Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Sitten on ne sijaiset, jotka räpläävät kännykkäänsä tai hävitään paikalta ja valittavat ettei ole tekemistä eikä työ tarpeeksi haastavaa. Siltikään tekemättä ja osaamatta sitä perusduunia. Lapset ehkä villitään hetkesi ja sitten huudetaan vakihenkilökuntaa rauhoittamaan lapset, kun ei osata niitä ohjata. Joopajo. Tämä teettää vakihenkilökunnalle lisäduuniaja opettajan on vaikea irtautua suunnitteluun ym., koska lapsia ei voi jättää kännykän räplääjän vastuulle.

".. hoitaja on lasten kanssa silloin, kun opettaja (ja sosionomi) suunnittelevat, arvioivat ja kehittävät opetuspedagogista (ja sosiaalipedagogista) toimintaympäristöä, niin näin se silloin on. Hoitaja on tuolloin lasten kanssa ja opettaja niissä työtehtävissä, jotka on varhaiskasvatustyössä tehtävä ja joita hoitajat eivät saa lain mukaan tehdä.

Ei yksittäinen hoitaja sitä päätä, milloin ne tehdään tai ollaan tekemättä. Miksi ihmeessä päättäisi?[/quote]"

Kuka täällä on väittänyt että yksittäinen hoitaja päättäisi mitä tehdään tai ollaan tekemättä?

Kuka muu kuin Sinä, joka paasaat hoitajan tehtävistä ja vuorenpeikoista ja hierarkiasta, kun koko muu ketju keskustelee vaka-alan aliresurssoinnista. Siis resurssipulasta ja tästä johtuvista ongelmista. Vilkaise välillä otsikko, kiitos.

"Sitten on ne sijaiset, jotka räpläävät kännykkäänsä tai hävitään paikalta ja valittavat ettei ole tekemistä eikä työ tarpeeksi haastavaa. Siltikään tekemättä ja osaamatta sitä perusduunia. Lapset ehkä villitään hetkesi ja sitten huudetaan vakihenkilökuntaa rauhoittamaan lapset, kun ei osata niitä ohjata. Joopajo. Tämä teettää vakihenkilökunnalle lisäduuniaja opettajan on vaikea irtautua suunnitteluun ym., koska lapsia ei voi jättää kännykän räplääjän vastuulle.[/quote]

Valitettavasti tätä esiintyy turha usein. Sitoutunut vakihenkilökunta on ISO plussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

"

Tv:ssä eräs äiti kertoi taannoin, että oli huomannut kuinka lapsensa selässä oli maalarin teipillä kiinnitetty hänen nimensä. 

( Varmasti se yksilökohtainen lapsen vasukin löytyy niitattuna lahkeeseen....?)

1. Kuri.

Ei mitään länkytyksiä tai mielipiteen kyselyitä vaan pysytään ruodussa. Erittäin monella on taipumus kokeilla rajoja ja voivoi kun se kuviotunikatäti on pehmo ja antaa sen yhden kakka-aivo häirikkölapsen päättää itsensä ja koko ryhmän puolesta.

Se että on kuri, ei millään tavalla estä lapsen yksilöllistä kehitystä. Tarhassa opetetaan perusasioita ja muiden kanssa elämistä.

Vierailija kirjoitti:

"Sitten on ne sijaiset, jotka räpläävät kännykkäänsä tai hävitään paikalta ja valittavat ettei ole tekemistä eikä työ tarpeeksi haastavaa. Siltikään tekemättä ja osaamatta sitä perusduunia. Lapset ehkä villitään hetkesi ja sitten huudetaan vakihenkilökuntaa rauhoittamaan lapset, kun ei osata niitä ohjata. Joopajo. Tämä teettää vakihenkilökunnalle lisäduuniaja opettajan on vaikea irtautua suunnitteluun ym., koska lapsia ei voi jättää kännykän räplääjän vastuulle.

Valitettavasti tätä esiintyy turha usein. Sitoutunut vakihenkilökunta on ISO plussa.

Sääli ettei vanhemmat tätä tiedä.

Lapselle voi sanoa, että jos suututtaa, voi hyppiä paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

"

Tv:ssä eräs äiti kertoi taannoin, että oli huomannut kuinka lapsensa selässä oli maalarin teipillä kiinnitetty hänen nimensä. 

( Varmasti se yksilökohtainen lapsen vasukin löytyy niitattuna lahkeeseen....?)

