Lue keskustelun säännöt.
Suhde meni poikki nyt ;)
29.12.2021 |
Oltiin 40+ pari, tai ei asuttu yhdessä mutta seurusteltiin 2v. Molemmilla lapset edellisestä avioliitosta. Mies oli jo jonkun aikaa tuonut esiin tahtonsa muuttaa yhteen. Siitä oli puhetta jo suhteen alussa mutta sanoin että niin kauan kun lapset asuvat kotonani, en miestä ota asumaan. Mies olisi ollut valmis muuttamaan koska uusioperheitä on. Joo, ymmärrän tavallaan, mutta mä en halua miestä asumaan tänne vielä. Mun lapset on 7 ja 13, miehen lapsi on 15.
Jouluna tilanne kriisiytyi. Mies oli kylässä täällä jouluna ja olisi halunnut viettää mun luona koko joulun, lapset oli mulla. En tähän voinut lasten takia suostua, mielestäni aatto olisi ollut riittävä. Tää johti sitten erittäin kiivaaseen riitaan jonka päätteeksi mies poistui asunnostani ja eilen sain kuulla että hän "luovuttaa" kanssani. Hänen veljensä on perustanut uusioperheen aika pian tapaamisen jälkeen ja käsittääkseni homma toimii siellä, joten luulen että sieltä saanut pontta.
Uudeksivuodeksi miehen piti tulla meille (lapset isällään) mutta nyt meni kaikki pieleen. Lapset ovatkin nyt sitten mulla ja lasten isä tietty oli iloinen kun sai "poikamiesuudenvuoden".
Kiitos kun sain avautua. En vain tiedä mitä tein väärin, sanoin heti tapailun alussa tuon asian, ei pitänyt tulla yllätyksenä, mutta mies luuli kai että "pehmiän" ja suostun yhteenmuuttoon.
Kumpikaan ei ollut mikään lompakkoloinen, tässä oli ihan tasa-arvoiset tilanteet, eli siitä ei ollut kyse.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella moni mies etsii sitä pökkimissuhdetta, ja sellaisellehan tuo tilanne kelpaa. Se vaan ei muutu sitten välttämättä sitoutuneeksi suhteeksi, eikä mies välttämättä ole halukas muuttamaan yhteen sitten kun se ap:ta alkaa kiinnostaa.
Olisiko se joulu yhdessä nyt ollut niin kamala myönnytys?
Itsekään en halua muuttaa kenenkään kanssa enää yhteen, mutta jos sattuisi kultakimpale kohdalle, ja mies tosiaan haluaisi jakaa elämänsä kanssani, eikä kyse olisi selvästä rahallisesta hyödystä hänen kannaltaan, niin pakkohan se olisi sitten harkita.
Ja ainakin tuollaisissa asioissa en pistäisi pitkien vapaiden aikana miestä yhden päivän jälkeen matkoihinsa.
Ja jos minut pistettäiisiin, niin se olisi kyllä sitten siinä.
Mutta minun tielleni nyt aina tuleekin näitä pökkijöitä vain, jotka eivät halua sitoutua.
Koskaan ei ole hyvä.
Jos miestä ei kiinnostaisi muuttaa yhteen, se olisi vain piparin perässä.
Kun mies haluaa muuttaa yhteen niin... no, jotain. Läheisriippuvainen reppana? Ehkä?
Jos mies antaa periksi niin se on heikko, perässä vedetävä lapanen
Ja nyt kun mies vetää omat johtopäätöksensä tilanteesta ja toteaa että tämä ei riitä hänelle, hän on kohtuuton.
Se nyt on vaan parempaa sanoa hyvä163sti kuin että sanoo pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioista ei tietenkään olisi voitu päästä selvyyteen esim. keskustelemalla etukäteen, minkälaista yhteinen arkenne olisi ja miten kaikki käytännön asiat hoidetaan... Mutta joo, saahan sitä aina erota jos haluaa.
Tuossahan se keskustelu käytiin ja todettiin ettei ole yhteistä polkua koska halutaan eri asioita.
Ei kait nykyään tapana ole ennen tapailua päättää että jos tämä lähtisi toimimaan niin millä ehdoilla muutetaan yhteen ja millainen arki olisi.
Minä ainakin poistuisin paikalta hyvin nopeasti.
Tuossa taisi olla kyse seurustelusta. Kyllä mä ainakin haluan nuo odotukset tietää ennen kuin esittelen ihmisen lapsilleni ja sukulaisilleni. Silti tietysti eroon on jokaisella oikeus, mut ehdoin tahdoin en käytä kahta vuotta elämästäni suhteeseen, jolle en nää tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies halusi pois huonosta suhteesta.
Ap teki minusta oikein, koska nämä uusioperhe kiemurat ovat vaikeita ja ap:n lapset vähän pahassa iässä uutta perhettä ajatellen. Siis jos ap:lle lapset tärkeimmät niin ukon kuvatus pois elämästä, keskittyminen omiin lapsiin ja työhön. Uusi parisuhde tulee sitten aikanaan kun lapset ovat lähteneet pesästä, siis muutama vuosi vielä odottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole hyvä.
Jos miestä ei kiinnostaisi muuttaa yhteen, se olisi vain piparin perässä.
Kun mies haluaa muuttaa yhteen niin... no, jotain. Läheisriippuvainen reppana? Ehkä?
