Lue keskustelun säännöt.
Suhde meni poikki nyt ;)
29.12.2021 |
Oltiin 40+ pari, tai ei asuttu yhdessä mutta seurusteltiin 2v. Molemmilla lapset edellisestä avioliitosta. Mies oli jo jonkun aikaa tuonut esiin tahtonsa muuttaa yhteen. Siitä oli puhetta jo suhteen alussa mutta sanoin että niin kauan kun lapset asuvat kotonani, en miestä ota asumaan. Mies olisi ollut valmis muuttamaan koska uusioperheitä on. Joo, ymmärrän tavallaan, mutta mä en halua miestä asumaan tänne vielä. Mun lapset on 7 ja 13, miehen lapsi on 15.
Jouluna tilanne kriisiytyi. Mies oli kylässä täällä jouluna ja olisi halunnut viettää mun luona koko joulun, lapset oli mulla. En tähän voinut lasten takia suostua, mielestäni aatto olisi ollut riittävä. Tää johti sitten erittäin kiivaaseen riitaan jonka päätteeksi mies poistui asunnostani ja eilen sain kuulla että hän "luovuttaa" kanssani. Hänen veljensä on perustanut uusioperheen aika pian tapaamisen jälkeen ja käsittääkseni homma toimii siellä, joten luulen että sieltä saanut pontta.
Uudeksivuodeksi miehen piti tulla meille (lapset isällään) mutta nyt meni kaikki pieleen. Lapset ovatkin nyt sitten mulla ja lasten isä tietty oli iloinen kun sai "poikamiesuudenvuoden".
Kiitos kun sain avautua. En vain tiedä mitä tein väärin, sanoin heti tapailun alussa tuon asian, ei pitänyt tulla yllätyksenä, mutta mies luuli kai että "pehmiän" ja suostun yhteenmuuttoon.
Kumpikaan ei ollut mikään lompakkoloinen, tässä oli ihan tasa-arvoiset tilanteet, eli siitä ei ollut kyse.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän sinun aikuistua?
Toivottavasti mies löytää rakastavan naisen joka haluaa viettää hänen kanssa aikaa ja jakaa arjen.
Aloittaja vaikuttaa hyvinkin kypsältä ja aikuiselta.
Toivottavasti myös hän löytää rakastavan miehen, joka jakaa aloittajan haaveet ja toiveet, eikä halua perustaa uusperhettä. Sitoutunut voi olla ilmankin. Ja usein onnellisempikin.
Minusta sekä ap:n että miehen odotukset on ok. Ja kumpikin he ryhtyivät suhteeseen, vaikka tiesivät, että tässä asiassa odotukset ei kohtaa. Ap ilmeisesti luuli, että mies oli valmis elämään hänen säännöillään. Ja mies luuli että ap vielä pyörtäisi mielipiteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:stä joku mies saa hyvä panonaisen.
Ap haluaa seksisuhteen joten hänen kannattaisi hankkia tinderistä 3-4 vakimiestä. Kyllä niitä löytyy, eikä tarvi vääntää yhteenmuutosta.
Ei ollut kyse edes yhteenmuutosta vaan parista pyhäpäivästä.
Kannattaa apn vaan hakea sitä pelkkää seksiseuraa niin ei tarvitse niistä pyhistä vääntää tai mistään muusta kannettavasta yhdessä olosta.
Oliko AP jo luvannut lapsille, että mies on käymässä vain aattona? Mitä asiasta oli sovittu etukäteen ja kenen kanssa?
Mun lapset tulevat kyllä toimeen jotenkin uuden kumppanini kanssa, mutta kyllä he mieluummin viettävät aikaa vain minun kanssani. Silloin jos kumppanini on paikalla, lapset vetäytyvät muualle taloon. Jos olen kotona yksin, joku nyhjää mun kainalossa tai vähintään kertoilee juttujaan samalla sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:stä joku mies saa hyvä panonaisen.
Ap haluaa seksisuhteen joten hänen kannattaisi hankkia tinderistä 3-4 vakimiestä. Kyllä niitä löytyy, eikä tarvi vääntää yhteenmuutosta.
Ei ollut kyse edes yhteenmuutosta vaan parista pyhäpäivästä.
Kannattaa apn vaan hakea sitä pelkkää seksiseuraa niin ei tarvitse niistä pyhistä vääntää tai mistään muusta kannettavasta yhdessä olosta.