Mun mielestä oli ihan hyvä, että varahoidossa ollessaan lapsilla oli se nimi kirjoitettu siihen teippiin. Kuinka ne tuntemattomat hoitajat olisivat kaikkia millään muistaneet? Parempihan olisi se, ettei kukaan edes pystyisi sanomaan kuka on kukin hoitolapsista! Mutta jos kukaan hoitaja ei missään vaiheessa ehdi olla hoitopaikassa niin kauaa, että oppisi lasten nimet, niin se on kyllä hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

"

Tv:ssä eräs äiti kertoi taannoin, että oli huomannut kuinka lapsensa selässä oli maalarin teipillä kiinnitetty hänen nimensä. 

( Varmasti se yksilökohtainen lapsen vasukin löytyy niitattuna lahkeeseen....?)

Mun mielestä oli ihan hyvä, että varahoidossa ollessaan lapsilla oli se nimi kirjoitettu siihen teippiin. Kuinka ne tuntemattomat hoitajat olisivat kaikkia millään muistaneet? Parempihan olisi se, ettei kukaan edes pystyisi sanomaan kuka on kukin hoitolapsista! Mutta jos kukaan hoitaja ei missään vaiheessa ehdi olla hoitopaikassa niin kauaa, että oppisi lasten nimet, niin se on kyllä hirveää.

Itse juuri edellisessä harkkapaikassani ehdotin, josko alkupäiviksi lapsille voisi kiinnittää nimet maalarinteipillä paitaan. Helpottaa huomattavasti lasten nimien oppimista! Varmaan tästäkin joku äiti suuttui 😉

Vierailija kirjoitti:

".. hoitaja on lasten kanssa silloin, kun opettaja (ja sosionomi) suunnittelevat, arvioivat ja kehittävät opetuspedagogista (ja sosiaalipedagogista) toimintaympäristöä, niin näin se silloin on. Hoitaja on tuolloin lasten kanssa ja opettaja niissä työtehtävissä, jotka on varhaiskasvatustyössä tehtävä ja joita hoitajat eivät saa lain mukaan tehdä.

Ei yksittäinen hoitaja sitä päätä, milloin ne tehdään tai ollaan tekemättä. Miksi ihmeessä päättäisi?

"

Kuka täällä on väittänyt että yksittäinen hoitaja päättäisi mitä tehdään tai ollaan tekemättä?

Kuka muu kuin Sinä, joka paasaat hoitajan tehtävistä ja vuorenpeikoista ja hierarkiasta, kun koko muu ketju keskustelee vaka-alan aliresurssoinnista. Siis resurssipulasta ja tästä johtuvista ongelmista. Vilkaise välillä otsikko, kiitos.

Monikin tässä ketjussa on ilmoittautunut hoitajaksi ja ollut sitä mieltä, että he tietävät parhaiten, milloin opettaja ei voi tai ei saa olla toimistossa sekä milloin opettajan pitäisi olla missäkin, mitä opettaja tekee väärin, miten opettajan pitäisi toimia, minkälainen persoona opettajalla tulisi olla, opettajat ovat itsekkäitä, ilkeitä, omahyväisiä, osaamattomia jne. jne.

Juurihan tuossa yksi sanoi menneensä hakemaan opettajaa tiimin suunnitteluajalta ryhmään, kun siellä joku lapsi riehuu. Hoitaj8sta todellakin varsin moni ajattelee, että he kyllä voivat toimia näin ja tietävät asiat paremmin kuin se opettaja. Eivät edes häpeä käytöstään.

Onko kukaan irtisanoutumassa nyt keväällä? Mitä suunnitelmia?

" Lapselle voi sanoa, että jos suututtaa, voi hyppiä paikallaan."

Oikein. Samoin on täysin pedagogisesti perusteltua sanoa lapselle, joka valittaa "tylsääää, ei oo mitäään tekemistä.." että voi mennä istumaan maton reunalle ja heilutella jalkojaan.

Tuo kehotus "kannustaa lasta itseohjautuvuuteen".

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan irtisanoutumassa nyt keväällä? Mitä suunnitelmia?

Keväästä en osaa sanoa, mutta ensi syksynä on lähdössä moni vakikasvo muihin maisemiin koko vaka-alalta.

