Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää
04.05.2014 |
Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
Kommentit (376)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:51"]
Tosiasia on, että rikoksen (kiusaamisen) uhrilla on oikeus olla katkera, loukkaantunut tai traumatisoitunut häneen kohdistuneista teoista. Olin n. 10 vuotta rankasti koulukiusattu, ja se on tuhonnut elämäni lähes täysin. En ole suoriutunut lukion jälkeisistä opinnoista, olen käynyt terapiassa lähemmäs kymmenen vuotta. Viimeisten vuosien aikana olen vain hetkittäin pulpahtanut pinnalle vaikeista psyykkisistä oireista. Kiusaamisen aiheuttamat vammat ovat verrannollisia siihen, että joku olisi potkaissut minua päähän aiheuttaen keskivaikean aivovamman. Minulla on myös todettu kognition alenema, joka lääkäreiden mukaan liittyy noihin traumaattisiin tapahtumiin. Tottakai olen katkera, sillä ilman kiusaamiskokemuksiani olisin todennäköisesti valmistunut jo ajat sitten yliopistosta, eläisin normaalia sosiaalisista elämää ja tulisin hyvin toimeen. Nyt saan kiusaamiskokemusteni lisäksi kantaa epäonnistuneiden opintojen ja mielenterveydenongelmien stigmaa. Lisäksi olen köyhä, liki nollatuloilla. CV:ni on pilalla vuosikausien aukkojen ja erinäisten epäonnistuneiden opintojen vuoksi. Tämä on täysin koulukiusaajieni syytä.
[/quote]
Kuulostaa kamalalta. Toivottavasti pääset yli tuosta kaikesta, elämää on kuitenkin jäljellä sinullakin varmaan vuosikymmeniä. Et voi omistaa sitä menneiden vääryyksien pyörittelyyn, jossain kohtaa on pakko päästää irti.
[/quote]
Haluaisin päästää irti, mutta en pysty. Asiat palaavat mieleen väkisin, uudestaan ja uudestaan. Jos ei valveilla, niin sitten unissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:39"]
Kiusaajien puolustelijat. Sanoisitteko samat sanat raiskauksen uhreille? " Miksi pilata elämä raiskauksen takia? Miksi pilata elämä sen takia, että joku/jotkut ovat olleet idiootteja?" "Miksi ette mene vain elämässä eteenpäin ja unohda menneet?"
Mä veikkaan, että ette sanoisi. Ei henkinen väkivalta ( joillan myös fyysinen) ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin raiskaus. Vaikka tekijä/ tekijät olisivat nuoria henkilöitä.
[/quote]
No. Minä en ole sanonut noin edes koulukiusatuille tässä ketjussa, joten en nyt ihan ota nokkiini tuosta kärjistyksestä.
Mutta kyllä raiskaukseen kuten ihan mihin tahansa karmeuteen voi suhtautua monella tavalla. Aiemmin otin esimerkiksi Holokaustin uhrit.
Muistan hyvin mm. Thaimaan tsunamista eloon jääneiden selviytymiskertomukset... moni täälläkin kauhisteli, kun yksi nainen kertoi miehensä ja lastensa saaneen surmansa, ja hän oli itse löytänyt nopeasti uuden miehen rinnalleen. Että väärin surtu ja törkeää tunteettomuutta tuommoinen.
Mutta tuollainen "minä jatkan elämääni" -asenne toimii monella. En sano, että sellaista voi ainakaan helposti tietoisesti valita asenteekseen, mutta sanon, että jokainen voi ihan itse miettiä, miten voisi edesauttaa toipumistaan. Kannattaako puhua ja muistella traumaattisia tapahtumia (ja nyt siis tosiaan puhun tietoisesta muistelemisesta, tiedostamattomat pelot ja ahdistukset asia erikseen) pitkään ja tiuhaan, vai voiko niitä tietoisesti jonkin ajan kuluttua ja prosessin edetessä kieltätytyä muistelemasta? Onnistuuko se?
EN syyllistä uhria, enkä syyllistäisi tietenkään raiskauksen uhriakaan.
Ja tuolla EI ole hitonkaan tekemistä sen kanssa, miten väärin kiusaaja toimi. Täysin riippumatta uhrin toipumisesta tai toipumatta jättämisestä kiusaaja on vastuussa kiusaamisesta ja teko oli väärin. Näin ollen en puolustele kiusaajia, edelleenkään.
