Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Vasuun kirjataan mainintana lapsen tehostetun tuen tai erityisen tuen tarve ja myönnetty tukitoimi. Näistä tukimuodoista laaditaan erillinen selvitys ja kyseessä on hallintopäätös eli kyseisen kaltaisen tuen kohdalla pk-johtaja järjestää huoltajan kuulemisen ja päätöksestä voi valittaa halutessaan hallinto-oikeuteen. Varhaiskasvatuksen yleisen tuen tukitoimien piirissä oleminen ei ole hallintopäätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

" Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut."

Tuollaisessa päiväkodissa vasut pidetään etänä rupatellen vanhempien kanssa jotain. Ne voi tehdä vaikka Aku Ankka joka kirjaa sinne vaikka vanhoista vasuista copypastella tyyliin hienomotoriikka kehittyy, kaveritaidot ok /tunnetaidotkin joo myös, jne, jne, Aivan sama, koska alati vaihtuvilla sijaisilla (joiden viitseliäisyyden varassa tommonen yksikkö käytännössä pyörii),  ei ole hajuakaan edes siitä, missä se Lassemaijan oma naulakkolokero on.

Vierailija kirjoitti:

" Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut."

Tuollaisessa päiväkodissa vasut pidetään etänä rupatellen vanhempien kanssa jotain. Ne voi tehdä vaikka Aku Ankka joka kirjaa sinne vaikka vanhoista vasuista copypastella tyyliin hienomotoriikka kehittyy, kaveritaidot ok /tunnetaidotkin joo myös, jne, jne, Aivan sama, koska alati vaihtuvilla sijaisilla (joiden viitseliäisyyden varassa tommonen yksikkö käytännössä pyörii),  ei ole hajuakaan edes siitä, missä se Lassemaijan oma naulakkolokero on.

Ei vasuun kirjata mitään tuollaista. Ei siinä arvioida lasta tai aseteta tavoitteita lapselle.

Vasu on puhtaasti henkilökunnan, niiden kasvattajien ja opettajien toimintaa säätelevä suunnitelma. Tavoitteet asetetaan sille toiminnalle, eli mitä siellä tehdään, miten, millaisisa tiloissa, millaisin rakentei ja missäkin kokoonpanossa jne.

Vasussa suunnitellaan oppimisympäristöä, tarvittavaa pienryhmäkokoa ja leikkikavereita, henkilöstön sijoittumista, sängyn ja vaatelokeron paikkaa, ruokapöytäpaikan sijoittelua, melutasoja, wc-käytäntöjen ja ulkoiluvälineiden tarkoituksenmukaisuutta jne.

Nämä suunnitelmat perustellaan niillä lapsen tarpeilla. Esim. koska on aistiyliherkkä, ei ruokapaikka ole melun ja kirkkaiden valojen keskellä vaan rauhallisessa kulmauksessa, josta näkee ikkunasta ulos ja hämärämpi valaistus, ehkä kiinteä neljän ruokailijan pöytäkunta.

Ei vasua laadita vain kerran vuodessa. Sitä päivitetään aina tarvittaessa, vähintäänkin syntymäpäivän aikoihin ja keskellä toimintakautta sekä keväällä arvio.

Vasuja ei tarvitse jatkuvasti lueskella, kun opettaja ja muu tiimi pitävät huolen, että vasuissa sovittu näkyy myös ryhmän tiimivasussa/toimintasuunnitelmassa sekä etenkin niissä käytännöissä. Ja kyllä, varsinkin työvuorosuunnittelussa ja milloin kukakin on missäkin. Ei opettaja voi olla sak-ajalla silloin, kun eniten tukea tarvitsevat tarvitsevat häntä esim. siirtymissä. Siirtymät ovat yksi haastavimmista tapahtumista varhaiskasvatuksessa ja lasten oman toiminnan säätelyn harjoittelussa.

Vierailija kirjoitti:

[Ei opettaja voi olla sak-ajalla silloin, kun eniten tukea tarvitsevat tarvitsevat häntä esim. siirtymissä. Siirtymät ovat yksi haastavimmista tapahtumista varhaiskasvatuksessa ja lasten oman toiminnan säätelyn harjoittelussa.