Nimenomaan. Ja täältä saadun tiedon mukaan tinder on tällaisia miehiä täynnä, joten eiköhän ap:llekkin löydy sieltä tapailukumppani joka ei vaadi saada viettää laatuaikaa hänen kanssaan liikoja.
Olisipa kamalaa olla tuommoisessa ”parisuhteessa”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän sinun aikuistua?
Toivottavasti mies löytää rakastavan naisen joka haluaa viettää hänen kanssa aikaa ja jakaa arjen.
Aloittaja vaikuttaa hyvinkin kypsältä ja aikuiselta.
Toivottavasti myös hän löytää rakastavan miehen, joka jakaa aloittajan haaveet ja toiveet, eikä halua perustaa uusperhettä. Sitoutunut voi olla ilmankin. Ja usein onnellisempikin.
Minusta sekä ap:n että miehen odotukset on ok. Ja kumpikin he ryhtyivät suhteeseen, vaikka tiesivät, että tässä asiassa odotukset ei kohtaa. Ap ilmeisesti luuli, että mies oli valmis elämään hänen säännöillään. Ja mies luuli että ap vielä pyörtäisi mielipiteensä.
Tai pystyisi edes jonkin laiseen kompromissiin ja joustoon, esim joulu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ap siis haluaa aikuisen tapailusuhteen. Ilmeisesti sai joulusaunassa jo riittävästi seksiä ja oli aika ajaa mies kotiin että saa rentoutua.
Eihän tuossa mitään väärää ole, mutta ei tuota varmaan seurusteluksi kannata kutsua.
Kyllä aikuiset ihmiset voivat seurustella vakavasti, vaikkeivät asuisikaan yhdessä.
Siskoni erosi lastensa isästä kun lapset olivat teinejä. Hän löysi itselleen uuden kumppanin, mutta ei koskaan muuttanut tämän kanssa yhteen. Alkuun sisko asui lastensa kanssa ja lasten lähdettyä omilleen, hän asui yksin. Miehen taustaa en edes tiedä, ei tullut koskaan kysyttyä oliko hänelläkin ollut perhe ja lapsia. Näin häntä vain isän syntymäpäivillä ja isän kuoltua lähinnä jossain hautajaisissa. Vaikka sisko ja miesystävä eivät koskaan muuttaneet yhteen, kyllä he olivat ihan vakiintunut pari ja olivat yhdessä miehen kuolemaan asti. Mitäköhän siitä tuli, jotain 20 ja 30 vuoden väliltä. Asunnot oli kummallakin omansa ja myöhemmin sisko osti mökin, jossa viettivät myös paljon aikaa varsinkin eläkeläisinä.
En näe tuossa ap:n ja miesystävänsä kuviossa mitään sellaista, että kumpikaan olisi tehnyt väärin. Molemmat ovat kertoneet suhteen alkupuolella omista toivomuksistaan ja ap:kin on tuossa kohtaa kertonut kantansa erittäin selvästi. Mies on siinä kohtaa tehnyt oman arvionsa, lähteekö suhteeseen näillä ehdoilla. Hän on saattanut siinä kohtaa joko ajatella, että ehkä ap:n kanta muuttuu myöhemmin. Tai hän on saattanut ajatella, että hänelle itselleen on ok, että asutaan erillään.
Kyllä ihmisellä on myös oikeus muuttaa mielipidettään. Tai korjata arviotaan, jos se ajan kanssa osoittautuu vääräksi. Ei se ole mieheltä väärin, jos hän huomaa, että hän kaipaisikin kovasti sitä yhdessä asumista, kun on nähnyt että veljeltä se on onnistunut. Hän on alkanut kaivata sitä niin paljon, ettei halua enää jatkaa ap:n kanssa.
Tämähän on aivan sama tilanne kuin jos nainen ei halua lasta ja mies ajattelee alkuun, että tämä on hänelle ok. Myöhemmin hänelle saattaa kuitenkin tulla kova niin kaipuu omaan lapseen, että hän luopuu rakastamastaan naisesta. Eihän kukaan tuomitse miestä tällaisesta. Ei etukäteen voi aina tietää, miten omat toiveet muuttuvat. Toki toiseen suuntaan mielen muuttaminen ei ole ok: Jos on päättänyt haluta lapsen ja lapsi on saatettu maailmaan, kyllä siinä tilanteessa pitää kantaa vastuunsa ja pysyä lapsen elämässä.
