Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 15:49"]

Anteeksianto on prosessi, jossa opitaan suhtautumaan toiseen ihmisenä neutraalisti. Teko pysyy edelleen vääränä, mutta uhri kykenee ymmärtämään sen, miksi joku mokaa sillä tavalla ja siirtämään sen tavallaan menneisyyteen.

Kristillisen armon kanssa asialla ei ole tekemistä.

[/quote]

Ei pahoja asioita tehneeseen ihmiseen todellakaan tarvitse suhtautua neutraalisti. En näe syytä, miksi esim. juutalaisten tulisi ikimaailmassa antaa sydämessään anteeksi Adolf Hitlerille.

[/quote]

Nytpä otit minulle läheisen asian esille. Olen sattuneesta syystä perehtynyt hyvinkin tiiviisti juutalaisten selviytymiskertomuksiin holokaustista.

Kyllä: juutalaisista keskitysleirissä olleista ihmisistä parhaiten selvisivät ne, jotka pyrkivät sinnikkäästi eteenpäin ja osasivat nähdä tapahtumat historiallisesta laajasta perspektiivistä. Vähän tyyppiä "helvetin huono tuuri, jäin natsien ja sodan jalkoihin, mutta selvisin ja olen nyt elossa ja minulla on paljon kohtalontovereita". Kuin että "minä olen menettänyt sukuni ja perheeni ja minä olen tuhon oma, minä en kykene ikinä tästä selviämään, minä olen menettänyt suvun omaisuuden, minä olen pahan uhri".

Jos näkökulma ja oma asenne vaikutti holokaustin äärimmäiset kauheudet kokeneiden selviytymiseen, oletko todella sitä mieltä, että se ei vaikuta koulukiusaamisen uhrien selviytymiseen?

101

[/quote]

Mitä ajanjaksoa tarkoitat. Sodan päättymisen jälkeen ei varmaan ollut muuta mahdollisuutta kuin selvitä, mutta onko sinulla tutkimusaineistoa joka tuksisi sitä että pelastuneet olisivat unohtaneet tai antaneet anteeksi tai palanneet entiselleen. Tv-dokumentit kertovat ihan muuta. Kyllähän koulukiusatutkin sillä hetkellä yrittävät kaikin voimin selviytyä mm. stressihormonien ansiosta, mutta suurimmat oireilut tulevat vasta jälkeenpäin.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:26"]

Juuri sehän tässä onkin keskiössä kun ei voi käsittää miksi juuri minä olin se joka joutui uhriksi. Kukaan ei ole selittänyt, asioita ei ole käsitelty, anteeksi ei ole pyydetty. Omassa tapauksessani fyysiseen kiusaamiseen jossain vaiheessa ilmeisesti joku puuttui, koska minulle kävi liian pahasti, mutta siitäkään ei minulle mitään kerrottu vaan huomasin itse, että sen jälkeen väkivalta rajoittui tönimisiin ja potkimisiin koulutiellä ja välitunneilla.

[/quote]

Eihän se tapahtuneen prosesseointi helppoa olekaan, vaan kamalan vaikeaa. Usein uhri valikoituu sattumanvaraisesti.

Ehkäpä tuossa nyt oli enemmänkin kyse siitä, että ymmärtää, miksi kiusaamista on olemassa ja mikä siinä teidän koulussa/luokassa mahdollisti asian ja palkitsi kiusaajaa kiusaamisesta. Luokan ryhmädynamiikka antoi hänelle siihen mahdollisuuden ja hän koki rääkkäämisesi palkitsevaksi jollain tavalla. Mieti itse, miten. Sai kannatusta haluamiltaan kavereilta? Koki olevansa voimakas ja pelätty (sekin voi tuntua palkitsevalta)? Opettaja ei halunnut huomata sitä, miksi? Tällaisia juttuja. Minä en ainakaan ole tässä ketjussa sanonut koskaan, että kiusaaminen olisi uhrin syy, täysin päinvastoin. Enkä ole huomannut kenenkään muunkaan syyllistävän uhria kiusaamisesta.