Joo, ei voi olla sak ajalla siirtymäaikana, ulkoiluaikana, nukkariaikana, palaveriaikana, aikana tai milloinkaan. Ei aamulla, ei päivällä ei iltapäivällä. Huomattu on. Sak ajalla opetta voi olla kahvitauollaan, jos sellaiselle ikinä pääsee..

Just saying.

Pätevä opettaja oikeasti kysyy vanhemmilta perheen kasvatustavoitteita? Jos vastaus on se, että tykätään hengailla niin, että kaikilla on kivaa, niin opettaja ei ole ennakkoon tutustunut yhtään perheeseen eikä etenkään osannut sovittaa omaa puhettaan ja sanavalintojaan perheen mukaan. Vanhemmille ei puhuta kuin ammattilaisille, vaan käytetään sellaista kieltä, mitä voi ymmärtää ihan peruskoulupohjalta. Esimerkiksi vasu on jo sellainen sana, että esikoisen vanhempien ei tarvitse sitä opiskella kotona, vaan aluksi puhutaan varhaiskasvatussuunnitelmasta ja kerrotaan, että siitä käytetään lyhennettä vasu. Veo on myös aivan käsittämätön sana, jos ei ole aiempaa kokemusta varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluista.

Olen varhaiskasvatuksen opettaja enkä todellakaan määrittele perheemme tavoitteita ja menetelmiä tietoisesti, vaikka toki yhdessä puolison kanssa puhumme aiheesta ja pohdimme mitä tehdään ja miten tehdään. Kotikasvatuksesta ei saa tehdä jotain valtavan vaativaa suoritusta, vaan ihan niin kuin esimerkin perhe oli omalla kielellään ilmaissut, hengaillaan. Minun kielenkäytölläni sama sanottaisiin niin, että elämme ihan tavallista arkea. Lapset osallistuvat perheen arkisiin puuhiin ja kasvavat siinä samalla.

Tietysti jos lapsen kehityksessä on jotain, mitä pitää erityisesti harjaannuttaa, niin päiväkodista voidaan antaa vinkkejä, joita vanhemmat voivat halutessaan ottaa käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Pätevä opettaja oikeasti kysyy vanhemmilta perheen kasvatustavoitteita? Jos vastaus on se, että tykätään hengailla niin, että kaikilla on kivaa, niin opettaja ei ole ennakkoon tutustunut yhtään perheeseen eikä etenkään osannut sovittaa omaa puhettaan ja sanavalintojaan perheen mukaan. Vanhemmille ei puhuta kuin ammattilaisille, vaan käytetään sellaista kieltä, mitä voi ymmärtää ihan peruskoulupohjalta. Esimerkiksi vasu on jo sellainen sana, että esikoisen vanhempien ei tarvitse sitä opiskella kotona, vaan aluksi puhutaan varhaiskasvatussuunnitelmasta ja kerrotaan, että siitä käytetään lyhennettä vasu. Veo on myös aivan käsittämätön sana, jos ei ole aiempaa kokemusta varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluista.

Olen varhaiskasvatuksen opettaja enkä todellakaan määrittele perheemme tavoitteita ja menetelmiä tietoisesti, vaikka toki yhdessä puolison kanssa puhumme aiheesta ja pohdimme mitä tehdään ja miten tehdään. Kotikasvatuksesta ei saa tehdä jotain valtavan vaativaa suoritusta, vaan ihan niin kuin esimerkin perhe oli omalla kielellään ilmaissut, hengaillaan. Minun kielenkäytölläni sama sanottaisiin niin, että elämme ihan tavallista arkea. Lapset osallistuvat perheen arkisiin puuhiin ja kasvavat siinä samalla.

Tietysti jos lapsen kehityksessä on jotain, mitä pitää erityisesti harjaannuttaa, niin päiväkodista voidaan antaa vinkkejä, joita vanhemmat voivat halutessaan ottaa käyttöön.

Ongelmia tiedossa...

Tätä tämä on nykyään, kuten mediasta voi lukea. Yleinen osaamistaso, lukutaito ja kansalaistaidot laskeneet kuin lehmän häntä.

