Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää
Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
Kommentit (376)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:40"]
Kiusatuksi joutuminen on sikäli hankala homma, että kiusatuksi joutuu usein ne jotka muutekin ovat heikompia ja arempia ja heille ehkä myös helpommin sitten jää niitä henkisiä traumoja pidemmäksi aikaa. Ja kun kiusatuksia joutuu herkässä elämänvaiheessa kuten murrosikäisenä jolloin muiden hyväksyntää tarvitsee niin se määrittää hyvin pitkälle millainen ihmisestä tulee. Itse sain masentuneisuuden ja huonon itsetunnon. Yritä pöljä tajuta ettei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja eikä asiat vaan katoa sormia napsauttamalla. Sä et todellakaan tiedä mitään kiusatun elämästä.
[/quote]
En tiedäkkään. Eikä me tiedetä mitään lapsisotilaiden tai vaikka teininä vanhempiensa kuoleman todistaneiden ihmisten elämästä. Tai sinä et tiedä minun elämäni vaikeuksista. Pointti on kuitenkin se, että ME OLLAAN IHAN ITSE ELÄMÄSTÄMME VASTUUSSA ja se, että jääkö kiusattu sureen kohtaloaan lopun elämäkseen on valitettavasti ihan hänen itsensä vastuulla. Se, että jotain kiusastaan koulussa on mielestäni äärimmäisen surullista ja kauheaa. Toivon todella, ettei omat lapseni tule koskaan kohtaamaan sellaista. Kuitenkin moni muukin asia on aivan äärimmäisen surullista, mitä ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan itsesä riippumattomista syistä, ja se on aina tosi surullista ja hirveää. Ei se koulukiusaaminen ole mikään rajan tekevä poikkeus, josta ylipääseminen on vaan täysin mahdotonta.
Ei mikään ole sellainen asia, josta ihmismielen olisi mahdoton päästä yli. Se vaatii töitä ja uskoa itseensä. Se, että heittää kirveen kaivoon ja jää paikoilleen katkeruuteensa makaamaan ei missään nimessä edesauta tilanteesta ylipääsyä. Eikä tämä ole mikään minun päättämä asia, vaan ihan karu fakta. Ihan himpun verran realismia suosittelisin sinullekin.
[/quote]
On paljon asioita, joista ihmismieli ei "pääse yli". Mainitsemistasi lapsisotilaista vain harva selviää aikuisenakaan sellaiseen mielen- ja fyysisen terveyden tilaan, jota sinä ja minä pidämme normaalina.
Vain se, jolla trauma on, voi arvioida pääseekö traumaattisesta kokemuksestaan yli ja kuinka siitä pääsee yli. Suurin osa kiusaamisen uhreista pääsee asiasta yli ja viettää aikuisena hyvää elämää. Kiusaamisen jäljet voivat silti olla elinikäiset. Koulukiusaaminen aiheuttaa elinikäisiä sairauksia (enkä viittaa vain psyykkisiin ongelmiin) , jotkut jopa tekevät itsemurhan. Kiusattu voi lamaantua moneksi vuodeksi niin, että koulunkäynti hankaloituu olennaisesti. Ja kun opiskelu ei onnistu, syrjäytymisriski kasvaa.
Kiusatut ja me kiusattujen äidit & isät tiedämme mitä mahdollisuuksia kiusaaminen on lapsiltamme vienyt.
Tässä viestiketjussa näkyy selvästi kiusaamisen hyväksyvä asenne. Juuri tämä asenne mahdollistaa koulukiusaamisen.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:26"]
Juuri sehän tässä onkin keskiössä kun ei voi käsittää miksi juuri minä olin se joka joutui uhriksi. Kukaan ei ole selittänyt, asioita ei ole käsitelty, anteeksi ei ole pyydetty. Omassa tapauksessani fyysiseen kiusaamiseen jossain vaiheessa ilmeisesti joku puuttui, koska minulle kävi liian pahasti, mutta siitäkään ei minulle mitään kerrottu vaan huomasin itse, että sen jälkeen väkivalta rajoittui tönimisiin ja potkimisiin koulutiellä ja välitunneilla.