" tuossa yksi sanoi menneensä hakemaan opettajaa tiimin suunnitteluajalta ryhmään, kun siellä joku lapsi riehuu. Hoitaj8sta todellakin varsin moni ajattelee, että he kyllä voivat toimia näin ja tietävät asiat paremmin kuin se opettaja. Eivät edes häpeä käytöstään."

Se oli tiimipalaveri. Ei mikään sak-aika. Erotatko nämä kaksi enenkuin kritisoit niin hanakasti hoitajia? Tiimipalverissa on koko tiimi. Sak-aika on opettajan suunnitteluaikaa.

Sitäpaitsi yksikään kunnon opettaja ei voisi istua rauhassa pyrstöllään (yksinään toimistossa muka tiimipalaverissa) niskoja nakellen hoitajalle tietokoneen ääressä, jos hoitaja tulisi pyytämään hädissään apuun opettajaa kertoen että hänen luotsaamassaan omassa lapsiryhmässään olisi kriisi päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

".. hoitaja on lasten kanssa silloin, kun opettaja (ja sosionomi) suunnittelevat, arvioivat ja kehittävät opetuspedagogista (ja sosiaalipedagogista) toimintaympäristöä, niin näin se silloin on. Hoitaja on tuolloin lasten kanssa ja opettaja niissä työtehtävissä, jotka on varhaiskasvatustyössä tehtävä ja joita hoitajat eivät saa lain mukaan tehdä.

Ei yksittäinen hoitaja sitä päätä, milloin ne tehdään tai ollaan tekemättä. Miksi ihmeessä päättäisi?

"

Kuka täällä on väittänyt että yksittäinen hoitaja päättäisi mitä tehdään tai ollaan tekemättä?

Kuka muu kuin Sinä, joka paasaat hoitajan tehtävistä ja vuorenpeikoista ja hierarkiasta, kun koko muu ketju keskustelee vaka-alan aliresurssoinnista. Siis resurssipulasta ja tästä johtuvista ongelmista. Vilkaise välillä otsikko, kiitos.

Monikin tässä ketjussa on ilmoittautunut hoitajaksi ja ollut sitä mieltä, että he tietävät parhaiten, milloin opettaja ei voi tai ei saa olla toimistossa sekä milloin opettajan pitäisi olla missäkin, mitä opettaja tekee väärin, miten opettajan pitäisi toimia, minkälainen persoona opettajalla tulisi olla, opettajat ovat itsekkäitä, ilkeitä, omahyväisiä, osaamattomia jne. jne.

Juurihan tuossa yksi sanoi menneensä hakemaan opettajaa tiimin suunnitteluajalta ryhmään, kun siellä joku lapsi riehuu. Hoitaj8sta todellakin varsin moni ajattelee, että he kyllä voivat toimia näin ja tietävät asiat paremmin kuin se opettaja. Eivät edes häpeä käytöstään.

Miksi vääristelet asioista, siinä kuvailtiin tiulannetta missä opettaja kertoi pitävänsä tiiimipalaverin, vaikka koko tiimi oli hälytetty lapsiryhmiin , eikä hän suostunut menemään auttamaan koska tiimipalveri oli kirjattu kerran hänen kalenteriin. Eli piti siis tiimipalverin ilman tiimiä, yksin istuskelemalla toimistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

"

Tv:ssä eräs äiti kertoi taannoin, että oli huomannut kuinka lapsensa selässä oli maalarin teipillä kiinnitetty hänen nimensä. 

( Varmasti se yksilökohtainen lapsen vasukin löytyy niitattuna lahkeeseen....?)

Mun mielestä oli ihan hyvä, että varahoidossa ollessaan lapsilla oli se nimi kirjoitettu siihen teippiin. Kuinka ne tuntemattomat hoitajat olisivat kaikkia millään muistaneet? Parempihan olisi se, ettei kukaan edes pystyisi sanomaan kuka on kukin hoitolapsista! Mutta jos kukaan hoitaja ei missään vaiheessa ehdi olla hoitopaikassa niin kauaa, että oppisi lasten nimet, niin se on kyllä hirveää.

Itse juuri edellisessä harkkapaikassani ehdotin, josko alkupäiviksi lapsille voisi kiinnittää nimet maalarinteipillä paitaan. Helpottaa huomattavasti lasten nimien oppimista! Varmaan tästäkin joku äiti suuttui 😉

Helpottaa huomattavasti lapsien nimien oppimista kun heihin rohkeasti tutustuu ja tekee heidän kanssa jotakin, juttelee heille. Jos maalarinteipillä alkaa pelaamaan, niin no kyllä se paikan tasosta jotain kertoo, varsinkin jos mainostetaan yksilöllistä lapsen huomioimista hoitopäivän aikana. Jos oppii hymiöt oppii nimetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

"

Tv:ssä eräs äiti kertoi taannoin, että oli huomannut kuinka lapsensa selässä oli maalarin teipillä kiinnitetty hänen nimensä. 

