Onko täällä muita lähivanhempia, jotka joutuvat kuuntelemaan jatkuvaa valitusta etävangemmalta elatusavun maksamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Iske Excelissä lapsen todelliset kulut tuolle valittajalle...Oletan että hiljenisi.

Tätä vaadin lähivanhemmalta vuosia siinä onnistumatta. Vasta kun uhkasin lastenvalvojan avulla oikeudella, hän suostui luomaan oman tilin lasten elatukseen mistä voin itsekin seurata mihin ne rahat katoaa.

Kummasti sitä rahaa onkin jäänyt tilille ja paljon, vaikka aiemmin väitti ettei riitä alkuunkaan. Kuitteja ei vain vaatimuksista huolimatta saanut esitettyä. Käytti aiemmin niitä rahoja myös omaan elämiseensä ja matkusteluun eikä käyttänyt omaa rahaansa lapsiin yhtään.

Onneksi lastenvalvoja otti huoleni todesta parin vuoden jälkeen.

Tätä ketjua lukeneena ei voi lopulta kuin todeta yhden asian, joka pätee suunnasta kuin suunnasta: miettikää kaksi kertaa, kenen kanssa lapsia teette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iske Excelissä lapsen todelliset kulut tuolle valittajalle...Oletan että hiljenisi.

Tätä vaadin lähivanhemmalta vuosia siinä onnistumatta. Vasta kun uhkasin lastenvalvojan avulla oikeudella, hän suostui luomaan oman tilin lasten elatukseen mistä voin itsekin seurata mihin ne rahat katoaa.

Kummasti sitä rahaa onkin jäänyt tilille ja paljon, vaikka aiemmin väitti ettei riitä alkuunkaan. Kuitteja ei vain vaatimuksista huolimatta saanut esitettyä. Käytti aiemmin niitä rahoja myös omaan elämiseensä ja matkusteluun eikä käyttänyt omaa rahaansa lapsiin yhtään.

Onneksi lastenvalvoja otti huoleni todesta parin vuoden jälkeen.

Suosittelen kaikkia etävanhempia vaatimaan kuitit kaikesta, jos yhtään epäilee, että rahoja käytetään lähivanhemman omiin menoihin. Muistakaa, että todistelutaakka on näissä tilanteissa LÄHIVANHEMMALLA!

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukeneena ei voi lopulta kuin todeta yhden asian, joka pätee suunnasta kuin suunnasta: miettikää kaksi kertaa, kenen kanssa lapsia teette.

Niin, älkää koskaan työhaluttoman naisen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hrrr, kun puistattaa tämä keskustelu. Piti kuitenkin tulla lukemaan... Itse jouduin sietämään exäni, etävanhemman, panettelua aiheesta reilut 10 vuotta. Tunnollisena, oikeudenmukaisena ja herkästi ahdistuvana ihmisenä harkitsin vuosikausia luopuvani elatusmaksujen vastaanottamisesta, mutta eihän se raha minun elatustani kattanut, sen eteen ansaitsen itse, vaan lapsen päivittäisen hyvinvoinnin. Viranomaisen laskemana ja vahvistamana summana, ei minun määräämänäni.

Mutta kyllä oli AHDISTAVAA, vaikka kuinka yritin olla antamatta valtaa tälle narsulle. Thank god ovat lapset jo omillaan, ja exän numeron saan huoletta estää.

Tummennettu pisti silmään.

Käsittääkseni elatusavun ei pidä kattaa lapsen päivittäistä hyvinvointia, vaan olla vain tietty osuus siitä. Kyllä sillä lähivanhemmallakin on oma elatusvelvollisuutensa lapsiinsa ja hänen tulisi maksaa myös omistaan sitä. Ei tukien pidäkään riittää lasten koko elatukseen, mutta siitä lähit silti aina marmattaa.

Totta, väärin muotoilin tuon lauseen. Tarkoitin viitata molempien elatusvelvollisuuteen, mikä meidän kohdalla toteutuikin. - sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukeneena ei voi lopulta kuin todeta yhden asian, joka pätee suunnasta kuin suunnasta: miettikää kaksi kertaa, kenen kanssa lapsia teette.

Niin, älkää koskaan työhaluttoman naisen kanssa!

No esimerkiksi, kyllä. Miksi teit?