[/quote]
Eihän se tapahtuneen prosesseointi helppoa olekaan, vaan kamalan vaikeaa. Usein uhri valikoituu sattumanvaraisesti.
Ehkäpä tuossa nyt oli enemmänkin kyse siitä, että ymmärtää, miksi kiusaamista on olemassa ja mikä siinä teidän koulussa/luokassa mahdollisti asian ja palkitsi kiusaajaa kiusaamisesta. Luokan ryhmädynamiikka antoi hänelle siihen mahdollisuuden ja hän koki rääkkäämisesi palkitsevaksi jollain tavalla. Mieti itse, miten. Sai kannatusta haluamiltaan kavereilta? Koki olevansa voimakas ja pelätty (sekin voi tuntua palkitsevalta)? Opettaja ei halunnut huomata sitä, miksi? Tällaisia juttuja. Minä en ainakaan ole tässä ketjussa sanonut koskaan, että kiusaaminen olisi uhrin syy, täysin päinvastoin. Enkä ole huomannut kenenkään muunkaan syyllistävän uhria kiusaamisesta.
101
[/quote]
Siis kyseessä ei ollut yksi tyyppi vaan jollain tavalla kaikki lähtivät mukaan siihen kiusaamiseen, vaikka vain osa oli väkivaltaisia (lähinnä pojat, mutta myös yksi tyttö ja osa tytöistä vaan sulkivat minut ulkopuolelle). Olin täysin yksin ja ihmettelen vieläkin miten saatoin olla niin välinpitämätön asian suhteen. Olen kyllä aina viihtynyt yksinkin, mikä tarkoittaa sitä että en ole valmis tekemään mitä tahansa saadakseni kavereita.
Koulukiusaaminen ja kaikki uhrin myöhemmässä elämässä siihen liittyvät asiat ovat 100% kiusaajien syytä. Jos henkilö A pahoinpitelee henkilön B, ja B vammautuu pysyvästi, on vika luonnollisesti henkilössä A. Asia on hyvin yksinkertainen. Se, että B ei kivuiltaan jaksa aina osallistua kuntouttavaan fysioterapiaan, ei vähennä henkilön A vastuuta. A on vastuullinen kaikista seurauksista, riippumatta henkilön B sinnikkyydestä ja kivunsietokyvystä.
Tämä viestiketju on kummallinen. Kiusaajat, sivustaseuraajat ja pientä kiusaa kokeneet vaativat vakavasti koulukiusattuja antamaan anteeksi. Anteeksianto on henkilökohtainen asia. Anteeksiantoa voi pyytää, jos on aiheuttanut toiselle ihmiselle vahinkoa tai mielipahaa.
Anteeksiantoa ei voi vaatia. Sellainen vaatimus on lyödyn lyömistä.
Ehkä te lievemmin kiusatut vielä joskus ymmärrätte... Kun lapsenne tulevat itkien koulusta kertoen tulleensa kiusatuksi niin taputtakaa olalle ja sanokaa "ei se mitään, et sinä enää aikuisena muista!!" Ja ihan btw, siskoni on ollut 12 vuotta sitten pahasti koulukiusattu ja on nyt aikuinen ja voin sanoa että jäljet näkyvät vieläkin.. MUTTA TOIVOTTAVASTI NYT AIKUISTUU EIKÄ JAKSA MUISTELLA MENNEITÄ!:)
Ihmiset on keskenään erilaisia sen suhteen, miten kisuatuksi tulemiseen suhtaudutaan. Itselläni se on vaikuttanut niin, että stressaan uusiin ryhmiin mukaan menemistä. Menen kuitenkin. Tulin kiusatuksi vuosina -82-85. Siitä on aikaa - ööh - noin 30 vuotta. Tässä on ollut jo aika pitkä aika eheytyä. Kiusaaminen ei ole toistunut missään muussa ympäristössä kuin ala-asteella.
