Onko täällä muita lähivanhempia, jotka joutuvat kuuntelemaan jatkuvaa valitusta etävangemmalta elatusavun maksamisesta?
Miten te suhtaudutte siihen?
Olen erityislapsemme lähivanhempi - lapsi käy isänsä luona joka toinen viikonloppu - ja käytännössä huolehdin siis kaikesta yksin. Silti isä jaksaa valittaa siitä, että maksaa ”minulle” 250 € kuukaudessa elatusapua. Hän itse kuitenkin valitsi perustaa perheen uuden puolison kanssa.
Mikä logiikka voi olla tämän valituksen takana? Eikö ihminen todellakaan tajua miten paljon taloudellisia ja henkisiä resursseja lapsen, ja erityisesti erityislapsen, hoitaminen edellyttää?
Vi*uttaa.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei maksella elatusapua suuntaan tai toiseen, niin ei tarvitse kiistellä. Kumpikin vanhempi on tyytyväinen tilanteeseen.
Onko teillä lähivanhempi toinen, ja lapsi erityislapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.Tämä kommentti tuo hyvin esille erään Suomen järjestelmässä olevan ongelman. Jos ydinperheessä toinen vanhempi tienaa reilusti enemmän kuin toinen, on ihan ok että perheen yleinen elintaso on säästäväinen. Mutta sitten eron jälkeen elintason tulisikin olla korkeiden tulojen mukainen. Väitän että tässä maassa on tapahtunut joskus sellaistakin että puolisonsa "pihistelyyn" kyllästynyt on ottanut eron nostaakseen elintasoa.
Sairaalloisen pihi vahtii myös koko perheen rahankäyttöä. Jos oma puoliso vahtisi ja valittaisi mitä minä omalla palkallani teen, kitisisi veden ja sähkön käytöstä, ei suostuisi maksamaan kunnollisesta ruuasta vaan kaiken pitäisi olla halvinta, kieltäytyisi maksamasta osaansa lasten vaatteista ja harrastuksista, niin todellakin ottaisin eron. Aivan varmasti tuolloin eron jälkeen oma elintaso ja elämisen taso nousisi ja paljon.
Sairaalloisen puhut ovat oma lajinsa.
Täysin eri asia Ovat nämä henkilöt joilla on hyvät tulot mutta jotka haluavat säästösyistä elää kuitenkin normi palkansaajan budjetilla. Eli jos perheen yhteinen elintaso on vaikka ollut toisen vanhemman 2000 euron palkan mukainen, niin eron jälkeen periaatteessa toisen vanhemman 10 000 euron palkka tarkoittaisi sitä että viranomaisten mielestä lasten tulisi saada huomattavasti korkeampi elintaso kuin mitä ydinperheessä on ollut.
Tätä juuri itarkoitetaa nsillä että toisen vanhemman taloudelliset oikeudet poistetaan, ja entinen puoliso määrää paljonko rahaa hänelle ojennetaan kouraan. Tämä on väkivaltaa etävanhempaa kohtaan.
Vanhemmat sopivat elatusmaksuista joko yhdessä tai oikeus määrää ne. Lähivanhemmalla ei siis ole mitään valtaa niitä määrätä.
Kyllä on. Hän käy itekmässä lastenvalvojalle miten hän on aina kaiken maksanut. Juuri tällaista eroa todistan tällä hetkellä, joten ihan turha väittää ettei ole totta. On se.
Parisuhteen aikana lasten menojen maksamissuhteet eivät vaikuta elatusmaksuihin mitenkään. Lastenvalvoja ei määrää elatusmaksuja lähivanhemman itkuvirsien perusteella , sillä lastenvalvojalla ei ole oikeutta elatusmaksujen määräämisen.
Lastenvalvojan luona voidaan sopia lapsen elatuksesta. Molempien vanhempien tulee allekirjoittaa siellä laadittava elatussopimus, jotta se tulee voimaan.
Jos sopimusta ei saada aikaan, elatusmaksut päättää oikeudessa tuomari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä on käsittämätöntä, ettei vanhemmalla ole hoivavastuuta omasta lapsestaan.
