
Vedättää toki voi, ajanjakso määräytyy tuon osapäiväseurustelijatulokkaan hermoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.
Ymmärsin eri tavalla. Mies käsittääkseni lopetti suhteen, koska haaveet tulevaisuuden suhteen olivat niin erilaiset. Mies haaveili yhteenmuutosta ja uusioperheestä, mutta tilanne kulminoitui joulun pariin päivään.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Itselläni on myös pitkäaikainen kumppani, joka on minulle tärkeä ja rakas, mutta vaikka hän tulee lasteni kanssa hyvin toimeen, silti hän on heille enemmän vieras kuin tuttu. Eivät he osaa olla omassa kodissaan luontevasti ja normaalisti silloin, kun kumppanini on siellä. Mielellään vetäytyvät huoneisiinsa ja minusta on kurjaa, jos lapseni tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kodissaan. Siksi vältän niitä tilanteita ja vietän aikaani kumppanini kanssa lähinnä vain joka toinen viikko, kun lapseni asuvat isänsä kanssa.
Toki ymmärrän miestä myös. Hän haaveili eri asioista. Silloin pitääkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Tämä! Niin surullista kuin se onkin, niin koska lapset olen maailmaan saattanut olen heistä vastuussa kunnes he ovat aikuisia. Minun pitää tehdä valintani niin, että ne valinnat mahdollisimman vähän aiheuttavat heille hankaluuksia. Eivät lapset asioistani päätä, mutta heidät on huomioitava.
Kumppani joka ei tätä vastuuta ymmärrä, ei ole se oikea minulle. Varmaan kuten muillakin äideillä, lapset tulevat ykkösenä ja jos joutuu valintatilanteeseen kumppani tai lapset, niin useimmat valitsevat lastensa hyvinvoinnin.
Siksi toivoisi ettei niihin valintatilanteisiin joutuisi.
Pyydän teitä jotka ajattelevat näin: älkää ottako siihen mitään uutta miesystävää. Ei teillä ole hänelle aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Sä olet itse varmaan mielestäsi tuota B-tyyppiä? Hanskaat kaiken muita paremmin. Onnea sulle!
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että yhteenmuutosta ei olisi minulle mitään iloa. Rahallisesti ja muutenkin pärjään vallan mainiosti itsekin. Toki saisin enemmän aikaa minulle rakkaan ihmisen kanssa, mutta jos kääntöpuolena on riitoja lasten suhteen, niin mieluusti jätän ne riidat väliin.
Kertaalleen olen joutunut kodistani pois muuttamaan, ja en tästä syystä enää halua sellaiseen tilanteeseen ikinä uudestaan.
Rahallisesti pärjään ilman, en halua joutua muuttamaan pois kotoa ja en halua.
Surullista, jos elämä on ollut niin kovaa, että hyvää on puutteen ja riitojen poissa olo ja se, että on koti.
Riidat ja konflitkin kuuluvat elämään. Jos on rakkautta, on tuskaakin.
Jos elää vain itselleen, ei tule riitoja. Ei ole rakkauttakaan.
Hyvässä suhteessa ei ole riitoja, ainakaan huutamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.
Ymmärsin eri tavalla. Mies käsittääkseni lopetti suhteen, koska haaveet tulevaisuuden suhteen olivat niin erilaiset. Mies haaveili yhteenmuutosta ja uusioperheestä, mutta tilanne kulminoitui joulun pariin päivään.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Itselläni on myös pitkäaikainen kumppani, joka on minulle tärkeä ja rakas, mutta vaikka hän tulee lasteni kanssa hyvin toimeen, silti hän on heille enemmän vieras kuin tuttu. Eivät he osaa olla omassa kodissaan luontevasti ja normaalisti silloin, kun kumppanini on siellä. Mielellään vetäytyvät huoneisiinsa ja minusta on kurjaa, jos lapseni tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kodissaan. Siksi vältän niitä tilanteita ja vietän aikaani kumppanini kanssa lähinnä vain joka toinen viikko, kun lapseni asuvat isänsä kanssa.
Toki ymmärrän miestä myös. Hän haaveili eri asioista. Silloin pitääkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Tämä! Niin surullista kuin se onkin, niin koska lapset olen maailmaan saattanut olen heistä vastuussa kunnes he ovat aikuisia. Minun pitää tehdä valintani niin, että ne valinnat mahdollisimman vähän aiheuttavat heille hankaluuksia. Eivät lapset asioistani päätä, mutta heidät on huomioitava.