101
[/quote]
No joo. Ehkä on pakko taas yrittää vääntää rautalangasta että "minä jatkan elämääni"-asenne toimii varmaan joillakin mutta ei KAIKILLA! Tässä keskustelussa on nyt näköjään kyse siitä että olet surkea tapaus jos et ole vielä päässyt yli asioista. Moni kiusattu yrittää ja varmasti elääkin lähes normaalia elämää eikä syytä kaikkia ongelmia kiusaamisesta johtuviksi. Itsekin elän lähes normaalia arkea mutta kyllä siinä on kiusaamisesta jääneitä vivahteita kuten ajoittain masennus, huono itsetunto, pakko-oireet ja epäluottamus muihin ihmisiin. Ja tällaiset paskakeskustelut nostaa kyllä tunteet pintaan ja kaikki inhottavat muistot aktivoituu. Mutta tämäkin väittely taas osoittaa sen että eipä ihmisistä tarvitse uskoa vieläkään sitä hyvää. Pahaksi on tämä maailma mennyt. Taatusti teen kaikkeni ettei omat lapset joutuis kiusatuksi ja jos joutuu niin puutun siihen varmana.
[/quote]
Mitä minä itse sanoin tuon kommentin kappaleessa neljä? Silkkarit päähän, nainen. Sanoinko, että se asenne toimii kaikilla? Sanoinko? No en. Sanoin täysin samaa kuin sinä, että se toimii MONELLA. Ei kaikilla.
Kuten itse juuri toteat, että asiasta keskustelu nostaa huonot muistot esiin. Mitä voit päätellä tuosta toteamuksestasi? Minä olen koko ajan sanonut, että jossain suremisen ja toipumisen prosessin vaiheessa voi olla hyvä välttää asian miettimistä, koska se tosiaan nostaa huonot muistot taas esiin. Jollekin se vaihe tulee varhain, toiselle vasta vuosien jälkeen.
Minäkin haluan taistella koulukiusaamista vastaan. Ikävä kyllä omaa lastani kiusataan ja vielä sellaisella epämääräisellä tavalla, että siihen puuttuminen on erittäin vaikeaa. Jaan siis täysin tuskan asian tiimoilta, mutta silti olen eri mieltä siitä, miten asiaan suhtaudun. Tämänkö takia muka sitten olen kiusaamisen puolella?
101
Muistakaa, että noi kaikki sairaat viestit tässä ketjussa, jossa puolustellaan mm. raiskaajia, koulukiusaajia, natseja jne. ja vaaditaan raiskattuja, koulukiusattuja ja muita väkivallan uhreja antamaan anteeksi on yhden ja saman vakavasti mielisairaan ihmisen kirjoittamia viestejä.
Välillä allekirjoituksena 101, välillä ei ole ollenkaan allekirjoitusta, näen IP-osoitteet ja tuon vakavasti sairaan ihmisen IP-osoitteesta on tulleet kaikki nuo häiriintyneet viestit.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:07"]Muistakaa, että noi kaikki sairaat viestit tässä ketjussa, jossa puolustellaan mm. raiskaajia, koulukiusaajia, natseja jne. ja vaaditaan raiskattuja, koulukiusattuja ja muita väkivallan uhreja antamaan anteeksi on yhden ja saman vakavasti mielisairaan ihmisen kirjoittamia viestejä.
Välillä allekirjoituksena 101, välillä ei ole ollenkaan allekirjoitusta, näen IP-osoitteet ja tuon vakavasti sairaan ihmisen IP-osoitteesta on tulleet kaikki nuo häiriintyneet viestit.
[/quote]
Minä pyysin antamaan raiskaajalle anteeksi, enkä ole tänne ennen kirjoitellut. Etpä sinä pienisieluinen raukka sitä koskaan ymmärtäisi.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:39"]Kiusaajien puolustelijat. Sanoisitteko samat sanat raiskauksen uhreille? " Miksi pilata elämä raiskauksen takia? Miksi pilata elämä sen takia, että joku/jotkut ovat olleet idiootteja?" "Miksi ette mene vain elämässä eteenpäin ja unohda menneet?"