Ihmeellistä keskustelua naisten ahneudesta. Aloittajan tapauksessa kyllä mies on se joka on ahne.

Ymmärtäisin valituksen äidin toiminnasta jos kyseessä olisi 50/50 -vanhemmuus. Silloin en näe syytä maksaa elatustukea toiselle. Aloittajan tapauksessa on kuitenkin niin, että aloittaja hoitaa lapsen ja lapsi käy isällä kahtena viikonloppuna kuussa. Eli käytännössä isä ei erityisesti lapsen hoitoon osallistu.

Mikä siis olisi reilua? Että isän ei tarvitse osallistua lapsensa hoitamiseen eikä kulujen maksamiseen? Ei kai kukaan nyt tosissaan noin ajattele. Jos lapsen hankkii niin lapsesta on vastuussa. Ei ero ole toiselle osapuolelle joku vapaus-kortti, joka antaa uuden perheen perustamisen jälkeen oikeuden luistaa ensimmäisen lapsen huoltamisesta.

Ja kyllä: uskon, että on olemassa kamalia äitejä jotka yrittävät hyväksikäyttää isää. Kamalia ihmisiä on aina olemassa. Mutta aloittajan tapausta ei millään logiikalla sellaiseksi saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:

Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.

No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.

Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.

Tämä kommentti tuo hyvin esille erään Suomen järjestelmässä olevan ongelman. Jos ydinperheessä toinen vanhempi tienaa reilusti enemmän kuin toinen, on ihan ok että perheen yleinen elintaso on säästäväinen. Mutta sitten eron jälkeen elintason tulisikin olla korkeiden tulojen mukainen. Väitän että tässä maassa on tapahtunut joskus sellaistakin että puolisonsa "pihistelyyn" kyllästynyt on ottanut eron nostaakseen elintasoa.

Sairaalloisen pihi vahtii myös koko perheen rahankäyttöä. Jos oma puoliso vahtisi ja valittaisi mitä minä omalla palkallani teen, kitisisi veden ja sähkön käytöstä, ei suostuisi maksamaan kunnollisesta ruuasta vaan kaiken pitäisi olla halvinta, kieltäytyisi maksamasta osaansa lasten vaatteista ja harrastuksista, niin todellakin ottaisin eron. Aivan varmasti tuolloin eron jälkeen oma elintaso ja elämisen taso nousisi ja paljon.

Kyllä on mammat ahneita. Ensin viedään mieheltä lapset ja sitten vielä kehdataan ruinata rahaa mieheltä

Niin kauan kun lapsilla tienaa, yksikään nainen ei luovu lapsista. Kukaan nainen ei maksaisi elatusmaksuja miehelle

Kova on naisten tarve päästä miehen rahapussille vielä eronkin jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun lapsilla tienaa, yksikään nainen ei luovu lapsista. Kukaan nainen ei maksaisi elatusmaksuja miehelle

Tässäkin ketjussa on esimerkkitapaus, jossa nainen maksaa miehelle. Oliko muita hatusta vedettyjä väitteitä?

Pitääkö etävanhemman nykyään maksaa henkisistäkin resursseista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iske Excelissä lapsen todelliset kulut tuolle valittajalle...Oletan että hiljenisi.

Tätä vaadin lähivanhemmalta vuosia siinä onnistumatta. Vasta kun uhkasin lastenvalvojan avulla oikeudella, hän suostui luomaan oman tilin lasten elatukseen mistä voin itsekin seurata mihin ne rahat katoaa.

Kummasti sitä rahaa onkin jäänyt tilille ja paljon, vaikka aiemmin väitti ettei riitä alkuunkaan. Kuitteja ei vain vaatimuksista huolimatta saanut esitettyä. Käytti aiemmin niitä rahoja myös omaan elämiseensä ja matkusteluun eikä käyttänyt omaa rahaansa lapsiin yhtään.

Onneksi lastenvalvoja otti huoleni todesta parin vuoden jälkeen.

No 250 e ei kummosiin riitä. asuminen, ruoka, vaatteet, lelut, liikuntavälineet, vakuutukset, lääkärit ym ym.