Miten kirjoittaisit lain lastenhoidosta? Kumpikin vanhempi on pakotettu viettämään x tuntia viikossa lapsensa seurassa ilman toisen vanhemman läsnäoloa ja tuona aikana pitää lapsi ruokkia y kertaa? Miten lakia valvottaisiin?
Niin, eikä kaikkia silti kiinnostaisi.
Jollakin Lapsilla on niin, ettei kumpikaan vanhempi ole kiinnostunut lapsesta.
Kyllä haistakaa paska te, jotka ette huolehdi lapsestanne… se on minusta ihan ydinajatus, että lapsista huolehditaan, kun niitä kerran hankintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan väittänytkään, ettei parisuhteessakin voisi vältellä hoitovastuuta omasta lapsestaan. Minun mielestä on käsittämätöntä, ettei vanhemmalla ole hoivavastuuta omasta lapsestaan. Sitten kun vanhemmista se, joka on pakotettuna koko hoitovastuun saanut taakakseen uupuu, yhteiskunta joutuu maksamaan hoitovastuusta laistaneen uuvatin takia huostaanoton sekä mahdollisesti sairauseläkkeen.
Ei ole pakotettu. Eiköhän Suomessa voi lapsestaan luopua, jos ei halua häntä hoitaa. Kumpikin vanhempi tekee omalta osaltaa ratkaisun haluanko tai suostunko lastani hoitamaan.
Sinä vaikutat hyvin kylmältä ja epäempaattiselta ihmiseltä. Onko sinulla näistä joku diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan väittänytkään, ettei parisuhteessakin voisi vältellä hoitovastuuta omasta lapsestaan. Minun mielestä on käsittämätöntä, ettei vanhemmalla ole hoivavastuuta omasta lapsestaan. Sitten kun vanhemmista se, joka on pakotettuna koko hoitovastuun saanut taakakseen uupuu, yhteiskunta joutuu maksamaan hoitovastuusta laistaneen uuvatin takia huostaanoton sekä mahdollisesti sairauseläkkeen.
Ei ole pakotettu. Eiköhän Suomessa voi lapsestaan luopua, jos ei halua häntä hoitaa. Kumpikin vanhempi tekee omalta osaltaa ratkaisun haluanko tai suostunko lastani hoitamaan.
Mielestäsi ei ole käsittämättömän itsekästä tehdä lapsia ajatuksella "yhteiskunta hoitaa, jos itseä ei nappaakaan ja puoliso uupuu". Tajuatko kuinka kallista huostaanotto ja sijoitus yhteiskunnalle on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä kirjoituksessa vai nostettiin toisena epäkohtana esiin, että eron myötä moni isä kuvittelee saavansa vapautuksen omien lastensa hoidosta. On äärimmäisen epäreilua jättää toinen vanhempi vastaamaan yksin erityislapsen hoidosta. Mielestäni ero ei saisi vaikuttaa vanhemman vastuuseen lapsensa hoidosta. Laki on mielestäni käsittämättömän löysä näitä hoitovastuutaan pakenevia kohtaan.
Toisaalta parisuhteessakin se hoitovastuu voi ja jakautuukin epätasaisesti. Viime kädessä se hoitaa, jota kiinnostaa tai kokee velvollisuudekseen. Ellei kumpaakaan kiinnosta, niin lastensuojelu puuttunee asiaan.
Ei kukaan väittänytkään, ettei parisuhteessakin voisi vältellä hoitovastuuta omasta lapsestaan. Minun mielestä on käsittämätöntä, ettei vanhemmalla ole hoivavastuuta omasta lapsestaan. Sitten kun vanhemmista se, joka on pakotettuna koko hoitovastuun saanut taakakseen uupuu, yhteiskunta joutuu maksamaan hoitovastuusta laistaneen uuvatin takia huostaanoton sekä mahdollisesti sairauseläkkeen.
Mun mielestä taas on käsittämätöntä ettei ymmärretä sitä että vastuu omasta lapsesta on 100%. Jokainen lapsi tulisi tehdä ainoastaan sellaiseen perheeseen missä vähintään toinen vanhemmista ymmärtää tämän. On kamalaa että omia lapsia hyljeksitään ja lasketaan kuinka paljon on joutunut heihin aikaansa käyttämään, ja kuinka paljon rahaa pitäisi lapsella tienata.