101

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:26"]

Juuri sehän tässä onkin keskiössä kun ei voi käsittää miksi juuri minä olin se joka joutui uhriksi. Kukaan ei ole selittänyt, asioita ei ole käsitelty, anteeksi ei ole pyydetty. Omassa tapauksessani fyysiseen kiusaamiseen jossain vaiheessa ilmeisesti joku puuttui, koska minulle kävi liian pahasti, mutta siitäkään ei minulle mitään kerrottu vaan huomasin itse, että sen jälkeen väkivalta rajoittui tönimisiin ja potkimisiin koulutiellä ja välitunneilla.

[/quote]

Tuo uhrin valikoituminen voi oikeasti olla todella sattumanvaraista, eikä siihen välttämättä ole mitään eriteltävissä olevaa syytä. Auttaisiko se, jos olisi, jos joku sinun ominaisuus olisi provosoinut tekoihin? Mikäänhän niitä ei silti oikeuta eikä mitkään anteeksipyynnöt muuta tapahtunutta.  Ehkä rakentavinta olisi suhtautua niihin kosmisena epäreiluutena, joka vaan tapahtui?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"] Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan? Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.[/quote]

Kyllä minä olen aina ymmärtänyt lapsenakin, miltä kiusaaminen tuntuu ja osannut asettua toisten asemaan. Ei se voi olla mikään hyvä syy, että kiusaaja on lapsi ja ettei hän ajattele tekojaan. Sitä paitsi osa minun kiusaajistani oli lähes täysi-ikäisiä, joten aina kiusaajat eivät edes ole lapsia. Kiusaaminen saattaa olla todella sadistista ja julmaa, esim. osa kiusaajistani yritti raiskata minut. Moista kokemusta on ollut hankalaa unohtaa...

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:46"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 15:49"]

Anteeksianto on prosessi, jossa opitaan suhtautumaan toiseen ihmisenä neutraalisti. Teko pysyy edelleen vääränä, mutta uhri kykenee ymmärtämään sen, miksi joku mokaa sillä tavalla ja siirtämään sen tavallaan menneisyyteen.

Kristillisen armon kanssa asialla ei ole tekemistä.

[/quote]

Ei pahoja asioita tehneeseen ihmiseen todellakaan tarvitse suhtautua neutraalisti. En näe syytä, miksi esim. juutalaisten tulisi ikimaailmassa antaa sydämessään anteeksi Adolf Hitlerille.

[/quote]

Nytpä otit minulle läheisen asian esille. Olen sattuneesta syystä perehtynyt hyvinkin tiiviisti juutalaisten selviytymiskertomuksiin holokaustista.

Kyllä: juutalaisista keskitysleirissä olleista ihmisistä parhaiten selvisivät ne, jotka pyrkivät sinnikkäästi eteenpäin ja osasivat nähdä tapahtumat historiallisesta laajasta perspektiivistä. Vähän tyyppiä "helvetin huono tuuri, jäin natsien ja sodan jalkoihin, mutta selvisin ja olen nyt elossa ja minulla on paljon kohtalontovereita". Kuin että "minä olen menettänyt sukuni ja perheeni ja minä olen tuhon oma, minä en kykene ikinä tästä selviämään, minä olen menettänyt suvun omaisuuden, minä olen pahan uhri".

Jos näkökulma ja oma asenne vaikutti holokaustin äärimmäiset kauheudet kokeneiden selviytymiseen, oletko todella sitä mieltä, että se ei vaikuta koulukiusaamisen uhrien selviytymiseen?

101

[/quote]

Mitä ajanjaksoa tarkoitat. Sodan päättymisen jälkeen ei varmaan ollut muuta mahdollisuutta kuin selvitä, mutta onko sinulla tutkimusaineistoa joka tuksisi sitä että pelastuneet olisivat unohtaneet tai antaneet anteeksi tai palanneet entiselleen. Tv-dokumentit kertovat ihan muuta. Kyllähän koulukiusatutkin sillä hetkellä yrittävät kaikin voimin selviytyä mm. stressihormonien ansiosta, mutta suurimmat oireilut tulevat vasta jälkeenpäin.