Itse koen, että aika helpolla mies nosti tässä tilanteessa kytkintä. Kyllä asiasta olisi voinut käydä pidemmän keskustelun ja yrittää löytää ratkaisu, jonka kanssa molemmat voivat elää. Jos olisi siis ollut halu kuitenkin jatkaa suhteessa. Avioliitossakaan ei kaikkea voi saada, vaan pitää löytää ne ratkaisut, että kummankin tarpeet tulevat riittävällä tavalla tyydytetyksi eikä kumpikaan joudu luopumaan liikaa itselle tärkeistä asioista. Jos ei seurusteluvaiheessa tällaista valmiutta ratkaisujen etsimiseen ja kompromisseihin löydy, niin ei se lupaa jatkonkaan kannalta mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä AP:n toimintaa yhtään. Olette olleet kaksi vuotta yhdessä, molempien lapset tuntevat teidät ja olette ilmeisesti usein toistenne kanssa.
Näillä asetelmilla ainoa syy miksi välttää yhteen muuttamista olisi se, että lapset eivät hyväksy uutta miestä tai se, että AP ei halua kuin seksisuhteen jossa tapaillaan silloin tällöin.
Tuo koko selitys siitä kuinka lapset ovat vielä kotona niin ei halua sinne miestä on täyttä roskaa. Miksi ihmeessä se mies ei voisi lapsensa kanssa muuttaa yhteen AP:n kanssa? Ei tuolle ole mitään hyvää perustetta kuin nuo kaksi aikaisemmin mainitsemaani.
Oma tupa, oma lupa.
Mies ylitti rajat, kaipaa lieden lämpöä ja hoivaa.
Kannattaa luottaa omaan intuitioon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Sä olet itse varmaan mielestäsi tuota B-tyyppiä? Hanskaat kaiken muita paremmin. Onnea sulle!
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että yhteenmuutosta ei olisi minulle mitään iloa. Rahallisesti ja muutenkin pärjään vallan mainiosti itsekin. Toki saisin enemmän aikaa minulle rakkaan ihmisen kanssa, mutta jos kääntöpuolena on riitoja lasten suhteen, niin mieluusti jätän ne riidat väliin.
Kertaalleen olen joutunut kodistani pois muuttamaan, ja en tästä syystä enää halua sellaiseen tilanteeseen ikinä uudestaan.
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hymiö otsikossa kertoo, ettei ap:ta tainnut hirveästi kiinnostaa. Jotkut ihmiset on kiinni lapsissaan ja sitten ihmettelevät yksin kotonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ap ei halua parisuhdetta, mutta ei sitä kannata lasten edulla perustella. Jos kiva aikuinen tulee äidin elämään, niin tuskinpa siitä kovasti haittaa on lapsille.
Mokasin siinä hymiössä. Piti laittaa itkuhymiö eli ;(
Kyllä minä haluan parisuhteen, ja yhteenmuutto voi olla mahdollinen kun asun yksin. Nyt minä olen kyllä kiinni lapsissani vielä, se on totta. En vaan halua enää enempää muutoksia lasten elämään, kun eronkin joutuneet kokemaan.
Moni mies etsii vain sitä pökkimissuhdetta ja sellaista en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap siis haluaa aikuisen tapailusuhteen. Ilmeisesti sai joulusaunassa jo riittävästi seksiä ja oli aika ajaa mies kotiin että saa rentoutua.
Eihän tuossa mitään väärää ole, mutta ei tuota varmaan seurusteluksi kannata kutsua.Kyllä aikuiset ihmiset voivat seurustella vakavasti, vaikkeivät asuisikaan yhdessä.
Siskoni erosi lastensa isästä kun lapset olivat teinejä. Hän löysi itselleen uuden kumppanin, mutta ei koskaan muuttanut tämän kanssa yhteen. Alkuun sisko asui lastensa kanssa ja lasten lähdettyä omilleen, hän asui yksin. Miehen taustaa en edes tiedä, ei tullut koskaan kysyttyä oliko hänelläkin ollut perhe ja lapsia. Näin häntä vain isän syntymäpäivillä ja isän kuoltua lähinnä jossain hautajaisissa. Vaikka sisko ja miesystävä eivät koskaan muuttaneet yhteen, kyllä he olivat ihan vakiintunut pari ja olivat yhdessä miehen kuolemaan asti. Mitäköhän siitä tuli, jotain 20 ja 30 vuoden väliltä. Asunnot oli kummallakin omansa ja myöhemmin sisko osti mökin, jossa viettivät myös paljon aikaa varsinkin eläkeläisinä.