Kannatan lämpimästi nykyistä tavoitetta nostaa myös varhaiskasvatuksen opettajien koulutusvaatimus maisteriksi, kuten perusopetuksessa on. Luokanopettajille ei koskaan ole tarvinnut vääntää rautalangasta. Koulutettujen ihmisten kanssa keskustelu yleensä onnistuu asuatasolla, jumittumatta kummallisiin populistisiin väärinymmärryksiin. Onneksi varsin huomattava osa perheiden vanhemmista on vähintään maisteritason koulutettuja ja töissä asiantuntijatehtävissä. Ei mitään vakakandeja.

Vierailija kirjoitti:

Pätevä opettaja oikeasti kysyy vanhemmilta perheen kasvatustavoitteita? Jos vastaus on se, että tykätään hengailla niin, että kaikilla on kivaa, niin opettaja ei ole ennakkoon tutustunut yhtään perheeseen eikä etenkään osannut sovittaa omaa puhettaan ja sanavalintojaan perheen mukaan. Vanhemmille ei puhuta kuin ammattilaisille, vaan käytetään sellaista kieltä, mitä voi ymmärtää ihan peruskoulupohjalta. Esimerkiksi vasu on jo sellainen sana, että esikoisen vanhempien ei tarvitse sitä opiskella kotona, vaan aluksi puhutaan varhaiskasvatussuunnitelmasta ja kerrotaan, että siitä käytetään lyhennettä vasu. Veo on myös aivan käsittämätön sana, jos ei ole aiempaa kokemusta varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluista.

Olen varhaiskasvatuksen opettaja enkä todellakaan määrittele perheemme tavoitteita ja menetelmiä tietoisesti, vaikka toki yhdessä puolison kanssa puhumme aiheesta ja pohdimme mitä tehdään ja miten tehdään. Kotikasvatuksesta ei saa tehdä jotain valtavan vaativaa suoritusta, vaan ihan niin kuin esimerkin perhe oli omalla kielellään ilmaissut, hengaillaan. Minun kielenkäytölläni sama sanottaisiin niin, että elämme ihan tavallista arkea. Lapset osallistuvat perheen arkisiin puuhiin ja kasvavat siinä samalla.

Tietysti jos lapsen kehityksessä on jotain, mitä pitää erityisesti harjaannuttaa, niin päiväkodista voidaan antaa vinkkejä, joita vanhemmat voivat halutessaan ottaa käyttöön.

Juuri näin ja kannattaa kysyä niistä vanhempien kokemista huolista oman lapsen suhteen. Siellä päiväkodissahan pitäisi nimenomaan olla se varhaiskasvatuksen asiantuntijuus. Ne ihmiset, jotka osaavat sanoa onko vaikka kuivaksiopettelu menossa miten pitäisikin ja missä iässä noin keskimäärin pitäisi jo olla kuivaa tai pitäisikö ne r-kirjaimet ja kynäotteet jo alkaa löytymään. Sitten kun saadaan näistä yhteisiä näkemyksiä syntymään, että meidän lauri on nyt vähän jäljessä pottailussa muita, niin voidaan niitä tavoitteita laittaa. Että keskitytään nyt sekä päiväkodissa että kotona siihen kuivaksisaattamiseen. j kun se siellä suunnitelmassa on, niin kyllä se sen päiväkodin velvollisuus on opettajan vaihtuessa katsoa, että tieto myös uudelle siirtyy eikä aleta opettamaan vaikkapa kaveritaitoja yht äkkiä. Sitä vartenhan siellä ne vasut on paperilla, että kun henkilökunta vaihtuu, ne kunkin lapsen yksilölliset asiat ja suunnitelmat eivät häviä minnekään.

"Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).[/quote]

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?"

"Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään."

Hyvät , ne nykyään nopeasti vaihtuvatkin hoitajat ja sijaiset toki pysähtyvät miettimään lapsen asioita joka ikinen hoitopäivä kun lapsen huoltaja hakutilanteessa kysyy : Miten päivä meni?

Harva siinä vasua kaivaa ja vertaa onko nyt pysytty varhaiskasvatussuunnitelmassa josta moni joka lapsen pk-arjen jakaa, on tuskin nähnyt vilaustakaan.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?"

"Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään."