( Varmasti se yksilökohtainen lapsen vasukin löytyy niitattuna lahkeeseen....?)

Mun mielestä oli ihan hyvä, että varahoidossa ollessaan lapsilla oli se nimi kirjoitettu siihen teippiin. Kuinka ne tuntemattomat hoitajat olisivat kaikkia millään muistaneet? Parempihan olisi se, ettei kukaan edes pystyisi sanomaan kuka on kukin hoitolapsista! Mutta jos kukaan hoitaja ei missään vaiheessa ehdi olla hoitopaikassa niin kauaa, että oppisi lasten nimet, niin se on kyllä hirveää.

Itse juuri edellisessä harkkapaikassani ehdotin, josko alkupäiviksi lapsille voisi kiinnittää nimet maalarinteipillä paitaan. Helpottaa huomattavasti lasten nimien oppimista! Varmaan tästäkin joku äiti suuttui 😉

Helpottaa huomattavasti lapsien nimien oppimista kun heihin rohkeasti tutustuu ja tekee heidän kanssa jotakin, juttelee heille. Jos maalarinteipillä alkaa pelaamaan, niin no kyllä se paikan tasosta jotain kertoo, varsinkin jos mainostetaan yksilöllistä lapsen huomioimista hoitopäivän aikana. Jos oppii hymiöt oppii nimetkin.

Meille tuli uusi opettaja, joka pyysi meitä kasvatusalan aikuisopiskelijoita laittamaan nimet rintaan pariksi ekaksi päiväksi. Ihan rohkeasti hänkin meille jutteli ja tutustui meihin ja tekikin jopa jotain kanssamme. Enkä kokenut häntä mitenkään ammattitaidottomaksi tai oppilaitostamme huonoksi, vaikka hän pyysikin meitä näin tekemään ja helpottamaan hänen paria ensimmäistä opetuspäiväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

"

Tv:ssä eräs äiti kertoi taannoin, että oli huomannut kuinka lapsensa selässä oli maalarin teipillä kiinnitetty hänen nimensä. 

( Varmasti se yksilökohtainen lapsen vasukin löytyy niitattuna lahkeeseen....?)

Mun mielestä oli ihan hyvä, että varahoidossa ollessaan lapsilla oli se nimi kirjoitettu siihen teippiin. Kuinka ne tuntemattomat hoitajat olisivat kaikkia millään muistaneet? Parempihan olisi se, ettei kukaan edes pystyisi sanomaan kuka on kukin hoitolapsista! Mutta jos kukaan hoitaja ei missään vaiheessa ehdi olla hoitopaikassa niin kauaa, että oppisi lasten nimet, niin se on kyllä hirveää.

Itse juuri edellisessä harkkapaikassani ehdotin, josko alkupäiviksi lapsille voisi kiinnittää nimet maalarinteipillä paitaan. Helpottaa huomattavasti lasten nimien oppimista! Varmaan tästäkin joku äiti suuttui 😉

Helpottaa huomattavasti lapsien nimien oppimista kun heihin rohkeasti tutustuu ja tekee heidän kanssa jotakin, juttelee heille. Jos maalarinteipillä alkaa pelaamaan, niin no kyllä se paikan tasosta jotain kertoo, varsinkin jos mainostetaan yksilöllistä lapsen huomioimista hoitopäivän aikana. Jos oppii hymiöt oppii nimetkin.

Meille tuli uusi opettaja, joka pyysi meitä kasvatusalan aikuisopiskelijoita laittamaan nimet rintaan pariksi ekaksi päiväksi. Ihan rohkeasti hänkin meille jutteli ja tutustui meihin ja tekikin jopa jotain kanssamme. Enkä kokenut häntä mitenkään ammattitaidottomaksi tai oppilaitostamme huonoksi, vaikka hän pyysikin meitä näin tekemään ja helpottamaan hänen paria ensimmäistä opetuspäiväänsä.

Te olitte siis aikuisopiskelijoita aikuisoppilaitoksessa, aikuisen opettajan kanssa.