En yhtään ihmettele, tätä ketjua kun lukee, että lapset voivat nykyään niin huonosti.
Lapsi tehdään AINOASTAAN itselle, ei toisten, ei edes sen toisen vanhemman hoisettavaksi. pitää ymmärtää aikuisen ihmisen, että se toinen vanhempi voi vaikka kuolla. Silloinkin pitäisi osata ottaa se 100%vastuu.
Hävetkää.
Ja täällä edelleen äm mät jaksaa vinkua kun ei saara rahaa tarpeeksi. Menkää töihi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.Tämä kommentti tuo hyvin esille erään Suomen järjestelmässä olevan ongelman. Jos ydinperheessä toinen vanhempi tienaa reilusti enemmän kuin toinen, on ihan ok että perheen yleinen elintaso on säästäväinen. Mutta sitten eron jälkeen elintason tulisikin olla korkeiden tulojen mukainen. Väitän että tässä maassa on tapahtunut joskus sellaistakin että puolisonsa "pihistelyyn" kyllästynyt on ottanut eron nostaakseen elintasoa.
Sairaalloisen pihi vahtii myös koko perheen rahankäyttöä. Jos oma puoliso vahtisi ja valittaisi mitä minä omalla palkallani teen, kitisisi veden ja sähkön käytöstä, ei suostuisi maksamaan kunnollisesta ruuasta vaan kaiken pitäisi olla halvinta, kieltäytyisi maksamasta osaansa lasten vaatteista ja harrastuksista, niin todellakin ottaisin eron. Aivan varmasti tuolloin eron jälkeen oma elintaso ja elämisen taso nousisi ja paljon.
Sairaalloisen puhut ovat oma lajinsa.
Täysin eri asia Ovat nämä henkilöt joilla on hyvät tulot mutta jotka haluavat säästösyistä elää kuitenkin normi palkansaajan budjetilla. Eli jos perheen yhteinen elintaso on vaikka ollut toisen vanhemman 2000 euron palkan mukainen, niin eron jälkeen periaatteessa toisen vanhemman 10 000 euron palkka tarkoittaisi sitä että viranomaisten mielestä lasten tulisi saada huomattavasti korkeampi elintaso kuin mitä ydinperheessä on ollut.
Tätä juuri itarkoitetaa nsillä että toisen vanhemman taloudelliset oikeudet poistetaan, ja entinen puoliso määrää paljonko rahaa hänelle ojennetaan kouraan. Tämä on väkivaltaa etävanhempaa kohtaan.
Vanhemmat sopivat elatusmaksuista joko yhdessä tai oikeus määrää ne. Lähivanhemmalla ei siis ole mitään valtaa niitä määrätä.
Kyllä on. Hän käy itekmässä lastenvalvojalle miten hän on aina kaiken maksanut. Juuri tällaista eroa todistan tällä hetkellä, joten ihan turha väittää ettei ole totta. On se.
Parisuhteen aikana lasten menojen maksamissuhteet eivät vaikuta elatusmaksuihin mitenkään. Lastenvalvoja ei määrää elatusmaksuja lähivanhemman itkuvirsien perusteella , sillä lastenvalvojalla ei ole oikeutta elatusmaksujen määräämisen.
Lastenvalvojan luona voidaan sopia lapsen elatuksesta. Molempien vanhempien tulee allekirjoittaa siellä laadittava elatussopimus, jotta se tulee voimaan.
Jos sopimusta ei saada aikaan, elatusmaksut päättää oikeudessa tuomari.
Todellakin spimus voidaan, ja usein kirjoitetaankin tällä perusteella mitä lähi on kertonut, se on sitte neri asia suostuuko etä sen allekirjoittamaan. Tästä asiaa on nyt turha enää vääntää koska totuus ei sillä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei maksella elatusapua suuntaan tai toiseen, niin ei tarvitse kiistellä. Kumpikin vanhempi on tyytyväinen tilanteeseen.
Onko teillä lähivanhempi toinen, ja lapsi erityislapsi?