Mä veikkaan, että ette sanoisi. Ei henkinen väkivalta ( joillan myös fyysinen) ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin raiskaus. Vaikka tekijä/ tekijät olisivat nuoria henkilöitä.
[/quote]
Minä sanoisin. Parasta mitä voi tehdä on antaa raiskaajalle anteeksi. Teko on kyllä kammottava mutta katkeruudella ei voi kelata ajassa taaksepäin kuin omalla mielellään.
[/quote]
Sulla on joku ihme kuvitelma, että kaikki ongelmat häviää, kun kiusaajalle antaa anteeksi. No kun ei häviä. Sillä on loppupeleissä vain vähän vaikutusta siinä vaiheessa, kun aletaan antaa terapiaa ihmiselle, joka ei esim. enää uskalla ottaa kontaktia ihmisiin yleensäkään tai jonka ihmissuhteet ovat retuperällä. Alkuperäinen vahingon aiheuttaja on silti kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 14:39"]Kiusaajien puolustelijat. Sanoisitteko samat sanat raiskauksen uhreille? " Miksi pilata elämä raiskauksen takia? Miksi pilata elämä sen takia, että joku/jotkut ovat olleet idiootteja?" "Miksi ette mene vain elämässä eteenpäin ja unohda menneet?"
Mä veikkaan, että ette sanoisi. Ei henkinen väkivalta ( joillan myös fyysinen) ole yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin raiskaus. Vaikka tekijä/ tekijät olisivat nuoria henkilöitä.
[/quote]
Minä sanoisin. Parasta mitä voi tehdä on antaa raiskaajalle anteeksi. Teko on kyllä kammottava mutta katkeruudella ei voi kelata ajassa taaksepäin kuin omalla mielellään.
[/quote]
Sulla on joku ihme kuvitelma, että kaikki ongelmat häviää, kun kiusaajalle antaa anteeksi. No kun ei häviä. Sillä on loppupeleissä vain vähän vaikutusta siinä vaiheessa, kun aletaan antaa terapiaa ihmiselle, joka ei esim. enää uskalla ottaa kontaktia ihmisiin yleensäkään tai jonka ihmissuhteet ovat retuperällä. Alkuperäinen vahingon aiheuttaja on silti kiusaaja.
[/quote]
Perus katolilainen puupää.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:07"]Muistakaa, että noi kaikki sairaat viestit tässä ketjussa, jossa puolustellaan mm. raiskaajia, koulukiusaajia, natseja jne. ja vaaditaan raiskattuja, koulukiusattuja ja muita väkivallan uhreja antamaan anteeksi on yhden ja saman vakavasti mielisairaan ihmisen kirjoittamia viestejä.
Välillä allekirjoituksena 101, välillä ei ole ollenkaan allekirjoitusta, näen IP-osoitteet ja tuon vakavasti sairaan ihmisen IP-osoitteesta on tulleet kaikki nuo häiriintyneet viestit.
[/quote]
Kerro ihmeessä miten, ellet ole palstan ylläpitäjä, jonka ei pitäisi tällaisia tietoja levitellä? Olen hirveän kiinnostunut, koska tuo ei ole mahdollista ilman pääsyä palvelimen lokeihin. T. IT-ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:33"]
Kerro ihmeessä miten, ellet ole palstan ylläpitäjä, jonka ei pitäisi tällaisia tietoja levitellä? Olen hirveän kiinnostunut, koska tuo ei ole mahdollista ilman pääsyä palvelimen lokeihin. T. IT-ammattilainen [/quote]
Jos olet IT-ammattilainen tiedät itsekin, että on muitakin keinoja.
terv, oikea IT-ammattilainen.
Kerro toki ihmeessä millaisia, oikea IT-ammattilainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että 101 on jumittunut jankkaamaan jostain ihan muusta kun mistä me kiusatut taas puhutaan. Kukaan ei ole sanonut etteikö omalla asenteellaan voisi olla merkitystä. Kukaan ei ole sanonut että anteeksianto on kauhea asia joka ei helpota ketään. Jotkut ovat kyllä todenneet ettei se oma asenne aina riitä, joskus siihen oman asenteen muuttoon ei ole voimavaroja. Joillekin anteeksi anto ei nyt ole mahdollista (harvalta meistä on kai mitään anteeksi edes pyydetty.)