[/quote]

Sodan jälkeistä elämänhistoriaa. Valtaosa uhreista on jo kuollut, nykyään elossa enää enimmäkseen uhrien lapsia, jotka toki omalta osaltaan kärsivät myös holokaustista.

Minä en sanonut missään, että uhrit olisivat unohtaneet. Anteeksiantokin on suhteellista, sen verran kamalasta kohtalosta on kyse. Mutta oma asenne pärjätä keskitysleirikokemuksista huolimatta oli avainasia. Entiselleen ei tietenkään ole palannut kukaan, eikä voikaan monivuotisen kokemuksen jälkeen. Kaikki kokemukset - hyvätkin - muuttavat aina ihmistä.

Aiheesta on historiassa, psykohistoriassa, sosiologiassa ja psykologiassa tutkimuksia todella paljon. Jos olet kiinnostunut, löydät mm. AMCHA:lta paljon materiaalia. Se on israelilainen tutkimuskeskus, jossa hoidettiin ja hoidetaan ja tutkitaan holokaustitraumaa.

Tässä on yksi katsaus alan tutkimukseen, saatavissa varmaan kirjastosta (netistä lataaminen vaatii massia...):

http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/108114401753201660

Joku muuten otti tuossa hyvän pointin - etten sanoisi ihan keskeisen - esille. Jos lähdettäisiin siitä, että ihminen ei kykene itse auttamaan itseään pyrkimällä tietoisesti irtautumaan traumasta, olisi yhtä hyvin sanottavissa, ettei traumaa YLIPÄÄTÄÄN pysty parantamaan.

Kieltäydyn ikinä hyväksymästä ajatusta, että koulukiusaamisesta ei voi millään tavalla parantua ja päästä yli.

101

Hupaisa ketju. Mutta tuo kylmäävästi esiin sen, että edelleenkin kiusaajat pääsevät useimmiten kuin se kuuluisa koira veräjästä. Kiusattu paikkailee haavojaan, kiusatun pitää olla suurpiirteinen ja unohtaa ja antaa anteeksi, jotta kiusaaja saa porskuttaa edelleen muina kiusureina.

Mistään ei tarvitse ottaa vastuuta, syy ei koskaan kuitenkaan ole minussa, pelkkä ajatus siitä, että saatat tehdä jotain, jolla on todella pitkät jäljet, on nykyihmiselle ilmeisesti lähes absurdi.  Ja kun sitten niin näyttäisi olevan, alkaa puhtaaksivalkaisukampanja ja kiusattujen uudelleen nolaaminen ja häpäisy, et on ne vaan edelleen niiiiiiiin tyhmiä ja vajakkeja.

Niin ne Jamie Bulgerinkin murhaajat kantavat loppuelämänsä tekonsa taakkaa (tai mistä minä tiedän, onko se heille "taakka" vai ilon- tai peräti ylpeilynaihe), vaikka olivat kymmenvuotiaita tekosensa aikaan. Kaikista lapsista kun ei vain tule tappajia tai kiusaajia, tulivat he sitten huonoista tai hyvistä perheistä. Ja jotkut taas nauttivat kiusaamisesta ja törkyilystä, tulivat sitten hyvistä tai huonoista perheistä, mikähän siinä oikein on? Joka tapauksessa, valintoja nekin on.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:23"] Mistä muuten luulet, että itsemurhat johtuvat?

[/quote]

Sinunko mielestä siitä, että joku on ihmetellyt, miksi se ei vähän tsemppaa? 

Itsemurhat varmasti johtuvat moninaisista syistä, mutta eiköhän lähes kaikista löydy taustalta se katkeruus, toivottomuus ja arvottomuuden tunne. Monissa tapauksissa lähipiiri ei edes tiedä asiasta sen vertaa, että olisi voinut reagoida noin. Aviomiehenikin on ollut vaikeasti masentunut ja itsetuhoinen, eikä sitä hänen lähipiiristään tiedä kukaan. Hänen tapauksessaan masennus ei tosin juontanut juuriaan koulukiusaamisesta vaan äidin harjoittamasta järjestelmällisestä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Elossa on ja voi hyvin nykyään, mutta se on kyllä ollut monellakin tavalla pienestä kiinni. Eikä vähiten hänestä itsestään ja siitä pienestä pyrkimyksestä parempaan, jonka takia minutkin tapasi, vaikka siihen aikaan oli vielä todella katkera ja toivoton.  