Pakostihan toinen on lähivanhempi ja ei ole erityislapsia kyseessä. Edelleen kuten sanoin, ei tilanne toimi kaikille kaikkiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan väittänytkään, ettei parisuhteessakin voisi vältellä hoitovastuuta omasta lapsestaan. Minun mielestä on käsittämätöntä, ettei vanhemmalla ole hoivavastuuta omasta lapsestaan. Sitten kun vanhemmista se, joka on pakotettuna koko hoitovastuun saanut taakakseen uupuu, yhteiskunta joutuu maksamaan hoitovastuusta laistaneen uuvatin takia huostaanoton sekä mahdollisesti sairauseläkkeen.
Ei ole pakotettu. Eiköhän Suomessa voi lapsestaan luopua, jos ei halua häntä hoitaa. Kumpikin vanhempi tekee omalta osaltaa ratkaisun haluanko tai suostunko lastani hoitamaan.
Mielestäsi ei ole käsittämättömän itsekästä tehdä lapsia ajatuksella "yhteiskunta hoitaa, jos itseä ei nappaakaan ja puoliso uupuu". Tajuatko kuinka kallista huostaanotto ja sijoitus yhteiskunnalle on?
Vielä käsittämättömämmän itsekästä on se että yritetään kiusata lapsella exää, eli pakottaa tätä hoitamaan lasta jota tämä ei enää halua hoitaa. Ollaan valmiita käyttämään omaa lasta kiusaamisen ja koston välineenä. Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan väittänytkään, ettei parisuhteessakin voisi vältellä hoitovastuuta omasta lapsestaan. Minun mielestä on käsittämätöntä, ettei vanhemmalla ole hoivavastuuta omasta lapsestaan. Sitten kun vanhemmista se, joka on pakotettuna koko hoitovastuun saanut taakakseen uupuu, yhteiskunta joutuu maksamaan hoitovastuusta laistaneen uuvatin takia huostaanoton sekä mahdollisesti sairauseläkkeen.
Ei ole pakotettu. Eiköhän Suomessa voi lapsestaan luopua, jos ei halua häntä hoitaa. Kumpikin vanhempi tekee omalta osaltaa ratkaisun haluanko tai suostunko lastani hoitamaan.
Mielestäsi ei ole käsittämättömän itsekästä tehdä lapsia ajatuksella "yhteiskunta hoitaa, jos itseä ei nappaakaan ja puoliso uupuu". Tajuatko kuinka kallista huostaanotto ja sijoitus yhteiskunnalle on?
Lähtökohtaisesti ihmiset lisääntyvät liian helpolla miettimättä mitä siitä seuraa. Parempi ennakkopohdiskelu auttaisi monen kohdalla. Haluaako aidosti lapsia ja ymmärtääkö aidosti millainen vastuu lapset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan väittänytkään, ettei parisuhteessakin voisi vältellä hoitovastuuta omasta lapsestaan. Minun mielestä on käsittämätöntä, ettei vanhemmalla ole hoivavastuuta omasta lapsestaan. Sitten kun vanhemmista se, joka on pakotettuna koko hoitovastuun saanut taakakseen uupuu, yhteiskunta joutuu maksamaan hoitovastuusta laistaneen uuvatin takia huostaanoton sekä mahdollisesti sairauseläkkeen.
Ei ole pakotettu. Eiköhän Suomessa voi lapsestaan luopua, jos ei halua häntä hoitaa. Kumpikin vanhempi tekee omalta osaltaa ratkaisun haluanko tai suostunko lastani hoitamaan.
Mielestäsi ei ole käsittämättömän itsekästä tehdä lapsia ajatuksella "yhteiskunta hoitaa, jos itseä ei nappaakaan ja puoliso uupuu". Tajuatko kuinka kallista huostaanotto ja sijoitus yhteiskunnalle on?
Vielä käsittämättömämmän itsekästä on se että yritetään kiusata lapsella exää, eli pakottaa tätä hoitamaan lasta jota tämä ei enää halua hoitaa. Ollaan valmiita käyttämään omaa lasta kiusaamisen ja koston välineenä. Hyi!