Hyvät , ne nykyään nopeasti vaihtuvatkin hoitajat ja sijaiset toki pysähtyvät miettimään lapsen asioita joka ikinen hoitopäivä kun lapsen huoltaja hakutilanteessa kysyy : Miten päivä meni?

Harva siinä vasua kaivaa ja vertaa onko nyt pysytty varhaiskasvatussuunnitelmassa josta moni joka lapsen pk-arjen jakaa, on tuskin nähnyt vilaustakaan.

Ei niitä nyt joka päivä ole tarkoitus lukeakaan. Mutta itse ajattelisin, että kun aloittaa työssään, niin tietenkin lukee jokaisen ryhmäläisensä suunnitelmat ja pyrkii pääkohdat muistamaan. Liisalla oli kiusaamistausta, vaikuttaa vielä käytöksessä ryhmässä, Tuurella on vanhemmat eronneet ja Tuure oireilee sitä, Natalia vasta opettelee suomenkieltä, pitää kohdentaa paljon juttelua jne.

Kukaan jaksa lukea näitä romaaneja mitä kirjoittelette tänne.

Tukkivat vain ketjun.

".............. Aivan sama, koska alati vaihtuvilla sijaisilla (joiden viitseliäisyyden varassa tommonen yksikkö käytännössä pyörii),  ei ole hajuakaan edes siitä, missä se Lassemaijan oma naulakkolokero on.[/quote]

"Ei vasuun kirjata mitään tuollaista. Ei siinä arvioida lasta tai aseteta tavoitteita lapselle.

Vasu on puhtaasti henkilökunnan, niiden kasvattajien ja opettajien toimintaa säätelevä suunnitelma. Tavoitteet asetetaan sille toiminnalle, eli mitä siellä tehdään, miten, millaisisa tiloissa, millaisin rakentei ja missäkin kokoonpanossa jne.

Vasussa suunnitellaan oppimisympäristöä, tarvittavaa pienryhmäkokoa ja leikkikavereita, henkilöstön sijoittumista, sängyn ja vaatelokeron paikkaa, ruokapöytäpaikan sijoittelua, melutasoja, wc-käytäntöjen ja ulkoiluvälineiden tarkoituksenmukaisuutta jne.

Nämä suunnitelmat perustellaan niillä lapsen tarpeilla. Esim. koska on aistiyliherkkä, ei ruokapaikka ole melun ja kirkkaiden valojen keskellä vaan rauhallisessa kulmauksessa, josta näkee ikkunasta ulos ja hämärämpi valaistus, ehkä kiinteä neljän ruokailijan pöytäkunta."

Voi helkkari mitä itsestäänselvyyksiä ja tyhjänpäiväistä omahyväistä maiskuttelua!

Jaahas ja sinä teet kaiken tämän ilman että arvioidaan lasta tai asetetaan tavoitteita?

Mistä Sinä ne lapsen tarpeet tai erityisherkkyydet tai leikkikavereiden muodostaman ryhmädynamiikan sitten tempaiset?

Valtavasti täytyy varmaankin tuostakin palaveerata, harkita ja suunnitella että tajuaa että jos lapsen silmiin käy ikkunasta valo, niin on hyvä siirtää ruokailupaikka varjoisampaan tai laittaa vaikka yhteisellä kasvatusvastuullisten vakaan harkinnan päätöksellä ikkunan kaihtimia hieman enemmän kiinni. Samoin että jos VilleStiina kiusaa nukkarissa KalleTuuliaa on varmaankin viisasta siirtää KalleTuulia kauemmaksi lepohetkellä....

"....Mutta itse ajattelisin, että kun aloittaa työssään, niin tietenkin lukee jokaisen ryhmäläisensä suunnitelmat ja pyrkii pääkohdat muistamaan. Liisalla oli kiusaamistausta, vaikuttaa vielä käytöksessä ryhmässä, Tuurella on vanhemmat eronneet ja Tuure oireilee sitä, Natalia vasta opettelee suomenkieltä, pitää kohdentaa paljon juttelua jne."

Niinhän sitä ajattelisi, kun ovesta pukkaa avuksi kielitaidottomia hämmentyneitä sijaistavia hoitsuja joita tuskin on kukaan edes ehtinyt perehdyttää talon käytänteisiin saati esitellä itseään , lapsista puhumattakaan. 