Ongelma on siinä kun lähi vanhempi ei joudu millään tavalla todistaa että ne rahat menee lapseen vaan pitäisi luottaa naisen sanaan. Mutta mitään muutosta tähänkään ei tule kun eihän naiset suostu muutokseen kun eivät pysty todistaa että rahat menee lapseen. Tämän sanon kokemuksesta kun näin mitä äitini teki

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä keskustelua naisten ahneudesta. Aloittajan tapauksessa kyllä mies on se joka on ahne.

Ymmärtäisin valituksen äidin toiminnasta jos kyseessä olisi 50/50 -vanhemmuus. Silloin en näe syytä maksaa elatustukea toiselle. Aloittajan tapauksessa on kuitenkin niin, että aloittaja hoitaa lapsen ja lapsi käy isällä kahtena viikonloppuna kuussa. Eli käytännössä isä ei erityisesti lapsen hoitoon osallistu.

Mikä siis olisi reilua? Että isän ei tarvitse osallistua lapsensa hoitamiseen eikä kulujen maksamiseen? Ei kai kukaan nyt tosissaan noin ajattele. Jos lapsen hankkii niin lapsesta on vastuussa. Ei ero ole toiselle osapuolelle joku vapaus-kortti, joka antaa uuden perheen perustamisen jälkeen oikeuden luistaa ensimmäisen lapsen huoltamisesta.

Ja kyllä: uskon, että on olemassa kamalia äitejä jotka yrittävät hyväksikäyttää isää. Kamalia ihmisiä on aina olemassa. Mutta aloittajan tapausta ei millään logiikalla sellaiseksi saa.

Ei miehellä ole mitää sananvaltaa lapsen hankintaan varsinkaan siinä vaiheessa kun nainen valehtelee syövänsä pillereitä ja sanoo että kumia ei tarvi

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä kun lähi vanhempi ei joudu millään tavalla todistaa että ne rahat menee lapseen vaan pitäisi luottaa naisen sanaan. Mutta mitään muutosta tähänkään ei tule kun eihän naiset suostu muutokseen kun eivät pysty todistaa että rahat menee lapseen. Tämän sanon kokemuksesta kun näin mitä äitini teki

Eikö lapsi syö mitään, asu missään, käytä vaatteita, harrasta, käy kaverisynttäreillä? Taidat olla niitä miehiä, joiden mielestä nainen käyttää elareita kampaajaan ja hierojalle, kun hän hankkii jotain omalla palkallaan itselleen. Ei ne elarit ole sitä, että niitä maksetaan sen jälkeen, kun nainen on käyttänyt kokonaan omat tulonsa lapseen. Jo parisuhteen aikana mies huomaa miten paljon lapseen menee rahaa, jos hän on maksanut oman osuutensa. Kitisijät ovat maksattaneet kaiken lapsen äidillä ja siksi pitää marista elareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:

Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.

No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.

Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.

Tämä kommentti tuo hyvin esille erään Suomen järjestelmässä olevan ongelman. Jos ydinperheessä toinen vanhempi tienaa reilusti enemmän kuin toinen, on ihan ok että perheen yleinen elintaso on säästäväinen. Mutta sitten eron jälkeen elintason tulisikin olla korkeiden tulojen mukainen. Väitän että tässä maassa on tapahtunut joskus sellaistakin että puolisonsa "pihistelyyn" kyllästynyt on ottanut eron nostaakseen elintasoa.

Sairaalloisen pihi vahtii myös koko perheen rahankäyttöä. Jos oma puoliso vahtisi ja valittaisi mitä minä omalla palkallani teen, kitisisi veden ja sähkön käytöstä, ei suostuisi maksamaan kunnollisesta ruuasta vaan kaiken pitäisi olla halvinta, kieltäytyisi maksamasta osaansa lasten vaatteista ja harrastuksista, niin todellakin ottaisin eron. Aivan varmasti tuolloin eron jälkeen oma elintaso ja elämisen taso nousisi ja paljon.

Sairaalloisen puhut ovat oma lajinsa.

Täysin eri asia Ovat nämä henkilöt joilla on hyvät tulot mutta jotka haluavat säästösyistä elää kuitenkin normi palkansaajan budjetilla. Eli jos perheen yhteinen elintaso on vaikka ollut toisen vanhemman 2000 euron palkan mukainen, niin eron jälkeen periaatteessa toisen vanhemman 10 000 euron palkka tarkoittaisi sitä että viranomaisten mielestä lasten tulisi saada huomattavasti korkeampi elintaso kuin mitä ydinperheessä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä keskustelua naisten ahneudesta. Aloittajan tapauksessa kyllä mies on se joka on ahne.