Lapsiin tutustuu helpommin koska tekeminen on intensiivisempää, jos vaan jaksaa/on mahdollisuus puuhata/leikkiä yhdessä heidän kanssaan. Opettaja joka opettaa aikuisopiskelijaluokkaa , niin siinä on jo lähtökohtaisesti aivan eri asetelma kuin päiväkodissa työskentely lasten parissa jotak ovat myös aikuisen huolenpidosta riippuvaisia ja hänen vastuullaan koko päivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

"

Tv:ssä eräs äiti kertoi taannoin, että oli huomannut kuinka lapsensa selässä oli maalarin teipillä kiinnitetty hänen nimensä. 

( Varmasti se yksilökohtainen lapsen vasukin löytyy niitattuna lahkeeseen....?)

Mun mielestä oli ihan hyvä, että varahoidossa ollessaan lapsilla oli se nimi kirjoitettu siihen teippiin. Kuinka ne tuntemattomat hoitajat olisivat kaikkia millään muistaneet? Parempihan olisi se, ettei kukaan edes pystyisi sanomaan kuka on kukin hoitolapsista! Mutta jos kukaan hoitaja ei missään vaiheessa ehdi olla hoitopaikassa niin kauaa, että oppisi lasten nimet, niin se on kyllä hirveää.

Itse juuri edellisessä harkkapaikassani ehdotin, josko alkupäiviksi lapsille voisi kiinnittää nimet maalarinteipillä paitaan. Helpottaa huomattavasti lasten nimien oppimista! Varmaan tästäkin joku äiti suuttui 😉

Helpottaa huomattavasti lapsien nimien oppimista kun heihin rohkeasti tutustuu ja tekee heidän kanssa jotakin, juttelee heille. Jos maalarinteipillä alkaa pelaamaan, niin no kyllä se paikan tasosta jotain kertoo, varsinkin jos mainostetaan yksilöllistä lapsen huomioimista hoitopäivän aikana. Jos oppii hymiöt oppii nimetkin.

Meille tuli uusi opettaja, joka pyysi meitä kasvatusalan aikuisopiskelijoita laittamaan nimet rintaan pariksi ekaksi päiväksi. Ihan rohkeasti hänkin meille jutteli ja tutustui meihin ja tekikin jopa jotain kanssamme. Enkä kokenut häntä mitenkään ammattitaidottomaksi tai oppilaitostamme huonoksi, vaikka hän pyysikin meitä näin tekemään ja helpottamaan hänen paria ensimmäistä opetuspäiväänsä.

Te olitte siis aikuisopiskelijoita aikuisoppilaitoksessa, aikuisen opettajan kanssa.

Lapsiin tutustuu helpommin koska tekeminen on intensiivisempää, jos vaan jaksaa/on mahdollisuus puuhata/leikkiä yhdessä heidän kanssaan. Opettaja joka opettaa aikuisopiskelijaluokkaa , niin siinä on jo lähtökohtaisesti aivan eri asetelma kuin päiväkodissa työskentely lasten parissa jotak ovat myös aikuisen huolenpidosta riippuvaisia ja hänen vastuullaan koko päivän.

Juu kyllä, ymmärrän pointtisi. Mutta mistä päättelit etten minä ekoina harkkapäivinänikin jo touhuaisi lasten kanssa mahdollisimman paljon ja juttelisi heille? Arkea ei ilmeisesti mielestäsi saa helpottaa päiväkodissa tuollaisilla konsteilla, vaikka ryhmän aikuiset innostuivat tästä opiskelijan sopeutumista helpottavasta keinosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten edes yksi vasuun kirjatuista asioista voi toteutua, jos ryhmän aikuiset on tiuhaan vaihtuvia sijaisia. Heistä nimittäin kukaan ei edes koskaan lue niitä vasuja eikä näin ole aavistustakaan mitä sinne on kirjattu. Kiinnostaisi myös kuka tuollaisessa päiväkodissa edes tekee ne vasut.

Ja vielä kysymys. Onko vasulla jotain juridisluonteista tai sopimuksellista merkitystä? Eli voiko huoltaja edellyttää, että päiväkoti toteuttaa vasuun kirjatut asiat ja mikäli ei toteuta, niin kyseessä on sopimusrikkomus, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen?

Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ei ole sopimus vaan suunnitelma kasvatuksen käytännöistä. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja aina tarvittaessa.

