Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

" Joku kirjoitti syyhystä. Se on ammattitaudiksi luokiteltava tauti.

Työnantajan tulee kirjata sille altistuneet ylös. Ja jos altistuneena saa taudin, se voidaan määrätä ammattitaudiksi. Ammattitaudin hoidon kustannukset maksaa työnantaja, myös lääkkeet. Eli syyhyn lääkkeet voi saada jälkikäteen takautuvasti maksuun jos syyhy saa ammattitaudin statuksen omalla kohdalla. 

Älkää kysykö lisää esimieheltä tai vaan työsuojelusta. Tämä on lakisääteistä, ei esimiehen valittavissa oleva asia."

Mistä tällaisen lakipykälän voi todentaa? Kun ei esimieheltäkään kannata siis kysyä?

Meillä sitkeää syyhyä , asia yleisessä tiedossa pk:ssa ,muttei kukaan ole mistään  korvattavuus-laista maininnut sanaakaan ja kuinka sitä olisi mahdoillisuus saada ja mistä kautta hakea? 

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas itkien töistä kotiin. Niin loppu niin loppu. Työhön/työoloihin/rajattomiin lapsiin/surkeaan esimiestyöhön kyllästyneen tiimin kanssa uutena opena ei ole kovin helppoa..Kertokaa mitä muita hommia olette alkaneet tehdä varhaiskasvatus helvetin jälkeen? (Olen vaka kandi sekä maisteri yleisestä kasvatustieteestä)

Valitse taistelusi. Mene vain semmoseen päiväkotiin missä viihdyt, kokeile ja valitse

Vierailija kirjoitti:

" Joku kirjoitti syyhystä. Se on ammattitaudiksi luokiteltava tauti.

Työnantajan tulee kirjata sille altistuneet ylös. Ja jos altistuneena saa taudin, se voidaan määrätä ammattitaudiksi. Ammattitaudin hoidon kustannukset maksaa työnantaja, myös lääkkeet. Eli syyhyn lääkkeet voi saada jälkikäteen takautuvasti maksuun jos syyhy saa ammattitaudin statuksen omalla kohdalla. 

Älkää kysykö lisää esimieheltä tai vaan työsuojelusta. Tämä on lakisääteistä, ei esimiehen valittavissa oleva asia."

Mistä tällaisen lakipykälän voi todentaa? Kun ei esimieheltäkään kannata siis kysyä?

Meillä sitkeää syyhyä , asia yleisessä tiedossa pk:ssa ,muttei kukaan ole mistään  korvattavuus-laista maininnut sanaakaan ja kuinka sitä olisi mahdoillisuus saada ja mistä kautta hakea? 

Työsuojelun tulee tietää. Katso netistä ammattitauti ja syyhy.

Kauheaa että alan ammattilaiset syyttelee toisiaan tai lasten vanhempia kun syy on poliittisissa päätöksissä. Ryhmäkoot, palkkaus, henkilöstömitoitus, ruokatauot, työvaatteet,

Kukaan ei kohdista krittiikkiä päättäjiin eikä ammattiyhdistykseen, nytkin Jhl lehdessä oli juttu miten rahaa laitetaan menemään virkailijoiden huvimatkoihin

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa että alan ammattilaiset syyttelee toisiaan tai lasten vanhempia kun syy on poliittisissa päätöksissä. Ryhmäkoot, palkkaus, henkilöstömitoitus, ruokatauot, työvaatteet,

Kukaan ei kohdista krittiikkiä päättäjiin eikä ammattiyhdistykseen, nytkin Jhl lehdessä oli juttu miten rahaa laitetaan menemään virkailijoiden huvimatkoihin

Niinpä. Tälläinen ketju ei palvele yhtään mitään. Antaa vain tosi tympeän kuvan alan ihmisistä.

Yksi suuri ongelma on opettajien ylikoulutus. Tai pitäisikö sanoa ohi koulutus.

Nuoret opettajat eivät jää alalle koska koulutus ei vastaa työtä eikä anna eväitä varsinaiseen työhön.

Terveisin Lto vm. 84

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa että alan ammattilaiset syyttelee toisiaan tai lasten vanhempia kun syy on poliittisissa päätöksissä. Ryhmäkoot, palkkaus, henkilöstömitoitus, ruokatauot, työvaatteet,

Kukaan ei kohdista krittiikkiä päättäjiin eikä ammattiyhdistykseen, nytkin Jhl lehdessä oli juttu miten rahaa laitetaan menemään virkailijoiden huvimatkoihin

Niinpä. Tälläinen ketju ei palvele yhtään mitään. Antaa vain tosi tympeän kuvan alan ihmisistä.