Ymmärtäisin valituksen äidin toiminnasta jos kyseessä olisi 50/50 -vanhemmuus. Silloin en näe syytä maksaa elatustukea toiselle. Aloittajan tapauksessa on kuitenkin niin, että aloittaja hoitaa lapsen ja lapsi käy isällä kahtena viikonloppuna kuussa. Eli käytännössä isä ei erityisesti lapsen hoitoon osallistu.

Mikä siis olisi reilua? Että isän ei tarvitse osallistua lapsensa hoitamiseen eikä kulujen maksamiseen? Ei kai kukaan nyt tosissaan noin ajattele. Jos lapsen hankkii niin lapsesta on vastuussa. Ei ero ole toiselle osapuolelle joku vapaus-kortti, joka antaa uuden perheen perustamisen jälkeen oikeuden luistaa ensimmäisen lapsen huoltamisesta.

Ja kyllä: uskon, että on olemassa kamalia äitejä jotka yrittävät hyväksikäyttää isää. Kamalia ihmisiä on aina olemassa. Mutta aloittajan tapausta ei millään logiikalla sellaiseksi saa.

Ei miehellä ole mitää sananvaltaa lapsen hankintaan varsinkaan siinä vaiheessa kun nainen valehtelee syövänsä pillereitä ja sanoo että kumia ei tarvi

Mies voi sanoa, että pillerit eivät ole satavarmoja, joten siksi käyttää kondomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä homma meni lyhykäisyydessään näin:

Kaksi lasta ja avioero. Sovittiin yhteishuoltajuuresta. Kaikki sujui hyvin kunnes ex vaimo hpksasi sen että lapsilla pitäö olla samanlaiset olot ja edut molemmissa kodeissa. Hän vaati että minun pitäisi maksaa kompensaatiota koska minä tienaan yrittäjänä n 7500 euroa ja hän 2800e.

No lain mukaanhan se näin meneekin. Minun ratkaisu oli että nostan nyt sitten joka kuukausi firmastani palkkaa sentilleen saman kuin ex vaimo ja nostan kaikki säästyneet rahat 7-vuoden päästä pääomana kun nuorimmainen täyttää 18 vuotta.

Summasummarum... Ahdeudella ei saanut mitään ja pilasi välinsä minuun ja omiin lapsiinsa. Lapset eivät enään halua mennä äidilleen.

Tämä kommentti tuo hyvin esille erään Suomen järjestelmässä olevan ongelman. Jos ydinperheessä toinen vanhempi tienaa reilusti enemmän kuin toinen, on ihan ok että perheen yleinen elintaso on säästäväinen. Mutta sitten eron jälkeen elintason tulisikin olla korkeiden tulojen mukainen. Väitän että tässä maassa on tapahtunut joskus sellaistakin että puolisonsa "pihistelyyn" kyllästynyt on ottanut eron nostaakseen elintasoa.

Sairaalloisen pihi vahtii myös koko perheen rahankäyttöä. Jos oma puoliso vahtisi ja valittaisi mitä minä omalla palkallani teen, kitisisi veden ja sähkön käytöstä, ei suostuisi maksamaan kunnollisesta ruuasta vaan kaiken pitäisi olla halvinta, kieltäytyisi maksamasta osaansa lasten vaatteista ja harrastuksista, niin todellakin ottaisin eron. Aivan varmasti tuolloin eron jälkeen oma elintaso ja elämisen taso nousisi ja paljon.

Sairaalloisen puhut ovat oma lajinsa.

Täysin eri asia Ovat nämä henkilöt joilla on hyvät tulot mutta jotka haluavat säästösyistä elää kuitenkin normi palkansaajan budjetilla. Eli jos perheen yhteinen elintaso on vaikka ollut toisen vanhemman 2000 euron palkan mukainen, niin eron jälkeen periaatteessa toisen vanhemman 10 000 euron palkka tarkoittaisi sitä että viranomaisten mielestä lasten tulisi saada huomattavasti korkeampi elintaso kuin mitä ydinperheessä on ollut.

Noin ison tuloeron perheitä Suomessa on ehkä 1 %. Et sinäkään tunne yhtään kuten en minäkään.