Kiusaamisesta puhumisessa on kyse paljon muustakin kuin vain siitä onko sen antanut anteeksi ja ap:ta ärsytti kaikki kiusaamisen vatvomiset. Minä en ole koskaan kiusaajiani nimennyt kenellekään, paitsi kouluaikaan äidille, minä en ole koskaan syyttänyt heitä päin näköä. Ja kun minä puhun kiusaamisesta niin en niinkään keskity inhoamaan sitä kuka sen kaiken teki, vaan sitä mitä kaikkea tehtiin. Ne asiat mitä minä olen kokenut vaikuttavat minun joka päiväiseen käytökseeni.
Jotkut täällä tuntuvat ajattelevan että ihmiset jotka ovat sellaisia kuin minä ovat päättäneet heittäytyä uhriksi ja asennemuutoksella tästä noustaisiin. Vaikka minä kuinka tiedostan että minua kiusanneet tuskin halusivat että minulla on aikuisena näitä ongelmia mitä minulla on niin se ei niitä ongelmia poista. Minä olen jo päässyt yli siitä että minua koulukiusattiin. Välillä etenkin se (ja joskus ne kiusaajatkin) toki ottaa päähän kun oma rajoittuneisuus ja kykenettömyys muodostaa ihmissuhteita alkaa ketuttamaan niin paljon, että en usko että te joille sosiaalinen elämä on luonnollinen osa jokaista päiväänne ymmärrätte.
Ei kaikki ole valmiita vielä antamaan anteeksi. Kaikki eivät ole valmiita unohtamaan. Itse en edes alkanut käsittelemään näitä asioita kun vasta terapiassa ja siinä on aikamoinen tunneviidakko käyty läpi. Sitä ennen vihasin vain omaa kyvyttömyyttäni ja pidin itseäni epäonnistuneena ihmisenä jonka pitäisi kadota maan päältä kun en sopeudu tänne. Nyt terapian kautta asioita on yhdistelty lapsena ja teininä kokemaani kiusaamiseen. Ja en minä tästä kokonaan kiusaajia syytä, olen varmaan itse jotenkin heikko kun en ole selvinnyt paremmin.
Mutta hitto soikoon en pysty vaan ryhdistäytymään ja aloittamaan elämääni puhtaalta pöydältä. Jos pystyisin olisin sen jo tehnyt. Tänään ihan sängystä nouseminen tuotti töitä. Joinain aamuina ahdistaa niin että jään sinne kun eihän minulla ole töitäkään minne mennä. Onneksi on myös parempia päiviä.
Jos teillä on joku taikakonsti saada itseään niskasta kiinni ja muuttua sosiaalisia tilaneissä pärjääväksi, ei-masentuneeksi ihmiseksi niin kertokaa ihmeessä. Koska se on minun ongelmani, ei se etteikö voisi antaa anteeksi vaan se että minä käyttäydyn ja tunnen ihmisenä näin kun nyt tunnen ja se ei anteeksi annolla ole minnekään kadonnut.
Terapia ei ole minulle mitään hupia, joten mielelläni vaihdan sen siihen mainostettuun ryhdistäytymiseen tai oikeanlaiseen asenteeseen.
- olikohan se nyt sitten 89
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:55"]
Muistakaa, että noi kaikki sairaat viestit tässä ketjussa, jossa puolustellaan mm. raiskaajia, koulukiusaajia, natseja jne. ja vaaditaan raiskattuja, koulukiusattuja ja muita väkivallan uhreja antamaan anteeksi on yhden ja saman vakavasti mielisairaan ihmisen kirjoittamia viestejä.
Välillä allekirjoituksena 101, välillä ei ole ollenkaan allekirjoitusta, näen IP-osoitteet ja tuon vakavasti sairaan ihmisen IP-osoitteesta on tulleet kaikki nuo häiriintyneet viestit.
[/quote]
No jo on. Kuule, minä olen allekirjoittanut ihan jokaisen kommenttini ekalla kommenttinumerollani 101. Ilmeisesti sinä itse olet toiminut toisin, kun noin vimmalla yrität väittää minua ainoaksi, joka kehottaa taistelemaan traumoista irtipääsyn puolesta.