En näe tuossa ap:n ja miesystävänsä kuviossa mitään sellaista, että kumpikaan olisi tehnyt väärin. Molemmat ovat kertoneet suhteen alkupuolella omista toivomuksistaan ja ap:kin on tuossa kohtaa kertonut kantansa erittäin selvästi. Mies on siinä kohtaa tehnyt oman arvionsa, lähteekö suhteeseen näillä ehdoilla. Hän on saattanut siinä kohtaa joko ajatella, että ehkä ap:n kanta muuttuu myöhemmin. Tai hän on saattanut ajatella, että hänelle itselleen on ok, että asutaan erillään.
Kyllä ihmisellä on myös oikeus muuttaa mielipidettään. Tai korjata arviotaan, jos se ajan kanssa osoittautuu vääräksi. Ei se ole mieheltä väärin, jos hän huomaa, että hän kaipaisikin kovasti sitä yhdessä asumista, kun on nähnyt että veljeltä se on onnistunut. Hän on alkanut kaivata sitä niin paljon, ettei halua enää jatkaa ap:n kanssa.
Tämähän on aivan sama tilanne kuin jos nainen ei halua lasta ja mies ajattelee alkuun, että tämä on hänelle ok. Myöhemmin hänelle saattaa kuitenkin tulla kova niin kaipuu omaan lapseen, että hän luopuu rakastamastaan naisesta. Eihän kukaan tuomitse miestä tällaisesta. Ei etukäteen voi aina tietää, miten omat toiveet muuttuvat. Toki toiseen suuntaan mielen muuttaminen ei ole ok: Jos on päättänyt haluta lapsen ja lapsi on saatettu maailmaan, kyllä siinä tilanteessa pitää kantaa vastuunsa ja pysyä lapsen elämässä.
Itse koen, että aika helpolla mies nosti tässä tilanteessa kytkintä. Kyllä asiasta olisi voinut käydä pidemmän keskustelun ja yrittää löytää ratkaisu, jonka kanssa molemmat voivat elää. Jos olisi siis ollut halu kuitenkin jatkaa suhteessa. Avioliitossakaan ei kaikkea voi saada, vaan pitää löytää ne ratkaisut, että kummankin tarpeet tulevat riittävällä tavalla tyydytetyksi eikä kumpikaan joudu luopumaan liikaa itselle tärkeistä asioista. Jos ei seurusteluvaiheessa tällaista valmiutta ratkaisujen etsimiseen ja kompromisseihin löydy, niin ei se lupaa jatkonkaan kannalta mitään hyvää.
Vakiintunut pari, mutta et tiedä, oliko siskon miesystävällä lapsia vai ei? Vai oliko sulla heihin etäiset välit?
Mun sedällä oli vakiintunut parisuhde 30 vuotta. Kyllä tiedän, monta lasta naisystävällä on, olen heidät tavannutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Ihan yksinkertainen syy oli sille, etten halunnut muuttaa yhteen, kun oli lapsia:
En ole koskaan halunnut kuin yhden lapsen, omani. En halunnut kotiini muita lapsia. Seurustelin yh-isän kanssa ja tapasin hänen lapsensakin, myös lapset tapasivat toisensa. En olisi voinut kuvitellakaan, että eläisin heidän kanssaan arkea. Mies oli ihan ok, hänen lapsiaan en halunnut elämääni.
Ja ihan vastaavasti pidin kiinni siitä, ettei lapseni tarvitse sopeutua asumaan uuden ihmisen kanssa saman katon alla, ei aikuisen eikä lasten.
Sittemmin, kun lapsi oli jo muuttanut pois, en suunnitellut muuttavani kenenkään kanssa saman katon alle, koska en yksinkertaisesti kokenut sille mitään tarvetta. Minulla oli oma, kaunis koti, jota olin vuosikaudet sisustanut ja laittanut mieleisekseni. En asunut kämpässä ja odottanut, että kunhan tulee taas elämänkumppani, niin sitten laitetaan viihtyisä koti, vaan kotini oli minulle tärkeä. Samalla sen verran pieni, ettei siinä olisi toisen kanssa voinut mukavasti asua.
Ja lopuksi: avoliitto on minulle avioliittoon rinnastettava sitoumus. Olen kerran ollut avioliitossa ja eronnut. Toinen yritys on samalla myös viimeinen, koska tämän tasoiseen sitoumukseen en monta kertaa lähde. Kun neljän vuoden seurustelun jälkeen tuli tilaisuus muuttaa yhteen, olin siihen valmis, koska uskoin ja uskon, että tämä on loppuelämäni suhde. Vuoden, kahden tai edes kolmen kohdalla en olisi siihen ollut valmis.