Päivähoitosopimus (kyllä, vanha termi, pitäisi muuttua kohta) on juridisesti sitova sopimus osapuolten välillä (kunta ja asiakas).

Eli kyseessä on lähinnä joku visiopaperi, toiveita tulevaisuudelle. Miksi sellainen tehdään jos sillä ei ole loppupeleissä mitään sitovuutta?

Hyvä kysymys. Se toimii todistusaineistona että juuri tämän lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Arjessa vaihtuvat hoitajat ja keikkalaiset eivät vasuista tiedä mitään.

Lapset on lähes joka päivä suuren osan hereilläoloajasta päiväkodissa. Pitäisikö itkeä vai nauraa, jos kunkin lapsen asioita on pysähdytty miettimään kerran vuodessa. Vuodessa on 365 päivää. Osa niistä toki vapaapäiviä, mutta jää siinä yli 200 päivää päiväkodissa niin, että lapsen asioita ei mietitä.

Jep. No muutenhan ovat vaan osa ylisuurta laumaa. Eiväthän vaihtuvat hoitajat muista edes heidän nimiään.

"

Tv:ssä eräs äiti kertoi taannoin, että oli huomannut kuinka lapsensa selässä oli maalarin teipillä kiinnitetty hänen nimensä. 

( Varmasti se yksilökohtainen lapsen vasukin löytyy niitattuna lahkeeseen....?)

Mun mielestä oli ihan hyvä, että varahoidossa ollessaan lapsilla oli se nimi kirjoitettu siihen teippiin. Kuinka ne tuntemattomat hoitajat olisivat kaikkia millään muistaneet? Parempihan olisi se, ettei kukaan edes pystyisi sanomaan kuka on kukin hoitolapsista! Mutta jos kukaan hoitaja ei missään vaiheessa ehdi olla hoitopaikassa niin kauaa, että oppisi lasten nimet, niin se on kyllä hirveää.

Itse juuri edellisessä harkkapaikassani ehdotin, josko alkupäiviksi lapsille voisi kiinnittää nimet maalarinteipillä paitaan. Helpottaa huomattavasti lasten nimien oppimista! Varmaan tästäkin joku äiti suuttui 😉

Helpottaa huomattavasti lapsien nimien oppimista kun heihin rohkeasti tutustuu ja tekee heidän kanssa jotakin, juttelee heille. Jos maalarinteipillä alkaa pelaamaan, niin no kyllä se paikan tasosta jotain kertoo, varsinkin jos mainostetaan yksilöllistä lapsen huomioimista hoitopäivän aikana. Jos oppii hymiöt oppii nimetkin.

Meille tuli uusi opettaja, joka pyysi meitä kasvatusalan aikuisopiskelijoita laittamaan nimet rintaan pariksi ekaksi päiväksi. Ihan rohkeasti hänkin meille jutteli ja tutustui meihin ja tekikin jopa jotain kanssamme. Enkä kokenut häntä mitenkään ammattitaidottomaksi tai oppilaitostamme huonoksi, vaikka hän pyysikin meitä näin tekemään ja helpottamaan hänen paria ensimmäistä opetuspäiväänsä.

Te olitte siis aikuisopiskelijoita aikuisoppilaitoksessa, aikuisen opettajan kanssa.

Lapsiin tutustuu helpommin koska tekeminen on intensiivisempää, jos vaan jaksaa/on mahdollisuus puuhata/leikkiä yhdessä heidän kanssaan. Opettaja joka opettaa aikuisopiskelijaluokkaa , niin siinä on jo lähtökohtaisesti aivan eri asetelma kuin päiväkodissa työskentely lasten parissa jotak ovat myös aikuisen huolenpidosta riippuvaisia ja hänen vastuullaan koko päivän.

Juu kyllä, ymmärrän pointtisi. Mutta mistä päättelit etten minä ekoina harkkapäivinänikin jo touhuaisi lasten kanssa mahdollisimman paljon ja juttelisi heille? Arkea ei ilmeisesti mielestäsi saa helpottaa päiväkodissa tuollaisilla konsteilla, vaikka ryhmän aikuiset innostuivat tästä opiskelijan sopeutumista helpottavasta keinosta.

No aivan sama mulle mitä teippaat, vanhemmat ei vaan jostain syystä tykkää nyppiä maalarinteippinimilappuja niiden  lastensa selästä. Eli kannattaa sitten ottaa ne teipit pois ennenkuin vanhemmat noutaa pilttinsä.