Rilla ja Malla ja Kalle ja Tuure ja Kaitsu ja Muitsu voisivat todella hyvin ja olisivat parhaimmillaan pienessä ryhmäkoossa ja tuttujen hoitajien seurassa, mutta sori.

" Kukaan jaksa lukea näitä romaaneja mitä kirjoittelette tänne.

Tukkivat vain ketjun. "

Oliks sulla hei jotain?

Missä sinun kommenttisi asiaan liittyen on ?

Jos et jaksa mene nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

"....Mutta itse ajattelisin, että kun aloittaa työssään, niin tietenkin lukee jokaisen ryhmäläisensä suunnitelmat ja pyrkii pääkohdat muistamaan. Liisalla oli kiusaamistausta, vaikuttaa vielä käytöksessä ryhmässä, Tuurella on vanhemmat eronneet ja Tuure oireilee sitä, Natalia vasta opettelee suomenkieltä, pitää kohdentaa paljon juttelua jne."

Niinhän sitä ajattelisi, kun ovesta pukkaa avuksi kielitaidottomia hämmentyneitä sijaistavia hoitsuja joita tuskin on kukaan edes ehtinyt perehdyttää talon käytänteisiin saati esitellä itseään , lapsista puhumattakaan. 

Rilla ja Malla ja Kalle ja Tuure ja Kaitsu ja Muitsu voisivat todella hyvin ja olisivat parhaimmillaan pienessä ryhmäkoossa ja tuttujen hoitajien seurassa, mutta sori.

Niitä pieniä ryhmiä ja tuttuja hoitajia ei ole saatavilla.

"....Mutta itse ajattelisin, että kun aloittaa työssään, niin tietenkin lukee jokaisen ryhmäläisensä suunnitelmat ja pyrkii pääkohdat muistamaan. Liisalla oli kiusaamistausta, vaikuttaa vielä käytöksessä ryhmässä, Tuurella on vanhemmat eronneet ja Tuure oireilee sitä, Natalia vasta opettelee suomenkieltä, pitää kohdentaa paljon juttelua jne."

Niinhän sitä ajattelisi, kun ovesta pukkaa avuksi kielitaidottomia hämmentyneitä sijaistavia hoitsuja joita tuskin on kukaan edes ehtinyt perehdyttää talon käytänteisiin saati esitellä itseään , lapsista puhumattakaan. 

Rilla ja Malla ja Kalle ja Tuure ja Kaitsu ja Muitsu voisivat todella hyvin ja olisivat parhaimmillaan pienessä ryhmäkoossa ja tuttujen hoitajien seurassa, mutta sori.[/quote]

Niitä pieniä ryhmiä ja tuttuja hoitajia ei ole saatavilla."

Mutta tässä olisi iso pino vasuja ja pedagogiikkaa joka lähtöön-opas löytyis myös.

Miten vakassa nykyään oikeasti hoidetaan noi vasut ja niiden toimeenpano käytännössä? Jos ei kerta aikaa ja osaamista niiden kirjoittamiseen ole tai minkään suunnitteluun, niin ollaanko siellä vaan joka päivä aamusta iltaan miten sattuu? Vessassa käytetään, annetaan ruokaa ja puetaan sisälle ja ulos, loppuaika riehutaan ja tapellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

".............. Aivan sama, koska alati vaihtuvilla sijaisilla (joiden viitseliäisyyden varassa tommonen yksikkö käytännössä pyörii),  ei ole hajuakaan edes siitä, missä se Lassemaijan oma naulakkolokero on.

"Ei vasuun kirjata mitään tuollaista. Ei siinä arvioida lasta tai aseteta tavoitteita lapselle.

Vasu on puhtaasti henkilökunnan, niiden kasvattajien ja opettajien toimintaa säätelevä suunnitelma. Tavoitteet asetetaan sille toiminnalle, eli mitä siellä tehdään, miten, millaisisa tiloissa, millaisin rakentei ja missäkin kokoonpanossa jne.

Vasussa suunnitellaan oppimisympäristöä, tarvittavaa pienryhmäkokoa ja leikkikavereita, henkilöstön sijoittumista, sängyn ja vaatelokeron paikkaa, ruokapöytäpaikan sijoittelua, melutasoja, wc-käytäntöjen ja ulkoiluvälineiden tarkoituksenmukaisuutta jne.