Millainen kuva sun mielestä pitäisi syntyä ihmisestä, joka on hyväksikäytetty, burnoutissa, uupunut, hädissään ja voimaton? Olematon palkka ja vuodesta toiseen jatkuva kriisi ilman mitään vaikuttamismahdollisuutta. Jatkuva huoli, että hoitovastuulla olevat lapset kuolevat, karkaavat tai vammautuvat johtuen resurssipulasta ja työntekijöiden zombie-tason väsymyksestä.

Kun ihmiset kertovat, miten paha olo heillä on, hakevat apua ja turvaa toisiltaan edes täällä, koska töissä apua ei saa. Siihen sitten kommentoidaan:

"Antaa tosi tympeän kuvan alan ihmisistä."

Get real.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa että alan ammattilaiset syyttelee toisiaan tai lasten vanhempia kun syy on poliittisissa päätöksissä. Ryhmäkoot, palkkaus, henkilöstömitoitus, ruokatauot, työvaatteet,

Kukaan ei kohdista krittiikkiä päättäjiin eikä ammattiyhdistykseen, nytkin Jhl lehdessä oli juttu miten rahaa laitetaan menemään virkailijoiden huvimatkoihin

Miten niin kukaan ei kritisoi päättäjiä? Haloo, melkein 10.000 komenttia tässä ketjussa kertoo, miten pas*atolot alalla nykyään on. Joka ainoa tunnistaa, että se johtuu päättäjistä, jotka räätälöivät tämän tehotuotannon säästöbudjetilla kipuilevan varhaiskasvatuksen. Muukin mediat on ollut jo vuosia tulvillaan uutisointia ja kommentointia, miten päättäjät ovat totaalisesti mokanneet tämän varhaiskasvatusuudistuksen ja peruskoulu-uudistuksen viimeisen vuosikymmenen aikana.

Ainoat, jotka ei näytä tajuavan, miten vakavasta asiasta on kyse, ovat juuri tuollaiset lukutaidottomat pölvästit. Ei ongelman syy ole keskenään tappelevat työntekijät, se on ongelman seuraus. Eikä sitä paranna vanhemmat, jotka ovat täysin ulalla lapsensa kasvatuksen perusasioista.

Tulisipa nelipäivänen työviikko varhaiskasvatukseenkin. Olisi edes jotain mahdollisuuksia jaksaa eläkeikään.

Kannatan nelipäiväistä viikkoa! Sillä olisi vaikutus pätevien pysymiseen alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa että alan ammattilaiset syyttelee toisiaan tai lasten vanhempia kun syy on poliittisissa päätöksissä. Ryhmäkoot, palkkaus, henkilöstömitoitus, ruokatauot, työvaatteet,

Kukaan ei kohdista krittiikkiä päättäjiin eikä ammattiyhdistykseen, nytkin Jhl lehdessä oli juttu miten rahaa laitetaan menemään virkailijoiden huvimatkoihin

Niinpä. Tälläinen ketju ei palvele yhtään mitään. Antaa vain tosi tympeän kuvan alan ihmisistä.

Millainen kuva sun mielestä pitäisi syntyä ihmisestä, joka on hyväksikäytetty, burnoutissa, uupunut, hädissään ja voimaton? Olematon palkka ja vuodesta toiseen jatkuva kriisi ilman mitään vaikuttamismahdollisuutta. Jatkuva huoli, että hoitovastuulla olevat lapset kuolevat, karkaavat tai vammautuvat johtuen resurssipulasta ja työntekijöiden zombie-tason väsymyksestä.

Kun ihmiset kertovat, miten paha olo heillä on, hakevat apua ja turvaa toisiltaan edes täällä, koska töissä apua ei saa. Siihen sitten kommentoidaan:

"Antaa tosi tympeän kuvan alan ihmisistä."

Get real.

No kun tämä nyt vain antaa kuvan tympeistä ja avuttomista ihmisistä.

Hyvin kirjoitettu tuo yksi uusavuttomista vanhemmista samalla näkee ihan tuloksen julkisella paikalla kun mitään ei olla opetettu eikä mitään olla tehty,kivaa pitäisi olla ja velvollisuuksia vaan muttei vastuuta.