204, kiusatun ei PIDÄ yhtään mitään. Hän on ja pysyy uhrina, joka ei ole syypää mihinkään.

Mutta väitätkö sinä siis, että hän ei mitenkään kykene itse auttamaan itseään? Ei voi edes yrittää? Ja sitä myöden ei kukaan muukaan voi häntä auttaa pääsemään eteenpäin elämässä ja toipumaan kiusaamisen aiheuttamista traumoista ja itsetunto-ongelmista jne.?

Ei pidä paikkansa.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:56"]Kiusaajat ovat natsisikoja ja ellei heitä siitä tuomita eikä esilletuoda, heidän aatteensa saa vapaasti levitä. Pian jopa kuvittelevat etteivät ole tehneet mitään väärää ja jopa kuvitella tehneensä aivan oikein sekä olleet oikealla asialla.

[/quote]

tämä ajatustapa on ihan sairas - eikä puutu kiusaamiseen ilmiönä, vaan kuvastaa jotain hammurabin lakia.

En minäkään ymmärrä Stubbin tai kenenkään yksittäisen ihmisen syyllistämistä lapsuuden teoista. Olin itse kiusattu - ja tuleehan sitä mietittyä, mutta en tajua mitä hyötyä lynkkaamisesta tai uhriutumisesta olisi.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:15"]

En minäkään ymmärrä Stubbin tai kenenkään yksittäisen ihmisen syyllistämistä lapsuuden teoista. Olin itse kiusaaja - ja tuleehan sitä mietittyä, mutta en tajua mitä hyötyä lynkkaamisesta tai uhriutumisesta olisi.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:40"]

Kiusatuksi joutuminen on sikäli hankala homma, että kiusatuksi joutuu usein ne jotka muutekin ovat heikompia ja arempia ja heille ehkä myös helpommin sitten jää niitä henkisiä traumoja pidemmäksi aikaa. Ja kun kiusatuksia joutuu herkässä elämänvaiheessa kuten murrosikäisenä jolloin muiden hyväksyntää tarvitsee niin se määrittää hyvin pitkälle millainen ihmisestä tulee. Itse sain masentuneisuuden ja huonon itsetunnon. Yritä pöljä tajuta ettei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja eikä asiat vaan katoa sormia napsauttamalla. Sä et todellakaan tiedä mitään kiusatun elämästä.

[/quote]

En tiedäkkään. Eikä me tiedetä mitään lapsisotilaiden tai vaikka teininä vanhempiensa kuoleman todistaneiden ihmisten elämästä. Tai sinä et tiedä minun elämäni vaikeuksista. Pointti on kuitenkin se, että ME OLLAAN IHAN ITSE ELÄMÄSTÄMME VASTUUSSA ja se, että jääkö kiusattu sureen kohtaloaan lopun elämäkseen on valitettavasti ihan hänen itsensä vastuulla. Se, että jotain kiusastaan koulussa on mielestäni äärimmäisen surullista ja kauheaa. Toivon todella, ettei omat lapseni tule koskaan kohtaamaan sellaista. Kuitenkin moni muukin asia on aivan äärimmäisen surullista, mitä ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan itsesä riippumattomista syistä, ja se on aina tosi surullista ja hirveää. Ei se koulukiusaaminen ole mikään rajan tekevä poikkeus, josta ylipääseminen on vaan täysin mahdotonta.