Mutta hei, omalla kommentillasi todistat sen puolesta, että koulukiusaaminen todella on osalle niin äärimmäinen trauma, ettei siitä pääse ikinä eroon. Näin se tuntuu olevan, kun haluat demonisoida kaikki eri mieltä olevat ja kuvittelet, että ainoastaan oma näkökulmasi asioihin on oikea ja "terve", ja muut ovat "sairaita".
Lisäksi käytät muuten nyt ihan koulukiusaajien vakiotaktiikkaa. Väität, että "teitä" on iso massa ja "minua" vain yksi sairas reppana, joka nyt jyrätään.
101
Sisältö jatkuu mainoksen alla
332, minä en kyllä ole jankannut tässä yksin. Anteeksiannolla en minä ainakaan ole tarkoittanut, että tekoa pitäisi antaa anteeksi tai unohtaakaan, kun sen vain pystyy jättämään omassa mielessään sen verran syrjään, ettei se koko ajan vie energiaa ja nostata vihaa. Valtaa ikäänkuin elämässä koko tilaa ja varjosta kaikkea. Ei se helppoa varmasti olekaan, sitä olen koko ajan tolkuttanut. Ei onnistuisi ehkä minultakaan, jos psyykkisen väkivallan lisäksi olisin ollut vielä fyysisestikin rääkätty. Itseäni auttoi lisäksi se, että vaikka luokkatoverit syrjivät sosiaalisesti, opettajat arvostivat ja sain onnistumisen kokemuksia itse kouluopetuksesta. Se oli se väylä, joka pelasti itsetuntoni, onneksi.
Kuulostat siltä, että olet todella prosessoinut asiaa ja osaat ajatella sitä eri kanteilta. Toivottavasti aika auttaa, ja tuo mainitsemasi terapia.
101
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 21:18"]
En silti ymmärrä, miksi kiusatut saavat vapaasti toivoa kiusaajiensa kuolemaa ja haluta katkeraa kostoa, koska eikö heidän jos joidenkin pitäisi tietää, miltä se tuntuu! Lapsena ja nuorena monesti lähdetään ryhmän paineesta kiusaamiseen mukaan, eikä se ajattelu ja moraali ole vielä samalla tasolla kuin aikuisena. Moni kiusaaja yleensä alkaa katumaan käytöstään myöhemmällä iällä (ainakin omien ja tuttujeni kokemusten mukaan!) ja jos käy kiusatulta vilpittömästi pyytämässä anteeksi, olis mun mielestä kiusatunkin puolesta mukava antaa anteeksi. Kiusaajaakin voi piinata ja painaa tekemisensä ja olo, jonka on toiselle tietoisesti aiheuttanut.
[/quote]
Ensinnäkin: harva kiusattu oikeasti toivoo kenenkään kuolemaa. Sellaisen sanominen julkisesti on tyhmää, mutta psykologiaa vähänkin ymmärtävä tietää, että se on normaali trauman käsittelyyn kuuluva vaihe - kunhan se ei toteudu tekoina. Toisaalta, kiusatun lapsen äitinä tiedän, että kiusaajat lähes onnistuivat tappamaan lapseni. Kiusaajian murhanhimoa ja tämän himon toteutusta käytäntöön ei moni tuomitse, mutta on valmis tuomitsemaan sen TUNTEEN, joka kiusatulle syntyy, kun hänen koko persoonansa runnellaan ja vielä syyllistetään päälle.
Toisekseen: Se fakta, että lapseni melkein kuoli kiusaamiseen, ei ole koskaan hetkauttanut kiusaajia, eikä heidän vanhempiaan, vaikka ainakin osa heistä on hyvin tietoisia asiasta. Heidän kommenttinsa ovat tässä vakavassa tilanteessa olleet näitä tässä ketjussa toistettuja "miksi kukaan sellaista enää miettii", "kiusaava murrosikäinen ei tiedä mitä tekee", "anna anteeksi, niin helpottaa". Ei näiden kiusaajanuorten vanhemmillakin näyttää olevan moraaliajattelu normaalilla tasolla.