Jos mies antaa periksi niin se on heikko, perässä vedetävä lapanen
Ja nyt kun mies vetää omat johtopäätöksensä tilanteesta ja toteaa että tämä ei riitä hänelle, hän on kohtuuton.
Naisen logiikkaa parhaimillaan
Vierailija kirjoitti:
Ap teki minusta oikein, koska nämä uusioperhe kiemurat ovat vaikeita ja ap:n lapset vähän pahassa iässä uutta perhettä ajatellen. Siis jos ap:lle lapset tärkeimmät niin ukon kuvatus pois elämästä, keskittyminen omiin lapsiin ja työhön. Uusi parisuhde tulee sitten aikanaan kun lapset ovat lähteneet pesästä, siis muutama vuosi vielä odottelua.
Jos yksi jättää ja toinen pettää, niin kolmas ystävä oiva on.
Jos käännät selkäsi kolmannelle, ei neljäs tulekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole hyvä.
Jos miestä ei kiinnostaisi muuttaa yhteen, se olisi vain piparin perässä.
Kun mies haluaa muuttaa yhteen niin... no, jotain. Läheisriippuvainen reppana? Ehkä?
Jos mies antaa periksi niin se on heikko, perässä vedetävä lapanen
Ja nyt kun mies vetää omat johtopäätöksensä tilanteesta ja toteaa että tämä ei riitä hänelle, hän on kohtuuton.
Ehkä, vain ehkä, kyse ei ole yhdestä ja samasta tapauksesta. Ehkä, vain ehkä, ihmisiä on erilaisia ja he haluavat erilaisia asioita. Mitä luulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Onnistuit todellakin poimimaan eoäoleellisimman asian viestistä. Pointti oli se, että merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä. Siihen ei mitkään sopimukset ja hyvät aikeet tapailun alussa auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Onnistuit todellakin poimimaan eoäoleellisimman asian viestistä. Pointti oli se, että merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä. Siihen ei mitkään sopimukset ja hyvät aikeet tapailun alussa auta.
Tästä lienee siis ihan tutkimustuloksia? Laitatko jonkin linkin, tutustun mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajat ja lesket. Sen pahempia ei voi olla eli pysykää miehet kaukana, yksäreillä korostunut vietti lapsiin eli mikään ei saa tulla väliin minä vaan hoidan yksin lapset vanhainkotiin asti ja lesket vaan märisee sen ex ukon perään. Phyi
Eipä tuossa mitään. Mies halusi viedä suhteen pidemmälle, halusi jotain vakavampaa, ehkä tosiaan ajatteli, että sinäkin jossain vaiheessa muutat mielesi jos rakkautta on tarpeeksi. No, sitä ei ollut ja sinä halusit pitää suhteen kevyenä tapailuna.
Lapsethan tässä nyt oli vaan tekosyy. Olette jo kaksi vuotta tapailleet ja lapsesi tietää että sinulla on miesystävä. Varmaan toivoisivatkin jo tuon ikäisinä, että saat toimivannsuhteen. Eiväthän he tuossa iässä enää ketään ota "isäkseen". Sulla ei itsellä vaan natsannut tarpeeksi tuon miehen kanssa.
Jos olisit ollut rakastunut, niin olisit halunnut viedä suhteen eteenpäin.
Eli ihan oikea johtopäätös ja reaktio mieheltä.
Näitä miehiä on paljon, jotka haluavat nopeasti muuttaa toisen kanssa yhteen. Kysymys ei ole edes siitä, onko se nainen miehen mielestä se oikea. On vaan kova tarve ja kiire muuttaa toisen kanssa yhteen, kun halutaan korvaava perhe menetetyn tilalle tai ei haluta olla yksin.
Itse olin seurustellut 5 kk ja mies puhui koko ajan yhteenmuutosta. Lopulta sanoi keväällä, että marraskuun 1. päivä hän asuu sitten jonkun kanssa yhdessä. Kysyin että ai, kenen kanssa muutat yhteen. Sanoi sitten, että sinun tietysti. Tuo paljasti sen, mikä hirveä tarve oli vaan muuttaa jonkun suurinpiirtein sopivan kanssa yhteen. Ei halunnut yhtään olla yksin. Ja minua ei vielä tuntenut kovinkaan hyvin, niinkuin minäkään en häntä. Enkä muuttanut enkä jatkanut enää seurusteluakaan.
Ap:n miesystävä kuulostaa juuri tuollaiselta henkisesti kehittymättömältä mieslapselta.
Kunpa moni muukin olisi yhtä viisas kun aapee.
Ei se toinen siitä mihinkään lähde kun aidosti rakastaa, asuttiin saman katon alla tai ei.
Jätkää ketutti kun toinen ei suostunu taloudenhoitajaksi.
Sellaista näköjään hakee ensisijaisesti kun haluaa väenvängällä hyvttyyt yhteen tai muutoin katkaisi suhteen kun nainen ei suostunutkaan.
Tuossahan se keskustelu käytiin ja todettiin ettei ole yhteistä polkua koska halutaan eri asioita.
Ei kait nykyään tapana ole ennen tapailua päättää että jos tämä lähtisi toimimaan niin millä ehdoilla muutetaan yhteen ja millainen arki olisi.
Minä ainakin poistuisin paikalta hyvin nopeasti.