Aikuisilla on nyt vastuu omista teoistaan ja velvollisuus hoitaa ne. Lapsi ei ole mikään koira, jonka voi viedä piikille, jos sitä ei viitsi enää hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä edelleen äm mät jaksaa vinkua kun ei saara rahaa tarpeeksi. Menkää töihi
Pikemmin miehet vinkuu, kun pitäisi omille lapsille ostaa ruokaa ja vaatteita. On se vaan niin väärin.
Kattokin pitäisi olla lapsilla pään päällä, ei ole vaatimuksilla mitään rajaa. Kyllä ainakin polkupyörään se raja vedetään.
Nämä ovat aina yhtä kummallisia tapauksia. Luuleeko tällaiset kitisijät, että lapsi elää Pyhällä Hengellä eikä siten tarvitse rahaa vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan väittänytkään, ettei parisuhteessakin voisi vältellä hoitovastuuta omasta lapsestaan. Minun mielestä on käsittämätöntä, ettei vanhemmalla ole hoivavastuuta omasta lapsestaan. Sitten kun vanhemmista se, joka on pakotettuna koko hoitovastuun saanut taakakseen uupuu, yhteiskunta joutuu maksamaan hoitovastuusta laistaneen uuvatin takia huostaanoton sekä mahdollisesti sairauseläkkeen.
Ei ole pakotettu. Eiköhän Suomessa voi lapsestaan luopua, jos ei halua häntä hoitaa. Kumpikin vanhempi tekee omalta osaltaa ratkaisun haluanko tai suostunko lastani hoitamaan.
Mielestäsi ei ole käsittämättömän itsekästä tehdä lapsia ajatuksella "yhteiskunta hoitaa, jos itseä ei nappaakaan ja puoliso uupuu". Tajuatko kuinka kallista huostaanotto ja sijoitus yhteiskunnalle on?
Vielä käsittämättömämmän itsekästä on se että yritetään kiusata lapsella exää, eli pakottaa tätä hoitamaan lasta jota tämä ei enää halua hoitaa. Ollaan valmiita käyttämään omaa lasta kiusaamisen ja koston välineenä. Hyi!
Toivottavasti jokainen teistä lapsensa hylänneistä joudutte elämään kitumalla mahdollisimman vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat aina yhtä kummallisia tapauksia. Luuleeko tällaiset kitisijät, että lapsi elää Pyhällä Hengellä eikä siten tarvitse rahaa vai?
Kitisijät eivät ole parisuhteen aikana käyttäneet euroakaan omien lasten hyväksi ja he luulevat, että niin jatkuu eron jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:
Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.
No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.
Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.Tämä kommentti tuo hyvin esille erään Suomen järjestelmässä olevan ongelman. Jos ydinperheessä toinen vanhempi tienaa reilusti enemmän kuin toinen, on ihan ok että perheen yleinen elintaso on säästäväinen. Mutta sitten eron jälkeen elintason tulisikin olla korkeiden tulojen mukainen. Väitän että tässä maassa on tapahtunut joskus sellaistakin että puolisonsa "pihistelyyn" kyllästynyt on ottanut eron nostaakseen elintasoa.
Sairaalloisen pihi vahtii myös koko perheen rahankäyttöä. Jos oma puoliso vahtisi ja valittaisi mitä minä omalla palkallani teen, kitisisi veden ja sähkön käytöstä, ei suostuisi maksamaan kunnollisesta ruuasta vaan kaiken pitäisi olla halvinta, kieltäytyisi maksamasta osaansa lasten vaatteista ja harrastuksista, niin todellakin ottaisin eron. Aivan varmasti tuolloin eron jälkeen oma elintaso ja elämisen taso nousisi ja paljon.
Sairaalloisen puhut ovat oma lajinsa.
Täysin eri asia Ovat nämä henkilöt joilla on hyvät tulot mutta jotka haluavat säästösyistä elää kuitenkin normi palkansaajan budjetilla. Eli jos perheen yhteinen elintaso on vaikka ollut toisen vanhemman 2000 euron palkan mukainen, niin eron jälkeen periaatteessa toisen vanhemman 10 000 euron palkka tarkoittaisi sitä että viranomaisten mielestä lasten tulisi saada huomattavasti korkeampi elintaso kuin mitä ydinperheessä on ollut.