Kolmannekseen: Yksikään kiusaaja ei ole koskaan pyytänyt nyt jo aikuiselta lapseltani anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eihän se että täällä keskustelee joskus aiheesta tai puhuu siitä kavereilleen (olen ihan kateellinen niille joilla on ystäviä joille uskaltavat uskoutua) tarkoita että se valtaa ajatukset koko ajan. Aika monella tähänkin ketjuun kirjoittaneella joka sanoo asiasta puhuvansa tai että anteeksianto on ollut vaikeaa, on ollut mies tai perhettä. Tuskinpa silloin koko ajan silloin sitä märehtii. En minäkään koko aikaa vaikka minulla huonosti meneekin.
Sitähän nimenomaan yrittää saada elämäänsä parempaan suuntaan. Uskoisin että sitä ehkä joitain paria poikkeusta lukuunottamatta yrittävät kaikki joilla on vaikeaa. Elleivät ole sen olonsa uuvuttamia. Joskus se ei ole mahdollista, siitä minullakin on kokemusta kun käydään ihan pohjalla ja silloin oli aika mahdotonta nähdä mitään hyvää missään. Sieltä nousemiseen meni paljonkin voimavaroja ja onneksi nykyisin menee kuitenkin vähän paremmin. Mutta jos silloin joku olisi tullut puhumaan siitä että pitää vaan osata päästää irti traumoistaan ja unohtaa niin en tiedä miten olisin reagoinut. Onneksi terapeutti ei sanonut niin kun sinne uskaltauduin vaan halusin nimeomaan että puhun, eikä että unohdan vaan kaiken heti. Siellä terapiassa on muistunut mieleen asioita jotka olin myös sulkenut mielestäni ja jotka selittivät joitain käyttäytymiskaavojani aika hyvin. Ja joo, olen terapiassa ja yritän mutta olen ollut myös siinä pisteessä kun en yrittänyt enää yhtään mitään kun kaikki oli niin ylivoimaista.
Onhan se hienoa jos joku on sellaisessa tilanteessa että omat huonot kokemukset on voinut vaan jättää taakseen, enkä nyt tarkoita niiden piilottamista itseltään. Minä en vaan ymmärrä edelleenkään miten se että jonkun muun täytyy käsitellä omiaan voi ärsyttää ja ihmetyttää. Täällä vauvapalstalla esimerkiksi aika helposti voi aihetta käsittelevät ketjut ohittaa.
332, 89 jne.
Eikös se ole kaikille selvä juttu, että mitä vähemmän kiusaamismuistot vaivaa, sitä parempi. On päässyt pitkälle paranemisprosessissa. Tarvitseeko siitä kinata, oikeasti?
"Kun kiusaamista on kyennyt riittävästi käsittelemään yksin tai ammattiauttajan tai läheisten kanssa, saattaa olla mahdollista vapautua sen aiheuttamista raskaista tunteista. Kiusaaminen voi jäädä arveksi elämään, mutta se ei määritä omaa tulevaisuutta. Vanhempi saattaa myös pystyä näkemään, mitä kaikkia asioita hän on jo aiemmin elämässään kyennyt tekemään kiusaamisen aiheuttamista traumoista huolimatta."
Olen ollut tekemisissä kriisiterapian kanssa, ja siellä koulukiusaaminen luokitellaan ns. 2. tyypin traumaksi, joka voi johtaa kompleksiseen traumaperäiseen stressihäiriöön, johon kuuluu monenmoista ikävää: tunnesäätely voi muuttua, huomio- ja keskittymiskyky kärsiä, minäkäsitys voi muuttua, sosiaaliset kyvyt heiketä, tulevaisuususko romahtaa, tulee somaattisia oireita jne. Aika hurjiakin juttuja siis.
Sitäkin hoidetaan silti niin, että post-traumaterapiavaiheessa kiusaamisen uhria kannustetaan käsittelemään traumaa ja muistamaan siitä kumpuavia mielikuvia turvallisesti ja vähemmän tunneperäisesti. Uhria voimaannutetaan ja pyritään saamaan käyttöön henkilön omat selviytymiskeinot ja voimavarat. Kehitetään uudelleen sosiaalisia taitoja, itsetuntoa jne.
Se kaikki lähtee siis uhrista itsestään. Kenestä muustakaan, kun me itse tunteet ja ajatusmallit päässämme tunnemme, ei kukaan muu niitä puolestamme tunne. Joten 101 on oikeassa. Ei hän ole väittänyt, että tuo prosessi olisi helppo tai onnistuisi ammattiauttajan avustuksellakaan täysin.
