Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?

Meillä puoliso hoitaa lapsen harrastukset. Hän vie ja ostaa tarvittavat välineet. Minä taas hoidan kaikki koulu asiat. Mä käyn kaupassa ja ostan aina jotain eväs tyylistä tai pikavälipalaa ennen treenejä. Käskytä se puoliso osallistumaan perhe elämään kerta sellasen halunnu. Mitä se puoliso tekee? Kaivaa nenää sohvalla. Meillä kun puoliso on lapsen kaa harrastuksissa,minä kokkaan ja teen tarvittavat siivoukset. Jos puolisosta ei ole mitään hyötyä,mitä sillä tekee? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä puoliso hoitaa lapsen harrastukset. Hän vie ja ostaa tarvittavat välineet. Minä taas hoidan kaikki koulu asiat. Mä käyn kaupassa ja ostan aina jotain eväs tyylistä tai pikavälipalaa ennen treenejä. Käskytä se puoliso osallistumaan perhe elämään kerta sellasen halunnu. Mitä se puoliso tekee? Kaivaa nenää sohvalla. Meillä kun puoliso on lapsen kaa harrastuksissa,minä kokkaan ja teen tarvittavat siivoukset. Jos puolisosta ei ole mitään hyötyä,mitä sillä tekee? 

Emme ole enää yhdessä. Lapsen toinen vanhempi tapaa lasta vain melko harvakseltaan. On kiinnostuneempi omista harrastuksistaan kuin lapsestaan, ikävä kyllä. Ap

Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?

Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse. 

Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.

Ap

Mä jaksoin niin kauan kuin harkkoja oli kahdet/vko ja leirit ja kisat päälle. Joskus onnistui kimppakyyditkin. Mutta sitten olisi pitänyt jaksaa 3x/vko ja minulla oli kokopäivätyö niin jouduin sanomaan tytölle, etten pysty siihen yksinhuoltajana. 

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksoin niin kauan kuin harkkoja oli kahdet/vko ja leirit ja kisat päälle. Joskus onnistui kimppakyyditkin. Mutta sitten olisi pitänyt jaksaa 3x/vko ja minulla oli kokopäivätyö niin jouduin sanomaan tytölle, etten pysty siihen yksinhuoltajana. 

Lopetitteko koko lajin vai onnistuiko jatkaminen siten että käy harkoissa harvemmin? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?

Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse. 

Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.

Ap

Monikin ekaluokkalainen kulkee itse julkisillakin kouluun. Mikset opeta sille lapselle jo huolehtimaan treenikamoista ja kulkemisesta?  Missä vaiheessa se on valmis? Jos vuosien päästä,niin voi sitä silti alkaa harjoittelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?

Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse. 

Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.

Ap

Monikin ekaluokkalainen kulkee itse julkisillakin kouluun. Mikset opeta sille lapselle jo huolehtimaan treenikamoista ja kulkemisesta?  Missä vaiheessa se on valmis? Jos vuosien päästä,niin voi sitä silti alkaa harjoittelee. 

Meiltä liian hankala ja vaarallinen reitti, ensin pitää kulkea kilsa pysäkille, ajaa bussilla vaihtopysäkille isoon liikennesolmuun ja siinä osata vaihtaa oikeaan bussiin eri pysäkiltä, ympärillä kova liikenne ja niitä harkkoja on eri paikoissa, eli pitää osata eri reitit eri paikkoihin ja muistaa milloin on missäkin, ja kaikissa paikoissa vielä pysäkiltä pitkä kävely. Ei ole realistista lapsen kulkea itse. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?

Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse. 

Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.

Ap

Monikin ekaluokkalainen kulkee itse julkisillakin kouluun. Mikset opeta sille lapselle jo huolehtimaan treenikamoista ja kulkemisesta?  Missä vaiheessa se on valmis? Jos vuosien päästä,niin voi sitä silti alkaa harjoittelee. 

Meiltä liian hankala ja vaarallinen reitti, ensin pitää kulkea kilsa pysäkille, ajaa bussilla vaihtopysäkille isoon liikennesolmuun ja siinä osata vaihtaa oikeaan bussiin eri pysäkiltä, ympärillä kova liikenne ja niitä harkkoja on eri paikoissa, eli pitää osata eri reitit eri paikkoihin ja muistaa milloin on missäkin, ja kaikissa paikoissa vielä pysäkiltä pitkä kävely. Ei ole realistista lapsen kulkea itse. Ap

Jos se vaikka opettelee esim. maanantain harkan reitit ja vaikka torstai. Sitten vain haet,jos kulkee sinne itse. Joo, lapsia kulkee myös kouluun keskellä Helsinkiä ruuhka aikaan. Tiettävästi elossa vielä kaikki. Opettaa vain tavoille. Älä juokse autotielle tai sattuu. Bussi numero xx. Ja tässä pysäkki ja tuolla pysäkillä jäät pois.