Tätä juuri itarkoitetaa nsillä että toisen vanhemman taloudelliset oikeudet poistetaan, ja entinen puoliso määrää paljonko rahaa hänelle ojennetaan kouraan. Tämä on väkivaltaa etävanhempaa kohtaan.
Vanhemmat sopivat elatusmaksuista joko yhdessä tai oikeus määrää ne. Lähivanhemmalla ei siis ole mitään valtaa niitä määrätä.
Kyllä on. Hän käy itekmässä lastenvalvojalle miten hän on aina kaiken maksanut. Juuri tällaista eroa todistan tällä hetkellä, joten ihan turha väittää ettei ole totta. On se.
Parisuhteen aikana lasten menojen maksamissuhteet eivät vaikuta elatusmaksuihin mitenkään. Lastenvalvoja ei määrää elatusmaksuja lähivanhemman itkuvirsien perusteella , sillä lastenvalvojalla ei ole oikeutta elatusmaksujen määräämisen.
Lastenvalvojan luona voidaan sopia lapsen elatuksesta. Molempien vanhempien tulee allekirjoittaa siellä laadittava elatussopimus, jotta se tulee voimaan.
Jos sopimusta ei saada aikaan, elatusmaksut päättää oikeudessa tuomari.
Todellakin spimus voidaan, ja usein kirjoitetaankin tällä perusteella mitä lähi on kertonut, se on sitte neri asia suostuuko etä sen allekirjoittamaan. Tästä asiaa on nyt turha enää vääntää koska totuus ei sillä muutu.
Kumma kun olen lähi eikä valvoja pakottanut etää mihinkään. Itse hän ilmoitti mitä haluaa maksaa, ja sillä oli pakko mennä, ellei käräjille halunnut häntä viedä. Luulin että siitä tulee kauheat lakimieskulut enkä ryhtynyt. Myöhemmin kuulin että asianomistaja olisi ollut lapset ja saanut ilmaisen kunnan oikeusavun.
250 on aika lailla minimi mitä oikeuskin määräisi joten sen alle kannattaa jo vetää käräjille lasten hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei elatusapu ole sinun oikeutesi rahalliseen korvaukseen siitä mielipahasta että entinen miehesi perusti uuden perheen.
Ei, mutta kyllä lapsen toisenkin vanhemman pitää lapsensa elatukseen osallistua. Se etävanhemman oma asia, jos on perustanut uuden perheen ja hänellä toki kaikki oikeus siihen, mutta kyllä kaikista lapsista täytyy siltikin kantaa vastuu.
Olen lähivanhempi ja en viiteen vuoteen pyytänyt lapsen isältä elareita kun en jaksanut sitä riitelyä, mutta kun lapsi oli aina vain vähemmän ja vähemmän isällään totesin, että se elatus on lapselle oikeus ja isälle velvollisuus. Lapsi siis hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa isällä pari pv, muuten aina minun kanssani. Isä on tehnyt kaikkensa, ettei joutuisi maksamaan minulle mitään, vaihtanut työpaikkaa huonompaan, muuttanut kauemmas jne. Uuteen kumppaniin ja omiin menoihin on aina rahaa, mutta lapsen elatus on vain ylimääräinen kuluerä ja minun tulisi ymmärtää ettei hänellä ole varaa. Kuulema vain matkustan ja ostelen itselleni juttuja sillä summalla. Ei siis halua ymmärtää että lapset kasvavat ja tarvitsevat vaatteita, ruokaa, kodin. Kuskailut kavereille, synttärilahjat ym.
Että kyllä ap, ymmärrän täysin että väsyttää ja turhauttaa kun toinen valittaa rahasta. Jos tilanne meillä olisi toisinpäin, en kitisisi ollenkaan, koska summa jonka isä nyt maksaa on mitätön (pienempi kuin kelan minimi) siihen nähden mitä minä maksan kaikkinensa kuussa.
Miten kirjoittaisit lain lastenhoidosta? Kumpikin vanhempi on pakotettu viettämään x tuntia viikossa lapsensa seurassa ilman toisen vanhemman läsnäoloa ja tuona aikana pitää lapsi ruokkia y kertaa? Miten lakia valvottaisiin?