336, en ymmärrä minäkään. Minua niistä puhuminen ei todellakaan ärsytä, kuten olen sanonut. Lähinnä säälittää ja harmittaa kiusattujen puolesta kaikki se suru ja viha, joita he joutuvat läpikäymään vähän väliä, kun kiusaaja lähinnä porskuttaa vaan... No joo, kyllä osa varmasti katuukin, mikä on vain oikein.
101
Mutta eihän 337:n kertomat asiat mitenkään tarkoita kuitenkaan ap:n olleen oikeassa että on kyse aikuistumisesta tms. ja että pitäisi vaan päättää unohtaa niin sitten ei tarvitse vatvoa asioita. siitähän tässä on kyse, että joidenkin mielestä koulukiusaamista ei saisi aikuisiällä muistella kun taas ongelmiaan selvittävä ihminen kyllä pui tapahtunutta jotta itsekin ymmärtäisi itseään paremmin.
tässä väittelyssä ei ole mitään järkeä kun ei kukaan edes väitä että 337:n sanoma olisi valhetta. jotkut vaan toteaa että kaikilla ei ole voimia prosessiin joka lähtee itsestään. eikä sen prosessin aloittaminen ja eteneminen ole asioita jotka vain automaattisesti tapahtuu heti jollain tarkalla aikataululla kun ihminen haluaa voida paremmin. siksi näistä asioista puhutaan.
Koska ne kiusaamisesta saadut traumat jatkuu ja kannetaan läpi elämän. Puhuminen asiasta silloin tällöin helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:58"]
Eikös se ole kaikille selvä juttu, että mitä vähemmän kiusaamismuistot vaivaa, sitä parempi. On päässyt pitkälle paranemisprosessissa. Tarvitseeko siitä kinata, oikeasti?
"Kun kiusaamista on kyennyt riittävästi käsittelemään yksin tai ammattiauttajan tai läheisten kanssa, saattaa olla mahdollista vapautua sen aiheuttamista raskaista tunteista. Kiusaaminen voi jäädä arveksi elämään, mutta se ei määritä omaa tulevaisuutta. Vanhempi saattaa myös pystyä näkemään, mitä kaikkia asioita hän on jo aiemmin elämässään kyennyt tekemään kiusaamisen aiheuttamista traumoista huolimatta."
Olen ollut tekemisissä kriisiterapian kanssa, ja siellä koulukiusaaminen luokitellaan ns. 2. tyypin traumaksi, joka voi johtaa kompleksiseen traumaperäiseen stressihäiriöön, johon kuuluu monenmoista ikävää: tunnesäätely voi muuttua, huomio- ja keskittymiskyky kärsiä, minäkäsitys voi muuttua, sosiaaliset kyvyt heiketä, tulevaisuususko romahtaa, tulee somaattisia oireita jne. Aika hurjiakin juttuja siis.
Sitäkin hoidetaan silti niin, että post-traumaterapiavaiheessa kiusaamisen uhria kannustetaan käsittelemään traumaa ja muistamaan siitä kumpuavia mielikuvia turvallisesti ja vähemmän tunneperäisesti. Uhria voimaannutetaan ja pyritään saamaan käyttöön henkilön omat selviytymiskeinot ja voimavarat. Kehitetään uudelleen sosiaalisia taitoja, itsetuntoa jne.
Se kaikki lähtee siis uhrista itsestään. Kenestä muustakaan, kun me itse tunteet ja ajatusmallit päässämme tunnemme, ei kukaan muu niitä puolestamme tunne. Joten 101 on oikeassa. Ei hän ole väittänyt, että tuo prosessi olisi helppo tai onnistuisi ammattiauttajan avustuksellakaan täysin.
[/quote]
Kiitos, hyvä että joku asiantuntijakin tuli paikalle. Annetaanko koulukiusaamisen uhreille kriisiterapiaa (siis sillä nimikkeellä) vai miten tuo etenee?
101
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelin aluksi miten AP voi kirjoittaa että aikuisten koulukiusaamisjuttujen muisteli voi ÄRSYTTÄÄ, mut tämän ketjun jatkuvaa jankkaamista lukiessa selvisi tämän asia ...