Nämä suunnitelmat perustellaan niillä lapsen tarpeilla. Esim. koska on aistiyliherkkä, ei ruokapaikka ole melun ja kirkkaiden valojen keskellä vaan rauhallisessa kulmauksessa, josta näkee ikkunasta ulos ja hämärämpi valaistus, ehkä kiinteä neljän ruokailijan pöytäkunta."

Voi helkkari mitä itsestäänselvyyksiä ja tyhjänpäiväistä omahyväistä maiskuttelua!

Jaahas ja sinä teet kaiken tämän ilman että arvioidaan lasta tai asetetaan tavoitteita?

Mistä Sinä ne lapsen tarpeet tai erityisherkkyydet tai leikkikavereiden muodostaman ryhmädynamiikan sitten tempaiset?

Valtavasti täytyy varmaankin tuostakin palaveerata, harkita ja suunnitella että tajuaa että jos lapsen silmiin käy ikkunasta valo, niin on hyvä siirtää ruokailupaikka varjoisampaan tai laittaa vaikka yhteisellä kasvatusvastuullisten vakaan harkinnan päätöksellä ikkunan kaihtimia hieman enemmän kiinni. Samoin että jos VilleStiina kiusaa nukkarissa KalleTuuliaa on varmaankin viisasta siirtää KalleTuulia kauemmaksi lepohetkellä....

Kyllä vain, väitän ja tiedän vallan hyvin, ettei monessakaan Suomen päiväkodissa tällä hetkellä ole suunniteltu lasten tiloja, materiaaleja, leikkitarvikkeita, kalusteita, valoja, akustiikkaa, siirtymiä, toimintoja, vuodepaikkoja, kirjoja, taidevälineitä, liikuntatiloja jne. jne. ryhmään sijoitettujen lasten tarpeista lähtien. Tavarahankinnat, työvuorosuunnittelut, kokousajat, ryhmien tilajako, huonekalut, seinällä olevat taulut, kirjat, matot, verhot ja kaikki muu on tehty aivan muilla perusteilla kuin paneutumalla oppimisympäristön pedagogisiin mahdollisuuksiin ja suunnittelemalla kaikki alusta alkaen juuri niille lapsille, jotka siellä ovat milloinkin oppimassa ja kasvamassa.

Yleensä kaikki on hankittu vuonna x ja y kun on halvalla saatu. Uusissa taloissa on tehty joku starttipaketin mukainen bulkkitilaus siltä yhdeltä ja samalta sopimuslaskutuksen mukaiselta toimittajalta.

Eikä kyse ole siitä aistiyliherkän lapsen kanssa, että käännetään kaihtimet, jos paistaa aurinko silmään. Kyllä se suunnittelu vaatii aikamoisen ymmärryksen kokonaisuudesta, jonka yksi osa on esim. ruokailutilanteen suunnittelu.

Voi itku ja surku, ymmärrän hyvin nuoria koulutettuja opettajia, kuinka äärimmäisen turhauttavaa mahtaa olla yrittää näiden vuoripeikkojen kanssa vääntää. Kunpa he jaksaisivat silti, niiden lasten vuoksi."

Voi itku ja surku kun pitää rautalangasta vääntää että avatkaa jo vihdoinkin silmänne pedagogiikkapöhnässänne: alalla on resurssipula josta kärsivät ennenkaikkea lapset.kohta Pitäisiköhän siis vakavasti ensin miettiä henkilökunnan riittävyyttä, ennen kuin suunnitellaan ruokailutilanteen sujuvuutta. Kun ei ole niitä lastentarhanopettajia, ei ole kohta hoitajia, ei edes alan vaatimuksia tuntevia sijaisia. On vaan niitä "vuoripeikoksi" kutsumiasi uupuneita ihmisiä jotka palavat loppuun vastuusta ettei kenellekään lapsista satu mitään aliresurssoidussa ryhmässä, sillä aikaa kun ne, joiden kuvittelisi suoraan alalle koulutettuina älähtävän ja toimivan, käyttävätkin kaiken kapasiteettinsa mieluummin lässyttämällä oppimisympäristön pedagogisista mahdollisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

".............. Aivan sama, koska alati vaihtuvilla sijaisilla (joiden viitseliäisyyden varassa tommonen yksikkö käytännössä pyörii),  ei ole hajuakaan edes siitä, missä se Lassemaijan oma naulakkolokero on.

