Lue keskustelun säännöt.
Suhde meni poikki nyt ;)
29.12.2021 |
Oltiin 40+ pari, tai ei asuttu yhdessä mutta seurusteltiin 2v. Molemmilla lapset edellisestä avioliitosta. Mies oli jo jonkun aikaa tuonut esiin tahtonsa muuttaa yhteen. Siitä oli puhetta jo suhteen alussa mutta sanoin että niin kauan kun lapset asuvat kotonani, en miestä ota asumaan. Mies olisi ollut valmis muuttamaan koska uusioperheitä on. Joo, ymmärrän tavallaan, mutta mä en halua miestä asumaan tänne vielä. Mun lapset on 7 ja 13, miehen lapsi on 15.
Jouluna tilanne kriisiytyi. Mies oli kylässä täällä jouluna ja olisi halunnut viettää mun luona koko joulun, lapset oli mulla. En tähän voinut lasten takia suostua, mielestäni aatto olisi ollut riittävä. Tää johti sitten erittäin kiivaaseen riitaan jonka päätteeksi mies poistui asunnostani ja eilen sain kuulla että hän "luovuttaa" kanssani. Hänen veljensä on perustanut uusioperheen aika pian tapaamisen jälkeen ja käsittääkseni homma toimii siellä, joten luulen että sieltä saanut pontta.
Uudeksivuodeksi miehen piti tulla meille (lapset isällään) mutta nyt meni kaikki pieleen. Lapset ovatkin nyt sitten mulla ja lasten isä tietty oli iloinen kun sai "poikamiesuudenvuoden".
Kiitos kun sain avautua. En vain tiedä mitä tein väärin, sanoin heti tapailun alussa tuon asian, ei pitänyt tulla yllätyksenä, mutta mies luuli kai että "pehmiän" ja suostun yhteenmuuttoon.
Kumpikaan ei ollut mikään lompakkoloinen, tässä oli ihan tasa-arvoiset tilanteet, eli siitä ei ollut kyse.
Kommentit (171)
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Jos mies on tuollainen, että haluaa muuttaa naisen kanssa yhteen, että saisi ilmaisen piian, eihän sen kanssa kannata seurustellakaan.
Toinen asia on, että on aikamoista miesvihaa ajatella, että miehet on tuollaisia. Kyllä normaali ihminen haluas yhteiselämää muiden syiden kuin kotityövoiman vuoksi.
Tällaiset mielipiteet kertovat enemmän omasta parisuhdehistoriasta ja siitä, että on itse alistunut piiaksi.
Luulempa että on 2 laisia naisia:
A) niitä jotka ovat jo 1. liitossaan passanneet miehensä täysin, lapset lisäksi. Vaimo on tehnyt kaiken, purnannut varmasti mutta tehnyt. Mies on voinut jopa luulla että hyvinhän tässä menee, akka se vaan välillä natisee mutta tekee ja vuodet vierii, lapset kasvaa. Kunnes vaimolla mitta tulee täyteen ja mies ihmettelee että mites nyt, hyvinhän meillä meni? Tämä eronnut vaimo ei hevillä uutta miestä ota koska pelkää että sama passaaminen toistuisi, lisänä ehkä vielä miehen lapset. Pidetään uusi suhde tapailuna.
B) niitä jotka eivät alun alkaenkaan suostu yhdenkään miehen kotipiiaksi. On tasa-arvoinen perhe ja parisuhde. Perhe jossa mies ja lapsetkin osallistuu. Eron koittaessa eronnut vaimo uskaltaa muuttaa uudenkin miehen kanssa yksiin, hän on sellainen voimakkaampi nainen jota ei miehet eikä lapset tallo jalkoihinsa. Hänestä ei marttyyriä saa. Mitään sovinistisikamiestä tällainen nainen ei ole ottanut koskaan, koska hommahan kosahtaa heti alkuunsa. Hänen uusi miehensäkin on nykyaikainen, osallistuva mies. Hänen lapsensa tuskin ovat myöskään mitään perseileviä painajaisia.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä? Tää selittäisi sen ilmiön miksi osa eronneista naisista ei missään nimessä muuta uuden miehen kanssa yksiin, kun taas toiset eivät näe siinä ongelmaa. Uusioperheissä on aina kiemuransa mutta B-tyypin suunsa auki saava nainen pitää paketin kasassa ja tasa-arvoisena.