Minulla on poikapuoli, joka on ollut kiusaaja koulussa. Koska kiusaamista pengottiin, hän nolostui ja koki itsensä kiusatuksi. Nyt hän ei ole enää uskaltanut mennä kouluun.
Olen tullut myös seksuaalisesti hyväksikäytetyksi - se liittyi siihen, että miellytin hinnalla millä hyvänsä. Siitä on nyt 20 vuotta.
On tässä siitäkin ollut aikaa eheytyä.
Kaikesta ei voi täysin eheytyä, mutta kun ihmisellä on vain yksi elämä. Jos kokee itse jonkun muun pilaavan sen oman ainoansa, on pakko kysyä: Haluanko minä tätä? Hellittäminen on pelottavaa, mutta kannattaa. Tuhkasta voi syntyä fenix.
En minä ole mikään menestyvä uraihminen, elän tavallista elämää, tavallisen miehen ja tavallisten lasten kanssa. Käyn pienipalkkaisessa työssä. Minulla on mukava sosiaalinen elämä - ja pelkään edelleen uusiin ryhmiin liittymistä. Pelkään myös seksiä, vaikka kyllä, harrastan sitä. Se on ihan mukavaakin, ei vain inhottavaa.
Vituttaisi se ajatus, jos joku "kiusattujen ystävä" yrittäisi määritellä minut hyysättäväksi ja ikuisesti traumatisoiduksi. Ryhtyköön siihen itse. Ei syrjäytynyt halua olla määritelty syrjäytyneeksi, enkä halua tulla määritellyksi "traumapesäkkeeksi" saati kostoa hautovaksi mielipuoleksi. Shit happened.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:01"]
Kiusaaja on aina päästään viallinen - turha sellaiseen ihmiseen on energiaa tuhlata muistelemalla vanhoja.
[/quote]
Toisin kuin uskotaan niin aika moni näyttää pärjänneen hyvin elämässään ja päässeen korkealle yhteiskunnan hierarkiassa kun ne kiusatut vain jatkavat haavojensa nuolemista. Olisi mielenkiintoista tietää onko esim gorilla- tai apinayhteisöissä samanlaista.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:21"]
Ehkä te lievemmin kiusatut vielä joskus ymmärrätte... Kun lapsenne tulevat itkien koulusta kertoen tulleensa kiusatuksi niin taputtakaa olalle ja sanokaa "ei se mitään, et sinä enää aikuisena muista!!" Ja ihan btw, siskoni on ollut 12 vuotta sitten pahasti koulukiusattu ja on nyt aikuinen ja voin sanoa että jäljet näkyvät vieläkin.. MUTTA TOIVOTTAVASTI NYT AIKUISTUU EIKÄ JAKSA MUISTELLA MENNEITÄ!:)
[/quote]
Ihan utelaisuudesta - KUKA tässä ketjussa on suhtautunut kiusaamiseen niin, että se on yhdentekevä asia? Tai väittäisi sen olevan aikuistumis-kysymys, miten siitä pääsee yli?
Minusta ei kukaan.
Toisaalta - kun kuopustani on kiusattu koko koulu-uransa (hän on nyt viidennellä), en myöskään VOI ajatella niin, että se on elinkautistuomio, eikä hän voi siitä ikinä toipua tai oppia suhtautumaan siihen vähemmän rankasti. Jos niin ajattelisin, varmaan olisinkin jo mennyt koululle puukon kanssa ja pannut tuulemaan.
101
Länkyttäjät saattaa päästä pitkälle, mutta eivät yleensä raggarit ja kavereiden hakkaajat.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:47"] Tiesitkö, että on ohjelmia, joilla pystyy näkemään keskustelupalstojen IP-osoitteet.[/quote]
Kerro lisää, vaikkapa linkin kera kiitos.
Ps, en ole se jolle vastasit, joten jätin lainauksesi pois sotkemasta asiaa.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:44"]
Ihan utelaisuudesta - KUKA tässä ketjussa on suhtautunut kiusaamiseen niin, että se on yhdentekevä asia? Tai väittäisi sen olevan aikuistumis-kysymys, miten siitä pääsee yli?