Kumppani joka ei tätä vastuuta ymmärrä, ei ole se oikea minulle. Varmaan kuten muillakin äideillä, lapset tulevat ykkösenä ja jos joutuu valintatilanteeseen kumppani tai lapset, niin useimmat valitsevat lastensa hyvinvoinnin.
Siksi toivoisi ettei niihin valintatilanteisiin joutuisi.
Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii myös sen, että aikuisella on jotain omaa, johon lapsi ei pääse väliin, esim kahden aikuisen välinen suhde. Jos kaikessa on aina kyse vain lapsista ja vain lapsista heistä kasvaa itsekkäitä. Aikuisen ei pitäisi koskaan joutua valitsemaan vaan löytämään se tasapaino.
Järjen sanoja!
Sitä paitsi tällaiset lapset jotka ovat saaneet liian suuren päätäntävallan lapsina, tekevät sitä satavarmasti aikuisinakin lapsina. Siinä voi sitten ihmetellä mikä meni pieleen kun 30-vee lapsi estää äippänsä elämän. Onhan näitä. Samaisen lapsen isällä ollut uusi vaimo jo vuosikaudet eikä se ole lapselle ongelma ollut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.
Ymmärsin eri tavalla. Mies käsittääkseni lopetti suhteen, koska haaveet tulevaisuuden suhteen olivat niin erilaiset. Mies haaveili yhteenmuutosta ja uusioperheestä, mutta tilanne kulminoitui joulun pariin päivään.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Itselläni on myös pitkäaikainen kumppani, joka on minulle tärkeä ja rakas, mutta vaikka hän tulee lasteni kanssa hyvin toimeen, silti hän on heille enemmän vieras kuin tuttu. Eivät he osaa olla omassa kodissaan luontevasti ja normaalisti silloin, kun kumppanini on siellä. Mielellään vetäytyvät huoneisiinsa ja minusta on kurjaa, jos lapseni tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kodissaan. Siksi vältän niitä tilanteita ja vietän aikaani kumppanini kanssa lähinnä vain joka toinen viikko, kun lapseni asuvat isänsä kanssa.
Toki ymmärrän miestä myös. Hän haaveili eri asioista. Silloin pitääkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Tämä! Niin surullista kuin se onkin, niin koska lapset olen maailmaan saattanut olen heistä vastuussa kunnes he ovat aikuisia. Minun pitää tehdä valintani niin, että ne valinnat mahdollisimman vähän aiheuttavat heille hankaluuksia. Eivät lapset asioistani päätä, mutta heidät on huomioitava.
Kumppani joka ei tätä vastuuta ymmärrä, ei ole se oikea minulle. Varmaan kuten muillakin äideillä, lapset tulevat ykkösenä ja jos joutuu valintatilanteeseen kumppani tai lapset, niin useimmat valitsevat lastensa hyvinvoinnin.
Siksi toivoisi ettei niihin valintatilanteisiin joutuisi.
En koskaan valitsisi lapsikeskeisyyttä sillä se ei ole lapsille hyväksi.
Onneksi olkoon Ap. Olet valinnut palstamamma-urasi.
Taisi olla win-win tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Sä olet itse varmaan mielestäsi tuota B-tyyppiä? Hanskaat kaiken muita paremmin. Onnea sulle!
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että yhteenmuutosta ei olisi minulle mitään iloa. Rahallisesti ja muutenkin pärjään vallan mainiosti itsekin. Toki saisin enemmän aikaa minulle rakkaan ihmisen kanssa, mutta jos kääntöpuolena on riitoja lasten suhteen, niin mieluusti jätän ne riidat väliin.
Kertaalleen olen joutunut kodistani pois muuttamaan, ja en tästä syystä enää halua sellaiseen tilanteeseen ikinä uudestaan.
Rahallisesti pärjään ilman, en halua joutua muuttamaan pois kotoa ja en halua.
Surullista, jos elämä on ollut niin kovaa, että hyvää on puutteen ja riitojen poissa olo ja se, että on koti.
Riidat ja konflitkin kuuluvat elämään. Jos on rakkautta, on tuskaakin.
Jos elää vain itselleen, ei tule riitoja. Ei ole rakkauttakaan.
Onni on oma tupa ja joku, jota rakastaa
- Leo Tolstoi
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.