Palstalla toistuu jatkuvasti tää kuvio, osa naisista ei missään nimessä muuta yhteen kun taas toiset muuttaa. Samanlaisia sairaanhoitajia ja levyseppähitsaajia ja lääkäreitä tässä ollaan, mutta jostain tuo hyvin suuri ero tulee.
Sä olet itse varmaan mielestäsi tuota B-tyyppiä? Hanskaat kaiken muita paremmin. Onnea sulle!
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että yhteenmuutosta ei olisi minulle mitään iloa. Rahallisesti ja muutenkin pärjään vallan mainiosti itsekin. Toki saisin enemmän aikaa minulle rakkaan ihmisen kanssa, mutta jos kääntöpuolena on riitoja lasten suhteen, niin mieluusti jätän ne riidat väliin.
Kertaalleen olen joutunut kodistani pois muuttamaan, ja en tästä syystä enää halua sellaiseen tilanteeseen ikinä uudestaan.
Miehenä ottaisin ennemmin tuon B-tyypin naisen, enkä mitään marttyyri valittajaa. Halki poikki ja pinoon, ja asiat puhutaan ajoissa, niin se menee. Ei mitään katkeraa jäytämistä kahtakymmentävuotta kunnes paukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Tässä tapauksessa ei näytä onnistuvan. Mitä siis et itse ymmärtänyt?
Vierailija kirjoitti:
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymiö otsikossa kertoo, ettei ap:ta tainnut hirveästi kiinnostaa. Jotkut ihmiset on kiinni lapsissaan ja sitten ihmettelevät yksin kotonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ap ei halua parisuhdetta, mutta ei sitä kannata lasten edulla perustella. Jos kiva aikuinen tulee äidin elämään, niin tuskinpa siitä kovasti haittaa on lapsille.
Mokasin siinä hymiössä. Piti laittaa itkuhymiö eli ;(
Kyllä minä haluan parisuhteen, ja yhteenmuutto voi olla mahdollinen kun asun yksin. Nyt minä olen kyllä kiinni lapsissani vielä, se on totta. En vaan halua enää enempää muutoksia lasten elämään, kun eronkin joutuneet kokemaan.
Moni mies etsii vain sitä pökkimissuhdetta ja sellaista en halua.
Kerros miten tuo ero estää lapsia menemästä uudeksivuodeksi isälleen? Kuulosti oudolta.
Lapset saavat olla nyt minulla kun miessuhdekin meni poikki. Ja lasten isä ei pahakseen pistänyt, minkä tiesinkin. Kaikki voittivat tässä asiassa siis. Lapsillakin enemmän tekemistä mun luona (omat huoneet, kaverit etc). Ja tottakai minä nyt omien lasteni kanssa mielelläni vietän uudenvuoden, olisi ollut miehen vuoro mutta tämä kävi kaikille näin. Tässä en sentään näe ongelmaa vaikka muuten surullisissa merkeissä päättyykin tää vuosi.
Joku kysyi mitä oli sovittu ennen joulua kuka on missäkin. Oli puhetta että mies aattona meillä, ja sitten lähden joulupäivänä mummilaan lasten kanssa. Mummilaan meno peruuntui koronatilanteen johdosta. Niin mies tulkitsi sitten tilanteen niin että nyt hän voi olla meillä koko joulun, kun taas minä halusin olla lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ap ei ole tehnyt mitään väärin. Tämä on esimerkki tyypillisestä av-ketjusta joissa ap:sta yritetään aina vääntää syyllinen oli tilanne melkein mikä tahansa. Tavallaan aika huvittavaa ja läpinäkyvää myös.
Ei ap ole tehnyt mitään väärää, eikä ole mies.
Huvittavaa on se että aplle pari päivää miehen seurassa on sama kuin yhteenmuutto ja uusioperhe.
Ymmärsin eri tavalla. Mies käsittääkseni lopetti suhteen, koska haaveet tulevaisuuden suhteen olivat niin erilaiset. Mies haaveili yhteenmuutosta ja uusioperheestä, mutta tilanne kulminoitui joulun pariin päivään.