Minusta ei kukaan.
[/quote]
Jaa, et sitten ole lukenut koko ketjua. Jollain sivulla kirjoitettiin kylläkin koko keskustelun olevan huvittavaa. Mitenhän sinä mahdoit ko kommentin tulkita, jos pidit sitäkin asiallisena?!?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:45"][quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:47"] Tiesitkö, että on ohjelmia, joilla pystyy näkemään keskustelupalstojen IP-osoitteet.[/quote]
Kerro lisää, vaikkapa linkin kera kiitos.
Ps, en ole se jolle vastasit, joten jätin lainauksesi pois sotkemasta asiaa.
[/quote]
Höpö höpö.. Ohis
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:12"]
Tämä viestiketju on kummallinen. Kiusaajat, sivustaseuraajat ja pientä kiusaa kokeneet vaativat vakavasti koulukiusattuja antamaan anteeksi. Anteeksianto on henkilökohtainen asia. Anteeksiantoa voi pyytää, jos on aiheuttanut toiselle ihmiselle vahinkoa tai mielipahaa.
Anteeksiantoa ei voi vaatia. Sellainen vaatimus on lyödyn lyömistä.
[/quote]
Ei suinkaan. Ei kai tässä kukaan VAADI yhtikäs mitään.
Minä ainakin sanoin, että jos siihen kykenee, on jo pitkällä paranemisprosessissa. Anteeksiannolla siis tarkoitan sitä, että asia ei enää tuota samanlaista ahdistusta ja kykenee näkemään, että se kiusaajan teko oli väärä, mutta sama ihminen voi olla joissain muissa asioissa täysin tavallinen tyyppi - ei siis demonisoi sitä ihmisenä.
Minusta tässä ketjussa myöskään ei ole kiusaajia kirjoitellut. Alkupään sivuja en tosin ole kunnolla lukenut, joten jos joku täällä on puolustanut kiusaamista, niin olisin kiinnostunut näkemään siitä sitaatin.
Se, mistä tässä on kinattu on se, miten kiusaamista käsitellään ja voiko uhri mentaalipuolella itse pyrkiä edesauttamaan toipumistaan. Vaikeaa se on ja kiinni kiusaamisen vakavuudesta ja uhrin henkilöllisistä vahvuuksista - mutta väitän yhä, että ihminen voi itsekin vaikuttaa siihen, miten hyvin toipuu. Jos itseapu olisi mahdotonta, myös terapia-apu olisi, ja se olisi liian karmea ajatuskin...
101
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 18:44"]
Ihan utelaisuudesta - KUKA tässä ketjussa on suhtautunut kiusaamiseen niin, että se on yhdentekevä asia? Tai väittäisi sen olevan aikuistumis-kysymys, miten siitä pääsee yli?
Minusta ei kukaan.
[/quote]
Jaa, et sitten ole lukenut koko ketjua. Jollain sivulla kirjoitettiin kylläkin koko keskustelun olevan huvittavaa. Mitenhän sinä mahdoit ko kommentin tulkita, jos pidit sitäkin asiallisena?!?
[/quote]
lainaatko ko. komenttia, ole niin kiltti. Ketju on pitkä, mutta en tosiaan muista kenenkään pitäneen kiusaamista yhdentekevänä.
101
Kyllä minäkin olen päättänyt, että nyt saa riittää, en anna enää menneisyyden vaikuttaa minun elämääni ja nyt vain porskutan eteenpäin ja todistan kaikille muille, miten tuhkasta nousee fenix-lintu ja mitä muuta. Kunnes se seuraava paska olo tulee ja totaali lamaus. Ja vitutus, kun omia tunteitaan ei voi hallita, turhautuminen, kun arkeaan ei voi ohjailla, väsymys siihen, että vaikka miten päättäisi, että nyt riitti, se päätös kantaa tasan tarkkaan siihen seuraavaan hetkeen.