No,minä en olisi ikinä jaksanut yksinhuoltajana, jos en olisi saanut vanhemmiltani apua. Siinä se totuus.

Sinun tapauksessasi kysyisin, että onko sinulla varaa palkata mitään apua? Lukiolainen kulkemaan harkkoihin ja takaisin kerran viikossa? Muuttaa lähemmäksi harastuspaikkaa?

Mä jaksoin kun oli motivaatio. Siihen oli syynä se, että jouduin olemaan etä vasten tahtoani, ja nää viemiset oli meillä lapsen kanssa yhteistä aikaa. Toinen, että tajusin kyllä, että asia on lapselle tärkeä ja halusin, että hänellä on intohimo elämässä. Mulle sitä ei suotu ja siitä oli seurauksia. Nyt lapsi jo aikuinen ja on kiittänyt, että jaksoin. On tuonut hänelle paljon, vaikka itse harrastus loppuikin. Eli sulla pitää olla motivaatio, muuten ajattelet vain omaa jaksamista. 

Missä vaiheessa se iso kaupunki ei enää ole vaarallinen ja uskallat päästää sen sinne itsenäisesti kulkemaan? Loputtomasti saat kuskailla.

Jos sulla on mahdollisuus kuskata niin kyllä sen tekisin. Onhan se välillä pärsseestä mutta jos lapsi tosiaan hommasta tykkää niin koittaisin sinnitellä. 

Meillä oli aikoinaan aika sama homma, mutta nyt lapsen ollessa jo omillaan huomaan jollain ihmeen tavalla jopa kaipaavani tuota aikaa 😀 Autonatkoilla oli kiva jutustella niitä näitä ja olihan se vähän sitten yhteinen harrastus. Omiin ei aikaa jäänyt, mutta kävin sitten harkkojen aikana lenkillä, kaupassa jne. Ja nyt tosiaan kun lapsi jo parikymppinen niin on sanonut, että oli tosi kivaa ja tärkeää kun harrastuksessa tuettiin ja oltiin mukana. 

Onhan se sitovaa ja aikaavievää. Käytännössä kaikki vapaa-aika menee treeniaikataulujen ympärillä. Jos siinä treenipaikan lähellä voi itse harrastaa, nähdä ystäviä, hoitaa kauppa-asioita treenien aikana niin kannattaahan ne käyttää hyödyksi. Helpottaa tuokin kun lapsi kasvaa ja pääsee itsenäisesti kulkemaan treeneihin. 

Minulla on sama ongelma. Lisäksi lapsen harrastusmaksut ovat kallistuneet koko ajan. Olen miettinyt jos kisat jättäisi pois, mutta eihän lapsi sitä halua. Se kehittyminen tuo juuri sitä motivaatiota. Pelkän (melkein) jokailtaisen kuskausrumban vuoksi en vaatisi lopettamista, mutta nämä maksut alkaa olla liikaa ja niiden vuoksi täytyy kohta tehdä ratkaisuja. 

Huoltajahan lapsen on siihen harrastustoimintaan hyväksynyt. Sen jälkeen on huoltajan homma olla mukana mahdollistamassa harrastusta. Luulitko jotain muuta?

Palkkaa kuljettaja. Aika helppoa.

Ekaluokkalainen, miten hän jaksaa? Aika pieni vielä. 

Ihan älytön kuormitus se arjessa on. Meillä on kolme kouluikäistä lasta ja kukaan ei edes harrasta erityisen kilpatasolla. Jokaisella on kaksi harrastusta, mutta harrastuspäiviä kolme kullakin. Tuntuu ettei ehdi yhtään mitään muuta kuin kuskaamaan, muistuttamaan varusteista, haalimaan eväitä, selvittämään kuka tuo ja vie kenetkin ja missä välissä. Tuntuu kohtuuttomalta ettei ole mitään omaa aikaa enää koskaan tehdä mitään itselle mieleistä. Ja kuitenkin heillä on vain 2 harrastusta per lapsi, joten ei sekään nyt aivan kohtuuttomasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Huoltajahan lapsen on siihen harrastustoimintaan hyväksynyt. Sen jälkeen on huoltajan homma olla mukana mahdollistamassa harrastusta. Luulitko jotain muuta?

Siis laitoin lapsen ihan kokeilun vuoksi hänen elämän ensimmäistä kertaa harrastukseen. Ja alussa se oli kerran viikossa, ei juuri edes ihmeemmin varusteita tarvi hankkia, ei tapahtumia, ei mitään. Se oli se johon ryhdyin ja sitouduin. Mutta koska lapsi osoittautui lahjakkaaksi, niin hänet ns. nostettiin aktiivisemman ja tiiviimmän harrastamisen porukkaan, käytännössä tästä ei voinut kieltäytyä lopettamalla sanalla koko harrastusta. Ap