Ymmärrän aloittajaa täysin. Itselläni on myös pitkäaikainen kumppani, joka on minulle tärkeä ja rakas, mutta vaikka hän tulee lasteni kanssa hyvin toimeen, silti hän on heille enemmän vieras kuin tuttu. Eivät he osaa olla omassa kodissaan luontevasti ja normaalisti silloin, kun kumppanini on siellä. Mielellään vetäytyvät huoneisiinsa ja minusta on kurjaa, jos lapseni tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kodissaan. Siksi vältän niitä tilanteita ja vietän aikaani kumppanini kanssa lähinnä vain joka toinen viikko, kun lapseni asuvat isänsä kanssa.
Toki ymmärrän miestä myös. Hän haaveili eri asioista. Silloin pitääkin tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Tämä! Niin surullista kuin se onkin, niin koska lapset olen maailmaan saattanut olen heistä vastuussa kunnes he ovat aikuisia. Minun pitää tehdä valintani niin, että ne valinnat mahdollisimman vähän aiheuttavat heille hankaluuksia. Eivät lapset asioistani päätä, mutta heidät on huomioitava.
Kumppani joka ei tätä vastuuta ymmärrä, ei ole se oikea minulle. Varmaan kuten muillakin äideillä, lapset tulevat ykkösenä ja jos joutuu valintatilanteeseen kumppani tai lapset, niin useimmat valitsevat lastensa hyvinvoinnin.
Siksi toivoisi ettei niihin valintatilanteisiin joutuisi.
Lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii myös sen, että aikuisella on jotain omaa, johon lapsi ei pääse väliin, esim kahden aikuisen välinen suhde. Jos kaikessa on aina kyse vain lapsista ja vain lapsista heistä kasvaa itsekkäitä. Aikuisen ei pitäisi koskaan joutua valitsemaan vaan löytämään se tasapaino.
Järjen sanoja!
Sitä paitsi tällaiset lapset jotka ovat saaneet liian suuren päätäntävallan lapsina, tekevät sitä satavarmasti aikuisinakin lapsina. Siinä voi sitten ihmetellä mikä meni pieleen kun 30-vee lapsi estää äippänsä elämän. Onhan näitä. Samaisen lapsen isällä ollut uusi vaimo jo vuosikaudet eikä se ole lapselle ongelma ollut koskaan.
Missä on sanottu, että aloittajan lapset tekivät tämän päätöksen aloittajan puolesta? Ei missään. Ja tällä palstallahan ei ole koskaan nähty ketjuja uusperhehelveteistä, uusperheet on aina pelkkää ruusunpunaista unelmaa? Enkä tarkoita sitä, etteikö toimiva uusperhe ole mahdollinen kuvio, mutta ei varmasti silloin, jos kaikki eivät sitä halua, kuten tässä tapauksessa.
Ei sanottu missään, ei koskenut tätä ketjua, vaan yleisellä tasolla. Eli jos liikaa elää "lapsikärjellä", homma menee reisille.
Miksi tuosta piti edes avautua?
Halusitte eri asioita. Molemmat tekivät kantansa selväksi.
Ilmeisesti miehen olisi pitänyt alistua tahtoosi? Ei se niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymiö otsikossa kertoo, ettei ap:ta tainnut hirveästi kiinnostaa. Jotkut ihmiset on kiinni lapsissaan ja sitten ihmettelevät yksin kotonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ap ei halua parisuhdetta, mutta ei sitä kannata lasten edulla perustella. Jos kiva aikuinen tulee äidin elämään, niin tuskinpa siitä kovasti haittaa on lapsille.
Mokasin siinä hymiössä. Piti laittaa itkuhymiö eli ;(
Kyllä minä haluan parisuhteen, ja yhteenmuutto voi olla mahdollinen kun asun yksin. Nyt minä olen kyllä kiinni lapsissani vielä, se on totta. En vaan halua enää enempää muutoksia lasten elämään, kun eronkin joutuneet kokemaan.
Moni mies etsii vain sitä pökkimissuhdetta ja sellaista en halua.
Kerros miten tuo ero estää lapsia menemästä uudeksivuodeksi isälleen? Kuulosti oudolta.
Lapset saavat olla nyt minulla kun miessuhdekin meni poikki. Ja lasten isä ei pahakseen pistänyt, minkä tiesinkin. Kaikki voittivat tässä asiassa siis. Lapsillakin enemmän tekemistä mun luona (omat huoneet, kaverit etc). Ja tottakai minä nyt omien lasteni kanssa mielelläni vietän uudenvuoden, olisi ollut miehen vuoro mutta tämä kävi kaikille näin. Tässä en sentään näe ongelmaa vaikka muuten surullisissa merkeissä päättyykin tää vuosi.