"Ei vasuun kirjata mitään tuollaista. Ei siinä arvioida lasta tai aseteta tavoitteita lapselle.

Vasu on puhtaasti henkilökunnan, niiden kasvattajien ja opettajien toimintaa säätelevä suunnitelma. Tavoitteet asetetaan sille toiminnalle, eli mitä siellä tehdään, miten, millaisisa tiloissa, millaisin rakentei ja missäkin kokoonpanossa jne.

Vasussa suunnitellaan oppimisympäristöä, tarvittavaa pienryhmäkokoa ja leikkikavereita, henkilöstön sijoittumista, sängyn ja vaatelokeron paikkaa, ruokapöytäpaikan sijoittelua, melutasoja, wc-käytäntöjen ja ulkoiluvälineiden tarkoituksenmukaisuutta jne.

Nämä suunnitelmat perustellaan niillä lapsen tarpeilla. Esim. koska on aistiyliherkkä, ei ruokapaikka ole melun ja kirkkaiden valojen keskellä vaan rauhallisessa kulmauksessa, josta näkee ikkunasta ulos ja hämärämpi valaistus, ehkä kiinteä neljän ruokailijan pöytäkunta."

Voi helkkari mitä itsestäänselvyyksiä ja tyhjänpäiväistä omahyväistä maiskuttelua!

Jaahas ja sinä teet kaiken tämän ilman että arvioidaan lasta tai asetetaan tavoitteita?

Mistä Sinä ne lapsen tarpeet tai erityisherkkyydet tai leikkikavereiden muodostaman ryhmädynamiikan sitten tempaiset?

Valtavasti täytyy varmaankin tuostakin palaveerata, harkita ja suunnitella että tajuaa että jos lapsen silmiin käy ikkunasta valo, niin on hyvä siirtää ruokailupaikka varjoisampaan tai laittaa vaikka yhteisellä kasvatusvastuullisten vakaan harkinnan päätöksellä ikkunan kaihtimia hieman enemmän kiinni. Samoin että jos VilleStiina kiusaa nukkarissa KalleTuuliaa on varmaankin viisasta siirtää KalleTuulia kauemmaksi lepohetkellä....

Kyllä vain, väitän ja tiedän vallan hyvin, ettei monessakaan Suomen päiväkodissa tällä hetkellä ole suunniteltu lasten tiloja, materiaaleja, leikkitarvikkeita, kalusteita, valoja, akustiikkaa, siirtymiä, toimintoja, vuodepaikkoja, kirjoja, taidevälineitä, liikuntatiloja jne. jne. ryhmään sijoitettujen lasten tarpeista lähtien. Tavarahankinnat, työvuorosuunnittelut, kokousajat, ryhmien tilajako, huonekalut, seinällä olevat taulut, kirjat, matot, verhot ja kaikki muu on tehty aivan muilla perusteilla kuin paneutumalla oppimisympäristön pedagogisiin mahdollisuuksiin ja suunnittelemalla kaikki alusta alkaen juuri niille lapsille, jotka siellä ovat milloinkin oppimassa ja kasvamassa.

Yleensä kaikki on hankittu vuonna x ja y kun on halvalla saatu. Uusissa taloissa on tehty joku starttipaketin mukainen bulkkitilaus siltä yhdeltä ja samalta sopimuslaskutuksen mukaiselta toimittajalta.

Eikä kyse ole siitä aistiyliherkän lapsen kanssa, että käännetään kaihtimet, jos paistaa aurinko silmään. Kyllä se suunnittelu vaatii aikamoisen ymmärryksen kokonaisuudesta, jonka yksi osa on esim. ruokailutilanteen suunnittelu.

Voi itku ja surku, ymmärrän hyvin nuoria koulutettuja opettajia, kuinka äärimmäisen turhauttavaa mahtaa olla yrittää näiden vuoripeikkojen kanssa vääntää. Kunpa he jaksaisivat silti, niiden lasten vuoksi."