Ehkä olen sitten vain huono ihminen ja huono tekemään päätöksiä, liian laiska tai jotain muuta vastaavaa. Väärä joka tapauksessa, kun pelkkä tarmo ei riitä. Tottahan toki minä paaaaljon mielummin ryven tässä kaikessa ja paska olo tuntuu maailman parhaimmalta, missään nimessä en vain haluaisi olla onnellinen ja iloinen. On ne niin ikäviä tunteita, onni ja ilo.
Jo tämän ketjun otsikko kertoo ihan tarpeeksi. Tuollainen asenne mahdollistaa kiusaamisen ja tämä ketju syyllistää uhria isolta osin sikäli että uhrin "oma syy" jos ei ole selvinnyt kiusaamisesta. Moni on tehnyt itsemurhan. Näiden koulusurmien takana on myös ollut koulukiusaamista. Ja itse usean vuoden ajan kiusattuna ymmärrän että jollakin voi naksahtaa päässä. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Kyllä omalla asenteella voi itseään yrittää auttaa ja toisilla se toimiikin. Mutta ei kaikilla, kaikki eivät pääse yli vaan asiat jäävät kuormittamaan myöhempää elämää. Tätä tosiasiaa nämä jankkaajat ei vaan suostu tajuamaan vaan kaikkien pitäisi olla aina vahvoja. Te olette kiusaajien kanssa samalla tasolla ja tässä keskustelussa on moneen kertaan syyllistetty kiusattua, pitäisi vaan antaa anteeksi eikä vatvoa asioita. Mun olo ei anteeksiantamalla parane yhtään.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:07"]Jo tämän ketjun otsikko kertoo ihan tarpeeksi. Tuollainen asenne mahdollistaa kiusaamisen ja tämä ketju syyllistää uhria isolta osin sikäli että uhrin "oma syy" jos ei ole selvinnyt kiusaamisesta. Moni on tehnyt itsemurhan. Näiden koulusurmien takana on myös ollut koulukiusaamista. Ja itse usean vuoden ajan kiusattuna ymmärrän että jollakin voi naksahtaa päässä. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Kyllä omalla asenteella voi itseään yrittää auttaa ja toisilla se toimiikin. Mutta ei kaikilla, kaikki eivät pääse yli vaan asiat jäävät kuormittamaan myöhempää elämää. Tätä tosiasiaa nämä jankkaajat ei vaan suostu tajuamaan vaan kaikkien pitäisi olla aina vahvoja. Te olette kiusaajien kanssa samalla tasolla ja tässä keskustelussa on moneen kertaan syyllistetty kiusattua, pitäisi vaan antaa anteeksi eikä vatvoa asioita. Mun olo ei anteeksiantamalla parane yhtään.
[/quote]
Anteeksi, kuka täällä jankkaa??
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
[/quote]Lapsi ei voi puhdistaa itseään vetoamalla alaikäisyyteen! Usein ovat kiusaajat manipulatiivisia ja sosiaalisesti älykkäitä eli pirullisen ovelia uhria kohtaan. En sääli kiusaajia yhtään, ainoastaan uhreja. Pahimnassa tapauksessa jää ikuiset arvet ja mielenterveysongelmat joita joutuu terapiassa hoitamaan.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.
Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.
Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?
Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.
Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.
[/quote]Lapsi ei voi puhdistaa itseään vetoamalla alaikäisyyteen! Usein ovat kiusaajat manipulatiivisia ja sosiaalisesti älykkäitä eli pirullisen ovelia uhria kohtaan. En sääli kiusaajia yhtään, ainoastaan uhreja. Pahimnassa tapauksessa jää ikuiset arvet ja mielenterveysongelmat joita joutuu terapiassa hoitamaan.
[/quote]
SINÄ jankkaat.
minä olen unohtanut kiusaajani, he palautuvat mieleen vain jos satun kuulemaan heistä jotain (pieni paikkakunta). Monesti on ollut vain vaikea peitellä vahingoniloa, kun olen kuullut heille käyvän jotain ikävää.