Joku kysyi mitä oli sovittu ennen joulua kuka on missäkin. Oli puhetta että mies aattona meillä, ja sitten lähden joulupäivänä mummilaan lasten kanssa. Mummilaan meno peruuntui koronatilanteen johdosta. Niin mies tulkitsi sitten tilanteen niin että nyt hän voi olla meillä koko joulun, kun taas minä halusin olla lasten kanssa.
Siis oot aiemmin valinnut miehen, jota ei kiinnosta olla omien lapsiensa kanssa... Ja nyt erosit miehestä, joka olisi halunnut alkaa elää arkea sun ja lastesi kanssa. Aika kultakimpaleen karkuutit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Sitten etsii sellaisen miehen/naisen joka haluaa samaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, mikään ei ole niin mennyttä kuin exä.
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymiö otsikossa kertoo, ettei ap:ta tainnut hirveästi kiinnostaa. Jotkut ihmiset on kiinni lapsissaan ja sitten ihmettelevät yksin kotonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ap ei halua parisuhdetta, mutta ei sitä kannata lasten edulla perustella. Jos kiva aikuinen tulee äidin elämään, niin tuskinpa siitä kovasti haittaa on lapsille.
Mokasin siinä hymiössä. Piti laittaa itkuhymiö eli ;(
Kyllä minä haluan parisuhteen, ja yhteenmuutto voi olla mahdollinen kun asun yksin. Nyt minä olen kyllä kiinni lapsissani vielä, se on totta. En vaan halua enää enempää muutoksia lasten elämään, kun eronkin joutuneet kokemaan.
Moni mies etsii vain sitä pökkimissuhdetta ja sellaista en halua.
Kerros miten tuo ero estää lapsia menemästä uudeksivuodeksi isälleen? Kuulosti oudolta.
Lapset saavat olla nyt minulla kun miessuhdekin meni poikki. Ja lasten isä ei pahakseen pistänyt, minkä tiesinkin. Kaikki voittivat tässä asiassa siis. Lapsillakin enemmän tekemistä mun luona (omat huoneet, kaverit etc). Ja tottakai minä nyt omien lasteni kanssa mielelläni vietän uudenvuoden, olisi ollut miehen vuoro mutta tämä kävi kaikille näin. Tässä en sentään näe ongelmaa vaikka muuten surullisissa merkeissä päättyykin tää vuosi.
Joku kysyi mitä oli sovittu ennen joulua kuka on missäkin. Oli puhetta että mies aattona meillä, ja sitten lähden joulupäivänä mummilaan lasten kanssa. Mummilaan meno peruuntui koronatilanteen johdosta. Niin mies tulkitsi sitten tilanteen niin että nyt hän voi olla meillä koko joulun, kun taas minä halusin olla lasten kanssa.
Sittenhän tästä vasta tilanne syttyisi jos aapeen miesystävä tulisikin katumispäälle ja soittaisi aapeelle että voisin sittenkin tulla uudeksi vuodeksi ja mennään sovitusti kahden johonkin kivaan mestaan.... johon aapee että ei käy kun lapset sittenkin mulla :) Toivottavasti aapee ei tehnyt hätiköityä päätöstä ottaakin lapset itselleen uudeksivuodeksi. Sillä sinetöi pahimmillaan lopullisesti sen että mies katosi kuin pieru saharaan ja siellä pysyy. Nimittäin tuohan saattoi olla mieheltä vain joku suutahdus kun oli pettynyt joulun tapahtumien kulkuun ja voi olla kohta leppynyt kun uusivuosikin tulee juuri. Ei pääse edes kavereiden kanssa bilettämään kun korona on sulkenut baarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyllä kovin hyvä vaihtoehto varsinkaan lapsettomalle ihmiselle kumppaniksi nämä pienten lasten vanhemmat. Kannattaa jättää ne harrastelemaan tapailusuhteita keskenään toisten vanhempien kanssa.
Asioista ei tietenkään olisi voitu päästä selvyyteen esim. keskustelemalla etukäteen, minkälaista yhteinen arkenne olisi ja miten kaikki käytännön asiat hoidetaan... Mutta joo, saahan sitä aina erota jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä kovin hyvä vaihtoehto varsinkaan lapsettomalle ihmiselle kumppaniksi nämä pienten lasten vanhemmat. Kannattaa jättää ne harrastelemaan tapailusuhteita keskenään toisten vanhempien kanssa.