Ei mikään ole sellainen asia, josta ihmismielen olisi mahdoton päästä yli. Se vaatii töitä ja uskoa itseensä. Se, että heittää kirveen kaivoon ja jää paikoilleen katkeruuteensa makaamaan ei missään nimessä edesauta tilanteesta ylipääsyä. Eikä tämä ole mikään minun päättämä asia, vaan ihan karu fakta. Ihan himpun verran realismia suosittelisin sinullekin.

[/quote]

Mutta kun traumaan hajonneen ihmisen työkyky ja usko itseensä ovat romuna. Ei hän niitä välttämättä itse enää kykene elvyttämään, eikä siihen aina kykene ammattiväkikään.

Tässä kiistassa jälleen kerran molemmilla osapuolilla on himppu totuutta kainalossaan, mutta siitä ei ole hyötyä, kun toisen totuutta ei haluta ymmärtää.

Tiedän että on ihmisiä, jotka uppoavat uhriuteen kuin hanska käteen, eivätkä olisi koskaan ottaneet vastuuta elämästään ilman traumaakaan. Mutta siitä, että ihmisten olisi hyvä yrittää tehdä elämästään parempaa ja ottaa vastuuta siitä, ei seuraa, että he välttämättä onnistuisivat. Ja voi seurata väärää kovuutta ja rimpuilua, joka ei johdakaan toipumiseen vaan haavan kätkemiseen ja kieltämiseen.

Todella monihan porskuttaa nimenomaan itseinhon voimin, pitämällä kurissa itsensä lisäksi kaikki muutkin. Siinä kiusattu on liittoutunut kiusaajien kanssa, ja sitä on surullisinta kaikesta katsoa.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:12"]

204, kiusatun ei PIDÄ yhtään mitään. Hän on ja pysyy uhrina, joka ei ole syypää mihinkään.

Mutta väitätkö sinä siis, että hän ei mitenkään kykene itse auttamaan itseään? Ei voi edes yrittää? Ja sitä myöden ei kukaan muukaan voi häntä auttaa pääsemään eteenpäin elämässä ja toipumaan kiusaamisen aiheuttamista traumoista ja itsetunto-ongelmista jne.?

Ei pidä paikkansa.

[/quote]

Hyvä 204, alapeukuttamisen sijasta voisit vastata ja mielellään perustellen, eikä haukkuen minua epäempaattiseksi kiusaajaksi. Kun en sellainen todellakaan ole.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:40"]

[/quote]

[/quote]

Mutta kun traumaan hajonneen ihmisen työkyky ja usko itseensä ovat romuna. Ei hän niitä välttämättä itse enää kykene elvyttämään, eikä siihen aina kykene ammattiväkikään.

Tässä kiistassa jälleen kerran molemmilla osapuolilla on himppu totuutta kainalossaan, mutta siitä ei ole hyötyä, kun toisen totuutta ei haluta ymmärtää.

Tiedän että on ihmisiä, jotka uppoavat uhriuteen kuin hanska käteen, eivätkä olisi koskaan ottaneet vastuuta elämästään ilman traumaakaan. Mutta siitä, että ihmisten olisi hyvä yrittää tehdä elämästään parempaa ja ottaa vastuuta siitä, ei seuraa, että he välttämättä onnistuisivat. Ja voi seurata väärää kovuutta ja rimpuilua, joka ei johdakaan toipumiseen vaan haavan kätkemiseen ja kieltämiseen.

[/quote]

Samaa mieltä, hyvin sanottu.

Toisaalta tietyssä toipumisvaiheessa voi olla ihan hyväksikin päättää, että NYT RIITTI tämän asian vatvominen, en suostu enää uhraamaan niille paskajutuille energiaani. Riippuu ihmisestä, miten se tehoaa, itselläni tehosi ainakin hyvin. Käsitellä pitää, mutta jonkin rajan sille voi ihminen itsekin PYRKIÄ asettamaan, miten pitkään ja syvästi. Ja nyt siis todellakin paino sanalla pyrkiä. Ihminen voi vaikuttaa tunteiden voimakkuuteen, ei ihminen ole tunteidensa edessä avuton orja. Mutta se voi olla todella vaikeaa...