Itse tiedän tapauksia joissa lapsi on joutunut aikuistumaan varhain pikkuaikuiseksi koska vanhemmat ei yksinkertaisesti ole kykeneviä huolehtimaan edes lasten perustarpeista, lapsi joutuu perheessä olemaan se ns "aikuinen", kuvitelkaa älykästä ja viisasta lasta joka syntynyt tyhmille ja täysin avuttomille aikuisille,aika paha yhdistelmä.

Muutamissa (huom asiallisia pk:ta toki onneksi varmasti on!) päiväkodeissa arki on näyttänyt menevän jotenkin kaoottiseksi: ihan ihmeporukkaa rekrytty hoitajiksi/sijaisiksi, joista osa ei edes ymmärrä kuinka lapselle puhutaan (esim huudetaan ja komennetaan kovaan rumaan ääneen, ei osata puhua normaaliin puhesävyyn tai tehdä tai suunnitella saati ohjata tai motivoida mitään lapsen ikätason mukaista toimintaa niille lapsille, istutaan ja komennetaan vaan , puhutaan huutamalla ja käskyttämällä kuin mini-ihmisten armeijassa nyt jonoon järjesty  --> kuuluu ihan ulos ja eteiseen saakka mutta eipä näytä haittaavaan , ymv).

Osa vanhemmista odottaa kuin jotain viiden tähden palvelua All Inclusive-pk-lapsihotellissa: haetaan lapsi koska huvittaa, saatetaan soittaa hakuhetkellä vain että sori ny oon puolttoistatuntii myöhäs vähä venähtää, mutta tuun ku kerkeen hakemaan. Osa ei soita/ilmoita ollenkaan vaan se on se hoitaja joka ottaa taas vastuun ja soittelee väsyttävän päivän päätteeksi huolestuneena jäljittäen kuka noutaisi lapsen ja miksi häntä ei haeta, mitä on mahtanut tapahtua. Käsittääkseni erittäin  iso kynnys kellään hoitajista soittaa esim lastensuojeluun jos lasta ei haeta, mieluummin joustetaan ja neuvotellaan puhelimessa vaikka tuntikausia vara-hakijaa ja pidennetään omaa työpäivää ja perutaan omat menot ja odotellaan kiltisti kunnes lapsi turvallisesti noudetaan.

Kuvitellaan että hoitajat asuu päiväkodissa ilman työaikoja ja omaa elämää.

Hoitajille voidaan kiukutella aivan vapaasti tai purkaa surutta huonoa tuultaan kuin teini-ikäiset kadonneesta hurjan kalliista merkkipiposta tai sukasta tai siitä ettei lasten kanssa tehdä tarpeeksi oikein mitään tai ei oteta huomioon lapsen ykislöllisiä nukkumisaikoja tai muita persoonallisuuden piirteitä huomioda riittävästi esim siten että herkkä lapsi ahdistuu, jos kielletään esimerkiksi sohimasta saksilla toista lapsia, tai ei anneta juosta ruokapöydällä ulkokengät jalassa.

Mistä vaka-alalle muka saadaan fiksuja ja sitoutuneita työntekijöitä tulevaisuudessa? MISTÄ?

Vierailija kirjoitti:

Yksi suuri ongelma on opettajien ylikoulutus. Tai pitäisikö sanoa ohi koulutus.

Nuoret opettajat eivät jää alalle koska koulutus ei vastaa työtä eikä anna eväitä varsinaiseen työhön.

Terveisin Lto vm. 84

Ja voi näitä nuoria, jotka sieltä yliopistosta tulevat sitten päiväkotiin töihin ja kohtaavat karun todellisuuden. Minun käsityksen mukaan yliopiston harjoitteluita on vähennetty entisestään. Työ päiväkodissa on niin käytännönläheistä, että on käsittämätöntä, miksi varhaiskasvatuksen opettajilla ei ole enempää harjoittelujaksoja.

Nämä vastavalmistuneet opet ovat olleet pääosin ihania, luovia, fiksuja ja lapsirakkaita ihmisiä. Heillä on todella hyviä ideoita siihen, mitä kaikkea lasten kanssa voidaan tehdä. Ongelmana kuitenkin lapsiryhmän hallinta, jonka oikeasti oppii vain käytännön harjoittelulla. Opiskelijat ja vastavalmistuneet ovat olleet ihan pulassa, kun iso ryhmä ja ylivilkkaat lapset pitäisi saada toimimaan ohjeiden mukaan.