Sinä et välttämättä osaa olla sitoutunut ilman että asut saman katon alla mutta älä yleistä.
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymiö otsikossa kertoo, ettei ap:ta tainnut hirveästi kiinnostaa. Jotkut ihmiset on kiinni lapsissaan ja sitten ihmettelevät yksin kotonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ap ei halua parisuhdetta, mutta ei sitä kannata lasten edulla perustella. Jos kiva aikuinen tulee äidin elämään, niin tuskinpa siitä kovasti haittaa on lapsille.
Mokasin siinä hymiössä. Piti laittaa itkuhymiö eli ;(
Kyllä minä haluan parisuhteen, ja yhteenmuutto voi olla mahdollinen kun asun yksin. Nyt minä olen kyllä kiinni lapsissani vielä, se on totta. En vaan halua enää enempää muutoksia lasten elämään, kun eronkin joutuneet kokemaan.
Moni mies etsii vain sitä pökkimissuhdetta ja sellaista en halua.
Kerros miten tuo ero estää lapsia menemästä uudeksivuodeksi isälleen? Kuulosti oudolta.
Lapset saavat olla nyt minulla kun miessuhdekin meni poikki. Ja lasten isä ei pahakseen pistänyt, minkä tiesinkin. Kaikki voittivat tässä asiassa siis. Lapsillakin enemmän tekemistä mun luona (omat huoneet, kaverit etc). Ja tottakai minä nyt omien lasteni kanssa mielelläni vietän uudenvuoden, olisi ollut miehen vuoro mutta tämä kävi kaikille näin. Tässä en sentään näe ongelmaa vaikka muuten surullisissa merkeissä päättyykin tää vuosi.
Joku kysyi mitä oli sovittu ennen joulua kuka on missäkin. Oli puhetta että mies aattona meillä, ja sitten lähden joulupäivänä mummilaan lasten kanssa. Mummilaan meno peruuntui koronatilanteen johdosta. Niin mies tulkitsi sitten tilanteen niin että nyt hän voi olla meillä koko joulun, kun taas minä halusin olla lasten kanssa.
Höh, me puuhaillaan yhdessä. Siis lapseni ja mieheni ja minä. Ei se ole jokotai. Eli se uusperhepuoli suhteessa toimii, eikä miehen paikallaolo mitenkään estä mua tekemästä mitään, vaikka touhuilemasta lapsen kanssa.
Kadun silti yhteenmuuttoa, koska tässä iässä alkaa olla toisen jatkuva läsnäolo ja omat tavat hermoille käyviä, olisimme varmaan paremmassa suhteessa jos molemmilla olisi oma koti.
Vierailija kirjoitti:
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymiö otsikossa kertoo, ettei ap:ta tainnut hirveästi kiinnostaa. Jotkut ihmiset on kiinni lapsissaan ja sitten ihmettelevät yksin kotonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ap ei halua parisuhdetta, mutta ei sitä kannata lasten edulla perustella. Jos kiva aikuinen tulee äidin elämään, niin tuskinpa siitä kovasti haittaa on lapsille.
Mokasin siinä hymiössä. Piti laittaa itkuhymiö eli ;(
Kyllä minä haluan parisuhteen, ja yhteenmuutto voi olla mahdollinen kun asun yksin. Nyt minä olen kyllä kiinni lapsissani vielä, se on totta. En vaan halua enää enempää muutoksia lasten elämään, kun eronkin joutuneet kokemaan.
Moni mies etsii vain sitä pökkimissuhdetta ja sellaista en halua.
Kerros miten tuo ero estää lapsia menemästä uudeksivuodeksi isälleen? Kuulosti oudolta.
Lapset saavat olla nyt minulla kun miessuhdekin meni poikki. Ja lasten isä ei pahakseen pistänyt, minkä tiesinkin. Kaikki voittivat tässä asiassa siis. Lapsillakin enemmän tekemistä mun luona (omat huoneet, kaverit etc). Ja tottakai minä nyt omien lasteni kanssa mielelläni vietän uudenvuoden, olisi ollut miehen vuoro mutta tämä kävi kaikille näin. Tässä en sentään näe ongelmaa vaikka muuten surullisissa merkeissä päättyykin tää vuosi.