Voi itku ja surku kun pitää rautalangasta vääntää että avatkaa jo vihdoinkin silmänne pedagogiikkapöhnässänne: alalla on resurssipula josta kärsivät ennenkaikkea lapset.kohta Pitäisiköhän siis vakavasti ensin miettiä henkilökunnan riittävyyttä, ennen kuin suunnitellaan ruokailutilanteen sujuvuutta. Kun ei ole niitä lastentarhanopettajia, ei ole kohta hoitajia, ei edes alan vaatimuksia tuntevia sijaisia. On vaan niitä "vuoripeikoksi" kutsumiasi uupuneita ihmisiä jotka palavat loppuun vastuusta ettei kenellekään lapsista satu mitään aliresurssoidussa ryhmässä, sillä aikaa kun ne, joiden kuvittelisi suoraan alalle koulutettuina älähtävän ja toimivan, käyttävätkin kaiken kapasiteettinsa mieluummin lässyttämällä oppimisympäristön pedagogisista mahdollisuuksista.

Koska on resurssipula, pitää suunnitella vielä tarkemmin. Ei siis ajatella niin, että resurssipulan vuoksi ei suunnitella, ei panosteta ydinkysymyksiin, ei tehdä mitään, aiheutetaan vielä hirvepi kaaos jne.

Ne, jotka ovat itse päättäneet yhä jäädä töihin päiväkotiin, vaikka palkka on pieni, vaikka työajat ovat hankalat, vaikka henkilöstöä ei ole riittävästi, vaikka lapset reagoivat, vaikka työnntekijöiden osaamis- ja koulutustasot eivät vastaa uusien ideologioiden mukaisia vaateita, vaikka pelottaa, että lapset vahingoittuvat ja vaikka on uupunut kaaokseen - he, vapaina valitsemaan omalla kohdallaan jääkö silti sinne vai lähteekö pois, he jäädessään yhä työntekijäksi, kantavat vastuun siitä, että työ tulee tehdyksi mahdollisimman hyvin.

Hoitajien on nyt lopetettava se opettajien työn sabotoiminen vänkäämällä joka ikisessä asiassa vastaan. Liian monessa (onneksi koko ajan ha4vemmassa) päiväkodissa yhä vain hoitaja tai hoitajat päsmäröivät, vetävät hommaa jonnekin aivan itse keksimäänsä suuntaan, kyseenalaistavat opettajien ammattitaidon, vaikkeivät itse ole käyneet yhtään yliopiston tai ammattikorkeakoulun opintokokonaisuutta loppuun, moni ei edes aloittanut ainuttakaan. Miten on voinut käydä niin, että varhaiskasvatuksessa kaikkein heikoimman tieto- ja osaamistason omaavat rääväsuut riehuvat, käyttäytyvät kuin pahimman luokan koulukiusaajat, kieltäytyvät noudattamasta lain mukaisia määräyksiä ja saikuttavat ilman hyväksyttävää syytä?

Jos joka ainoa hoitaja antaisi ryhmässä opettajan tehtävää hoitavalle henkilölle työrauhan ja itse sitoutuisi ajatustensa, ilmeidensä, eleidensä, käytöksensä ja kaiken toimintansa tasolla noudattamaan opettajan esittämiä suunnitelmia, kuuntelemaan ja hyväksymään, mitä tämä pedagogiikasta vastaava opetusalan ammattilainen sanoo, seuraamaan hänen tekemistään ja ottamaan itsekin opiksi, alkaisi homma sujua.

Näin on jo käynyt joissakin päiväkodeissa. Siellä ei ole pulaa sijaisista, ei ammattilaisista eikä hyvinvoivista lapsista.

Opettaja on vastuussa ryhmän pedagogiikasta. Yksikään koulutettu opettaja ei ota vastuulleen eikä vastaa kenellekään omaehtoisen ja mutuisen hoitajan toiminnasta ja marssijärjestyksen tahallisesta rikkomisesta. Se alkaa olla varoituksen paikka. Joissain tapauksissa opettajan työhyvinvointiin vaikuttava työpaikkakiusaamisen muoto, mikä on laissa rankaistavaksi määritelty väkivallan teko.