Lisäksi yliopistossa opetettu teoria menee ihan hukkaan, kun sitä opittua ei ole mahdollista toteuttaa käytännössä. Arki onkin sitä, että yritetään pitää lapset hengissä ja ruokittuna sen päivän ajan, kun taas työkaveri on sairaana ja sijaista ei saada.

Norsunluutornista sitten huudellaan opiskelupaikkojen lisäämisestä, että saadaan opettajia kentälle. Hieman pelottavaa, että tässä tapauksessa tutkimustietoa unohdetaan. Jo kuusi kymmenestä opettajasta harkitsee alanvaihtoa! Eikö tämä ole ensimmäinen asia, mille pitäisi tehdä jotain? Hölmöläisten peiton jatkamista taas kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas itkien töistä kotiin. Niin loppu niin loppu. Työhön/työoloihin/rajattomiin lapsiin/surkeaan esimiestyöhön kyllästyneen tiimin kanssa uutena opena ei ole kovin helppoa..Kertokaa mitä muita hommia olette alkaneet tehdä varhaiskasvatus helvetin jälkeen? (Olen vaka kandi sekä maisteri yleisestä kasvatustieteestä)

Valitse taistelusi. Mene vain semmoseen päiväkotiin missä viihdyt, kokeile ja valitse

Pienellä paikkakunnalla ei hirveästi ole mahdollisuuksia, kun on vain yksi päikkärit.. No jos jaksaa ajella pidempää työmatkaa niin ehkä sitten. Tällä hetkellä se ei vaan ole mahdollista. Etätöitä yritän hakea.

Vierailija kirjoitti:

Muutamissa (huom asiallisia pk:ta toki onneksi varmasti on!) päiväkodeissa arki on näyttänyt menevän jotenkin kaoottiseksi: ihan ihmeporukkaa rekrytty hoitajiksi/sijaisiksi, joista osa ei edes ymmärrä kuinka lapselle puhutaan (esim huudetaan ja komennetaan kovaan rumaan ääneen, ei osata puhua normaaliin puhesävyyn tai tehdä tai suunnitella saati ohjata tai motivoida mitään lapsen ikätason mukaista toimintaa niille lapsille, istutaan ja komennetaan vaan , puhutaan huutamalla ja käskyttämällä kuin mini-ihmisten armeijassa nyt jonoon järjesty  --> kuuluu ihan ulos ja eteiseen saakka mutta eipä näytä haittaavaan , ymv).

Osa vanhemmista odottaa kuin jotain viiden tähden palvelua All Inclusive-pk-lapsihotellissa: haetaan lapsi koska huvittaa, saatetaan soittaa hakuhetkellä vain että sori ny oon puolttoistatuntii myöhäs vähä venähtää, mutta tuun ku kerkeen hakemaan. Osa ei soita/ilmoita ollenkaan vaan se on se hoitaja joka ottaa taas vastuun ja soittelee väsyttävän päivän päätteeksi huolestuneena jäljittäen kuka noutaisi lapsen ja miksi häntä ei haeta, mitä on mahtanut tapahtua. Käsittääkseni erittäin  iso kynnys kellään hoitajista soittaa esim lastensuojeluun jos lasta ei haeta, mieluummin joustetaan ja neuvotellaan puhelimessa vaikka tuntikausia vara-hakijaa ja pidennetään omaa työpäivää ja perutaan omat menot ja odotellaan kiltisti kunnes lapsi turvallisesti noudetaan.

Kuvitellaan että hoitajat asuu päiväkodissa ilman työaikoja ja omaa elämää.

Hoitajille voidaan kiukutella aivan vapaasti tai purkaa surutta huonoa tuultaan kuin teini-ikäiset kadonneesta hurjan kalliista merkkipiposta tai sukasta tai siitä ettei lasten kanssa tehdä tarpeeksi oikein mitään tai ei oteta huomioon lapsen ykislöllisiä nukkumisaikoja tai muita persoonallisuuden piirteitä huomioda riittävästi esim siten että herkkä lapsi ahdistuu, jos kielletään esimerkiksi sohimasta saksilla toista lapsia, tai ei anneta juosta ruokapöydällä ulkokengät jalassa.

Mistä vaka-alalle muka saadaan fiksuja ja sitoutuneita työntekijöitä tulevaisuudessa? MISTÄ?