Joku kysyi mitä oli sovittu ennen joulua kuka on missäkin. Oli puhetta että mies aattona meillä, ja sitten lähden joulupäivänä mummilaan lasten kanssa. Mummilaan meno peruuntui koronatilanteen johdosta. Niin mies tulkitsi sitten tilanteen niin että nyt hän voi olla meillä koko joulun, kun taas minä halusin olla lasten kanssa.
Siis oot aiemmin valinnut miehen, jota ei kiinnosta olla omien lapsiensa kanssa... Ja nyt erosit miehestä, joka olisi halunnut alkaa elää arkea sun ja lastesi kanssa. Aika kultakimpaleen karkuutit.
Täähän tulee sitä aiemmin ketjussa jonkun esittämää tulkintaa, että uusperhekuviota välttelee eniten naiset, joilla on paskat kokemukset aiemmasta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aapee linjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymiö otsikossa kertoo, ettei ap:ta tainnut hirveästi kiinnostaa. Jotkut ihmiset on kiinni lapsissaan ja sitten ihmettelevät yksin kotonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ap ei halua parisuhdetta, mutta ei sitä kannata lasten edulla perustella. Jos kiva aikuinen tulee äidin elämään, niin tuskinpa siitä kovasti haittaa on lapsille.
Mokasin siinä hymiössä. Piti laittaa itkuhymiö eli ;(
Kyllä minä haluan parisuhteen, ja yhteenmuutto voi olla mahdollinen kun asun yksin. Nyt minä olen kyllä kiinni lapsissani vielä, se on totta. En vaan halua enää enempää muutoksia lasten elämään, kun eronkin joutuneet kokemaan.
Moni mies etsii vain sitä pökkimissuhdetta ja sellaista en halua.
Kerros miten tuo ero estää lapsia menemästä uudeksivuodeksi isälleen? Kuulosti oudolta.
Lapset saavat olla nyt minulla kun miessuhdekin meni poikki. Ja lasten isä ei pahakseen pistänyt, minkä tiesinkin. Kaikki voittivat tässä asiassa siis. Lapsillakin enemmän tekemistä mun luona (omat huoneet, kaverit etc). Ja tottakai minä nyt omien lasteni kanssa mielelläni vietän uudenvuoden, olisi ollut miehen vuoro mutta tämä kävi kaikille näin. Tässä en sentään näe ongelmaa vaikka muuten surullisissa merkeissä päättyykin tää vuosi.
Joku kysyi mitä oli sovittu ennen joulua kuka on missäkin. Oli puhetta että mies aattona meillä, ja sitten lähden joulupäivänä mummilaan lasten kanssa. Mummilaan meno peruuntui koronatilanteen johdosta. Niin mies tulkitsi sitten tilanteen niin että nyt hän voi olla meillä koko joulun, kun taas minä halusin olla lasten kanssa.
Sittenhän tästä vasta tilanne syttyisi jos aapeen miesystävä tulisikin katumispäälle ja soittaisi aapeelle että voisin sittenkin tulla uudeksi vuodeksi ja mennään sovitusti kahden johonkin kivaan mestaan.... johon aapee että ei käy kun lapset sittenkin mulla :) Toivottavasti aapee ei tehnyt hätiköityä päätöstä ottaakin lapset itselleen uudeksivuodeksi. Sillä sinetöi pahimmillaan lopullisesti sen että mies katosi kuin pieru saharaan ja siellä pysyy. Nimittäin tuohan saattoi olla mieheltä vain joku suutahdus kun oli pettynyt joulun tapahtumien kulkuun ja voi olla kohta leppynyt kun uusivuosikin tulee juuri. Ei pääse edes kavereiden kanssa bilettämään kun korona on sulkenut baarit.
Miehenä toivon ettei kukaan mies olisi noin selkärangaton tuuliviiri. Naisten juttu tuollainen suutahtelu ja äksyily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Sitten etsii sellaisen miehen/naisen joka haluaa samaa asiaa.
No daa! Sitähän tässä on koko ajan koitettu sanoa...
Missä on sanottu, että aloittajan lapset tekivät tämän päätöksen aloittajan puolesta? Ei missään. Ja tällä palstallahan ei ole koskaan nähty ketjuja uusperhehelveteistä, uusperheet on aina pelkkää ruusunpunaista unelmaa? Enkä tarkoita sitä, etteikö toimiva uusperhe ole mahdollinen kuvio, mutta ei varmasti silloin, jos kaikki eivät sitä halua, kuten tässä tapauksessa.