101

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:17"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:15"]

En minäkään ymmärrä Stubbin tai kenenkään yksittäisen ihmisen syyllistämistä lapsuuden teoista. Olin itse kiusaaja - ja tuleehan sitä mietittyä, mutta en tajua mitä hyötyä lynkkaamisesta tai uhriutumisesta olisi.

[/quote]

[/quote]mitä hyötyä tuosta muuttelusta on? Eikö sun naivissa päässä (vai oletko vääntelystä ja kiusaamisesta nauttiva nettitrollaaja?) pälkähdä se mahdollisuus, että myös uhri voisi kasvaa moraalisessa ajattelussaan? Että on muitakin teitä kuin koston?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:42"]

mitä hyötyä tuosta muuttelusta on? Eikö sun naivissa päässä (vai oletko vääntelystä ja kiusaamisesta nauttiva nettitrollaaja?) pälkähdä se mahdollisuus, että myös uhri voisi kasvaa moraalisessa ajattelussaan? Että on muitakin teitä kuin koston?

[/quote]

Tiesitkö, että on ohjelmia, joilla pystyy näkemään keskustelupalstojen IP-osoitteet.

No onko sekin outoa / ärsyttävää että nuorena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, huonot kotiolot, väkivalta vanhempien osalta jne.. aiheuttaa ihmiselle pysyvät traumat?

Jatkuva ja raaka "kiusaaminen" eli usein suoranainen väkivalta muitten nuorten osalta vaan on "mitäs sitä ny vanhoja muisteleen" - juttu, siksi kun nämä väkivallan harjoittajat olivat alaikäisiä? 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:42"]

mitä hyötyä tuosta muuttelusta on? Eikö sun naivissa päässä (vai oletko vääntelystä ja kiusaamisesta nauttiva nettitrollaaja?) pälkähdä se mahdollisuus, että myös uhri voisi kasvaa moraalisessa ajattelussaan? Että on muitakin teitä kuin koston?

[/quote]

Tiesitkö, että on ohjelmia, joilla pystyy näkemään keskustelupalstojen IP-osoitteet.

[/quote]entä sitten? Oliko toi joku uhkaus? Pitäiskö mun nyt koettaa jäljitellä Sinun mysteeristä IP-osoitettasi?

Kiusaaja on aina päästään viallinen - turha sellaiseen ihmiseen on energiaa tuhlata muistelemalla vanhoja.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:56"]No onko sekin outoa / ärsyttävää että nuorena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, huonot kotiolot, väkivalta vanhempien osalta jne.. aiheuttaa ihmiselle pysyvät traumat?

Jatkuva ja raaka "kiusaaminen" eli usein suoranainen väkivalta muitten nuorten osalta vaan on "mitäs sitä ny vanhoja muisteleen" - juttu, siksi kun nämä väkivallan harjoittajat olivat alaikäisiä? 

[/quote]Yleensä noin vakavaa kiusaamista harjoittaneilla menee TOSI huonosti aikuisuudessa, ainakin mitä pitkittäistutkimuksia on uskominen. Oma pahin kiusaajani oli narkkari, pääsi kuiville, mutta ei taida pää pelittää vuosien mömmöjen käytön jälkeen. Tapasin hänet viime kesänä ja aika hidas oli ajatus ja puhe. Kannattaako häntä edes inhota? Ei minusta. Hänen "pahin" komppaaja kuoli yliannostukseen.

Tulen tähän mukaan täysin ulkopuolisena. Ymmärrän hyvin molemmat pointit. Itse olen työstänyt aktiivisesti kiusaamistani. Anteeksi en ole antanut, enkä ymmärrä; kyllä teinit jo tietävät kuinka paljon satuttavat. Katkera en kuitenkaan enää ole, ja olen pystynyt jatkamaan elämää.

Paha sosiaalisten tilanteiden pelko minulle jäi, sekä todella huono itsetunto. Elämä on aikamoista taistelua päivästä toiseen. Menen eteenpäin terapian avulla. Aika paljon minä siis olen voinut asenteellani vaikuttaa, mutta kaikkeen se asenne ja yrityskään eivät riitä.