Tämä!!!!! Täyttä asiaa. Tämä vaivaa itseäni eniten alalla. Huutavat, työhön täysin leipääntyneet hoitaja työkaverit. Minullekin huudettua töissä, lapsille joka päivä. Sitten nämä viiden tähden palvelua vaativat vanhemmat, jotka eivät tajua mitä ryhmämuotoinen varhaiskasvatus tänä päivänä on. Ei siellä voida täyttää jokaisen yksilöllisiä utopisia toiveita. Nurin kurista, että nämä vanhemmat edes kehtaavat valittaa toiminnasta ja vaatia sitä ja tätä ylimääräist, kun päiväkodin työntekijöillä on jo täysi työ paimentaa niitä näiden vanhempien rajattomia, täysin vailla kasvatusta olevia herranterttuja. Kasvattakaa lapsenne niin, että niillä olisi edes alkeelliset taidot olla siellä varhaiskasvatuksessa.

"Uusavuttomat vanhemmat ovat todellakin yksi suurimmista varhaiskasvatuksen ongelmista tänä päivänä. Kotona lapselle ei opeteta mitään. Lasta ei yksinkertaisesti osata kasvattaa mitenkään, johdonmukaisuudesta puhumattakaan.

Kun vasu-keskustelussa kysyy vanhemmilta, mitkä ovat teidän kasvatustavoitteenne kotona ja millä konkreettisilla tavoilla toimitte saavuttaaksenne nuo tavoitteet, istuu suurin osa vanhemmista tuolissa hämmentyneenä eikä saa mitään järkevää, pedagogisesti kestävää kuvausta aikaiseksi. Se pitäisi kirjoittaa sinne vasuun. Kyse on kasvatuskumppanuudesta ja vanhempien osallisuudesta kyseisen lapsen johdonmukaiseen kasvatussuunnitelmaan.

Keskustelussa voidaan sanoa esim. Meillä on silleen vapaata, ettei kenenkään tartte kotona niinku pingottaa tai jotenki tehdä sellaista mistä ei tykkää... Me tilataan safkat aika usein woltista ja eletään silleen päivä kerrallaan. Pääasia on, että lapsella ois kivaa ja sais niinku olla lapsi sen ajan kun on, kun se on niin lyhyt. Päiväkodissa voi sitten opettaa jotain niitä juttuja, uusia leikkejä ja silleen. Päikky on meille tärkeä kun lapsi näkee kavereita ja saa kaikkia niitä virikkeitä...

Kyllä ammattilaisena katsoo ja kuuntelee näitä aikuisen kehossa olevia ihmisiä, jotka puhuvat ja ajattelevat kuin varhaisteinit vielä muutama vuosikymmen sitten. Miten näiden ihmisten omakaan elämänhallinta onnistuu? On surullista ja erittäin huolestuttavaa, että pitkäjänteinen kasvatusvastuu ei kuulu näiden nykyvanhempien käsityskyvyn piiriin enää lainkaan.

Aivan viime vuosina on tullut esille, ettei kasvatusta, opetusta ja minkään vaatimista lapsilta sallittaisi edes päiväkodeilta tai kouluilta. No eihän kukaan opi yhtään mitään eikä kehity miksikään, jollei opi itse vaatimaan itseltään tuloksia. Siksi aikuisten tulee opettaa, miten ponnistelua vaativat järkevät tavoitteet asetetaan ja millä tekniikoilla ne saavutetaan. Onnistumisen astetta arvioidaan ja sitten kehitetään uusia strategioita ja jälleen korkeampia tavoitteita. Aivan jokaiselle lapselle, ei siellä voi olla vapaamatkustajia.

Asettavatko nykyvanhemmat itselleen kasvattajina sekä lapselleen oppijoina millaisia tavoitteita? Miten ne saavutetaan?

On typerää sanoa, että meidän perheessä tavoite on, että kaikilla on kivaa eikä mitään vaadita."

Juurikin näin. Kauttaaltaan hyvä kommentti ja kannanotto.

Vaatiminen on kunnioittamista.

Vierailija kirjoitti:

Tulisipa nelipäivänen työviikko varhaiskasvatukseenkin. Olisi edes jotain mahdollisuuksia jaksaa eläkeikään.

Älä unta näe että varhaiskasvatuksessa toteutuu ikinä. Jopa kouluihin voi tulla tuo malli, mutta ei ikinä varhaiskasvatukseen.

Missä on liitot ja lakko???? Ei paljon liitto tue tällä hetkellä henkilöstöä ja jäseniään!

Varhaiskasvatus lakkoon vaan, niin hoitajat kuin opettajatkin. Ei tässä yhteiskunnassa alan anneta kauaa lakkoilla, sillä pitäähän vanhempien töihin päästä??!!