Eli arvailemisen sijaan kannattaisi kysyä ihmisiltä, miksi toimimme kuten toimimme.
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymiö otsikossa kertoo, ettei ap:ta tainnut hirveästi kiinnostaa. Jotkut ihmiset on kiinni lapsissaan ja sitten ihmettelevät yksin kotonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ap ei halua parisuhdetta, mutta ei sitä kannata lasten edulla perustella. Jos kiva aikuinen tulee äidin elämään, niin tuskinpa siitä kovasti haittaa on lapsille.
Mokasin siinä hymiössä. Piti laittaa itkuhymiö eli ;(
Kyllä minä haluan parisuhteen, ja yhteenmuutto voi olla mahdollinen kun asun yksin. Nyt minä olen kyllä kiinni lapsissani vielä, se on totta. En vaan halua enää enempää muutoksia lasten elämään, kun eronkin joutuneet kokemaan.
Moni mies etsii vain sitä pökkimissuhdetta ja sellaista en halua.
Kerros miten tuo ero estää lapsia menemästä uudeksivuodeksi isälleen? Kuulosti oudolta.
Ap:lle sopisi kevyt- tai LAT-suhde korkeintaan. Kaikki täällä ketjussa haukkuvat itsekkääksi kun asetat lapsesi ykköseksi (et halua yhteenmuuttoa). Sehän on hienoa! Ja olet myös sanonut suoraan miesystävällesi ettet halua muuttaa yhteen mikä on rehellistä. Virhe jonka teit oli luulla että mies ymmärtää ilman puhumista mikä rooli hänellä on elämässäsi (esim. haluat viettää osan lomaa vain lastesi kanssa - mikä on hieno juttu lapsille!). Itse en seurustele sillä en halua yksinhuoltajana pyhittää 100% omasta ajasta (ja osaa toki lapsiajastakin) seurusteluun - on ihanaa palautua itsekseen, harrastaa, tavata ystäviä. Miesystävä veisi liikaa aikaa ja niin ison osan elämää etten ole siihen valmis. Niinpä elelen sinkkuna. Suosittelen samaa myös sinulle ap, kyllä miesjuttuihin ehtii sitten aikanaan kun aikaresurssit antavat myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Sä olet itse varmaan mielestäsi tuota B-tyyppiä? Hanskaat kaiken muita paremmin. Onnea sulle!
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että yhteenmuutosta ei olisi minulle mitään iloa. Rahallisesti ja muutenkin pärjään vallan mainiosti itsekin. Toki saisin enemmän aikaa minulle rakkaan ihmisen kanssa, mutta jos kääntöpuolena on riitoja lasten suhteen, niin mieluusti jätän ne riidat väliin.
Kertaalleen olen joutunut kodistani pois muuttamaan, ja en tästä syystä enää halua sellaiseen tilanteeseen ikinä uudestaan.
Rahallisesti pärjään ilman, en halua joutua muuttamaan pois kotoa ja en halua.
Surullista, jos elämä on ollut niin kovaa, että hyvää on puutteen ja riitojen poissa olo ja se, että on koti.
Vierailija kirjoitti:
Oma tupa, oma lupa.
Mies ylitti rajat, kaipaa lieden lämpöä ja hoivaa.
Kannattaa luottaa omaan intuitioon!
Jos oma intuitio sanoo ettei halua olla toisen kanssa edes vuorokautta niin kyllä silloin kannattaa erota.
Kai se joillekin on rajojen ylittämistä että haluaa olla toisen seurassa mutta miksi nämä ihmiset on suhteessa?
Mulla ihan sama, mun lapset on teinejä. Siksi en "ota" miesystävääi kotiini lapsiviikoilla kuin kaksi kertaa, lapsivapailla viikoilla ollaan sitten koko ajan yhdessä. Ja mun lapset kyllä tykkää mun miesystävästä, mutta tahtovat vetaytyä huoneisiinsa, mitä kyllä tosin tekevät välilä silloin kun olen heidän kanssaan kolmisin.
Mitä sinä tiedät minun käytöksestäni? Minä olen ollut jo vuosia rakastavassa ja sitoutuneessa erillissuhteessa. En tarvitse miestäni saman katon alle tietääkseni että rakastan häntä ja haluan viettää elämäni hänen kanssaan, vaikka en arkea 24/7 jaakaan. Jostain syystä monille tällainen suhde on yhtä kuin tapailu- tai seksisuhde, mutta se kertoo vain heidän omista rajoitteistaan, ei meidän elämästämme.